Hei... Minulla on tällainen tilanne; olemme N43-v.ja M45-v. pariskunta, naimisissa olemme olleet 21-vuotta, lapset ovat lähteneet opiskelemaan muille paikkakunnille joten asumme arkisin kahdestaan. Nyt minua on alkanut vaivaamaan miehen käytös ja epäilenkin vahvasti että hänellä on toinen.. Ai, mistäkö niin päättelen; Hän pitää jatkuvasti kännykkäänsä piilossa taskussaan, ottaa sen myös wc:n mukaansa, se on jatkuvasti äänettömällä ja aina kun mukaan ottaminen ei ole mahdollista (saunominen, nukkuminen) hän laittaa kännykkänsä totaalisesti kiinni. Kysyisinkin joltakin jolla on kyseisistä asioista kokemusta onko tämä normaalia? itselläni ainakin oma kännykkäni on aina pöydällä enkä koskaan ota sitä esim. wc:n.. Olenko minä vain turhasta epäluuloinen vai onko tämä sitä mitä minä epäilen.. Jos kysyn mieheltäni onko kaikki ok?
-hän vasta että tietysti on...
Viikonloppunakin sattui yks outo juttu perj.iltana mies oli ryypiskellyt, kun tulin iltavuorosta kotiin ja mennyt nukkumaan, aamulla minä nousin ennen häntä kun oli töihin lähtö... Äkkiä hän säntäsi makkarista pää kolmantena jalkana ja alkoi penkomaan olkkarissa joka paikkoja; rauhoittui vasta kun löysi kännykkänsä verkkareittensa taskusta.. Harmittaa kun en älynnyt silloin katsoa oliko kännykkä kiinni vai auki.. Toisaalta oliskohan tilanne ryöstäytynyt käsistä.. tai sitten moni asia selkiintynyt..
Auttakaa oi "kanssasisaret" te jotka olette myös joskus painiskelleet samassa tilanteessa, miten selvitä tästä eteenpäin, asia riivaa minua öin ja päivin.. En saa rauhaa ennenkuin asiat selviävät vai olenko minä liian harhaluuloinen ja pelkään turhaan mitä tuleman pitää...
-hän vasta että tietysti on...
Viikonloppunakin sattui yks outo juttu perj.iltana mies oli ryypiskellyt, kun tulin iltavuorosta kotiin ja mennyt nukkumaan, aamulla minä nousin ennen häntä kun oli töihin lähtö... Äkkiä hän säntäsi makkarista pää kolmantena jalkana ja alkoi penkomaan olkkarissa joka paikkoja; rauhoittui vasta kun löysi kännykkänsä verkkareittensa taskusta.. Harmittaa kun en älynnyt silloin katsoa oliko kännykkä kiinni vai auki.. Toisaalta oliskohan tilanne ryöstäytynyt käsistä.. tai sitten moni asia selkiintynyt..
Auttakaa oi "kanssasisaret" te jotka olette myös joskus painiskelleet samassa tilanteessa, miten selvitä tästä eteenpäin, asia riivaa minua öin ja päivin.. En saa rauhaa ennenkuin asiat selviävät vai olenko minä liian harhaluuloinen ja pelkään turhaan mitä tuleman pitää...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miehelläs on oma pikku misu jossain. Kuka nyt kännykkää vessaan tarvii! Minä ainakin ottaisin äijän puhutteluun. Vaatisin nähdä kaikki viimeiset tekstiviestit ja katsoisin mihin on soitettu ja mistä sille on soitettu.
Älä allistu tollaseen. Ei kenenkään kynnysmattona tarvii olla..
ole kanssasisar,mutta vastaan kuitenkin.
Eihän tuo nyt ihan normaalilta kuulosta ja itse ehkä tulis toimittua noin jos olis jotain salattavaa. Älä nyt kuitenkaan tuomitse tutkimatta. Jos ottaisit asian vielä puheeksi
ja kertoisit epäilyksistäsi.Kyllä aikuisen pari-
suhteen pitäis toimia niin että asioista uskaltaa puhua. Ja jos ei ole mitään peiteltävää
niin miehesi varmaan pystyy selittämään käytöksensä. Älä piinaa itseäsi noilla epäilyksillä,niistä tulee vaan itselle semmonen
noidankehä ja älyttömän huono olo... Tsemppiä...
Rohkeasti "kissa pöydälle"...
vaikka saisitkin puhelimen.voihan jos on viksu.poistaa puhelutiedot ja viestit.parempi konsti on kun mies tulee kotia.koetat pystyykö mies jos paukut on käytetty kylässä niin huomaat varmaan
Pettää. 110% varma.
sun puhelimesta pimahti akku just tärkeen puhelun, voisko pikasesti lainata omaansa?
Jos mies reagoi niin, että laita omas latamaan jne
jotain salattavaa on.Kysy tätä suoraan, jos kieltää edelleen sano minä tiedän, se naises soitti mulle..
Joo valkoinen vale, mutta murtuu kyllä viimeistään tässä. Jos kieltää edelleen vakuuttavasti, on ilmeisesti syytön...
miksi hänestä on tullut riippuvainen kännykästään. Sinunhan ei välttämättä tarvitse mitenkään paljastaa että epäilisit uskottomuudesta, vaan voisit jopa huumorilla mainita nuo tässä kertomasi esimerkit. Että paskankummiksiko sitä vessaan tarvitaan, tai odottiko ilmoitusta lottovoitosta kun niin piti säntäillä etsimässä... Tai kysäistä onko häntä ryhtynyt mafia pommittamaan puhelilla, kun se täytyy pitää kiinni kokonaan. Hänen reaktioistaan varmaan voit heti päätellä, hermostuuko tai kiusaantuuko, ja kuinka äkkiä osaa vastata. Tuolloin et kuitenkaan itse suotta syyllistyisi syyttelemiseen jos mitään sivusuhdetta ei olekaan. Hyvin varmasti jo tunnet miehesi ja osaat vetää johtopäätökset sen mukaan miten vastaa.
Jos kysyt vain onko kaikki ok, hän pääsee kuin koira veräjästä. Älä tyydy yhden sanan vastauksiin.
Haluaa tehdä sinut mustasukkaiseksi?
Aika lapsellista mutta mies voi olla joskus.
Miehellä on se toinen nainen?
Tosi näkyvää peittelyä...sekin lapsellista
mutta ihastus sekoittaa pään.
Järjestää sinulle jotain superyllätystä?
Odottelee puhelua siksi....hmmm seli seli
Kysy suoraan.
Teidän pitäisi sellaiseen puheeseen jo kyetä.
Avoimuus on yksi onnellisen parisuhteen avaimista.
tapellut juuri tällaisesta asiasta. Mieheni käyttäytyi ja piti kännykkää aina samoin kuin sinun miehesi. Kysyttyäni sain aina saman vastauksen, ettei ole mitään toisia. Loppuvaiheessa olen ollut se vainoharhainen yksilö, joka kyttää aina toisen yksityisiä asioita.
Laitoin hänet seurantaan reissulla ja niinpä kuitenkin kävi, huolimatta hänen kielloistaan, että hän "kärähti". Seuraa oli ollut jo muutaman vuoden ajan ja yhteyttä oli pidetty.
Nyt haen avioeroa kaiken tämän jälkeen jo henkisesti loppuun palaneena.
ikävää kertoa että olet aivan oikeassa. oman aviomieheni suhde paljastui lopulta juuri niin että kännykkä oli mukana joka paikassa ja kun tilauisuuksien tullen sitä tutkin, kaikki viestimuistit oli aina tyhjennetty, sekä saapuvat että lähtetetyt. poikkeuksena ne kerrat kun oli jostain syystä unohtunut ja sieltä löytyi hempeitä rakkausviestejä. kummankin osapuolen lähettämiä. annoin suhteen anteeksi joka oli virhe. sama toistui pian uudestaan, eri naisen kanssa. olen aina uskonut ettei sanonta "kerran pettää aina pettää" päde oman mieheni kohdalla, mutta totuuksien tultua julki olen erimieltä. jos kuuden vuoden suhteen aikana on ehtinyt pettää kolmen ihmisen kanssa ja yritystä ollut useamminkin, niin ei hyvältä näytä. sen olen myös oppinut ettei kyselemällä saa totuutta selville, se totuus pitää itse selvittää. ainakaan oma mies ei kertaakaan ole myöntänyt mitään suoraan kysyttäessä. valehtelee kuin ei muuta osaisi. sinuna antaisin uuden mahdollisuuden jos suostuu myöntämään tekonsa, mutta jos toisen kerran tekee saman niin sitten kannattaa yrittää elämää yksin.
On monia tapoja:
- kysy suoraan, älä mainitse kännykkää (reaktio!)
- kysy suoraan ja perustele kännykän käytöllä (reaktio!)
- kysy saatko katsoa hänen kännykästään puhelinmuistion (reaktio!)
- kysy mikä hänen kännykässään nykyään on kun siitä on tullut epäjumala (reaktio)
- älä kysy mitään ja odota tilaisuuttasi päästä penkomaan hänen kännykkänsä läpi
- älä kysy mitään, vaan käännä miehellesi selkä, mene eri huoneeseen nukkumaan, ja perustele sillä että hänestä ei ole enää mihinkään ja että avioliittonne on jo kulahtanut
- älä kysy mitään vaan ala elää omaa elämääsi kuin miestä ei olisikaan
- pyydä jotain yhteistä ystäväänne kysymään
- pyydä miehen äitiä/isää kysymään
- pyydä lapsiasi kysymään (raukkamaista, mutta ovathan he jo aikuisia)
- kysy lasten mielipidettä
- jne. mitä mieleen tulee
Koska asia sinua nyt kuitenkin vaivaa, suosittelen, että ennen kuin saat totuuden selville (jos koskaan saat edes) mieti itseksesi mitä asia sinulle merkitsee. Mieti miten suhtautuisit jos pahin olisikin totta. Varaudu pahimpaan, mutta toivo parasta. Ehkä kyse on jostain aivan muusta.
laita yksityisetsivä perään.johan jää kuin rotta loukkuun
Merkit ovat päivänselvät ja sen kyllä tiedät naisenvaistollasi itsekin, mutta ymmärrettävästi pelko kipeästä totuudesta estää sinua katsomasta sitä totuutta silmiin!
Oletko valmis kohtaamaan totuuden ja toimimaan sen vaatimalla tavalla?
Onko sinusta lähtemään ja tekemään ero, kun totuus tulee ilmi? Jos ei ole, niin anna sitten asian olla ja "ole kuin mitään ei olisi tapahtuntu" - sillä tavalla suojaat itseäsi parhaiten.
Voimia sinulle!
Miehesi pettää. Olen samassa tilanteessa ja sydän ihan karrelle palanut. Nuorin vasta kahdeksan.
Aluksi kaikille kiitos vastauksistanne, olette vahvistaneet minun luuloani; vaikkei se mikään mieltä ylentävä olekaan, että miehellä on jotain salattavaa.. Valitettavasti kaikki merkit viittaavat todellakin siihen..
Mutta minulla ei ole NIIN PALJON ROHKEUTTA OTTAA ASIASTA TODELLA SELVÄÄ, se nääs rikkoisi erään muurin jonka minä olen itselleni tämän vuoden aikana itselleni rakentanut... TS. Tämä ei ole ensimmäinen kerta jolloin tätä olisi tapahtunut, puolitoista vuotta sitten mieheni jäi kiinni lähes samanlaisesta tapauksesta..
Silloinkin minä vaistosin että jotain oli pielessä, mutta mies vain sanoi, että kaikki on hyvin mitä nyt töissä on kovasti paineita.. Kunnes eräänä päivänä yhden naisen mies ilmoitti minulle heidän tekstailuistaan ja antoi myös urkkimansa naisen lähettämät kännykkäviesti tiedot myös minulle, siis mihin numeroon oli viestitellyt.. Näitä viestejä oli kuukauden aikana lähetelty 3-7 viestiä päivittäin, mies vakuutteli ettei mitään muuta ole tapahtunut, mutta silloin jo minä ajattelin, että voiko se olla mahdollista; lähettelettekö te edes parhaille ystävillenne 7 viestiä päivittäin.. En minä ainakaan...Näin jälkikäteen ajateltuna, paineita taisi olla ihan muualla kuin työpaikalla..
Siltikin annoin miehelleni kaiken anteeksi, koska rakastan häntä todella paljon ja haluan uskoa hänestä kaikkea hyvää, mutta tämä tilanne mikä meillä nyt on murtaa pala palalta minun rakentamaani muuria, enkä haluaisi enää kokea sitä kipua, tuskaa ja pettymystä...
Ajattelinkin, että mitä jos vain sanoisi miehelle ettei tästä tulee mitää,sen kummemmin selittämättä miksi minusta niin tuntuu.. Ja lähtisin vain kävelemään, silloin minun ei kerta kaikkiaan enää tarvitsisi katsella eikä miettiä mitään kännykkä pelejä.. Ja silloin mieskin saisi rauhassa harrastaa sitä edelleen eikä tarvitsisi pelätä kiinni jäämistä....Ja minun sydän rukkani säästyisi toisesta särkymisestä...
Minulla on känny aina mukana...
Ja syy siihen on ?
En tie..
Työn puolesta joudun pitää tietty puhelinta ja olen käytännössä katsoen aina töissä.
Asiakas odottaa keskimäärin 3 piippausta... kuulemma..
Mutta jos on vapaata.. mulla on puhelin , suihkussa , vessassa , nurmikkoa leikatessa... aina mukana...
Jos mun puhelin jää jonnekkin , on oikeasti paniikki.. se pitää löytää..
Vaimo sen kahdesti tutkinut , ja eihän siel mitää oo oollu..
Mutta Mulla tosiaan aina se mukana..
Jos asiat ovat kuten kerroit, minä ainakin vain lähtisin kaikessa hiljaisuudessa. Mitä sitä selittelemään. Äijä ei välitä muutenkaan. Voi olla että se tarvitsee sua johonkin kodinhoitajaks tms ja haluaa pitää seksiseuralaisen erillään. Voi olla ettei kyse ole pelkästä seksiseurasta, vaan että akka loikkaa sun jälkeen miehen elämänkumppaniksi. Mutta sitä on turha itkeä. Turha - vaikka itkettäisikin. Jos rakastat miestä niinkun kerroit niin jätä se jatkamaan elämäänsä ilman sua. Kyllä sä pärjäät. Pahaa tekee, voi olla vaikeaa. Sellanen sattuu kun tuntee itsensä mitättömäksi, turhaksi, olemattomaksi. Sellaisia hetkiä voi tulla tai sellaista on joka päivä. Mutta siitäkin pääsee yli. Pidä mielessä, ettei kukaan ole nöyryytyksen arvoinen - et edes sinä. Voithan selittää miehelle myöhemmin. Sitten kun olet rutinoitunut elämän ilman häntä. Mutta jos jäät, ei sekään ole väärin. Kun kuitenkin tiedät mikä tilanne on, ja vain sinä vastaat omista ratkaisuistasi. Niitä on kenenkään turha arvostella.
sekin on hyvä. Miten lähteä ihmisen luota, jota rakastaa? Noin vaan. Minä en ole siihen kyennyt, vaikka olen samassa tilanteessa keskustelun aloittajan kanssa. Ei ole tainnut käydä ilmi, onko hänellä lapsia, mutta jos on, heidänkin tulevaisuutensa on otettava vakavasti huomioon ratkaisuja tehtäessä. Itselläni tilanne miehen kanssa on täysin kaoottinen enkä tiedä, miten selviän tästä kaikesta, jos liitto jatkuu. Silti olen ilmoittanut toimivani perusarvojeni mukaisesti. Yksi niistä on ehjä koti lapsille. Kuinka monta sydäntä hukkuu kyyneliin aikuisten typeryyksien takia. Suututtaa!
se ehkä eläis. äiti päätti elämänsä kun ei enää jaksanut isää. äiti joutui jäämään. olis lähtenyt mutta minne? oli kotiäiti, 4 lasta meitä, ja puolijuopon hullun miehen äidinkorvike. voin sanoa näin kun olen jo 40 vuotias itse, kahden lapsen äiti. ymmärsin tuon kaiken vasta 25-30 vuotiaana. isäkin oli siinä vaiheessa kuollut joten en voinut vihoitella hänellekään. jos äiti olis lähtenyt jos sillä olis ollut paikka se ehkä eläis tai olis elänyt pidempään.
Kiitos kauniista viestistäsi ja myös rohkaisevasta.. Sillä näinhän se on, että minä vain ja yksin minä päätän miten minä elämääni jatkan, yksin vai kaksin; lapset tietysti mukaanlukien vaikka he jo täysi-ikäisiä molemmat kohta ovatkin...
Kiitos vielä kerran kaikille muillekin vastanneille, te saitte minut uskomaan omaan itseeni ja omiin tunteitteni aitouksiin ja että minä saan tuntea niin kuin tunnen.. KIITOS =(
ps. toivottavasti toi hymiö joskus muuttuu vielä =): ksi...
Ihminen tahtoo elää. Selviät kyllä. Onhan ympärilläsi paljon muutakin elämää. Ei yksi mies voi olla ainoa elämänlanka. Miehelläkin voi olla vaikeaa. Muista siis kaiken keskellä että sekin on ihminen. Mutta sekin selviää. Cheer up :)
ps. selvisin minäkin vaikkei kukaan uskonut, mies viimeksi ja minä itse 2. viimeksi. Mut selvisin. heh heh.