Hei! kaipaisin mielipiteitänne tilanteeseeni, kun tuntuu siltä, että olen täysin jumissa ajatuksieni kanssa. Olen viiden lapsen äiti eli kaksi lasta edellisestä liitosta ja kolme nykyisestä suhteesta. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja neljä vuotta sitten ensimmäisen yhteisen lapsemme synnyttyä alkoi rankka henkinen ja fyysinen väkivalta. Oli tönimistä, puristamista, kulkemisen estelyä, veitsellä uhkailua, palkkamurhaajalla uhkailua, alistamista, syyttelyä, kontrolointia ym. Tulin lähes heti uudestaan raskaaksi ja sain kaksoset eli vuoden sisällä syntyi kolme lasta,joita hoisin yksin niin päivät kuin yöt. Päivät kuluivat täysin mieheni mielialojen mukaan. Hain apua ja kävin keskustelemassa asioistani ja nyt teen kovasti töitä lähtemisen kanssa. Olen lähtenyt jo kolme kertaa, mutta tullut aina takaisin. Nyt yli puoleen vuoteen mieheni ei ole käynyt käsiksi ja henkinen puolikin on vähentynyt, mutta sitä on yhä ja vainoharhaisuutta on tullut lisää. Eli tämä on perustilanne, mutta kysymykseni liittyykiin kouluun eli olen lähihoitaja ammatiltani ja opiskelin sairaanhoitajaksi kun aloin odottaamaan nuorimmaisiani. Raskaudet olivat vaikeita joten jouduin pitämään välivuotta ja kun väkivalta tuli kuvioihin en olisi edes jaksanut ajatella opiskeluja. Nyt omatuntoni kolkuttaa opintojen suhteen, koulu painostaa suorituksia ja jatko opintoaikani on menossa umpeen, mutta minä en vain jaksa suorittaa mitään. Mikä on outoa, sillä olen aina ollut ahkera ja menestynyt kiitettyävästi kaikessa ja nyt olenkin tällainen luuseri. Tuntuu vain siltä, että viiden lapsen hoito ja oman tilanteeni miettiminen vie kaikki mehut! Mitä minun pitäisi tehdä?
mitä tekisin
väsynyt
71220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..sen lähtemisen kanssa.
Vaikka puoli vuotta olet nyt saanut olla rauhassa fyysiselta väkivallalta, henkinen väkivalta jatkuu.
Ei ihme että olet rikkipoikki, ja lapset siinä vielä.
Jo lastesi tähden lähde.Vainoharhaisuus todennäköisesti lisääntyy ja elinpiirisi kaventuu entisestään. Olet tekemisissä narsistin kanssa. Käyppä kurkkaamassa: www.narsistienuhrientuki.info niin saat enemmän tietoa ja tukea tästä asiasta. Merkit ovat ainakin niin selvät että oli niin tai näin, asialle on tehtävä jotain.
Olet jo valmiiksi tehnyt töitä lähtemisen eteen, kuten kuvailit. Nyt tee siitä totta. Anna lapsillesi turvallinen kodin ilmapiiri, ilman pelkoa persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen mielialoista.
Kun perusasiat ovat kunnossa, koti ja lasten hyvinvointi etusijalla ( älä mene halpaan, narsistit ovat erinomaisen ovelia manipuloijia)ja olet käymässä eroa läpi..huomaat miten saat uutta energiaa ja toivoa. Pikkuhiljaa palaset lokdahtavat paikalleen ja sitten vasta jatka opiskeluja. Ensin hoidat itsesi kuntoon. Jookos.
Ja nyt niille sivuille..
Lapset kärsivät tuollaisessa suhteessa! Ja jos et lähde kärsit sinäkin. Mitä pidempään suhde jatkuu, sen vaarallisemmaksi se sinulle käy.
Heti turvakotiin ja lapset mukana! Muuten olen sinulle lasten tulevaisuuden pilaamisen takia todella vihainen!
Itse olen ollut hieman samassa jamassa. (Ei väkivaltaa, mutta pettävä mies). Erosin ja olin ihan loppu henkisesti ja fyysisesti. Kolmen lapsen hoito yksin ja omat murheet päälle tuntui enemmältä kuin olisi jaksanut kestää. Se eka puoli vuotta on rankinta olla ilman toista. Sitä kun tottuu toisen läsnäoloon (ja vaikka ei siitä mitään hyötyä olisikaan), ni tavallaan kaipaa seuraa ennenkun oppii olemaan yksin. Sitten kun oppii olemaan yksin ja tottuu siihen, ni alkaa taas pikkuhiljaa arvostamaan itseään.
Mulle teki hyvää laittaa lapset hoitoon ja mennä opiskelemaan. Itsetunto nousi kohisten, kun huomas, että "JUMALISTE MÄHÄN PYSTYN TÄHÄN". Olihan se rankkaa aikaa ja jälkeenpäin mä oon kyllä miettiny, ett olisinkohan mä oikeesti ollu jonkun masennuslääkityksen tarpeessa. Mitään en hakenu kuitenkaan. Hoin vaan itselle, että pakko jaksaa. Erosta ja opinnoista on nyt aikaa takana yli viisi vuotta ja elämä hymyilee.
Se on kans hyvä muistaa, että jos jäät paikalle junnaamaan, niin et anna millekkään uudelle mahdollisuutta. Nyt vaan rohkeasti elämä remonttiin.
että kerrot suoraan mikä sun tilanne on. Teette yksilöllisen opintosuunnitelman (ehkä hiukan vielä lykkäystä että saat haettuas opintolainan ym)ja heti sossuun sen jälkeen hakemaan turvapaikkaa ja toimeentulotukea.
Tsemppiä!
Olet tosiaan hoitajatyyppiä, hoidat miestäsi joka on psyykkisesti sairas, viittä lastasi ja vielä meinaat työhön jossa on paljon avuntarvitsijoita. Tuntuu varmasti hyvältä olla tarpeellinen, mutta vaikka olet vahva ja hyvä siinä mitä teet, kuka sinua tukee ja auttaa jos satut sitä tarvitsemaan. Kun voimat loppuu kuten nyt tuntuu käyvän, ei ole pakko jaksaa. Parisuhteen tärkein elementti olisi "puhaltaa yhteen hiileen" ja tukea toinen toistaan, eikä toimia hoitajana toiselle ja itse jäädä täysin ilman aikuisten ihmisten kahdenvälistä suhdetta. Väkivaltaisuuteen taipuvan ja uhrin välille kyseistä ei juuri ilmaannu. Kun väkivaltaisuus on jatkunut noinkin pitkään, se ei parane ilman että mies tajuaa oman tilansa ja saa jostain motivaatiota muuttaa itseään. Todennäköisesti tarvitaan ulkopuolista apua, koska se ei tapahdu helposti.
Sinä ansaitsisit parempaa, että elämä olisi lapsillesikin elämisen arvoista. Jos sinä et enää jaksa, kuka pitää huolta silloin heistä?
kun mies lyö kerran, se lyö myös toisen kerran. Tämän olet jo kokenut. Kun mies on vielä vainoharhainen, hän on sairas eikä pysty hallitsemaan tunteitaan. On vain ajan kysymys, milloin hän lyö uudestaan. Joku kaunis kerta hän vain lyö liian lujaa -ja olet kuollut, tai lapsesi kuolee, jos hän lyö heitäkin. Sitäkö sinä odotat?
Lapsen ei missään olosuhteissa ole hyväksi kasvaa väkivallan ympäröimänä. Se jättää elinikäiset traumat. He ovat kyvyttömiä suojelemaan itseään, se on sinun tehtäväsi. Ellet sinä puutu, sosiaalitantat tekevät sen. Haluatko tosiaan menettää lapsesi tullaksesi hakatuksi uudestaan ja uudestaan?
Vaikeaa neuvoa toista, mutta lähde vielä, kun voit.
Ota myös yhteyttä kouluun ja selitä tilanteesi. Kannattaa käydä myös lekurilla, sillä useasti opinto-oikeutta saa jatkettua, jos on jokin painava syy= esim. perhetilanteesta johtuva stressi/masennus tai burn out.