alkaa hiljalleen mennä usko siihen, että mullekin olis joku "se oikea" jossain. taas meni tämä viimeisinkin viritys penkin alle.
taitaa minussa olla joku perustavaa laatua oleva vika.
vai onko liikaa vain vaatimuksia... en tiedä. ollaan sitten taas keskenämme lapsen kanssa. olis vaan kiva viimein rakentaa yhteistä elämää jonkun kanssa, alkaa olla tylsää tehdä kaikki yksin.
ja itsesääli pukkaa pinnalle... hitto.
taitaa minussa olla joku perustavaa laatua oleva vika.
vai onko liikaa vain vaatimuksia... en tiedä. ollaan sitten taas keskenämme lapsen kanssa. olis vaan kiva viimein rakentaa yhteistä elämää jonkun kanssa, alkaa olla tylsää tehdä kaikki yksin.
ja itsesääli pukkaa pinnalle... hitto.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi se meni penkin alle? Mitä mies/nainen sanoi? Mitkä ne sun kriteerit ja vaatimuukset sitten ovat?
penkin alle sen takia että se toinen puolisko ilmeisesti ei ollutkaan vielä valmis uuteen suhteeseen, mä olin kyllä mielestäni älyttömän kärsivällinen sen mielenmuutosten suhteen. tätä edes takaisin veivaamista jatkui siis kaikkiaan noin vuoden verran.
mutta lopputulos kuitenkin oli se, että ensin ei nähty noin puoleentoista kuukauteen kun kaveri vain häipy ilmottamatta mitään -ei vastaa viestiin tai puheluihin- ja sitten kun tuli viesti siinä syytettiin minua siitä että valitan asioista hänelle... hmm.. noh, jos kysymykset on valitusta, esim. mitä olet puuhaillut ja milloin nähdään, niin kai sitten. se olin siis minä joka suhteen katkaisi, kun TODELLA en enää jaksanut odottaa että mahtaako hän olla vai ei ja milloin huvittaa ilmoitella itsestään vai huvittaako ollenkaan. ilmeisesti hänelle olisi riittänyt sellainen "vapaa" suhde. hän kyllä tiesi että minä haluan vakavamman suhteen ja itsekin niin sanoi alkuvaiheessa. taisi sitten muuttaa mieltään mutta ei kehdannust sanoa sitä.
vaatimuksia mulla nyt sen suurempia ole, kun asioista vois puhua, niin ne sais selvitettyä erimielisyyksien sattuessa. eikä sitten jäis väärinymmärryksiä puolin tai toisin. ja jos yhdessä ollaan niin silloin aivan konkreettisesti ollaan yhdessä. ja tää nyt ei sitten tarkoita mitään 24/7 vaan että edes muutaman kerran viikossa nähdään ja puhelinkin toimii. pettämistä en vieläkään suvaitse, ja valehteleminen ei minusta kuulu terveeseen suhteeseen myöskään... ihan sellasia tavallisia asioita olisin vailla...
kun olisi paljon rahaa ja vähemmän töitä ja enemmän aikaa matkustella ympäri maailmaa... Totta mooses olisi kivaa, kun elämä olisi aina kivaa, mutta kun ei missään ole sellaista luvattu.
Toiveita saa ja varmaan pitääkin olla, mutta elämä nyt vain on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee. Viktor E Frankl muistaakseni sanoi jotain sellaista, että emme voi valita olosuhteitamme, mutta voimme valita sen, kuinka suhtaudumme niihin.