Onko täälä muita keitten vanhemmat olis eronneet? En oikee muuta keskusteluu löytäny mihin oisin tän voinu laittaa nii laitoin tänne. Eli mun porukat on näiltä näkymin eromaas..tuntuu vaa niin älyttömän pahalta..en ois ikinä uskonu että vois sattuu omille vanhemmilleen mut ikinä ei tiiä mitä elämässä tapahtuu. Toisaalta eihän tuo ero sinällään mua ees koske mutta silti se tuntuu musta vaan nii pahalta. Miten te muut koitte sen kun vanhempanne oli eroomas?
Vanhempien ero
BrokenInside
12991
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sattuu, on kiusaantunut olo. Ei se tuskaa vähennä, että sua ei eroteta. Siis erossa ei oteta eroa lapsesta. Isä ja äiti ovat sittenkin sun isä ja äiti eronkin jälkeen, vaikkeivät enää yhdessä ole.
Ainut hyvä on ettei ne enää riitele. Oikeestaan on sekin hyvä että nyt saadaan isän kanssa harrastaa yhdessä. Ennen en saanut lähteä isän mukaan metsälle, äiti rupes aina huutaan.
Kyllä se sattuu ja kovasti. Ja tiedän että ne ovat vanhempiani vaikka eroaisivat. Äiti on niin rikki, että se on iha sekona. Yritetään tässä veljien ja isän kanssa keksiä miten saadaan kuntoon kun ei minnekkään suostu lähtemään.. Kauhee tilanne ja tuntuu että tuun hulluks..
Olisko parempi että ne ei eroais?
Vaikee kysymys.. Välillä tuntuu että ois parempi että ne eroais..Mutta toisaalta ne on oll 30 vuotta naimisissa,niin omituiselta se tuntuis jos eroaisivat. Tälläkin hetkellä tilanne päällä ja tuntuu et ois vaan helpompi et eroaisivat..
Ei ero oo sun syytä, ei sittenkään vaikka oisit sattunut sanomaan niille; että erotkaa.
Jokainen lapsi varmasti toivoo että vanhemmilla ois hyvä ja että ne pysyis yhdessä. Koeta saada ne tajuun että sulla on paha olla, niiden takia. Jos ne haluu auttaa sua, niin niiden ois syytä mennä yhdessä perheterapiaan tai jonnekki. Kriisiapua pitäis löytyä.
Kyllä lapset sen aikaa pärjää, pyydä apua sukulaisiltaki.
Juu niin on vanhempie päätettävissä. Ja tiedän senkin että ei ole minun syy, mutta tuntuu pahalta kun joutu sotkeutumaan tähän.. Olisivat keskenään tehneet tämän. Koko ajan multa ja veljiltä kysyyvät mielipidettä siihen ja tähä asiaan. Ite oon sanonu että en kommentoi tähän. Jos oisin vastannu nii sit olis ollu sitä että oot tuon puolella jne.. Kuulostaa todella lapselliselta mutta näin vaan on.
Ei tullut mitenkään yllätyksenä, vanhemmillani oli ollut huonot välit aikaisemminkin, eroa oli pitkitetty vuosia. Minä asuin silloin jo poissa lapsuudenkodistani, mutta päivittäin jouduin kuuntelemaan äitini / isäni valitusta toisesta puoliskosta puhelimessa. Oli aika raskasta itselle. Asia oli myös todella raskas silloin vielä vanhempien luona asuvalle pikkuveljelleni.
Silti vanhempien ero tuntui pahalta ja ei oikein löytynyt ketään, jonka kanssa asiasta keskustella.
Yritin pysyä mahdollisimman puolueettomana, en alkanut vanhempieni asioiden kuriiriksi, enkä koskaan kertonut, mitä älyttömyyksiä toinen oli toisesta puhelimessa laukonut, tai että ylipäätänsä oli soittanut. Kuuntelin kyllä, mitä heillä oli sanottavaa.
Vuoden pari myöhemmin (ja edelleen) totuin ajatukseen, että vanhemmat ovat eronneet. Oikeastaan se oli helpottavaa, ei tarvinnut kuulla jatkuvaa riitelyä, ja vanhemmistani löytyi ihan uusia piirteitä. Eli lopputulos oli (ja on) hyvä. Tänä päivänä voin kutsua vanhempani juhliin samaan aikaan pelkäämättä, että syntyy riitaa tms. Ja välit molempiin vanhempiini ovat hyvät.
Hienoa että vanhempasi pystyvät olemaan samassa paikassa ilman riitoja. Isä sanokin mulle tänään että jos se ero tulee niin haluaa erota ystävinä. Siis kun tuo niiden ero ei ole vielä varmaa. Isä sanoo että hakee avioeron,äiti ei halua erota. Musta tuntuu että ei isä pohjimmiltaan eroa halua,molemmat vaan niin suutuksissa että sanoo mitä ei tahdo.. Tällä hetkellä aika rauhallista siellä "taistelurintamalla". Äiti saatiin rauhotettua ja on tätinsä luona. Itse tulin poikakaverin luokse kun en olis enää siellä kestänyt. Tuntu vaan pahalta veli jättää sinne yksin,samoin iskä,mutta molemmat vakuutti että mun on päästävä hengähtämään. On mulla jo hieman parempi olo mutta vieläkin asiat pyörii koko ajan mielessä..
Hyvä, jos pääsit hengähtämään. Ero on kuitenkin vanhempiesi välinen asia, joka vanhempiesi on ratkaistava. Kuuntele, ole tukena, mutta älä asetu toisen puolelle.
Voimia ja jaksamista Sinulle.
Hei, vaikka ehkä ajatteletkin, ettet tarvii ulkopuolista apua niin hakeudu silti juttelmaan jonnekin ammatti-ihmiselle. Kouluterkkari (olet ilm vielä jossain koulussa) voi jutella kanssasi tai ohjata jonnekin muualle, mitä nyt paikkakunnallasi on. Isoissa kaupungeissa on esim kriisikeskuksia tms. Itse erosin viime syksynä ja lapseni (14 v tyttö ja 16 v poika) kokivat hyvänä parin kerran juttelutuokiot. Ihana, että sinulla on poikaystävä, jonka kanssa voit asioita jakaa, mutta silti mielestäni on paikallaan joku ulkopuolinen , puolueeton ihminen.
Tsemppiä sulle!!
Kiitos! Kyllä kai tämä tästä jossain vaiheessa rauhottuu. Onneksi olen viikolla aina 3 päivää töissä niin saa muuta ajateltavaa. Ja en asetu kummankaan puolelle,olen sen jo heille sanonut. Oottelen vain huomista että taas pääsee poikaystävän luokse.
Kiitos neuvoista. On se mielessäni käynyt että kävisin juttelemassa jollekkin. Se vaan harmittaa, että terkkari on koulussa vain kerran viikossa(olen siis lukiossa viimeistä vuotta). Mutta pitää yrittää saada se kiinni ja käydä juttelemassa. Ja tosiaan onneks on tuo poikaystävä..En tiiä miten jaksasin jos häntä ei olis. On mulla tietysti muutamia hyviä ystäviä ketkä tietää tämän tilanteen,mutta kyllä mieluummin poikakaverin luokse lähden hengähtämään.