Onko kellään muulla ongelmaa päästä baariin viettämään iltaa??? Luuleekohan naiset automaattisesti että nyt se on menoa kun jätkä lähtee jonnekin? Ihan outoo..
Ois kiva joskus jakaa ajatuksii ihan vaan jätkä porukassa mut tuntuu vaikeelta lähteä minnekään... En aina haluu lähteekään mut sillon ku haluis on vaikeeta...
Poden vielä huonoa omaa tuntoa menemisestä? onko muilla vastaavia tunteita?
Ois kiva joskus jakaa ajatuksii ihan vaan jätkä porukassa mut tuntuu vaikeelta lähteä minnekään... En aina haluu lähteekään mut sillon ku haluis on vaikeeta...
Poden vielä huonoa omaa tuntoa menemisestä? onko muilla vastaavia tunteita?
Vastaukset 13
Vanhimmat
nähnyt baarissa miesporukkaa vaihtamassa ajatuksia toistensa kanssa. Jotain muuta ne miehet siellä tekevät.
humalaiset idiootit herättävät enemmän huomiota kuin pöydässä keskustelevat miehet. sitä paitsi sinun näkemisillä ei ole mitään tekemistä eikä merkitystä tämän asian kanssa.
Ei oo mitään kompelekseja sun suheen.
Mee vaan baariin.:)
tai sen puutteesta.
Itselläni ei ole minkäänlaisia vaikeuksia päästää miestäni kaveriensa kanssa iltaa viettämään.
Olen ajatellut asiat niin, että jos yhdessä ollaan niin toiseen täytyy voida luottaa, epäluuloihin ei ole tähän asti ollut mitään aihetta.
Tiedän kyllä erään parin, jotka mittaavat "iltalomiensa" pituutta sillä, kuinka hauskaa toisella on ollut, eli jos miehellä on ollut hauska ilta saa nainen olla vastaavasti pitempään -ihme logiikkaa mutta tapansa kullakin.
Kaikilla on oikeus omiinkin ystäviin ja siihen ettei koko ajan tarvi tehdä tiliä tekemisistään. Jollei voi luottaa toisiin ihmisiin (eikä varsinkaan niihin kaikkein läheisimpiin) taitaa olla saneerauksen paikka, -vähintäänkin ko. henkilön omassa päässä.
Itse olin juuri tuollainen ennen, en halunnut päästää poikaystävääni minnekään, sillä pelkäsin aivan järjettömästi menettäväni hänet. Olin todella mustasukkainen, murjotin kun oltiin yhdessä ja illan mittaan soittelin ja tekstailin hänelle jatkuvasti ettei vaan tekisi mitään..
Ainakin minun kohdallani kyse oli erityisesti huonosta itsetunnosta. En luottanut siihen että kultani voisi oikeasti rakastaa minua, tai yleensäkään kukaan. Kyse oli kuitenkin myös kypsymättömyydestä ja itsekkyydestä. Halusin omistaa poikaystäväni, ja kuvittelin, että tuollaisella menettelyllä pitäisin hänet.. En tajunnut että hyvässä suhteessa on vain luotettava toiseen. Toisen kahlitseminen on paras keino tukahduttaa ja tuhota suhde.
Nykyiseen poikaystävääni luotan, annan hänen mennä, ja olen jopa iloinen kun hän menee, koska tiedän hänen nauttivan ystäviensä seurasta. Tiedän itsekin, miten mukavalta tuntuu, kun saa viettää iltaa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla kavereiden kanssa ja sen jälkeen käpertyä oman kullan viereen peiton alle.
Ehkä tyttöystäväsi tarvitsee vain lisää aikaa, jotta oppisi tuntemaan itsensä ja ennen kaikkea luottamaan itseensä (koska loppujen lopuksi kysehän on enemmänkin siitä, ettei hän luota itseensä, kuin että hän ei luota sinuun).
Miehet on vuosisatoja kokoontuneet baariin "juoruilemaan". Se on vähän sama juttu kun naisille joku meikkausilta tms. Baariin vaan ja jos ei nainen ymmärrä niin pistä kiertoon!
Minun ex-suhteessani kävi niin että kapakka nielaisi minun mieheni ja suhde päättyi eroon. Olimme olleet vasta viikon naimisissa kun mieheni pyysi saada lähteä tapaamaan kavereita, sinne kapakkaan siis. Jonkun kuukauden mies kävi siellä vain kerran viikossa mutta kesälomalla siitä tuli lähes päivittäinen tapa. Ja tämä tapa ei muuttunut vaikka työt taas alkoivat. Puhuin asiasta muutaman kerran. Esitin toivomuksen että mies olisi joskus minunkin kanssani. Mutta kapakka voitti. Suhde päättyi eroon kestettyään vain vajaan vuoden.
Ymmärrän kyllä miksi suhteesi päättyi. Itselläni tilanne on hiukan erilainen. Viimeksi kävin kavereiden kanssa ulkona useampi kuukausi sitten. Ja nyt kun olisin lähdössä niin tappeluhan siitä tuli. Syyttävää sormea heristettiin heti minun suuntaan, tuntui että olen kauhea ihminen.
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille.
Ihan käsittämätöntä. Tuo on sairaalloista mustasukkaisuutta ja omistushalua. Oma suhteeni päättyi juuri siihen, kun ukko kyttäsi ja aina kun halusi lähteä kavereiden kanssa niin alkoi se psykologinen painostus (huonon omantunnon (aiheetta!) aiheuttaminen on se mustasukkaisen tarkoituskin) ja johti lopulta siihen, ettei huvittanut edes lähteä ja ajan kanssa vihantunteisiin kyttääjää kohtaan. Ei siinä niinkään se mikä loukkaa ole se että toinen ei halua lähtevän, vaan luottamuksen puute. Minä ainakin haluan, että mieheni käy ulkona omien kavereidensa kanssa. Ällöä sellainen 24/7 nyhvääminen ja omistushalu. Kerran pari kuussa on sellainen määrä baarissa käyntiä, ettei siinä voi toisella olla mitään nokan koputtamista, tai sitten on päässä vikaa..
Naisena sanoisin, että on epänormaalia jos ei pääse baariin ilman syyttelyä ja tappelua. Meillä mies luottaa minuun ja joskus ehdottaakin että mene ulos kavereittesi kanssa. Hän itse on vähemmän menevää sorttia, mutta jos hän joskus saa päähänsä lähteä ulos, niin kyllä saa mennä. Ilman syyttelyä ja pettämisepäilyjä.
Edellinen mies kun pääsi baariin, oli just sitä tyyppiä jota vietiin heti siellä, eli kun pääsi toisiin kuvioihin, niin menokin muuttui. Touhuili muiden naisten kanssa, lähti muiden mukaan yöksikin ja unohti vaimon, lapset ja muun ihan täysin. Sen taki aina kun hän ilmoitti lähtevänsä ulos, tuli tappelu, koska ralli muiden naisten yms. suhteen oli joka kerta sama. Samoin se käsittämätön koomantapainen humalatila. Ainaki jaksoin, sitten loppui ymmärrys ja erottiin. Tämä kertomus oli vain esimerkki. :)
Minä myös luulen, että tyttöystävälläsi on itsetunto-ongelmanpoikasta. Tai sitten hän on käsittämättömän mustis sinusta ja haluaa kontrolloida menemisiäsi. Tee joskus niin että järjestät itsellesi poikien illan silloin kun tyttöystävälläsi on menoa omien kavereidensa kanssa. Tai menkää yhdessä ulos, mutta huolehtikaa että saatte viettää omissa porukoissanne ainakin osan iltaa. Näin olette yhdessä ulkona, mutta saatte aikaa kavereidennekin kanssa ilman sanasotaa ja huonoa omaatuntoa siitä kun haluaa käydä ulkona. Samalla näette mitä porukoissa joissa liikutte yleensä tapahtuu. Tyttöystäväsikin vois nähdä että et ole pettämässä ja haalimassa haaremia itsellesi silloin kun käyt ulkona poikien kans. :)
Minä käyn ukkoni kans ulkona yhdessä, samoin käydään erikseen, mut harvemmin. Omat kaverit on molemmilla yleensä mukana, et mies saa rupatella poikien juttuja ja minä pääsen esim. tanssimaan kavereiden kans. Hyvin toimii. Sillon kun meen yksin, tulee huono omatunto toisinaan että kun toinen jäi kotiin ja minä pääsin... mut eipä sille voi mitään jos toinen kieltäytyy lähtemästä.
Sanoisin, että mene vaan baariin ja vietä iltaa kavereittesi kanssa. Ei kumpikaan parisuhteessa voi estää toista menemästä, eikä pitäiskään jos ei ole mitään syytä sille. Olettehan te suurimman osan ajasta kuitenkin yhdessä, joten tuskinpa maailma kaatuu parin tunnin poissaoloon toisen kainalosta. :)
Jaksamista siulle!!
Ainahan sitä voi puhua että käyn ottamassa kavereiden kanssa parit huurteiset. Mutta kun sitten äijä kömpii aamuyöstä kotiin täytenä käkena ja rohmuaa jääkaapista nakit ja kaatelee maidot rinnuksilleen niin on siinä pitelemistä ettei tartu kaulimeen. Ja jos vielä sama toistuu viikosta viikkoon niin huh huh!
Mutta saahan mies mennä jos tietää rajansa.
Sitäpaitsi, tutkimuksen mukaan miehille oluella käynti ystävien kanssa on yhtälailla stressiä vähentävä sosiaalinen tapahtuma, kuin naisille shoppailu.
luule automaattisesti näin. Mieheen pitää luottaa ja samalla voi odottaa että hänkin luottaa minuun, jos olen jossakin menossa..
Itse ymmärrän oman ajan merkityksen (itselle tosi tärkeää) ja olen valmis antamaan sen myös muille.
Eli vastauksena kysymykseesi, ei kaikki naiset ajattele noin. :)
Se on kuitenkin (sanonko nyt rumasti...?) sen epäilijän huoli, kunhan aina pitää huolen itse siitä, että toimii oikein ja ei ole aihetta epäilyyn. Ehkä se luottamus tulee ajan kanssa.. Tai sitten ei.