Ainakin minulle jokavuotinen isänpäivä on lähinnä surunpäivä :( Isän kuoleman tulee vahvasti mieleen ja mieli on silloin maassa. Tuntuu ikävältä huomata, että itsellä ei ole enää isää, vaikka olenkin jo aikuinen ja omassa taloudessa elävä, niin kurjalta se silti tuntuu. Kohtahan tuo piina on taas edessä, onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Isänpäivä on
surunpäivä :(
111589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minunkin surunpäivä on isänpäivä.Isäni löydettyä uuden naisen, samalla haukkuen äitiäni ja meitä lapsia, en todellakaan toivoisin isänpäivää edes olevan.Kaikki koskee, koska me kaikki olemme samaa yhdessä isä,äiti ja minä.Silloin on yhtälailla sama kuin hän haukkuisi vain itseään, kun haukkuu ja arvostelee meitä.
Sama juttu täällä, isänpäivä on surupäivä..oman isäni kuolemasta on miltei 10 vuotta, mutta silti tuntuu kuin se olisi tapahtunut juuri eilen..aika ei ole juuri surua lieventänyt vaan ajttelen häntä joka ikinen päivä, niin paljon jäi sanomatta..
oma isäni kuoli 16-vuotta sitten, mutta silti joka ikinen isänpäivä se tulee mieleen. Siksi jättäisin mieluimmin koko päivän väliin jos se vain olisi mahdollista :(
Jaksamista kaikille isänsä menettäneille.
..kuollutta isääni. Hän rakasti minua ja minä häntä. Ei silti sureta hänen kuolemansa..hän oli niin valmis lähtemään ja halusi jo pois, eikä mitään jäänyt sanomatta. Kuolema on luonnollinen asia..
Pitäisi muistaa rakastaa..
Eiköhän isäinpäivänä olekin tarkoitus muistaa isää eli tai ei. Isäni kuoli viime kesänä. Ajattelin vihdoin yrittää laittaa hautajaiskuvat albumiin. Isän haudalla en pääse käymään, koska isä on haudattu kauemmas. Ajattelin kuitenkin hautausmaalla käydä...
isääni vain ja ainostaan hyvällä.
Vähän ennen kuolemaansa soitti ja vielä jaksoi kehua ja kannustaa minua.
Olen aina pitänyt isääni hyvänä ja hyvät muistot on jäänyt.
Kiitos Isälleni!
Ensimmäinen isänpäivä, kun emme ole yhdessä..
Rakkaalle isälle:
Tule uniini illoin
kun minulla ikävä on,
ota kädestä kiinni silloin
kun minulla vaikeinta on.
Ja kun luoksesi tulen, milloin?
Ole vastassa minua silloin.
-oma tyttösi-
tulee tuntemuksia... hautajaiset vieä edessä.. Isäni kuoli viime viikon perjantaina...
Veimme mieheni kanssa tänä vuonna vain kynttilöitä haudoille.. ei ole enää isää kummallakaan...
Isäni tapoja ja arvoja kuitenkin oppineena päätän antaa kaikkea hyvää ja huolenpitoa niille läheisille keitä vielä on... He muistavat sen sitten joskus.
Itse menetin isäni vähän yli vuosi sitten ja isänpäivä tuntuu todella pahalta. Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta kauan sitä aikaa menee... Iloiset muistot auttavat, eikä haittaa vaikka se kyynel vierähtää poskelle samalla...
Toivon sinulle voimia ja jaksamista *hali*
Hei!!
Itselleni isänpäivä ei enää merkitse miään ihmeellistä...se on päivä muiden joukossa eli tylsä. Isänpäivää ei ole voinut juhlia enää pian 20 vuoteen.. Isä kuoli kun olin 4-vuotias,ja nyt olen 23,ja asin myös jo yksi mutta silti isänpäivä on vaikea ja ikävä päivä!
Oma isäni kuoli kun olin vähän vajaa 2-v.
En muista isääni. Olen vain kuullut hänestä ja nähnyt joitakin kuvia.
Muinoin koulussa oli jokavuotinen painajainen tehdä isänpäiväkortti. Ei ollut ketään kenelle tehdä korttia ja silti oli pakko tehdä se kortti.
Vuosia olen yrittänyt tutustua isääni. Kyselemällä kaikilta millainen isäni oli. Ja vähitellen näin aikuisena se on alkanut selvetä.
Isänpäivä on ollut minulle kuin pyhäinpäivä. Olen aina pyrkinyt viemään isänpäivän aikoihin hänen haudalle kynttilän. Jokaisella meillä on isä mutta kaikilla ei vain ole mahdollisuutta tuntea sitä isää. Jokainen isänpäivä on vaikea.