Puolison työpaikka

en haluaisi olla miehen kanssa samassa paikassa töissä.
Liika yhdessäolo mielestäni vanhentaa liiton nopeammin.
Onhan siinä hyvätkin puolensa. Esim. yhteiset työmatkat ja työkaverit.
Ei kuitenkaan ole mun juttuni.

No niin:
a) olimme ennen samassa työpaikassa, kunnes minä lähdin opiskelemaan.
b) ei perheyritystä
c) nyt olemme ihan eri alalla töissä ja mies ei halua kuulla mitään minun työasioistani. Eipä silti, mulla on vaitiolovelvollisuus jne.

Summa summarum: huonommin menee nykyään. Liekö kateellinen tämä mies, mutta ei arvosta minun työtäni ollenkaan, vaikka firman kannalta tärkeetä onkin.

Opiskeluissani menestyin kurssin parhaaksi asti; ei kannustusta eikä onnentoivotuksia mieheltä. Ja viimeinen niitti taisi olla tämä kun "nousin" toimihenkilöksi ja hän on työntekijä. Siis samassa isossa firmassa ollaan kumpikin edelleen.

b)Kaikista haastavin vaihtoehto on työskentely perheyrityksessä, koska taloudellinen vastuu yrityksestä tuo paljon enemmän murhetta kuin että kummatkin tekisivät palkkatyötä. Työasioista keskustellaan aina, kun on yhteinen yritys. Suhde toimii, jos molemmat ovat yhtä innostuneita ja molemmilla on samat intressit. On sovittava tarkasti pelisäännöt ja tehtävä roolijaot. Tämä vaihtoehto vaatii aikamoista jämäkkyyttä. Kuvioihin saattaa tulla mukaan alkoholi, kun ei kestetä paineita. Sitten on kotityöt, joista tulee riitaa puhumattakaan lasten kasvatuksesta.


c)Jos puoliso on täysin eri alalla, niin helposti käy niin, että puoliso ei ymmärrä toisen tekemää työtä. Mielestäni tämä on kaikista huonoin vaihtoehto, koska työ on kuitenkin hyvin tärkeä osa ihmisen elämää ja työpaineita puretaan kotona.

a)Samassa työpaikassa työskentely toimii mainiosti esim. opettajan ammatissa. En tiedä taas, miten suhde toimii, jos pariskunta työskentelee samassa tiimissä. Tiedän yhden pitkään naimisissa olleen pariskunnan, joka on samassa työpaikassa. Toinen on pomo ja toinen taas ei. Tätä pariskuntaa muut työntekijät nimittävät ns. kuningas ja kuningatar -pariksi.