Mitä roolia

...onneksi. Eri uskonnot helposti ennemminkin erottavat kuin yhdistävät ihmisiä. Parempi, kun vain vähin äänin uskomme tai olemme uskomatta tahoillamme ja kunnioitamme toistemme vakaumusta. Seinät ovat leveällä ja katto korkealla, mutta ei niitä eroavaisuuksia silti kovin kannata korostaa.

Mulla ukko on muslimi mutta eihän se tiedä uskon asioista höykäsen pöläystä. Ei viimeksi edes tienny että ramadan on alkanu ennen ku minä sen sille kerroin ja sitte taivasteli että mistä minä sen saatoin tietää.
Sattumoisin satun jo muistamaan että mihin aikaan vuodesta se on.

Meitä kristittyjäkin on monenlaisia, jotku on kiihko uskovaisia ja toiset taas ei juuri välitä ja osa välittää mutta lievästi. Sama pätee niin muslimeihin kuin muihinki uskontokuntiin.
Minun mielestä on aivan turhaa osotella sormella ketään pelkän uskonnon perusteella ja piste.

Eli vastaus on että meidän suhteessa uskonto ei näyttele minkaanlaista roolia.

Mies on katolilainen ja itse oman tieni kulkija. Lapsen kasvatuksessa asia nostaa päätään, mutta ei muutoin. Itse elämänkatsomustietoa lukeneena haluaisin kasvattaa lapset samoin - ei yhtä uskontoa seuraamaan vaan ajattelemaan itse ja uskomaan itsenäisesti mihin haluavat (tai ovat uskomatta). Mies on kuitenkin sitä mieltä, että kristinusko on hyvä pohja moraalille ja elämässä selviämiselle ja haluaa myös lasten ottavan osaa uskonnon opetukseen. Asiasta käydään rauhallisesti keskustelua, koska aihe on ajankohtainen vasta parin vuoden päästä.
Henkilökohtaisesti toivoisin ettei uskontoa ja koulua/päiväkotia sekoitettaisi keskenään.

ja hyvä niin. En tiedä kuinka tulisin toimeen syvästi uskonnollisen ihmisen kanssa, koska itse suhtaudun uskontoon lähinnä kuin kauniiseen historiaperäiseen tarinaan, johon joka saa uskoa tai olla uskomatta. Onneksi mieheni on ateisti.

Mieheni on syvästi uskovainen. En voisi ikinä kuvitella vähempiarvoisena kyseenalaistavani hänen uskoaan. Hyväksyn sen, että naisena minun on toimittava niinkuin oikein on. En näe siinä mitään väärää. Rakastamme toisiamme.

Kuulutaan paperilla eri (kristillisiin) kirkkoihin, mutta varsin maallistuneita olemme kumpainenkin. Humaanit arvot ovat meille tärkeämpiä kuin esim. kirkkojemme teesit. En oikein voisi kuvitellakaan seurustelevani kiihkokatolisen kanssa, kun en ko. kirkon kaikkia käänteitä historian kuluessa tai nykyisinkään oikein allekirjoita. Kaikenlainen fundamentalistisuus on kyllä itse asiassa luotaantyöntävää.

Ranskassa kirkon erillisyys valtiosta ja esim koululaitoksesta on erityinen arvo (laïcité/sekularismi). Ranskikset jaksavat sitten taivastella suomalaista valtion kirkkoa ja kirkollisverosysteemiä.

Joskus tuo sekularismin korostus tuntuu saavan aika outoja piirteitä. Muistan joskus kyselleeni useammaltakin ranskulta jonkun pääsiäispyhän ranskankielistä nimitystä. Kukaan ei sitä tuntunut oikein tietävän, vaikka kyse oli ihan normaaleista, yliopistossa opiskelleista nuorista. Eivät kuulemma olleet uskovaisia, ja siksi nuo nimetkin olivat jääneet vieraiksi.

Herrajestas, ei suomalainen pidä itseään uskovaisena vaikka tietää että pääsiäisviikon torstai on kiirastorstai ja perjantai on pitkäperjantai.. o_O

İtse olen kristitty ja miesystava muslimi.
Mina en ole oman uskontoni suhteen harras (itse asiassa havettavan vahan), mies noudattaa ramadania ja kay perjantaisin moskeijassa. Eika syö possua.
Keskinaiseen suhteeseemme uskonto ei juurikaan vaikuta, kunnoitamme toisiamme ja niita arvoja, joihin meidat on kasvatettu, mutta erilaisuus ei ole meidan tapauksessamme negatiivista.
Suurimmat kysymykset tulevat varmasti esiin siina vaiheessa, jos haluamme lapsia. Sen verran asiasta on jo puhuttu, etta lasten ehdoilla toimitaan.

Olen siis wille wallattoman kanssa samoilla linjoilla.

Se on se välttämätön paha;D Alussa oli vaikeuksia (vastustin esim. kovasti allahin lausumista omassa kodissani, vieläkin tuntuisi oudolta, jos kotona olisi äidin vihkiraamatun lisäksi koraani, onneksi ei ole mies vielä sitä meille tuonut vaikka muuta "tilpehööriä" löytyykin komerosta). Kun minun ei ole tästä tarvinnut mihinkään päin muuttua niin saa ukko pysyä omassa uskossaan... Minulla ei ole aivan pysyvää jumalkäsitystä. Kastettu olen ortodoksiksi. Lähinnä olen varmaan aknostikko.

Nyt on ollut mukavasti kiirettä niin ei ole tarvinnut ajatella sen syvällisemmin suhdettani Jumalaan ja Jumalan olemassa oloa. Pääajatus itselläni on se että, jos on Jumala sen on oltava kaiken ihmiskäsityksen uloittumattomissa, kaikkien uskontojen ja rituaalien yläpuolella, niin ettei ole periaatteessa yhtään oikeaa eikä yhtään väärää tapaa palvella Jumalaa. Tietysti Jumalaan kuuluisi yleiset hyvyys käsitykset, että ei saa tappaa/vahingoittaa toista ja pitää pyrkiä tekemään enemmän tekoja rakkaudesta kuin vihasta.

Tämä nyt on toki vain ideaali jumalkäsitys, oikeasta jumalkäsityksestä saati oikeasta Jumalasta minulla ei ole tietoakaan (jos ei sitten meidän kristittyjen Jumala ole ainoa oikea "kuten sen tulisi olla" ;D)
Periaatteessa taidan olla uskovaisempi kuin mieheni jonka uskonto on minusta vain "hassuja" tapoja ja ulkoaopeteltuja hokemia ja sitä ettei sikaa saa syödä;D
(tosin kieltäähän sen jo Raamattukin (VT) mutta mitä niille sioille sitten pitäisi tehdä kun sikakanta käy mahdottomaksi? Antaa ehkäisyhoitoja? Nyt muslimit ja juutalaiset mietintämyssy päähän;D)