Kaipaan jonkinlaista mielipidettä asiaan kun tuntuu että en enää järjellä voi asiaa pohtia..
Suora kysymys: onko kokemuksia ikäeroista, onko siis 19 "miehen" ja 26 vuotiaan naisen seurustelu mahdollista? (en kaipaa musta tuntuu mielipiteitä, koska itse vastaisin heti että ei ole,,)
On käynyt nimittäin niin että olen ihastunut todella vakavasti tähän ihmiseen ja tuntuu etten saa häntä millään mielestä. Joka kerta kun nähdään tuntuu etten voi olla koskematta häneen ja kun en näe häntä oloni on masentunut ja kaipaan suunnattomasti..
Meidän välillä ei ole ollut juttelua, katseita, hymyä enempää. Siksi haluankin ajatuksia siitä onko yhtälö täysin mahdoton vai yritänkö laittaa stopin heti alkuun. Mikä tuntuisi todella pahalta. Kun sain tietää hänen ikänsä (oletin käytöksestä, puheesta ym. että olisi ollut paljon vanhempi) sen jälkeen olen ollut surullinen ja pettynyt siihen että onko kaikki ollut sitten turhaa. Kerrankin tunnen "rakkautta ensi silmäyksellä" ja olisi todella ikävä todeta sen menevän hukkaan. En halua satuttaa ketään ja vähiten itseäni. JOs mietin miten kypsä itse olin siinä iässä ja valmis pitkään parisuhteeseen, eli kaatuuko kaikki esim. parin vuoden jälkeen. Kuitenkin eri lähtökohdat kuin mitä tällä hetkellä on. Vaikkakin vaikuttaa hyvin fiksulta ihmiseltä..
Auttakaa joku jos tiedätte kokemuksesta!
Kiittäen
liian vanha?
Suora kysymys: onko kokemuksia ikäeroista, onko siis 19 "miehen" ja 26 vuotiaan naisen seurustelu mahdollista? (en kaipaa musta tuntuu mielipiteitä, koska itse vastaisin heti että ei ole,,)
On käynyt nimittäin niin että olen ihastunut todella vakavasti tähän ihmiseen ja tuntuu etten saa häntä millään mielestä. Joka kerta kun nähdään tuntuu etten voi olla koskematta häneen ja kun en näe häntä oloni on masentunut ja kaipaan suunnattomasti..
Meidän välillä ei ole ollut juttelua, katseita, hymyä enempää. Siksi haluankin ajatuksia siitä onko yhtälö täysin mahdoton vai yritänkö laittaa stopin heti alkuun. Mikä tuntuisi todella pahalta. Kun sain tietää hänen ikänsä (oletin käytöksestä, puheesta ym. että olisi ollut paljon vanhempi) sen jälkeen olen ollut surullinen ja pettynyt siihen että onko kaikki ollut sitten turhaa. Kerrankin tunnen "rakkautta ensi silmäyksellä" ja olisi todella ikävä todeta sen menevän hukkaan. En halua satuttaa ketään ja vähiten itseäni. JOs mietin miten kypsä itse olin siinä iässä ja valmis pitkään parisuhteeseen, eli kaatuuko kaikki esim. parin vuoden jälkeen. Kuitenkin eri lähtökohdat kuin mitä tällä hetkellä on. Vaikkakin vaikuttaa hyvin fiksulta ihmiseltä..
Auttakaa joku jos tiedätte kokemuksesta!
Kiittäen
liian vanha?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yhtälösi ei todellakaan ole mahdoton.
Jo matemaattisesti ajatellen teidän ikäero on vain 7 vuotta. Tosin kirjoituksestasi ei voi päätellä, tuntuuko ihastus olevan molemminpuolista. MIkäli niin onnellisesti on, niin miksi ihmeessä yritätte tuulimyllyä vastaan taistella. Olettehan molemmat täysi-ikäisiäkin, vaikka eihän rakkaus ikää kysy.
Jos suhteesta tulee pitkä ja kestävä, niin silloin voi jossakin vaiheessa vuosien saatossa tulla ongelmia keski-iän tietämissä, mutta onhan ongelmia monella vaikka ovat saman ikäisiäkin. Ja hyvässä suhteessa niistäkin aina selviä puhumalla.
Kyllähän on pareja, jotka ovat alkaneet seurustella jo teini-iässä ja onni kukoistaa vielä keski-iässä ja vanhempanakin. Ei hän ole ollenkaan nuori vaikka elinikäiseen suhteeseen, jos se oikea kohdalle sattuu - kuka tietää vaikka se olisit sinä.
Älä hyvä tyttö epäröi, jos sydämmesi saa vastakaikua. Toivotan teille onnea suhteeseenne.
Voi kiitos sanoistasi!
Se oli ehkä sitä mitä eniten halusin kuulla.. Tänään hänet viimeksi näin ja uskon että tunnemme samoin. Kyse on siitä uskallanko edes viedä asiaa eteenpäin, antaa vastakaikua katseille ja hymyille sekä antaa omille tunteilleni vallan.. Kuten aiemmin kerroin, tuntuu etten voi olla koskematta häneen ja tuntuu että rakastuisin yhdestäkin käden kosketuksesta. En halua kuitenkaan satuttaa itseäni sillä että suhteemme alkaisi ja hän toteaisi esim vuoden päästä että haluaa jotakin muuta, tai haluaa oman ikäistä seuraa.. Olen 4v 30vuotias..? ensimmäinen ikäkriisi :) Tällä hetkellä ikäero ehkä tuntuvin, ja siitä se alkaa vähiten tuntua..
Mietin vain miten hyvin tuon ikäinen itsensä tuntee ja paikkansa tässä elämässä saati sitten sitä minkälaisen ihmisen kanssa haluaa olla.
ehkä mietin liikaa, vaikka onhan se iso juttu.
Kiitos kuitenkin sinulle nainen 42v, kirjoituksesi sai ensimmäisen positiivisen tuulahduksen ja lämmitti mieltäni! ehkä näen hänestä jälleen unta ensi yönä.. Uskon kuitenkin siihen että montaa sellaista ihmistä ei eteen satu ketä kohtaan voin näin tuntea,, en muista koska olisi viimeksi ollut!
Ehkä aika näyttää.
Minä en ole ikinä ihastunut itseäni vanhempiin miehiin. Seurustelin pitkään saman ikäisen pojan kanssa. Kun ero tuli, niin sinkkuaikoina kävin järjestään nuorempien poikien kanssa treffeillä ja loppuviimein rakastuin. Nyt ollaan oltu jo nelisen vuotta yhdessä ja jaetaan asuntolaina. Kun tapasimme minä olin 26-v ja mies 22-v. Eli ei hirveästi eroa teistä =)
Ennemmin nämä ovat henkilö kuin ikäkysymyksiä. Jos viihtyy toisen kanssa, niin se on sitten ihan sama minkä ikäinen on. Ainoa huono puoli tässä ikäerossa on (kun nainen vanhempi), että tuo lapsien haluaminen menee vähän eri aikoja. Mulla alkaa biologinen kello tikittää kun mies ei ole moista ajatellutkaan (vai ajattelevatko nuo ikinä) ... =o)
Niin, että anna palaa vaan!
Ja jos mies oliskin 26 ja sinä 19, jutussa ei olis mitään ihmeellistä ja vuosisadan rakkaustarina olis valmis. Kumma juttu et mies ei sais koskaan olla päivääkään naista nuorempi.
Itsellä ei ole kokemusta, mutta sukulaisillani on. Eli tädilläni on kymmenen vuotta nuorempi mies. Mies oli 18 ja tätini 28, kun he tapasivat. Ovat edelleenkin yhdessä, ja heillä on tyttö.
Että tuskimpa se on iästä kiinni, vaan ihmisestä. Jokainen meistä on sen ikäinen kuin tuntee olevansa. Oman mieheni tavattuani ensin luulin häntä n. 25 vuotiaaksi, mutta myöhemmin sain tietää hänen olevan 28 ja risat! Olipa niin söpön pojan kasvot!
Niin ja sekin on totta että niiden harvojen ihmisten kanssa synkkaa niin kovasti että jalat lähtee alta!
Että anna palaa!
Minun kultani on 20vja minä 25v. En tiennyt silloin, kun tapasin miehen, että hän on niin nuori, kuin hän on ja hän ei paljastanut heti ikäänsä, vasta myöhemmin,kun oltiin oltu yhdessä jo pitemmän aikaa. Minä olen myös palavasti rakastunut itseäni nuorempaan mieheen. Kun kuulin kesällä, ettei mies olekaan oikeasti minua vain pari vuotta nuorempi, vaan 5v , niin olin aivan hämilläni ja sekaisin. En tiennyt mitä tehdä. En ole kellekään miehen oikeaa ikää kertonut, eikähän asia kellekään kuulu. Olen ajatellut asiaa ja sulatellut sitä itsekseni. Minua on mietityttänyt, että mitenköhän käy, kun mies on vielä niin nuori eikä ole oikein elämänkokemusta, voiko hän olla se oikea minulle. Nyt hän on armeijassa. Hän vain on tosi kypsän oloinen, ja minusta meidän suhde on varmalla, vakaalla pohjalla. Suunnitellaan kaikenlaista lähitulevaisuuteen liittyvää. Minuakin aina silloin tällöin vähän ahdistaa ikäero, kun rupean miettimään sitä, ettei mies varmaan halua esim. perhettä pitkään aikaan vielä. Tuntuu siltä kyllä, että minä olen tehnyt ikäerosta ongelman, mies ei välitä ikäerosta. Hänestä minä olen juuri sopiva nainen hänelle. Kyllä sinun kannattaa kuunnella sydäntäsi, niin minä ainakin teen. Kun on kerran löytänyt ihanan ihmisen vierelleen, niin eihän sitä ikäeroa kannata silloin ajatella, elää vaan yhdessä onnellisena ja nauttia elämästä.
Minä olen 41v nainen ja kihlattuni on vasta 22vuotias nuorimies.
Minulle oli aluksi vaikea myöntää, että voin olla niin ihastunut tähän nuoreen mieheen. Hänellä ei vastaavaa ongelmaa ollut. Kuitenkin minun oli ajankanssa pakko antaa tunteilleen periksi, kun ne ei siitä miksikään muuttuneet.
Mieheni on nuoresta iästään huolimatta henkisesti todella kypsä. Minusta hän on maailman ihanin mies enkä luopuisi hänestä mistään hinnasta. Hän on empaattisin, huomaavaisin, ymmärtäväisin ihminen mitä tiedän. Viihdymme toistemme seurassa. Tuemme toisiamme kaikessa. Rakastamme, kunnioitamme ja arvostamme toinen toisiamme.
Hänen kanssaan olen onnellinen ja minun on hyvä olla. Sehän se tärkeintä on.
Itse olin 19-vuotias pojakloppi kun aloin tapailemaan erästä 27-vuotiasta naista. Ensimmäinen suhteeni oli kyseessä. Aluksi luulin naista ehkä muutaman vuoden minua vanhemmaksi, mutta muutaman kuukauden kuluttua hän kertoi oikean ikänsä. Vähän aluksi mietitytti, mutta koska tunteeni häntä kohtaan oli voimakkaat ajattelin viis iästä.
Ongelmaksi nousi sittemmin juuri ikä. Ei numeroissa vaan kokemuksessa. En yksinkertaisesti tajunnut naisten ajatusmaailmasta yhtään mitään. Pojalla ja miehellä on iso ero. Kolme vuotta olimme yhdessä ja erikseen ja sitten erikseen ja yhdessä. Tajusin, että minua käytetään hyväksi. Seksi kelpasi, mutta muuten minua kohdeltiin varsin kylmästi. Yritin miellyttää, mutta en itse sitä pahemmin osannut vaatia. Tuskin naiset kyllä rouva-henkilöistä pitemmän päälle tykkäävät.
Kokemuksena kuitenkin tämä oli ehkä parasta mitä nuorelle miehelle voi sattua. Tai ainakin minulle. Tajusin, että omia mieltymyksiä saa ja pitää kuunnella. Tässä oma kertomukseni. Loppupeleissä onnistumisen ratkaisee teidän persoonanne. Jos sovitte toisille ei ikä ole mikään este. Hankaluutta saattaa aiheuttaa iän aiheuttama kokemus. Vanhempi saattaa alkaa kouluttamaan nuorempaa ja pahinta on se, että tämä antaa sen tehdä.