Ekan kerran tulin Suomi24 sivuille touko-kesäkuussa 2005. Katselin profiileja ja kirjoittelin joidenkin kanssa. Tapasin alussa kaksi kaveria, joista toinen oli ihan mukava muttei sytyttänyt minua. Toinen kavereista oli tapaus, jonka olisin ohittanut jos olisin aavistanut millainen hän on. Ei minkäänlaista kunnioittamista naista kohtaan. Huh huh..
Sitten elokuussa kirjoittelin kuukauden verran uuden kaverin kanssa ja silloin tiesin, että tässä HÄN on.
Nyt on seurusteltu yli vuosi ja asutaan edelleen eri paikkakunnilla.Tavataan silloin, kun siihen on mahdollisuus. Olemme tehneet lomareissuja talvella ja kesällä. Välillä vietämme aikaa vain kotona.On annettu tilaa toiselle elää myös omaa elämää. Hiljaa hyvä tulee...
Voin kertoa, että Suomi24 sivuilta löytyy myös todellisia herrasmiehiä ja todella fiksuja ja asiallisia kavereitakin. Onnea vain Teille kaikille, jotka vielä etsitte sitä OIKEAA.
Sitten elokuussa kirjoittelin kuukauden verran uuden kaverin kanssa ja silloin tiesin, että tässä HÄN on.
Nyt on seurusteltu yli vuosi ja asutaan edelleen eri paikkakunnilla.Tavataan silloin, kun siihen on mahdollisuus. Olemme tehneet lomareissuja talvella ja kesällä. Välillä vietämme aikaa vain kotona.On annettu tilaa toiselle elää myös omaa elämää. Hiljaa hyvä tulee...
Voin kertoa, että Suomi24 sivuilta löytyy myös todellisia herrasmiehiä ja todella fiksuja ja asiallisia kavereitakin. Onnea vain Teille kaikille, jotka vielä etsitte sitä OIKEAA.
Vastaukset 18
Vanhimmat
muista tarkkailla miehen touhuja, saattaa olla monta meneillään...kun eri paikkakunnilla asutte. Kokemuksesta minäkin viisastuin ja petyin.
siis joo, onhan täällä hörhäjä kuten just todistit ite, olla nyt kateellinen toiselle siitä että tämä sattui löytämään kunnollisen kaverin, sillä kateus paistaa tosta jutusta läpi..
Eli onnea vaan sinulle joka löysit etsimäs, ja elä välitä kateellisten panettelusta..
Nämä on varmaan näitä 45 ihmisten juttuja. Pitää kait odotella jossakin munkkiluostarissa 20 vuotta että onnaa.
30 on ihmisuhde kuoppa! Missään et voi menestyä muualla kuin työssä.
Noh menestympähän onneksi edes työssä.
Siis mie oon 27 ja kyl täällä eloa on nuoremmillekkin ihan oon tutustunut moneen eri sortin hemmoon, tavannut tosin vain kaksi.. Tyyppejä on laidasta laitaan mut niinhän se on normaalissa elämässäkin, ei se aina eka kerralla kolahda..
Hieno,olen iloinen puolestasi,onnea:)
Totta kai kunnollisiakin löytyy vaikka se on joskus työn ja tuskan takana. Mutta taitaa olla kuitenkin vaivan väärti.
Minäkin tapasin täällä pari vuotta sitten ihanan ihmisen ja seurustelemme edelleen. Kummankin olosuhteista johtuen, emme voi vielä oikein suunnitella yhdessä asumista. Mutta tulevaisuudesta puhumme usein ja näemme kumpikin siellä toisemme :) Se riittää tässä vaiheessa.
Matkaa meillä on noin 500 km ja tapaamme kerran pari kuukaudessa. Luottamus on kuitenkin täydellistä. Olen sen verran lomien aikana elänyt myös hänen arkeaan, että tiedän, ettei siihen ehdi ainakaan useamman naisen kanssa suhteita pitää :) Ja itselle on aina yksi ihminen riittänyt.
Pidämme päivittäin yhteyttä, joten olo tuntuu välimatkasta huolimatta läheiseltä. Siis koko tämän parin vuoden ajan joka ikinen päivä on yhteyttä pidetty.
Nyt odotan joulua, jonka saamme viettää kokonaan yhdessä. Kyllä ennen sitäikin tapaamme tietysti.
Eli kyllä täältä voi löytää ihan kunnon ihmisiä.
kun kirjoitetaan ettei olosuhteista tai elämäntilanteesta johtuen ole mahdollista suunnitella yhteistä asumista...ja sitten ollaan muka yhdessä parikin vuotta tai jopa enemmän.
Voisitko sinä tai joku muu vihjaista mitkä nämä olosuhteet tai elämäntilanteet ovat ?? Vai ovatko vain jokin syy pysyä erillään, perustuuko suhde rakkauteen vai onko se vain jotain sellaista, että kunhan on joku ????
Ihmettelen tätä aina. Itsekin tapasin tuossa yli vuosi sitten miehen, johon ihastuin todella ja hän väitti samaa. Kuitenkin hän epäröi mm vedoten välimatkaan, n 100km, mikä minusta ei ole mikään mahdoton välimatka lainkaan. Muita syitä oli vuorotyö, mutta sekin tuntuu vain tekosyyltä. Eipä kai sitä rakastumista ja yrittämistä ollutkaan, kuitenkin soittelee yhä edelleen joskus ja ollaan tavattukin pari kertaa.
Itse uskon, että jos todella välittää ja haluaa jakaa elämän toisen kanssa - siinä ei paina mitkään muut asiat. Työpaikkaa voi vaihtaa, asuinpaikkaa voi muuttaa, esim lapset tottuu nopeasti muutoksiin ja hyvin monelle muutokset mahdollistavat paljon uusia, ihania asioita.
Lomien aikana olet elänyt hänen arkeaa...kirjoitat...mutta onko se arkea ?? Siis sinulla lomaa ja hänellä mitä ?? Minkäikäisiä olette ?
Ajatuksia, mielipiteitä ??
Meillä nämä olosuhteet ovat lapset ja työ. Molemmilla suunnilleen lasten koulutus tietyssä vaiheessa, jolloin ei ole viisasta tehdä suuria muutoksia. Ihan yhtä mahdotonta kummallakin. Ja toiseksi meillä on sellaiset työt, ettei olisi viisasta tässä vaiheessa irtisanoa itseään. Miehellä olisi helpompi, mutta minulla ei.
Noin neljä vuotta on vielä nämä syyt ja olemme siihen asennoituneet. Mutta missään tapauksessa emme ole antaneet näiden asioiden vaikuttaa suhteeseemme muuten. Jatkamme kaukosuhdetta.
"Itse uskon, että jos todella välittää ja haluaa jakaa elämän toisen kanssa - siinä ei paina mitkään muut asiat."
Kyllä meillä molemmilla painavat ainakin nämä lasten tilanteet todella paljon ja minusta on hyvä, että siinäkin asiassa olemme samaa mieltä. Olisi kamalaa, jos toinen alkaisi painostaa esim. muuttamaan, tai ottamaan tai jättämään.
"Lomien aikana olet elänyt hänen arkeaa...kirjoitat...mutta onko se arkea ?? Siis sinulla lomaa ja hänellä mitä ?"
Minulla oli lomaa ja hän oli töissä. Hoidin siinä taloutta, siivoilin tein ruokaa ja mitä nyt arkeen kuuluu. Vapaa-aikana sitten teimme näitä arkihommia yhdessä.
Me olemme jo lähes puoli vuosisataa vanhoja. Tiedämme, mitä elämä on. Kummallakin on avioliitto takana. Vapaita kuitenkin olemme olleet jo silloin kun tapasimme, että ei mitään perheen rikkomisjuttuja ole tapahtunut.
Meillä on jalta maassa. Miehellä joskus vähän liikaakin :) Minä olen vähän sellainen romantikko.
Minä en ainakaan suostuisi näkemään vai kerran tai kaksi kuukaudessa, jossa mies haluaa vain seksiä ja koittaa sitten höpötellä kaikkea (sitä saadakseen). Saattaahan hänellä olla menossa muitakin hoitoja samalla, kun ei yhteen halua..Kannattaa etsiä muutenkin samalta kylältä/kaupungista mies.
Eipä se nyt taida ihan niin yksiviivaista olla, ettäkö "rakkaus voittaa kaiken" - ainakaan yli neljänkympin iässä. Toki olen nähnyt kaiken ikäisiä naisia, jotka hyvinkin lyhyen tuttavuuden jälkeen tukka putkella kerävät (vähäiset?) kimpsunsa ja kampsunsa ja kiitävät miehen asuntoon asumaan (lapsineen?)... ja siinä sitä sitten ollaan.. Kannattaisi kuitenkin harkita ja pitää myös järki päässä vaikka rakastunut olisikin! Eivät ne toisiaan pois sulje.
Tässä iässä ei uusia ihmissuhteitakaan luoda enää niin helposti kuin kaksikymppisenä; ihmiset ovat asettuneet omiin kuvioihinsa ja sitä jää helposti yksin muuttaessaan vieraaseen ympäristöön. Tämä on tietysti myös kulttuurinen ja luonnekysymys, mutta faktoja kummatkin silti.
Ei se parisuhde yksin kanna elämää, ystäviäkin tarvitsemme ympärillemme.
On myös sellainen syy, että olen koko ikäni elänyt (esi)kaupunki ympäristössä ja siis tottunut tähän, että "kaikki on lähellä". Mies taas opiskeluvuosiaan lukuunottamatta on elänyt maaseutuympäristössä, omilla juurillaan, kuten sen näen. Tällaiset ympäristö ja elämäntapakysymykset eivät ihan pelkän rakkauden voimalla järjesty.
Kihalttuni ei voi muutta minun paikkakunnalleni, enkä minäkään hänen luokseen - ainakaan vielä.
Syynä se, että mies on oman firmansa vuoksi sidottu sinne missä on. Enkä tietystikään oleta, että hän firmansa myisi ja ryhtyisi palkkatyöhön täällä, minkä hän on kyllä tarjoutunut tekemään.
Minä en voi muuttaa sinne, koska tyttäreni vasta aloitteli lukion, enkä todellakaan riistä häntä tutusta ympäristöstään enkä ystävistään jonnekin huitsin nevadaan maalaisympäristöön kaupungista.
Aikuinen ihminen osaa vastuullisesti ottaa huomioon myös toisia ihmiä; lapsiaankin. Ei itsekäs "oman rakkauden" perässä juokseminen aina tuota sitä toivottua hedelmää...
Ja jos täytyy toista osapuolta epäillä ja kytätä sen takia, ettei jatkuvasti ole "oman valvovan silmän alla", niin eipä tuollaisella suhteella paljoa tulevaisutta ole. Eli jos yhteen muuton syynä on epäluottamus/mustasukkaisuus (jota rakkaudeksikin voi kutsua)niin eipä sen kanssa pitkälle pötkitä...
erillään siitä toisesta, vaikka löytäisinkin jonkun miehen, koska sitä on jo tottunut asumaan yksin. Mut silti sen toisen pitää olla samalta paikkakunnalta, että hänet voi nähdä useimmin kuin 1-2 kertaa kuukaudessa.
Meidän suhde ei ole kylläkään pelkkää seksiä vaan meillä on hyvin paljon muutakin tekemistä kun tavataan. :) En ollenkaan luule, että mies kanssani pelkästään seksin takia olisi. Kuten en minäkään hänen kanssaan. Kumpikin saisimme sitä paljon vaivattomammin lähempää ;)
Ollaan jo sen verran pitkään kuitenkin tunnettu, että luotamme toisiimme. Ja ollaanhan me puheissa päivittäin. Saan häneen yhteyden muutamassa minuutissa, jos haluan, mutta en suinkaan kytätäkseni häntä!
Niin, tässä iässä sitä tosiaan ajattelee muitakin kuin itseään. Joten ollaan valmiita vähän odottelemaan meidän hetkeä, jotta lapset pääsevät jaloilleen.
samalta paikkakunnalta. Minusta ainakin tuntuu, ettei täältä löydy ketään mielenkiintoista miestä. En usko, että joka paikkakunnalla on jokaiselle joku sopiva. Ei välimatka pitäis olla esteenä tosi rakkaudelle, poikkeuksena tietenkin vaikkapa 500 km...silloin nimittäin miettisin, että kannattaako suhteeseen ryhtyä.
Kyllä kannattaa ryhtyä suhteeseen jos ensi kirjoitelmat, tapaamiset ym sujuu hyvin ja tunnetaan sielujen sympatiaa vaikkakin välimatka olisi 500 km. Kaverillani ja minulla on yli viisisataa kilometriä ja kaikki on ollut sen vaivan väärtti. Sanoisin, että silloin ne tunteet punnitaankin. Onhan erilaisia yhteydenpito muotoja puhelin ja sähköposti. Jos oikein ikävä yllättää niin voi soittaa. Mikäli kunnioittaa ja välittää toisesta aidosti silloin ei välimatka ole seurustelussa este. Toki aika näyttää miten suhde etenee, kukin etenee niin kuin hyvältä tuntuu. Toiset muuttavat yhteen nopeammin kuin toiset. On tehtävä niin, että molempien tunteita kuunnellaan ja yhdessä sovitaan asioista. Kiireellä ei kannata pilata hyvää suhdetta.
...
Paljon onnea teille!
On se vaan kumma, että ILMAISPALVELUJEN KÄYTTÄJÄT ovat aina valittamassa. Mutta eivät sitten ole valmiita laadukkaammasta palvelusta maksamaan.