Mieheni kommentteja suhteen alussa:
- Kyllä minä lenkillä käyn, lähdetään vaan. Kiva kun käydään lenkillä, xx:n kanssa ei koskaan liikuttu, voin lähteä hiihtämäänkin jne.
- Tosi kiva laittaa ruokaa yhdessä, ihan erilaista kuin edellisessä suhteessani
- Olet tosi mukava kun puhut etkä ole vain hiljaa
- Kiva kun olet niin estoton seksissä
Oikeastaan nämä kaikki kommentit ovat muuttuneet radikaalisti tässä kolmen vuoden aikana. Miestäni pitää maanitella lenkille, välille asiasta tulee jopa riitaa. Ruokaa tehdään kyllä yhdessä, mutta eipä se taida hänestä enää kivaa olla, pikemminkin rasittavaa hommaa. Minun puhuminen ei olekaan enää mukavaa, vaan kälätän, nalkutan, piipitän, vouhotan jne. Ja tuo seksi. En tiedä, mitä tuo minun estottomuus sitten auttaa jos seksiä on noin 1 krt/vko. Eipä hän ainakaan enää tuosta ominaisuudestani millaan tavalla hyödy.
Ilmeisesti olen kokenut jonkinlaisen arvon laskun tässä kolmen vuoden aikana, jos nämä merkit tulkitsen oikein.
Miksi mies ei enää arvostakaan niitä asioita, mitä arvosti suhteen alussa? Eikö hän enää muista sitä edellistä (kuulemma) kauheta suhdetta vai eikö siihen jaksa enää verrata? Huomaisiko mieheni arvoni vasta jos lähtisin? Ja pitää vielä mainita, että en todellakaan nalkuta miehelleni ja olen muutenkin tällainen rento, itsestä huolta pitävä ookoo tytsi ;).
- Kyllä minä lenkillä käyn, lähdetään vaan. Kiva kun käydään lenkillä, xx:n kanssa ei koskaan liikuttu, voin lähteä hiihtämäänkin jne.
- Tosi kiva laittaa ruokaa yhdessä, ihan erilaista kuin edellisessä suhteessani
- Olet tosi mukava kun puhut etkä ole vain hiljaa
- Kiva kun olet niin estoton seksissä
Oikeastaan nämä kaikki kommentit ovat muuttuneet radikaalisti tässä kolmen vuoden aikana. Miestäni pitää maanitella lenkille, välille asiasta tulee jopa riitaa. Ruokaa tehdään kyllä yhdessä, mutta eipä se taida hänestä enää kivaa olla, pikemminkin rasittavaa hommaa. Minun puhuminen ei olekaan enää mukavaa, vaan kälätän, nalkutan, piipitän, vouhotan jne. Ja tuo seksi. En tiedä, mitä tuo minun estottomuus sitten auttaa jos seksiä on noin 1 krt/vko. Eipä hän ainakaan enää tuosta ominaisuudestani millaan tavalla hyödy.
Ilmeisesti olen kokenut jonkinlaisen arvon laskun tässä kolmen vuoden aikana, jos nämä merkit tulkitsen oikein.
Miksi mies ei enää arvostakaan niitä asioita, mitä arvosti suhteen alussa? Eikö hän enää muista sitä edellistä (kuulemma) kauheta suhdetta vai eikö siihen jaksa enää verrata? Huomaisiko mieheni arvoni vasta jos lähtisin? Ja pitää vielä mainita, että en todellakaan nalkuta miehelleni ja olen muutenkin tällainen rento, itsestä huolta pitävä ookoo tytsi ;).
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko miehesi sanonut jotain aiempiin lausontoihinsa viittaavaa, joka antaa aiheen olettaa, että miehen mielipide ei enää ole yhtenevä aiemman lausutun kanssa vai miehen käytöksestäkö päättelet tällaista kenties tapahtuneen?
Niin, se arki astuu jokaiseen suhteeseen ja latistaa kaiken. Alkuaikojen romantiikka ja impulsiivisuus pitää saada jollain keinoin takaisin. Tai sitten hyväksyä tilanne ja ymmärtää suhteen syvemmät nyanssit, jotka määrittävät yhteiselon autuuden. Mikäli sellaisia on. Tai jotain.
Kuulostaa ihan tyypilliseltä väljähtäneeltä parisuhteelta toi teidän touhu.
LAIHDU?!
Laihat/hoikat naiset kiihottaa nykyäijiä.
Tuo sinun kommenttisi oli täysin järkeä vailla ja paikkansa pitämätönkin kaiken lisäksi.
Ethän sä edes tiedä miltä kirjoittaja näyttää, ja kehotat laihtumaan.
Parisuhteen väljähtyneisyys, miehen työstressi, masennus, väsymys, elimelliset sairaudet, jne. voivat aiheuttaa alkup. viestissä kuvatun tilan.
Kiitos mielenkiintoisesti (kröhöm) vastauksista.
Suhteemme ei ole väljähtänyt, yhtä viihdyttävää on ollut jo kolme vuotta. Ihmettelin ainoastaan, miksi mies piti suhteen alussa liikunnasta-nyt ei, kahdestaan kokkailu oli kivaa - enää ei, arvosti puheliaisuutta-nyt ei. Näitä ominaisuuksia hän minussa alussa arvosti, kun hänen edellinen suhteensa oli ollut huono.
Mutta en tämän enempää näiltä armailta miehiltä odottanutkaan. Aina pyörii samat vastaukset, anna sille pillua ja ole laiha tai parhain, sellaista se suhde on. Tämän takiahan kaikki suhteet väljähtyy olemattomiin, kun jauhetaan tuota em. mantraa eikä uskota asialle voitavan tehtävän jotain.
teidän pitäis keksii jotain sellasta erilaista.
kahdelleen himassa nyhjöttely ei oikein pidemmän päälle välttämättä innosta..
tai mistäs mä teidän elämää tiedän, mut jotai tavallisuudesta poikkeavaa kehiin ja vähä pikaseen.
Oletko itse liian ulkoapäinohjautuva? Millaisen kasvatuksen olet saanut? Millaisen kasvatuksen miehesi on saanut? Millaiset historiat teillä on? Oletteko tutkineet sukujuurianne; sieltä voi löytyä vastauksia joihinkin käyttäytymismalleihinne.
Koeta keskittyä miehesi sijasta itseesi. Miehesi ei muutu - sinä muutut (jos haluat). Sen jälkeen miehesi voi harkita muuttuvansa myös - tai sitten ei.
Enivei - älä ainakaan valita miehellesi. Ajattele!
Tuleeko sinulle täytenä yllätyksenä tieto, että suhteen alkuhuumassa ihmiset ovat kovin miellyttämisenhaluisia? Se saa ihmiset tekemään, jopa pitämään asioista, joita jopa inhoavat tavallisesti.
Eikä se ole mitään huijausta. Ihmisluonto vain on sellainen. Nyt sitten punnitaan, miten kestätte toistenne todellisia luonteita.
Pysyvä parisuhde ei kiinnosta miestä. Miehen mielen saa pysymään virkeänä vain uudet valloitukset ja niiden metsästäminen. Pysyvässä yksiavioisessa suhteessa minkälainen nainen tahansa muuttuu miehen mielestä tylsäksi ja arkipäiväiseksi viimeistään parissa-kolmessa vuodessa. Eri asia tietysti olisi, jos pääsisi haaremin valtiaaksi. Kun niitä pysyviä naisia olisi parikymmentäkin yhtä aikaa, niin yhteenkään ei ehtisi kyllästyä.
t. Mies
kyllä äijät arvostaa parisuhdetta, mut äijien täytyy saada olla äijiä. jos munat leikataan vege, niin sitte ei kiinnosta. se ei oo kuitenkaan välttämättä se alkuperäisen juttu.
se on paha jos elämässä ei oo mitään sisältöö. ja se on ihan oma moka, jos ei saa rakennettua parisuhteesta omanlaistaan, koska sitä ei toinen voi tehdä.
toinen voi yrittää antaa ideoita, mut kukaan ei voi elää toisen puolesta. mä luulen, et tästä kenkä puristaa.
Teillä varmaan on (ainakin miehelläsi) silmät ja korvat täynnä toisianne. Sellainen jatkuva yhdeääs olo alkaa lopulta ärsyttää ja tekee mieli tehdä vaan omia hommiaan. Etenki jos joutuu luopumaan jostain omalle kohdalle tärkeässtä hommasta tai tavasta viettää aikaa. Aluks se ei niinkää häiritse mut pidemmän päälle se ärsyttää.
Mitä enemmän uhrauksia ilman näkyvää arvostusta, sen vaikeampaa on innostua toisen kiinnostuksen kohteista. Hieman etäisyyttä toisiinne voisi ehkä taas lähentää teitä.