Toivottavasti tää mitä nyt aion kertoa ei ole liian teinidraamaa teille, koska mitä mä lueskelin, niin keski-ikä täällä taitaa heilua siellä 30 paikkeilla. Kuitenkin nyt haluun saada jotain kypsää ja järkevää vastausta tähän.
Olen seurustellut lähes kaksi kuukautta nyt ja me todella pidetään toisistamme mutta aika ikävä ristiriita tahtoo kokoajan asettua välille, kun aikaa on muutenkin kovin vähän viettää aikaa kahdestaan ja nytkin kun sellainen tilaisuus olisi niin hän haluaa ehdottomasti että oltaisiin yhdessä myös meidän kavereiden kanssa, koska kaverit(kin) ovat hänelle tärkeitä. Mä taas voisin milloin vaan feidata mitkä tahansa pippalot jotta saisin olla kahdestaan hänen kanssaan.
Tuo ei välttämättä itsessään kuulosta vielä kovin dramaattiselta mutta mä olen jonkin verran masennukseen taipuvainen henkilö ja pohjimmiltani huonolla itsetunnolla varustettu ja pienemmätkin asiat pystyy saamaan minut tosi huonolle mielelle. Ja tuntuu oikeasti pahalta kun itse olisi valmis tekemään niin paljon enemmän yhteisen ajan eteen.
Sitten silloin kun ollaan porukalla niinkuin hän niin toivoo niin rupee ärsyttämään sekin kun hän ei toisinaan tunnu edes huomaavan minua (onneksi vain toisinaan). Sellaiset hetket saa mut tuntemaan oloni tyhmäksi kun kaikki kaverit, jotka läpällä heittää jotain flirttiläppää, näyttää enemmän parilta kuin me.
Lisäksi kun olen tämmöinen epämääräisesti masenteleva ihminen niin pieninkin huomiotta jättäminen voi tuntua todella pahalta ja sitä on vaikea ruveta selittää toiselle. Olemme puhuneet asiasta ja päätyneet vain siihen tulokseen että meillä on erilainen näkemys. Muutenkin on vaikea yrittää selittää tätä asiaa hänelle kun tiedän itsekin miten typerältä kuulostaa selittää kuinka masentunut olen "kun hän ei istunut viereeni siellä ja siellä" näin esimerkiksi.
Tää vaivaa jostain syystä vaan niin paljon, että mietin, ettei tässä ole mitään järkeä antaa tämän jatkua tällaisenaan. Mielummin vaikka ilman parisuhdetta kuin parisuhde, joka vain vaivaa mieltä suurimman osan ajasta. Todetaan nyt kuitenkin loppuun vielä että minä oikeesti pidän hänestä paljon ja tiedän että hänkin minusta, joten olisi mukavaa jos suhteesta pystyisi nauttimaan.
Olisin kiitollinen jos joku vaivautuisi vastaamaan tähän (jos on jotain sanottavaa).
Olen seurustellut lähes kaksi kuukautta nyt ja me todella pidetään toisistamme mutta aika ikävä ristiriita tahtoo kokoajan asettua välille, kun aikaa on muutenkin kovin vähän viettää aikaa kahdestaan ja nytkin kun sellainen tilaisuus olisi niin hän haluaa ehdottomasti että oltaisiin yhdessä myös meidän kavereiden kanssa, koska kaverit(kin) ovat hänelle tärkeitä. Mä taas voisin milloin vaan feidata mitkä tahansa pippalot jotta saisin olla kahdestaan hänen kanssaan.
Tuo ei välttämättä itsessään kuulosta vielä kovin dramaattiselta mutta mä olen jonkin verran masennukseen taipuvainen henkilö ja pohjimmiltani huonolla itsetunnolla varustettu ja pienemmätkin asiat pystyy saamaan minut tosi huonolle mielelle. Ja tuntuu oikeasti pahalta kun itse olisi valmis tekemään niin paljon enemmän yhteisen ajan eteen.
Sitten silloin kun ollaan porukalla niinkuin hän niin toivoo niin rupee ärsyttämään sekin kun hän ei toisinaan tunnu edes huomaavan minua (onneksi vain toisinaan). Sellaiset hetket saa mut tuntemaan oloni tyhmäksi kun kaikki kaverit, jotka läpällä heittää jotain flirttiläppää, näyttää enemmän parilta kuin me.
Lisäksi kun olen tämmöinen epämääräisesti masenteleva ihminen niin pieninkin huomiotta jättäminen voi tuntua todella pahalta ja sitä on vaikea ruveta selittää toiselle. Olemme puhuneet asiasta ja päätyneet vain siihen tulokseen että meillä on erilainen näkemys. Muutenkin on vaikea yrittää selittää tätä asiaa hänelle kun tiedän itsekin miten typerältä kuulostaa selittää kuinka masentunut olen "kun hän ei istunut viereeni siellä ja siellä" näin esimerkiksi.
Tää vaivaa jostain syystä vaan niin paljon, että mietin, ettei tässä ole mitään järkeä antaa tämän jatkua tällaisenaan. Mielummin vaikka ilman parisuhdetta kuin parisuhde, joka vain vaivaa mieltä suurimman osan ajasta. Todetaan nyt kuitenkin loppuun vielä että minä oikeesti pidän hänestä paljon ja tiedän että hänkin minusta, joten olisi mukavaa jos suhteesta pystyisi nauttimaan.
Olisin kiitollinen jos joku vaivautuisi vastaamaan tähän (jos on jotain sanottavaa).
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvinpä olet itseäsi ja tilannetta osannut analysoida. näinhän se on, että heikolla itsetunnolla varustettu ihminen haluaa/tarvitsee paljon huomiota ja kahdenkeskeistä aikaa kumppaninsa kanssa, jotta tulee tarpeeksi huomioiduksi. kumppanin jakaminen kavereiden kanssa nostaa hylätyksitulemisen tunteita pintaan. eli kyllä se on niin, että kaksi näin erilaisin tarpein varustettua ihmistä eivät oikein kykenen rinnakkain elämään siten, ettäkö molemmat olisivat tyytyväisiä. sitäpaitsi pojat kypsyvät niin paljon hitaammin (jos koskaan) parisuhteeseen...
sinulla ap on vielä niin paljon vuosia edessä, että kyllä sinä sen oikean kumppanin rinnallesi vielä löydät.
Tuskinpa tässä on kyseessä teidän seurustelu, vaan enemmänkin sinun itsetuntosi!
olet nuori, ja kaikki suhteessa tapahtuva on uutta. Mutta vanhenet, ja viisastut!Usko pois, aika menee äkkiä!
Sinun täytyy luottaa itseesi enemmän. Tietysti se on toiselle helppoa sanoa, mutta eri asia tehdä!
Ole sinäkin ystäviesi kanssa enemmän, anna tyttösi järjestää aikaa teille, eikä aina toisinpäin!
Kyllä hänen sitten luulisi huomaavan sinutkin, kun et liikaa kiinnitä häneen huomiota!
Vaikka terapeuttiäiti puhuitkin siihen sävyyn että tämä on tuhoon tuomittu juttu niin en vielä heitä pyyhettä kehään :) yritän kuitenkin pitää mielessä että jos tämä ei ole toimiakseen niin turha sillä on itseään sitten kiduttaa.
"Ole sinäkin ystäviesi kanssa enemmän, anna tyttösi järjestää aikaa teille, eikä aina toisinpäin!
Kyllä hänen sitten luulisi huomaavan sinutkin, kun et liikaa kiinnitä häneen huomiota!"
Tämä on tullut itsellenikin mieleen. Jotenkin vain tuollainen tahtoo mennä siihen että pakotan itseni tekemään kaikkea muuta ja osoittamaan vähemmän huomiota hänelle ja takaraivossa pysyy silti ajatus "kumpa hän nyt soittaisi" tai vastaavaa ja stressi jatkuu. Mutta tuota täytynee kokeilla jos kantti kestää, ehkä sitä huomaakin osaavansa irroittautua koko hommasta paremmin. Tai ehkä ei. Toivotaan parasta. Kiitos vielä vastauksista :)
mulla on täysin sama ongelma kun sulla.. =/
kun poikaystäväni haluaa tavata kavereitaan niin että minä olen mukana, olisi sama kun en olisi edes mukana.. hän ei huomioi minua juuri mitenkään...
olen luopunut niin monesta asiasta jotta saisin olla vain hänen kanssaan, miksi hän siis ei voisi tehdä samoin...? ystäviään hän voi tavata viikolla, ja viikonloppusin minua, (asumme n.30km päästä toisistamme, joten viikonloppuisin olemme aina yhdessä ja viikolla ehkä kerran näemme..) koska todellakin kaipaan vierelleni jotain kokoajan...
saatan olla liian kiintynyt häneen jo, että sen takia haluan olla hänen kanssaan kokoajan, mutta on tässä rakkautta ja aitoa välittämistäkin pelissä :)
olen tuntenut hänet vähän yli vuoden, ja seurustellut kahdeksan kuukautta, ja usein on tullut riitoja juuri siitä, että hän haluaa olla minun ja kavereidensa kanssa samaan aikaan... alkaa jo ottamaan päähän.. =/
mutta koittakaa pärjäillä :)