Tuossa lueskeltuani edellisiä kysymyksiä ja vastauksia, päällimmäiseksi kysymykseksi jäi mieleeni, kuinka erilaiset kriteerit miehet ja naiset asettavat "väljähtyneelle" parisuhteelle.
Naiset kokevat parisuhteensa olevan parhaat päivänsä nähneen jos ei lenkille lähtö naisen kanssa olekaan enää niin säännöllistä, kotitöihin osallistuminen ja muu yhdessä tekeminen vähenee.. Seksin määrän väheneminen on varmasti hälyttävä merkki molemmista sukupuoleen katsomatta, mutta missä menee raja? Milloin pitäisi huolestua?
Mielestäni esim.ulkonäöstään huolehtiminen kertoo arvostuksesta toista kohtaan, mutta onko peli menetetty jos antaa tietoisesti periksi.. Et kun tuo on jo minun ja nähnyt minut pahimmillani, niin mitä väliä, kyllä se minua rakastaa..
Ja miten on, kun toista todella alkaa pitää itsestään selvyytenä; alkaako katse etsiä uutta tavoiteltavaa?
Eli miehet, milloin parisuhde mielestänne on väljähtynyt? Mikä on viimeinen niitti? Koska on parempi luovuttaa ja molempien etsiä uutta kumppania?
Ja millä arkea vastaan voi taistella, kun se hyökkää päälle joka suhteessa ennemmin tai myöhemmin?
Naiset kokevat parisuhteensa olevan parhaat päivänsä nähneen jos ei lenkille lähtö naisen kanssa olekaan enää niin säännöllistä, kotitöihin osallistuminen ja muu yhdessä tekeminen vähenee.. Seksin määrän väheneminen on varmasti hälyttävä merkki molemmista sukupuoleen katsomatta, mutta missä menee raja? Milloin pitäisi huolestua?
Mielestäni esim.ulkonäöstään huolehtiminen kertoo arvostuksesta toista kohtaan, mutta onko peli menetetty jos antaa tietoisesti periksi.. Et kun tuo on jo minun ja nähnyt minut pahimmillani, niin mitä väliä, kyllä se minua rakastaa..
Ja miten on, kun toista todella alkaa pitää itsestään selvyytenä; alkaako katse etsiä uutta tavoiteltavaa?
Eli miehet, milloin parisuhde mielestänne on väljähtynyt? Mikä on viimeinen niitti? Koska on parempi luovuttaa ja molempien etsiä uutta kumppania?
Ja millä arkea vastaan voi taistella, kun se hyökkää päälle joka suhteessa ennemmin tai myöhemmin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
et kumppani alkaa saada puheluita ihmisiltä, joiden nimee ei kerrota. olla poissa kotoa ihmisten luona, joiden nimeä ei kerrota.
viimenen niitti on se, ettei enää mee mielellään himaan.
Minusta tuo kuulostaa jo siltä että mukana on kolmas osapuoli..
Eli kyseessä olisi ennemmin seuraus siitä väljähtyneisyydestä..
Miten paljon saa mennä pieleen että hommat luisuu noin pahasti hanskasta?
pieleen menee siitä lähtien, kun alkaa olettaan, et asiat tapahtuu ittestään. okei, täytyyhä se tietty rauha tulla jossai vaihees, mut itsestäänselvyyksiä ei ole olemassakaan.
"Mikä on viimeinen niitti? Koska on parempi luovuttaa ja molempien etsiä uutta kumppania? "
No vaikea sanoa ennalta jotain yksittäistä viimeistä niittiä, koska ei parisuhde nyt ole mikään matemaattinen yhtälö. No varmasti erilaisia hälyyttäviä asioita voi tulla eteen mutta ei se että niitä voi tulla eteen vielä ole joku viimeinen niitti. No yleisesti homma on niin että jos ei voisi olla oma itsensä parisuhteessa tai luottamus toiseen ihmiseen menee niin, että ei itse usko sen palautuvan niin että asiat voisi enää korjaantua, niin silloin se on "Kiitos ja näkemiin"
luottamuksen menetys johtuu yleensä myös jostain erityisestä tapahtumasta, teosta tai tekemättä jättämisestä... Ei se varmaan kovin usein johdu siitä, että parisuhde on päässyt väljähtymään.. Vai meinaatko että silloin on mennyt ehkä luottamus omaan ja toisen yrittämiseen olla toimiva ja onnellinen "tiimi"??
No musta on aika fataalia etukäteen alkaa määrittämään jotain tiettyä viimeistä niittiä jonkun yksittäisen teon kautta.
No harvoin sellaiset "viimeinen -niitti asiat "ei niin nuorten aikuisten suhteessa" lähtevät jostain yhdestä ja ainoasta turn off teosta vaan ja ainoastaan. Aina löytyy selityksiä mille tahansa teolle ja loppupeleissä kyse ei sitten olekkaan muusta kuin syyllisten etsimisestä. Mikä on sinänsä ihan suosittu laji parisuhteessa miesten ja naisten välillä :)
No mukavaa päivänjatkoa sinulle !
en voi puhuu tietenkään muiden kuin omasta puolesta. mut usko vaan huvikses, et se viimenen niitti on hyvinki todellinen ilmiö.
v*tut se mitään fataalia oo. fataalia on olla tajuumatta, et on olemassa raja. sen rajan yli steppailemalla alkaa olla luottamuspula akuutti asia.
... aloittaa joka kappale sanalla "no"?
No on varmaan.
No se nyt vaan antaa kirjoittajasta vähän hölmön vaikutelman.
Mikä on viimeinen niitti, se riippuu täysin suhteen sisäisestä arvomaailmasta.
Omassa suhteessani ulkonäöstä huolehtiminen on sivuseikka.
Kaverini muija saisi taatusti hepulin, jos kaveri ei olisi jatkuvasti tiptop. Mutta se onkin ihan bimbo.
Yleisesti ottaen lopunajan merkkejä suhteessa:
- riitely lisääntyy, varsinkin pikkuasioista
kasvaa hirveitä riitoja
- mykkäkouluepisodit ja itkuraivokohtaukset, tarve
yhtäkkiä lähteä ryyppäämään kavereiden kanssa ja
etsimään elämätöntä nuoruutta
- kumppani ei ole enää "läsnä" yhteisissä
tilaisuuksissa, jo päälle päin näkee että EVVK.
- läheisyys häviää, seksiä ei ole eikä edes
kiinnostusta (sen aistii kyllä jos älyää katsoa)
- kumppani alkaa käyttäytyä levottomasti muiden
miesten seurassa/saa outoja puheluja keskellä
yötä/saa salaista postia
- kumppanin käytös muuttuu arvostavasta
alentavaksi ja halveksivaksi
Jos keskusteluyhteyttä ei synny tai asiat ei aukea keskustelemalla, kannattaa luovuttaa suosiolla.
nuo ovat asioita, joista varmasti molemmat sukupuolet ovat yhtä mieltä...
Se unohtui mainita, että arkea vastaan ei kannata taistella, vaan siinä arjessa kannattaa elää kumppanin kanssa.
Olisi lapsellista olettaa, että suhde on vain pelkkää juhlaa koko ajan. Suurin osa on sitä arkea ja harmaata vääntämistä, joka pitää kestää.
suhteen pitäisi olla se harmaan arjen läpi vievä voima, se kantava voimavara jonka vuoksi jaksaa.. Kuinka säilyttää se sellaisena?
Arjen sietäminen parisuhteessa on vaikea taitolaji jopa silloin kuin se ei ole harmaata. Minun arkeni ei ainakaan ole, vaikken elämääni yhdeksi juhlaksi kutsuisikaan.
Minusta suhde on tullut tiensä päähän, kun se tuo mukanaan enemmän huonoja kuin hyviä fiiliksiä. Luottamuspula nyt on hyvä esimerkki, jonka rinnalla moni hyväkin asia kalpenee.
Noin muuten minä aina ihmettelen, miten kumppani voi olla itsestäänselvyys tai suhde varma. Minä en ainakaan ikinä ole, vaan yritän parhaan kykyni mukaan joka päivä ansaita vaimoni rakkauden. Niinhän hänkin tekee ja hienosti siinä onnistuukin.
...kuin myös tehty. Eihän meillä todella ole muuta tapaa pitää joku vierellä kuin kohdella niin hyvin, ettei hän tahdo pois.
Joku perheneuvoja sanoi, että jos yhteiselossa hyvien ja huonojen fiiliksien suhde kun olisi 2:1 niin menisi aika hyvin.