Olen elänyt pitkän avioliiton täydellisen sitoutuneena perheseeni ja mieheeni.Seuraa on kyllä matkan varrella tarjottu useastikin, mutta olen halunnut elää rehellisesti sitoutuneena ja viedä perhettämme eteenpäin. Hyvät ja toimivat suunnitelmat olemme yhdessä loistokkaasti vieneet eteenpäin. Olemme olleet molemmat sitä mieltä, että avioliittomme on ollut onnellinen, samoin ulkopuoliset ihmiset.Olemme myöskin työskennelleet yhdessä ja saneet paljon aikaan ollen hyvä työpari.
No, miehelle kehkeytyi vakava työperäinen burn out, ikäkriisi, lapsi hankala murrosikäinen. Siis elämänvaihe oli raskaammanpuoleinen. Miestä jonkinverran nuorempi perheellinen
materialistisesti suuntautunut urheilututtu
huomaasi raon ,johon on helppo lyödä oma lusikkansa.Hommat oli helppo salata urheiluharrastuksen piiriin molempien puolisolta.
Mies sekoaa täysin, katsoo ettei minulle kuulu
yhteisestä omaisuudesta mitään, käynnistää valtavat ero ja - oikeusprosessit saadaseen kaiken, se ei tietenkään onnistu, koska Suomessa on avioliittolaki.
Tuomarit etsivät kaikenlaisia keinoja, yrittävät jopa hieman pelottimiakin. Olen rauhallinen, hyväkäytöksinen, sitkeä sissi, pakko ollakin koska työskentelen yhdessä yrityksessä.
Minulle mies ei myönnä missään vaiheessa toisen naisen olemassaoloa. Mies on tavattoman hermostunut, koska nainen kaikki tapaamiset tapahtuvat niin ettei hänen avomiehensä
tai pieni nelivuotias poikansa saa näistä äidin touhuista tietää.Pikku hetki silloin tällöin.
Ehkä ovat jonkun päivän tai jotakin onnistuneet järjestämään.
Rahanahneelle naiselle ei myöskän ole täysin selvää ilmeisestikään se että minä, aviovaimon ominaisuudesssa omistan kaikesta puolet.
Mies on aika kova kehittämään esim tavallisesta puupöydästä perintökalleuden etc.
Puolitoistavuotta on nyt kohellettu, ilmeisesti asianajajat eivät millään löydä menetelmää jolla
he ryöstäisivät minut. Asaan kuuluu että olen onnistunut saamaan itselleni varatuomarin hieman katselemaan touhua päältäpäin ja turvaamaan minulle kuuluvan osuuden.Joten kaikkein härskeinpiin temppuihin ei kait enä uskalleta turvautua.
Tämä nainen on varmaan jo ymmärtänyt mieheni luonteesta yhtä ja toista tässä ajan edetessä.Hän ihmettelee varmaan kun ei suurellisten puheiden seurauksena tapahdu mitään.
Nyt mies on ostanut 300 000 E hintaisen kolmion, kova on vaihdevuotisen sotku päässä kun tuommoista tekee.Ei kuuluisi tyylin normaaoloissa. Mahtaako nainen uskalta panna suhteensa poikki, pieni lapsihan sinä on myös mukana.Tuo yllämainuttu summa on kummallinen
koska omaisuutemmehan ei ole vielä millään lailla edes arvotettu.Ja rahoissa minä saamapuolella, ihmetelen mistähän varat ovat peräisin. Onkohan menossa jonkiainen kusetus?Pitäisikö pelätä ?
Mietin tässä itsekseni, että mahtaakohan nainen lapsineen uskaltaa jätää turvallisen ikäisensä miehen ja hypätä hermostuneen 50 kymppisen kelkkaan?
Kakesta tästä yllämainitysta huolimatta mies haluaa soitella minulle iltaisin ja puhua niitä näitä, ei mitään asiaa.Siis kaikki likainen hommahan hoidetaan tuomareiden kautta.
Nyt viikolloppuna pyysi syömään .Saapas nähdä nyt.Pyytääkö oikeasti, en usko että aivokemiat ovat ihan kohdallaan.Joten mieli voi vielä muuttua.
Muuten teitä on varmasti paljon vasvanlaista kokeneita, sekä miehiä että naisia. Kysyisinkin että kuinka kauan tälläinen koheltavalla, maanisvoittoisella hajoittamisella eteenpäin menevä jaksaa operoida kunnes väsyy tai peräti järkiintyy ?
Nythän minulla avautuu aivan loistavat näkymät:
Aina kun näen kiinnoavan miehen, niin heti tekstittelemään. Olen katsenkestävä, ihan normalijärkinen nainen joka ei myöskään ole elämässääs itseään ryvettänyt. Taitaa rahaakin olla tulossa ihan siedettävästi. Enkä ole yksinhuoltaja vaan todella sharmantin pojan äiti
Olen ymmärtänyt että nykyisen moraalikäsityksen
mukaan ei paljon tarvitse mietiskellä tekstiviestyskohteen pehesuhteita jos innostuu itse jostakin. Sinne jäävät omakotitalon uima-altalle lapset, ulvomaan, vaimo nyyhkimään , kissat naukumaan ja anopit käsiään väntämään.
Niin, katkeruutta tää ei ole. Olen vain avannut silmäni nykymenolle
Tämä viimeinen ei nyt ehkä ollut niin tosissaan kirjoitetu.
Tämä epävarmuus ja ei vapaaehtoiseti valittu yksinäisyys ei kylläkän ole oikein kivaa.
Kaikki on tavallaan riuhtaistu poi js täytyisi jotenkin vielä tässä iässä rakentaa uusiksi.
Kohtalotoverit hoi ! Miten se tapahtuu?
No, miehelle kehkeytyi vakava työperäinen burn out, ikäkriisi, lapsi hankala murrosikäinen. Siis elämänvaihe oli raskaammanpuoleinen. Miestä jonkinverran nuorempi perheellinen
materialistisesti suuntautunut urheilututtu
huomaasi raon ,johon on helppo lyödä oma lusikkansa.Hommat oli helppo salata urheiluharrastuksen piiriin molempien puolisolta.
Mies sekoaa täysin, katsoo ettei minulle kuulu
yhteisestä omaisuudesta mitään, käynnistää valtavat ero ja - oikeusprosessit saadaseen kaiken, se ei tietenkään onnistu, koska Suomessa on avioliittolaki.
Tuomarit etsivät kaikenlaisia keinoja, yrittävät jopa hieman pelottimiakin. Olen rauhallinen, hyväkäytöksinen, sitkeä sissi, pakko ollakin koska työskentelen yhdessä yrityksessä.
Minulle mies ei myönnä missään vaiheessa toisen naisen olemassaoloa. Mies on tavattoman hermostunut, koska nainen kaikki tapaamiset tapahtuvat niin ettei hänen avomiehensä
tai pieni nelivuotias poikansa saa näistä äidin touhuista tietää.Pikku hetki silloin tällöin.
Ehkä ovat jonkun päivän tai jotakin onnistuneet järjestämään.
Rahanahneelle naiselle ei myöskän ole täysin selvää ilmeisestikään se että minä, aviovaimon ominaisuudesssa omistan kaikesta puolet.
Mies on aika kova kehittämään esim tavallisesta puupöydästä perintökalleuden etc.
Puolitoistavuotta on nyt kohellettu, ilmeisesti asianajajat eivät millään löydä menetelmää jolla
he ryöstäisivät minut. Asaan kuuluu että olen onnistunut saamaan itselleni varatuomarin hieman katselemaan touhua päältäpäin ja turvaamaan minulle kuuluvan osuuden.Joten kaikkein härskeinpiin temppuihin ei kait enä uskalleta turvautua.
Tämä nainen on varmaan jo ymmärtänyt mieheni luonteesta yhtä ja toista tässä ajan edetessä.Hän ihmettelee varmaan kun ei suurellisten puheiden seurauksena tapahdu mitään.
Nyt mies on ostanut 300 000 E hintaisen kolmion, kova on vaihdevuotisen sotku päässä kun tuommoista tekee.Ei kuuluisi tyylin normaaoloissa. Mahtaako nainen uskalta panna suhteensa poikki, pieni lapsihan sinä on myös mukana.Tuo yllämainuttu summa on kummallinen
koska omaisuutemmehan ei ole vielä millään lailla edes arvotettu.Ja rahoissa minä saamapuolella, ihmetelen mistähän varat ovat peräisin. Onkohan menossa jonkiainen kusetus?Pitäisikö pelätä ?
Mietin tässä itsekseni, että mahtaakohan nainen lapsineen uskaltaa jätää turvallisen ikäisensä miehen ja hypätä hermostuneen 50 kymppisen kelkkaan?
Kakesta tästä yllämainitysta huolimatta mies haluaa soitella minulle iltaisin ja puhua niitä näitä, ei mitään asiaa.Siis kaikki likainen hommahan hoidetaan tuomareiden kautta.
Nyt viikolloppuna pyysi syömään .Saapas nähdä nyt.Pyytääkö oikeasti, en usko että aivokemiat ovat ihan kohdallaan.Joten mieli voi vielä muuttua.
Muuten teitä on varmasti paljon vasvanlaista kokeneita, sekä miehiä että naisia. Kysyisinkin että kuinka kauan tälläinen koheltavalla, maanisvoittoisella hajoittamisella eteenpäin menevä jaksaa operoida kunnes väsyy tai peräti järkiintyy ?
Nythän minulla avautuu aivan loistavat näkymät:
Aina kun näen kiinnoavan miehen, niin heti tekstittelemään. Olen katsenkestävä, ihan normalijärkinen nainen joka ei myöskään ole elämässääs itseään ryvettänyt. Taitaa rahaakin olla tulossa ihan siedettävästi. Enkä ole yksinhuoltaja vaan todella sharmantin pojan äiti
Olen ymmärtänyt että nykyisen moraalikäsityksen
mukaan ei paljon tarvitse mietiskellä tekstiviestyskohteen pehesuhteita jos innostuu itse jostakin. Sinne jäävät omakotitalon uima-altalle lapset, ulvomaan, vaimo nyyhkimään , kissat naukumaan ja anopit käsiään väntämään.
Niin, katkeruutta tää ei ole. Olen vain avannut silmäni nykymenolle
Tämä viimeinen ei nyt ehkä ollut niin tosissaan kirjoitetu.
Tämä epävarmuus ja ei vapaaehtoiseti valittu yksinäisyys ei kylläkän ole oikein kivaa.
Kaikki on tavallaan riuhtaistu poi js täytyisi jotenkin vielä tässä iässä rakentaa uusiksi.
Kohtalotoverit hoi ! Miten se tapahtuu?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ihan niin kuin kesä vaihtuu syksyyn ja lopulta talveksi, päivä illan kautta yöksi ja puistakin lehdet kellastuu, samalla tavalla sinäkin, nainen, olet saavuttanut keski-iän. On tullut aika pystyvän, lahjakkaan ja urheilullisen miehesi siirtyä nuorempiin naisiin.
Nuorempi nainen ei työnnä omaa rapistuneisuudesta johtuvaa katkeruuttaan koko ajan ihmissuhteessaan etualalle, eikä hänelle ainoa kommunikointitapa ole ainainen valitus. Siksi keski-ikäinen, jo riipaksi muodostunut siippa, vaihdetaan nuorempaan.
Sinä olet nyt tämän hetken kynnyksellä. Hyväksy se. Sinulla on kanssasisaria kaupunki täynnä. Varmasti omassa tuttavapiirissäkin löytyy samanlaisia tapauksia.
Nauttikaa avioerossa saamastanne omaisuudesta. Vaikka me miehet olemmekin joka pennin ansaitseet, vaihdamme omaisuutemme ilolla siihen nuorekkaaseen kiihkoon, jonka uudelta naiselta saamme.
Keksity mummoilemaan, juo enemmän, liiku vähemmän ja jaa kokemuksia muiden keski-ikäistyneiden naisten kanssa. Hyvää jatkoa!
Ja ihan niin kuin pitkä kylmä talvi taittuu taas uuteen ihanaan kevääseen ja kuumaan kesään, pimeä yö raikkaan aamun kautta kauniiseen päivään ja puihinkin taas talven levon jälkeen uudet kauniin vihreät lehdet puhkeavat, samalla tavalla sinäkin nainen tulet huomaamaan että tämänkin keski-iän kriisin jälkeen puhkeat kukkaan. Tulee aika sinun huomata olevasi pystyvä, lahjakas, kypsä ja kaunis, aikuinen nainen!
Ei ole sinun häpeäsi ettei kaljuaan piilotteleva entinen elämänkumppanisi osannut vanheta arvokkaasti vaan lisää viagraa dosettiinsa ja kulkee kylillä tyttärensä ikäisen naisen kanssa. Mies tekee ja mies vastaa teoistaan...
Aika näyttää haluaako miehesi leikkiä vielä kotileikkiä kertaalleen ja minkälaisia riitasointuja erot elämänkokemuksen karttumisessa saavat aikaan... Mutta vaikka vahingonilon sanotaan olevan aidointa niin anna olla ja keskity nauttimaan nyt elämästä, nainen!
Jos sinä jonkin asian kynnyksellä olet niin juuri sen - aikuisen naisen itsenäisen, vapaan ja elämyksellisen elämän!
Keskity vaan mummoilemaan jos sinulle lapsenlapsia jonain päivänä siunaantuu! Älä unohda matkustelua, uusia harrastuksia, uusia tuttavuuksia... Elämällä saattaa olla aika monta ihanaa yllätystä vielä tarjolla :)
Hyvää jatkoa!
ps. ihan hauskasti kirjoitti tuo edellinen kirjoittaja - aika paljon sai lukea vain rivien välistä... :)
NiIN: Luonto tekee tehtävänsä. Puhut lahjakkaasta ja urhelulisesta ja pystyvästä miehestä .
SIMULTAANISUOMEA: ajatusmaailmaltaan jäykistynyt,hermostuneen stressantunut, urheiluvammojen takia vaivainen kuorsaaja joka ei edes osaa etsiytyä itseään hoitoon.
Vaikka te miehet luulette ansainneenne joka pennin elämässänne ja hyvää hyvyyttä antavanne puolet pois. TIEDÄMME ME MUUT LUKUUNOTTAEN RASTUVANOIKEUDEN TUOMARI että siinä toisella
harmaalla konttorituolila on istunut kiharapäinen vaimo joka on joskus jopa saattanut neuvoakin teitä bisneksissä.
Emme me kaikki keski-ikäiset naiset ole katkeria.
Me olemme iloisia. Lapset ovat jo omillaan ja tuottavat meille mielihyvää.Meillä on liehuvat hiukset kun juosentelemme erilaisissa harrastuksissa. Pitkin stay-upp sukkiin vehotuin säärin kiihdytämme pubinoven ohi.Siellä nimittäin on paljon keski-ikäisiä miehiä vihreänharmaanruskeissa kevyttoppatakeissaan vihikoiranilme naamallan siemailemassa keskiolutta. Joskus paikalle saapuu edellämainittujen kaveri, urheiluhullu sekä penkki että -muu Hänen jänteikkäillä kasvoillaan
näky ikuinsen nuoruuden tavoittelu. Hän ei ehdi viipyä kauaa koska hänellä on kiire nuorten pimatsujen pöytään toivossa että joku tyttösistä innostuisi, noin niinkuinn kurillaan jos vaika saisi jollain hienolla autoa ajettua tai liesituulettimen korjattua. Punkkahommathan ei vie niin kauaa, alle vartin yleensä.
Aloitruksestasi ja jatkovastauksestasi huokuu tasan kaksi hyvin voimakasta tunnetta
A) KATKERUUS
B) AHNEUS
Toistelet toistelemasta päätyäsikin, kuinka TUOMARI sinulkle miehesi varoja tuomitsee. Sehän on päivän selvää avioehdottomassa liitossa. Ei sitä tarvitse korostaa ja meille miehille se on päivänselvää. Avioliiton aikana omaisuutemme on meidän, avioerossa puolet siitä menetämme. Tottakai tulee pohdittua kannattaako. Aika usein sen omaisuuden puolikkaan ielellään vaihtaa mieluisaan nuorikkoon..
Katkeruutesi on niin näkyvää ja jo sillä tasolla, ett'ä kannattaisi käyttää ammattiauttajaa. Varmasti käytätkin. Määrätyt lääkkeet kannattaa syödä reseptin mukaan. Ei kannata skoittaa keskenään vaihdevuosiin tarkoitettuja hormonihoitopillereita ja masennuslääkkeitä. Kummassakin tupla-annos voi aiheuttaa ikävyyksiä...
Avioliitossakaan tosin harvemmin kaikki on vain miehen omaisuutta. Mutta tarkemmin alkuperäisen kirjoituksia lueskeltuani huomaan nuo samat tunteet; katkeruuden ja ahneuden. Perin inhimillistä, mutta ikävää. Luulen vain että herra-x tulee tarvitsemaan aikanaan vielä tujummat coctailit dosettiinsa...
Hyi helvetti! Nytkin oksennuttaa kun muistelen: Lähdin kerran tosi kännissä keski-ikäisen eukon mukaan baarista. Ämmä oli laittanut stay-upit ja ilmeisesti kuvitteli olevansa seksikäs.
Yöks, kun ne sukkia ylhäällä pitävät kuminauhat painui sen selluliitteihin. Kamalat löllöläskit pusertui siihen sukan yläosan päälle. Ihan kuin HK:n sininen poksahtamassa, kun sitä liikaa käristää.
Enpä olekaan keski-ikäisiin kurttuihin sen jälkeen seonnut...
Varmasti hyvä päätös tuo keski-ikäisiin sekaantumatta-jättäminen. Ihan kaikille osapuolille... Varmasti vannoi tuo varttunut ladykin ettei enää samaan taksiin säälistä lukiopoikia ota. Onhan se noloa kaikille kun finninaamainen miehenalku hoitaa homman veltosta velttoon kahdessa sekunnissa & nimmari on katossa... Kokemus tuo varmuutta :).
Olen 54v, silloinkin olin sitä kurppaa varmaan useamman vuoden vanhempi. Näytin toki nuoremmalta kuin hän. Ei ole tullut sen tapauksenj älkeen yli 40v naisiin sekaannuttua.
Sulle varmaan käy näin tämän tuosta. Luullaan puheiden perusteella teini-ikäiseksi... :).
Pari vuotta varmaan vielä vaari pääsee pukille viagran voimin. Sitten olis häävikin hyvää vaan eipä ole tunkua ottajista. Hmph!
enemmän rahanahne kuin sillä "kakkosella".
Maallinen omaisuus näyttää olevan enemmän mielessäsi kuin suru parisuhteen päättymisestä.
Kuinkahan monta liittoa on pystyssä vain sen takia, että maallinen on tärkeämpää kuin mikään muu??? Veikkaisin että aika monta.
Tietynlaista prostituutiota sekin...
Sanot että olen rahanahne ! Joo, tyhjästä aloitimme ja rintarinnan olemme työtä tehneet.
Kenelle sinun mielestäsi työstä kertyneet tulokset kuuluvat? Minusta ne kuuluvat meille jotka ovat joka aamu sorvin ääreen vääntäytynet.
Kaksi meitä on tässä ollut ja puoliksi minusta rahojen ja omaisuuden kuuluu mennä. Meillä on kolme yritystä jaossa. Jos keksit jonkun meistä ulkopuolisen jolle ne tai osa niistä kuuluu ,niin ilmoita ihmeessä yhteystedot
Parisuhteemme ei olisi päättynyt mikäli ns. hempukka ei olisi fiksuna tohtorisnaisena nähnyt että parisuhteemme oli ruuhkavuosissa ja rasittuneessa tilassa, silloin työnsi lusikkansa väliin, hänpä ei vaan osnnut laskea että perheessä omaisus jakautuu kaikkien jäsenten kesken, ei pelkästään sille oka sillä ymmärtää
rehvastella.
Ahneutesi on varmasti synnynnäinen luonteenpiirre, sille tuskin mitään voit. Nauti nyt miehesi kyvyillään luomasta omaisuuden puolikkaasta.
Katkeruutesi taas on olosuhteista johtuvaa ja voit ehkä vaikuttaa siihen. Sinun kannattaa työstää tunnetta, jotta se ei sinua kokonaa. Katso ympärillesi kadulla: katkerrus ja viha tekee naisten kasvoista kurttuisia ja juonteisia, ulkomuodosta hompsuisen ja moni syö pahaanoloonsa. Teitä on kadut täynnä..
Ja otan osaa. Ymmärrän tilanteesi erittäin hyvin,onneksi sinusta ei ole kehkeytynyt katkera kuitenkaan. Olet pirteä ,persoonallisuus. Pidä vain puolesi,koska puolet kuuluu sinulle. Eihän kukaan voi viedä sinulta elämäntyötäsi jota olet tehnyt vuosikymmenet,eikä ainakaan mikään tytönheitukka.Ole ajan tasalla ja varaudu kaikkeen jopa pahimpaakin.Varo, että miehesi hukkaa omaisuutta sinulta salaa.
Omasta kokemuksestani sanon:kannatti pitää puoleni.Nyt olen onnellinen uudessa suhteessani ex äijä luuli kohdanneensa onnen, onni häipyi kun ei saanutkaan kaikkea mitä halusi,naikkonen luuli iskevänsä rahaa.Mieheni oli niin tyhmä,että luuli että häntä rakastetaan,rakkaus loppui kun tuli ilmi että saan puolet.
Että sillee...hyvää jatkoa sinulle ja nenä pystyyn
sanotte minua ahneenpuoleiseksi. En oikein ymmärrä että olisin ahne , en halua mitään muuta kuin sen mitä minulle kuuluu. Samanlaista ahneutta olisi silloin se että nostaa kuukausittain palkansa..?
En minä katkera ole, tavattoman surullinen vain siitä että näin kävi.
Olimme yksissä tuumin suunnitelleet eämämme eteenpäin niin että se lepää molempien harteilla.
Vaan kun ei. Kyllä niitä hormoninappeja ihan viiden vuoden sisään miehillekin ruvetaan tarjoamaan että saadaan suuruudenhulluus vähenemään tästä maasta.Sanokaa minun sanoneen.
Joku vaan tuossa yllä kehotti vetämään tupla-annokset sekä mielialalääkitystä että hormooneja.
Rypistämään naamansa lisää ja näyttämään luotaantyöntävältä .Pitikö myös olla lihava?
Voi noita ongelmia ei minulla ole, niinkuin ei monella muullakaan keski-ikäisellä herkkupalalla.
Kuntosalit ja jumpat on keksitty. Monella on sitäpaitsi hyvät geenit joihin ei miehen ilkeyskään tehoa
Minun esi-isäni ovat saaristolaisporukkaa, syöneet paljon kalaa saaneet siitä hyvät geenit ja jonkinverran järkeä. Hehän sen pirtunkin tänne kieltolainaikaan hommasivat henkensä kaupalla.
Ei saaristolaistytöt niin vaan hyydy.
Siis ei napppeja naamaan, mieli kirkkaana, c-kupin tissit pystyssä tuulta päin.Kaikilla naisilla ei muuten ole selluliittia, tiedoksi vaan miehet.
Tässähän tämä mies soitteli juuri kesken kirjoittelun ja halusi viedä kahville ja ajelulle. Onko tämä nyt sitä nykymeininkiä.
Vaikuttaa puberteettitouhulta ?
Tottakait menen koska pyydetään.
Ensin ottaa väen vängällä eron ja panee kolme jurista niskaan. Puolitoista vuotta on aikaa kulunut, eipä juuri ole tapahtunut mitään.
Välillä on ajelulla käyty ja ravintolassa syöty.
Paska Homma.
Sinua pidetään ahneena, koska viestistäsi puolet on uhoamista rahan viemisestä.
Sinua pidetään katkerana, koska viestistäsi toinen puoli on erittäin katkeroitunutta jolinaa.
Sori, olet katkera ja ahne ihminen. Toivottavasti miehesi on onnellinen uuden, nuoren koulutetun ja sivistyneen rakkaansa kanssa. Uskon, että hän on ansainnut sen.
rahaa ei viedä se jaetaan tasan, jaossa on myöskin perintömetsääni josta mies saa puolet.
Mukana on myös perustamani hyvin tuottava yritys ,josta siitäkin hän saa puolet.Hän vain haluaa kaiken koska ei ymmärrä oikesti miten menetellä. Hän on irtisanonut työntekijät, koska ne olivat niin tyhmiä ja laiskoja. Aivan kunnon ihmiset ja ammattitaitoiset saivat kuka milläkin syyllä lähteä.Mieheni on siis ihan iokeasti epätasapainossa, yritystoimintamme kehys anta hänele mahdollisuuden mellastaa, vieraalla hänet olisi passitettu hoitoon tai ainakin pois virasta.
Tuossa aiemmin miehet kirjoittivat kilvan että avioliiton aikana omaisuus on miehen, että kuinka tuli sanottua ? Avioliiton aikana omaisuus on yhteistä ja kumpikin kartuttaa sitä omalta osaltaan. Avioliitto on kahden ihmisen liitto jonka yhteinen pyrkimys on menä kohti hyvää kaikissa asioissa. Jos sitten ei enää kyetä olemaan liitossa asiat jaetaan tasan koska tavarat ja kapustat eivät ole kenekään yhden yksilön omia vaan yhteisiä.
Miehelläni on vaikeuksia hoitaa töitään, koska minun panokseni niisä on niin ratkaiseva. En toki
ole korvaamaton, mutta uudelleenjärjestelyt voivat kestää ja viiveaika voi olla jollainkohtaa aika kohtalokas.
Kiva saada vastauksia miehiltäja aika innostuneita sellaisia. (HIH) stayappijuttu
naamarutut ja mielenterveyslääkkeet ja hormoonilääkkeet. Riemastuttavaa ja sitten se homssuinen katukuva. Silläkö yrititte loukata?
Luuletteko etä naiset uskovat teidän puheitanne tosissaan. Jos haluaisin olla samalla tasolla sanoisin että tänään joka toinen kadulla vastaantullut mies oli tipauttanut aamupuuroonsa vahingossa ylimääräisen Prozazzin ja senjälkeen lääketokkurassa nielaissut jalkapallon jota sitten väitää elintasokummuksi kun ei muuta keksi.
Kuulkaa geenit on hyvät sekä päässä että perseessä, en tarvitse hormoonihoitoja enkä rauhottavaa. Mielialakin on nyt lähinnä riemastunut saatuani teiltä viestiä.
Kävin oman viiskymppisen kanssa ajelulla ja kahvilla. Kivaa oli vaikka hermostunut ja kirea on helposti .Puhuttiin niitä näitä aivan kuin ennenkin. En tiedä miksi pyytää ajeluille
menen kun pyytää.Sanoi lopussa että kaikki meni niin kivasti ?
Niinkuin sanoin kyllä miehillekin vielä lääkkeet löytyy jotta loppuu tuo ympäriltä kaiken hajottaminen. Ei tarvita kuin pieni, mutta rajummanpuoleinen ja ennenkaikkea yhtäkkinen testosteronin lasku miehen homonijärjestelmässä ja silloin on kaikki suhteellisuudentaju, rauha poissajatilale astuu suuruudenhulluus ja usein kaiken hajottaminen.
Alkaa uusi nuoruus, sen vaan joutuu toteuttamaan vanhoilla vehkeillä, sorry.
Veikkaisin että viiden vuoden sisällä näistä asioista aletaan puhua ja ehkä löytyy lääkekin.
Toivotaan nyt ainakin että apua Olisi tulossa.
loppuu tyhjä uho ja epäkunnioittva käytös kun itse miettii laastarin paikaa kalsareiden kätköihin.
Eipä se ole häävi kolmekymppisenkään naisen osa viiskymppisen miehen houruissa mukana olla ja elää. Akropaattitemput mielessä makuukammrin puolella touhutaan ja aamulla ukolla naama ihan sinertävä. Kehäraakkina joutuu markkinoille palaamaan.Kun ne lapsetkin on taas sen vähäisen omaisuuden kimpussa.
Pahoittelen tekemiäni kirjoitusvirheitä olen blondi ja lainakone on käytössä
Eipä muuta kuin hyvää ötyä !
"...ei sitä tarvitse korostaa ja meille miehille se on päivänselvää. Avioliiton aikana omaisuutemme on meidän, avioerossa puolet siitä menetämme.."
Yllä oleva oli koko viestiketjussa ainoa viittaus miehiin ja omaisuuteen. Avioliiton aikana miehen omaisuus on miehen omaisuutta, naisen omaisuus on naisen omaisuutta. Mitään muuta siinä ei sanota. Naiset nostavat ainat karvat pörhölleen, kun tästrä huomauttaa. Nainenhan pitää avioliitossa omaisuutta aina yhteisenä. Näinhän se ei ole.
Opettele lukemaan. Ahneutesi ja katkeruutesi estää sinua ymmärtämästä mitä luet. TAi sitten olet vaan tyhmä.
" Eipä se ole häävi kolmekymppisenkään naisen osa viiskymppisen miehen houruissa mukana olla ja elää. Akropaattitemput mielessä makuukammrin puolella touhutaan ja aamulla ukolla naama ihan sinertävä. Kehäraakkina joutuu markkinoille palaamaan.Kun ne lapsetkin on taas sen vähäisen omaisuuden kimpussa."
Kylläpä on katkeraa tekstiä. Sinä et tiedä, mitä toisten makuukammareissa touhutaan. Kuitenkin asia tuntuu jäytän sinua syvältä.
Oikeasti: Miehesi on löytänyt uuden naisen. Hyvä niin. Jos teillä ei ole avioehtoa, saat puolet yhteisestä omaisuudestanne. Hyvä niin.
Nauti nyt elämästä. Matkustele. NAuti ruoasta ja viinistä. Voit viimeinkin syödä juuri niitä ruokia, mitä haluat. Kukaan ei valita vanhentuvien naisten ylipainosta. Monet mummot ovat pyöreinä ihan suloisia...
Jos jätät katkeruuden voit löytää itsellesikin vielä ihan kivaa seuraa. Vähän vanhemmista miehistä. Monet miehet ovat vielä 70v viriilejä ja huumorintajuisia. Aina nuorempi nainen kiinnostaa. Vanhustakin.
...oot sinä elämälles keksiny hienon tavotteen - alkaa kakkoseks! :D
Erehdyit kultaseni miehen iästä. Minä jätin tämän vanhan miehen koska hänellä ei ole muna seisonut enää kesäkuun alusta lähtien. Minä en impotentteihin koske.Olen itse todella viriili nainen.
Mikset alkaisi nauttia elämästä, Tuttan.
Vaikka täällä nyt kilpaa haukutaan keski-ikäisiä naisia rupsahtaneiksi ja povataan heille kurjaa loppuelämää, olen itse huomannut jotain ihan muuta. On olemassa vaikka kuinka paljon nuorempia, ihania, hyvin käyttäytyviä miehiä, jotka ovat ihan kuumana meidän ikäisiimme naisiin. Tähän joku pahanilmanlintu sanoo tietysti, etä ovat rahojen perään. Ei pidä paikkaansa, sillä mniä omsitan vain asuntoni. Kuulemma keski-ikäiset naiset ovat paljon rennompia ja miellyttävällä tavalla itsevarmempia kuin nuoret naiset, ja uskon sen, kun ei enää "tarvitse" miellyttää pakonomaisesti ketään. Saa olla oma itsensä. Jos siis olet hyvin hoidettu ja viehättävä, go for it. Anna palaa.
Itse en ole enää aikapäiviin haaskannut aikaani itseni ikäisiin tai vanhempiin miehiin. Saan osakseni arvostavaa kohtelua, ihailua ja hyvää seksiä. Muuta en nyt tarvitsekaan, kun kotileikit on onneksi jo leikitty.