Pääjohtaja Puska ehdottaa

ranskanleivän hinnan kaksikertaistuminen hillitsisi myös kulutusta ja vehnäjauhojen hinnan nousu kyllä vaikuttaisi myös makaroonien ja pastojen hintoihin.

Kiril kirjoitti:

ranskanleivän hinnan kaksikertaistuminen hillitsisi myös kulutusta ja vehnäjauhojen hinnan nousu kyllä vaikuttaisi myös makaroonien ja pastojen hintoihin.

Loputkin pois köyhiltä ja pienituloisilta? Ruoka-avun voisi varmaan samoin tein lopettaa ja päästäisiin eroon ei-toivottavasta aineksesta kuten opiskelijoista ja pitkäaikaistyöttömistä.

aälskdtji kirjoitti:

Loputkin pois köyhiltä ja pienituloisilta? Ruoka-avun voisi varmaan samoin tein lopettaa ja päästäisiin eroon ei-toivottavasta aineksesta kuten opiskelijoista ja pitkäaikaistyöttömistä.

Köyhille ja pienituloisille saa syöttää mitä tahansa ja halvalla. Lääketeollisuus kyllä hoitaa sairaat ja kaikki voivat hyvin ja veronmaksajat maksaa.

Kiril kirjoitti:

ranskanleivän hinnan kaksikertaistuminen hillitsisi myös kulutusta ja vehnäjauhojen hinnan nousu kyllä vaikuttaisi myös makaroonien ja pastojen hintoihin.

Luulin, että tarkoitit nostaa vain kuluttajahintoja, kuten Puska ehdotti alkoholin suhteen.

Kiril kirjoitti:

Köyhille ja pienituloisille saa syöttää mitä tahansa ja halvalla. Lääketeollisuus kyllä hoitaa sairaat ja kaikki voivat hyvin ja veronmaksajat maksaa.

Ei minusta "mitä tahansa" ole esim ruisleipä. Ja makaroni ja puuro on monen opiskelijan pelastus, halusit tai et. Mainittakoon vielä, että opiskelijat eivät köyhyydestään huolimatta ole mikään tämän maan sairain kansanosa. Ainakaan fyysisesti...

Kiril kirjoitti:

Köyhille ja pienituloisille saa syöttää mitä tahansa ja halvalla. Lääketeollisuus kyllä hoitaa sairaat ja kaikki voivat hyvin ja veronmaksajat maksaa.

uusinta Diabetes-lehteä. Siinäkin puhuttiin tästä ongelmasta, että D2 on yleisempi alemmilla sosiaaliluokilla. Syy ei kuitenkaan ole vain ruoan hinnassa, vaan siinä, että kouluttamattomilla on usein heikommat mahdollisuudet tai traditio hakea tietoa.

Väitän kyllä, että nykyisilläkin hinnoilla on köyhänkin mahdollista elää siten, ettei ainakaan ruokavalion ja ylipainon vuoksi diabetekseen sairastu. Ei siitä niin kauan ole kun itsekin elin opintotuella. Perehtymistä se kyllä vaatii, ja siihen taas kaikilla ei ole rahkeita tai kiinnostusta.

aäldktji kirjoitti:

Ei minusta "mitä tahansa" ole esim ruisleipä. Ja makaroni ja puuro on monen opiskelijan pelastus, halusit tai et. Mainittakoon vielä, että opiskelijat eivät köyhyydestään huolimatta ole mikään tämän maan sairain kansanosa. Ainakaan fyysisesti...

sairain kansanosa, mutta myöhemmin liittyvät samaan kuoroon.

Kiril kirjoitti:

sairain kansanosa, mutta myöhemmin liittyvät samaan kuoroon.

Koulutetut ovat todistetusti keskimäärin terveempiä kuin kouluttamattomat.

skäribo kirjoitti:

uusinta Diabetes-lehteä. Siinäkin puhuttiin tästä ongelmasta, että D2 on yleisempi alemmilla sosiaaliluokilla. Syy ei kuitenkaan ole vain ruoan hinnassa, vaan siinä, että kouluttamattomilla on usein heikommat mahdollisuudet tai traditio hakea tietoa.

Väitän kyllä, että nykyisilläkin hinnoilla on köyhänkin mahdollista elää siten, ettei ainakaan ruokavalion ja ylipainon vuoksi diabetekseen sairastu. Ei siitä niin kauan ole kun itsekin elin opintotuella. Perehtymistä se kyllä vaatii, ja siihen taas kaikilla ei ole rahkeita tai kiinnostusta.

tai kiinnostusta niin kyllä ne hinnat ohjaavat myös kulutusta. Jos hiilihydraatteja runsaasti sisältävät tuotteet ovat kaikkein halvimpia ja jos kevytrasvaa saa puolet halvemmalla kuin voita, niin siinä opiskelija ja pienituloinen tekee valinnan hinnan mukaan.

skäribo kirjoitti:

Koulutetut ovat todistetusti keskimäärin terveempiä kuin kouluttamattomat.

Liharuoka-annos on tarkkaan säännöstelty, on aina ollut ja on muissakin ruokapaikoissa kuten valtionruokaloissa, joten jos sitä haluaa enemmän, pitää maksaa kait tuplahinta. Perunaa ja riisiä saa ottaa vapaasti, samoin kasvisraasteita sekä leipää. Ruokalassa ei näy yhtään ainutta lihavaa opiskelijaa, ja kaikki syövät, nälkäisiä kun ovat, myös perunoita ja leipää. Olen käynyt nuorempana ja jo 70-luvulla opiskelijaruokaloissa, joten tiedän näistä.

Oli vehnäjauhot 70-80-luvuilla aika kallista ennen EU-aikaa muistaakseni, mutta kyllä perheelliset leipoivat pullaa lähes joka viikonloppu. Sitä pakastettiin ja syötiin kahvileipänä, tosin ei koskaan aamiaisella. Käytännössä pullan syönti rajoittui työpaikan kahvitauolle ja kotona viikonlopun kahvipöytään, sillä iltaisin ei syöty pullaa eikä pizzaa eikä muutakaan roskaruokaa, vaan kunnon kotiruokaa tai ruisleipää kasvisten ja leikkeleen tai juuston kera.

Kiril kirjoitti:

tai kiinnostusta niin kyllä ne hinnat ohjaavat myös kulutusta. Jos hiilihydraatteja runsaasti sisältävät tuotteet ovat kaikkein halvimpia ja jos kevytrasvaa saa puolet halvemmalla kuin voita, niin siinä opiskelija ja pienituloinen tekee valinnan hinnan mukaan.

tehnyt. Monta kertaa pakasteranskalaiset olisivat tulleet halvemmiksi kuin itse tehty ruoka, mutta kaikkia köyhiäkään ei tässä maailmassa vedä raha kaulahihnasta kuin pässiä.

Elämä on valintoja. Monelle terveys on tärkeämpää kuin raha. Erot esim. ruisleivän ja venhäpolakan välillä eivät loppujen lopuksi ole suuret, jos otetaan huomioon myös se, että pala ruisleipää pitää nälän loitolla yhtä kauan kuin kokonainen ranskis. Ja masu tykkää! :)

opiskelijaruokalassa kirjoitti:

Liharuoka-annos on tarkkaan säännöstelty, on aina ollut ja on muissakin ruokapaikoissa kuten valtionruokaloissa, joten jos sitä haluaa enemmän, pitää maksaa kait tuplahinta. Perunaa ja riisiä saa ottaa vapaasti, samoin kasvisraasteita sekä leipää. Ruokalassa ei näy yhtään ainutta lihavaa opiskelijaa, ja kaikki syövät, nälkäisiä kun ovat, myös perunoita ja leipää. Olen käynyt nuorempana ja jo 70-luvulla opiskelijaruokaloissa, joten tiedän näistä.

Oli vehnäjauhot 70-80-luvuilla aika kallista ennen EU-aikaa muistaakseni, mutta kyllä perheelliset leipoivat pullaa lähes joka viikonloppu. Sitä pakastettiin ja syötiin kahvileipänä, tosin ei koskaan aamiaisella. Käytännössä pullan syönti rajoittui työpaikan kahvitauolle ja kotona viikonlopun kahvipöytään, sillä iltaisin ei syöty pullaa eikä pizzaa eikä muutakaan roskaruokaa, vaan kunnon kotiruokaa tai ruisleipää kasvisten ja leikkeleen tai juuston kera.

Söin säännöllisesti opiskelijaruokalassa opiskeluaikanani. Siellä kun otti joka lajia raastetta ja perusruoan, niin eipä tullut nälkä ennen iltaa. Tätä ei tietenkään saa kertoa, mutta usein otin pari ruisleivänpalaa illaksi kotiin. (No, ne kaksimetriset jätkät söivät ne lounaalla, kai mullekin kuuluu ne samaan hintaan? :)

70-luvun kuvauksesi kuulostaa minusta autenttiselta. Silloin ihmiset söivät ihan toisenlaisia määriä kuin nykyisin, ja pulla oli tosiaan sivuosassa muutoin kuin viikonloppuisin. Meillä ei tosin syöty pullaa, mutta jätskiä ja jogurttia ja hedelmiä meni.

skäribo kirjoitti:

Söin säännöllisesti opiskelijaruokalassa opiskeluaikanani. Siellä kun otti joka lajia raastetta ja perusruoan, niin eipä tullut nälkä ennen iltaa. Tätä ei tietenkään saa kertoa, mutta usein otin pari ruisleivänpalaa illaksi kotiin. (No, ne kaksimetriset jätkät söivät ne lounaalla, kai mullekin kuuluu ne samaan hintaan? :)

70-luvun kuvauksesi kuulostaa minusta autenttiselta. Silloin ihmiset söivät ihan toisenlaisia määriä kuin nykyisin, ja pulla oli tosiaan sivuosassa muutoin kuin viikonloppuisin. Meillä ei tosin syöty pullaa, mutta jätskiä ja jogurttia ja hedelmiä meni.

teki kauppansa jätski, jogurtit ja hedelmät. Huolehdin erityisesti hedelmistä, ja sain siitä tuhlarin maineen mieheni puolelta, mutta hyvin vaan maistuivat hänellekin mandariinit aamiaisen lopuksi! Limsoja ei ostettu koskaan, ellei ollut lasten synttärit tai muu juhlahetki lapsille. Limsan sijasta pidin sokeroimatonta appelsiinituoremehua, jota tosin meni ehkä liikaakin.

Korvapuustien leipominen jäi, kun oma vatsani ei niitä enää sietänyt, ja sen sijaan oli mahdollisuus syödä ruisleivän sijaan vaihtelun vuoksi hiiva- tai paahtoleipää, jossa oli edes vähän kuitujakin. Usein tein pyhäksi pienen hedelmäkakun, jossa oli joko banaania tai säilykehedelmiä sekä kermavaahtoa päällä. Ostan säilykehedelmätkin aina sokeroimattomina.

opiskelijaruokalassa kirjoitti:

teki kauppansa jätski, jogurtit ja hedelmät. Huolehdin erityisesti hedelmistä, ja sain siitä tuhlarin maineen mieheni puolelta, mutta hyvin vaan maistuivat hänellekin mandariinit aamiaisen lopuksi! Limsoja ei ostettu koskaan, ellei ollut lasten synttärit tai muu juhlahetki lapsille. Limsan sijasta pidin sokeroimatonta appelsiinituoremehua, jota tosin meni ehkä liikaakin.

Korvapuustien leipominen jäi, kun oma vatsani ei niitä enää sietänyt, ja sen sijaan oli mahdollisuus syödä ruisleivän sijaan vaihtelun vuoksi hiiva- tai paahtoleipää, jossa oli edes vähän kuitujakin. Usein tein pyhäksi pienen hedelmäkakun, jossa oli joko banaania tai säilykehedelmiä sekä kermavaahtoa päällä. Ostan säilykehedelmätkin aina sokeroimattomina.

syötiin tosi paljon, koska alkuun marjoja kerättiin itse kesälomilla ja syksyllä sukulaisen luona puolukoita, ja myöhemmin niitä ostettiin pakastimeen. Mustikkapiirakka poikineen teki kauppansa, sitten pakastetut marjat. Nyt olen taas yrittänyt ostella joskus pakastemustikoita, jotta silmät pysyisivät kunnossa. Luin jostain, että keltaiset kasvikset sisältävät silmille tärkeitä aineita myös. Harmi vaan, että mustikoiden hinta on nyt pilvissä. Mutta vielä saa mustaherukoita vähän halvemmalla. Ennen vanhaan oli kotioloissa äidin vastuulla tämä ruokakasvatus. Pienet jujut siinä auttoivat, kuten porkkanoiden kuoriminen tarjolle välipalaksi ja tietysti lämpimän ruoan valmistaminen, eikä silloin onneksi ollut kaiken maailman valmisruokia. Kun lopetin omatekoisen maksalaatikon tekemisen 80-luvulle tultaessa, eipä aikaakaan, kun sen todettiin sisältävän vaarallisia määriä A-vitamiinia. Omatekoisessa oli reilummin maksaa kuin valmisruoassa.

Minulla on kyllä kuva, että nuoret äidit osaavat myös taidon ohjata lapsia terveelliseen ruokailuun, sillä tietoa on nyt saatavilla, ja terveys ja ruoka on naisten kahvikeskustelujen tavallisia puheenaiheita. On jopa sitä tietoa EI-VHH-laisillakin!

opiskelijaruokalassa kirjoitti:

teki kauppansa jätski, jogurtit ja hedelmät. Huolehdin erityisesti hedelmistä, ja sain siitä tuhlarin maineen mieheni puolelta, mutta hyvin vaan maistuivat hänellekin mandariinit aamiaisen lopuksi! Limsoja ei ostettu koskaan, ellei ollut lasten synttärit tai muu juhlahetki lapsille. Limsan sijasta pidin sokeroimatonta appelsiinituoremehua, jota tosin meni ehkä liikaakin.

Korvapuustien leipominen jäi, kun oma vatsani ei niitä enää sietänyt, ja sen sijaan oli mahdollisuus syödä ruisleivän sijaan vaihtelun vuoksi hiiva- tai paahtoleipää, jossa oli edes vähän kuitujakin. Usein tein pyhäksi pienen hedelmäkakun, jossa oli joko banaania tai säilykehedelmiä sekä kermavaahtoa päällä. Ostan säilykehedelmätkin aina sokeroimattomina.

kun meillä ei koskaan ollut limsaa, oli vain äidin tai jonkun tädin tekemää marjamehua. Nykyisin säästän sellaista saadessani pulloa kuin kalleinta vuosikertaviiniä. :)

opiskelijaruokalassa kirjoitti:

syötiin tosi paljon, koska alkuun marjoja kerättiin itse kesälomilla ja syksyllä sukulaisen luona puolukoita, ja myöhemmin niitä ostettiin pakastimeen. Mustikkapiirakka poikineen teki kauppansa, sitten pakastetut marjat. Nyt olen taas yrittänyt ostella joskus pakastemustikoita, jotta silmät pysyisivät kunnossa. Luin jostain, että keltaiset kasvikset sisältävät silmille tärkeitä aineita myös. Harmi vaan, että mustikoiden hinta on nyt pilvissä. Mutta vielä saa mustaherukoita vähän halvemmalla. Ennen vanhaan oli kotioloissa äidin vastuulla tämä ruokakasvatus. Pienet jujut siinä auttoivat, kuten porkkanoiden kuoriminen tarjolle välipalaksi ja tietysti lämpimän ruoan valmistaminen, eikä silloin onneksi ollut kaiken maailman valmisruokia. Kun lopetin omatekoisen maksalaatikon tekemisen 80-luvulle tultaessa, eipä aikaakaan, kun sen todettiin sisältävän vaarallisia määriä A-vitamiinia. Omatekoisessa oli reilummin maksaa kuin valmisruoassa.

Minulla on kyllä kuva, että nuoret äidit osaavat myös taidon ohjata lapsia terveelliseen ruokailuun, sillä tietoa on nyt saatavilla, ja terveys ja ruoka on naisten kahvikeskustelujen tavallisia puheenaiheita. On jopa sitä tietoa EI-VHH-laisillakin!

kyllä mekin kesällä mustikkapiirakkaa syötiin. Ja raparperiä. Parasta minusta oli kuitenkin marjamaito, johon tuli mustikoita, metsämansikoita ja vadelmia, sekä muutama palanen ruisleipää. Ja tietty maitoa päälle. Oli muuten ravitseva välipala! Jaksoi taas uida ja juosta seuraavat kolme tuntia.

Oletpas ollut ahkera, kun olet vielä 80-luvulla tehnyt itse maksalaatikkoa! Kunnon kotiruokaa ei voita mikään, ja olen todella iloinen, että äitini (ja erinomainen köksänmaikkani) on sen taidon minulle opettanut. Ja "pikkubroidille" kiitos kalanperkaamisen ja fileoinnin opettamisesta. :)

skäribo kirjoitti:

kyllä mekin kesällä mustikkapiirakkaa syötiin. Ja raparperiä. Parasta minusta oli kuitenkin marjamaito, johon tuli mustikoita, metsämansikoita ja vadelmia, sekä muutama palanen ruisleipää. Ja tietty maitoa päälle. Oli muuten ravitseva välipala! Jaksoi taas uida ja juosta seuraavat kolme tuntia.

Oletpas ollut ahkera, kun olet vielä 80-luvulla tehnyt itse maksalaatikkoa! Kunnon kotiruokaa ei voita mikään, ja olen todella iloinen, että äitini (ja erinomainen köksänmaikkani) on sen taidon minulle opettanut. Ja "pikkubroidille" kiitos kalanperkaamisen ja fileoinnin opettamisesta. :)

enää tainnut 80-luvulla itse tehdä maksalaatikkoa, sillä olin 'kokovuorokausityössä' 9 kk vuodessa opettajana, mikä tarkoitti sitä, että 5 ryhmän kokeet piti korjata hiihtolomaviikon aikana ja palauttaa ne heti, kun koulu alkoi, tai olisin saanut kuulla vain laiskotelleeni... Mutta oli se terveempää suhtautumista ruokaan, kun oikeaa kotiruokaa arvostettiin enemmän. Lauantaisin tein usein jauhelihakeittoa, jossa oli vaikka mitä kasviksia, eikä pelkkää perunaa. Sunnuntaisin porsaankyljykset uuninpannulla soijakastike ja sipulia siinä nesteessä mausteena. Aikuiset lapset ovat edelleenkin hirveän allergisia kalalle, joten se rajoitti tuoreen kalan käyttöä, mutta seikalaa pystyin paistamaan tai tekemään siitä aikuisille kalakeittoa. Ja nyt on tytär oppinut syömään järjestään vain täysjyväruisleipää eikä mitään pullia ym. Pojasta tuli vegetaristi, mutta ei se pahastu, jos on tehty lettuja kananmunien kanssa. Itse olen myös nyt lakto-ovo-fisu-broileri-vegetaristi.... :) Ja hemoglobiini oli kai juuri alkuvuodesta 140. Mutta sitähän se on, kun on menopaussin ohittanut! :) Taas olen syönyt linssipataa pari päivää, ja huomenna teen broilerisuikaleista jotain.

skäribo kirjoitti:

kun meillä ei koskaan ollut limsaa, oli vain äidin tai jonkun tädin tekemää marjamehua. Nykyisin säästän sellaista saadessani pulloa kuin kalleinta vuosikertaviiniä. :)

Kun olin itse lapsi, sain mustikkasosetta perunakuopasta vain, jos olin sairastunut flunssaan. Koska isäni oli Saimaa-tupakan ketjupolttaja, olin flunssassa muutaman kerran vuodessa. Sitten iskäni kuolikin vähän ennen 60-vuotispäiväänsä keuhkokuumeeseen, kun oli vaikka mitä rappeumaa ja laajentumaa. Sitä "viinmarjamehua" meilläkin oli harvinaisena herkkuna.

Omien lasten ollessa pieniä oli lapsella oikeus saada kipeänä ollessaan "keltasta jaffaa", kun se ikäänkuin hoiti vatsaa kuntoon. Mutta muulloin ei ostettu limsoja, ja kyllä minä usein sitä appelsiini(tuore)mehua laimensinkin, jotta se riitti pitempään. Kun pihalta tuli muitakin pikkupoikia juomaan janoonsa, oli tiskipöydän reunalla aina monta lasia...

Joo, silloin 50-luvulla oli vielä metsämansikoitakin ("Fragaria vesca" vai miten se menikään kasvienkeruussa). Keräsin niitä innokkaasti ja toin sitten suuren herkkuannoksen kotiin, ja muistan, että isäni sanoi joskus, saisiko hänkin vähäsen, ja tietysti annoin osan. Mustikassa piti käydä melkeinpä käskystä naapurin rouvan ja hänen tyttärensä kanssa. Keräsin mä vielä Espoostakin monet kesät jäljelläolevista metsistä mustikoita, ja ajoin autolla Bodomin järven ohi yhteen metsään, jota tuskin enää on jäljellä. Kyllä nykyajan lapsetkin pitäisi "melkein pakottaa" marjoja keräämään, niin oppisivat, että siinä saa ruoaksi herkkua, joka mätänisi metsiin.

opiskelijaruokalassa kirjoitti:

enää tainnut 80-luvulla itse tehdä maksalaatikkoa, sillä olin 'kokovuorokausityössä' 9 kk vuodessa opettajana, mikä tarkoitti sitä, että 5 ryhmän kokeet piti korjata hiihtolomaviikon aikana ja palauttaa ne heti, kun koulu alkoi, tai olisin saanut kuulla vain laiskotelleeni... Mutta oli se terveempää suhtautumista ruokaan, kun oikeaa kotiruokaa arvostettiin enemmän. Lauantaisin tein usein jauhelihakeittoa, jossa oli vaikka mitä kasviksia, eikä pelkkää perunaa. Sunnuntaisin porsaankyljykset uuninpannulla soijakastike ja sipulia siinä nesteessä mausteena. Aikuiset lapset ovat edelleenkin hirveän allergisia kalalle, joten se rajoitti tuoreen kalan käyttöä, mutta seikalaa pystyin paistamaan tai tekemään siitä aikuisille kalakeittoa. Ja nyt on tytär oppinut syömään järjestään vain täysjyväruisleipää eikä mitään pullia ym. Pojasta tuli vegetaristi, mutta ei se pahastu, jos on tehty lettuja kananmunien kanssa. Itse olen myös nyt lakto-ovo-fisu-broileri-vegetaristi.... :) Ja hemoglobiini oli kai juuri alkuvuodesta 140. Mutta sitähän se on, kun on menopaussin ohittanut! :) Taas olen syönyt linssipataa pari päivää, ja huomenna teen broilerisuikaleista jotain.

yksinäsi. Skäribö=opiskeliaruokalassa. Ei millään jaksaisi vääntää tänään. Voisitteko,täytyy kai puhua monikossa,jo puhua vhh:sta.

keskustella kirjoitti:

yksinäsi. Skäribö=opiskeliaruokalassa. Ei millään jaksaisi vääntää tänään. Voisitteko,täytyy kai puhua monikossa,jo puhua vhh:sta.

Hae vain rohkeasti!

Näkeehän tuon sokeakin, ettei ole sama kirjoittaja!

keskustella kirjoitti:

yksinäsi. Skäribö=opiskeliaruokalassa. Ei millään jaksaisi vääntää tänään. Voisitteko,täytyy kai puhua monikossa,jo puhua vhh:sta.

Jos niin häiritsee sinua, voit poistattaa nämä asiaankuulumattomat juttuni. Vaikka ruoasta ja kotiruoan laittamisen tärkeydestä puhuin. Siitä lienee vhh:ssakin kysymys, oikean kotiruoan laittamisesta. Siinä olen erilainen, etten syö joka aterialla lihaa ja munia tai juustoa, totta. Olen siis väärällä palstalla. Heippa ja voi hyvin.

opiskelijaruokalassa kirjoitti:

Kun olin itse lapsi, sain mustikkasosetta perunakuopasta vain, jos olin sairastunut flunssaan. Koska isäni oli Saimaa-tupakan ketjupolttaja, olin flunssassa muutaman kerran vuodessa. Sitten iskäni kuolikin vähän ennen 60-vuotispäiväänsä keuhkokuumeeseen, kun oli vaikka mitä rappeumaa ja laajentumaa. Sitä "viinmarjamehua" meilläkin oli harvinaisena herkkuna.

Omien lasten ollessa pieniä oli lapsella oikeus saada kipeänä ollessaan "keltasta jaffaa", kun se ikäänkuin hoiti vatsaa kuntoon. Mutta muulloin ei ostettu limsoja, ja kyllä minä usein sitä appelsiini(tuore)mehua laimensinkin, jotta se riitti pitempään. Kun pihalta tuli muitakin pikkupoikia juomaan janoonsa, oli tiskipöydän reunalla aina monta lasia...

Joo, silloin 50-luvulla oli vielä metsämansikoitakin ("Fragaria vesca" vai miten se menikään kasvienkeruussa). Keräsin niitä innokkaasti ja toin sitten suuren herkkuannoksen kotiin, ja muistan, että isäni sanoi joskus, saisiko hänkin vähäsen, ja tietysti annoin osan. Mustikassa piti käydä melkeinpä käskystä naapurin rouvan ja hänen tyttärensä kanssa. Keräsin mä vielä Espoostakin monet kesät jäljelläolevista metsistä mustikoita, ja ajoin autolla Bodomin järven ohi yhteen metsään, jota tuskin enää on jäljellä. Kyllä nykyajan lapsetkin pitäisi "melkein pakottaa" marjoja keräämään, niin oppisivat, että siinä saa ruoaksi herkkua, joka mätänisi metsiin.

Olisipa minunkin äitini joskus tehnyt kotiruokaa. Meillä syötiin valmisruokia: lihapullia, ranskalaisia, roiskeläppäpizzaa, hampurilaisa ym. Meillä ei koskaan syöty perheen kanssa yhdessä. Meillä ei syöty juurikaan kasviksia. Porkkanaa, punajuurta tai pakastevihanneksia syötiin joskus. Hedelmiä syötiin yksi tai kaksi päivässä.

Herkkuja meillä ei paljon syöty. Joskus oli jäätelöä tai karkkia. Juhannuksena oli limsaa ja uutena vuotena sipsiä. Äiti leipoi pullia kerran kuukaudessa tai harvemmin. Keksiä oli aina kaapissa.

En osaa itse tehdä mitään ruokaa ja yleensä kaikki yrittämäni epäonnistuu. Syön kouluruoan, iltaruokaa en koskaan tee itselleni. Jos en syö koulussa niin lämmitän lihapullia mikrossa ja raastan porkkanan.

Äiti ei ole opettanut minua laittamaan ruokaa ja jos häneltä on kysynyt jotain ruoanlaittoon liittyvää, on hän vain suuttunut. Onneksi minulla on keittokirjoja joista voin joskus opetella laittamaan ruokaa.

nykynuori kirjoitti:

Olisipa minunkin äitini joskus tehnyt kotiruokaa. Meillä syötiin valmisruokia: lihapullia, ranskalaisia, roiskeläppäpizzaa, hampurilaisa ym. Meillä ei koskaan syöty perheen kanssa yhdessä. Meillä ei syöty juurikaan kasviksia. Porkkanaa, punajuurta tai pakastevihanneksia syötiin joskus. Hedelmiä syötiin yksi tai kaksi päivässä.

Herkkuja meillä ei paljon syöty. Joskus oli jäätelöä tai karkkia. Juhannuksena oli limsaa ja uutena vuotena sipsiä. Äiti leipoi pullia kerran kuukaudessa tai harvemmin. Keksiä oli aina kaapissa.

En osaa itse tehdä mitään ruokaa ja yleensä kaikki yrittämäni epäonnistuu. Syön kouluruoan, iltaruokaa en koskaan tee itselleni. Jos en syö koulussa niin lämmitän lihapullia mikrossa ja raastan porkkanan.

Äiti ei ole opettanut minua laittamaan ruokaa ja jos häneltä on kysynyt jotain ruoanlaittoon liittyvää, on hän vain suuttunut. Onneksi minulla on keittokirjoja joista voin joskus opetella laittamaan ruokaa.

vaikka minua pyydettiin poistumaan, jos en keskustele vhh:sta. Kuule, minä en osannut kans yhtään laittaa ruokaa, sillä äitini ei uskaltanut antaa kalliita aineksia pilattavaksi tai ei vain jaksanut opettaa, koska oli tehnyt järkyttävän raskaita työpäiviä lapsesta asti ensin kartanon piikana ja sitten pienviljelijän vaimona. Keskikoulussa oli 2 vuotta pari tuntia kotitalousopetusta, mutta koska en ollut oppinut mitään kotona, en sielläkään joutunut tekemään alusta loppuun yhtä ruokalajia. Sitten mut potkaistiin pois kotoa, ts. oli lähdettävä työn perässä pääkaupunkiin 17-vuotiaana. En osannut muuta kuin keittää puuron ja perunat ja jotain alkeellista ruskeaa kastiketta. Lihapullat yleensä meinasivat hajota pannulle. Lettuja osasin tehdä.

Kun menin naimisiin, yhtäkkiä olisi pitänyt osata kaikki. Katsoin keittokirjasta ja ensimmäinen kuivakakku kohosi yli vuoan laitojen, koska olin tehnyt vuokaan nähden liian suuren kakkutaikinan. Pullaa opettelin yksikseni leipomaan, ja vähitellen sain tehtyä pullapitkon näköisiä luomuksia. Katsomalla kaiken keittokirjasta. Sitten siirryin aina uusiin ruokalajeihin jne. Opiskeluaikoina piti elää vähillä rahoilla, ja koska olin naimisissa ja elettiin vain toisen palkalla, sain heti toruja, jos olin tuhlannut. Pian syntyi esikoinen ja kaikeksi onneksi osasin jo laittaa ruokaa...

Ei siinä jää paljon vaille, jos ei ole syönyt täytekakkuja. Perheellisillä oli vain tapana tehdä aika paljon itse kaikkea, koska valmiita kuivia kakkuja ei edes tainnut olla. Ja tuli halvaksi tehdä itse. Mutta sitä oikeaa ravitsevaa lämmintä ruokaa kannattaa opetella tekemään. Kaupoissa on halpoja pieniä keittokirjoja, joiden ohjeiden mukaan oppii. Jos tarvii johonkin taitoa vaativaan neuvoja, niitä saa toisilta taidot oppineilta. Heh, tiedätkös, minuakin testattiin heti, kun menin kihlakumppanini kanssa ensimmäistä kertaa käymään hänen veljensä luona, joka on hänen synnyinkotinsa. Veljen vaimo ehdotti minulle jo kaupunkilaiseksi tulleelle, että sillä aikaa kun toiset ovat heinäpellolla, minä siitä vaan leipoisin leiviksi valtavan hapatetun ruisleipätaikinan ja paistaisin leivät leivinuunissa... Kakistelin että "totanoin kun en mä taida uskaltaa kun en ole tollaista hommaa ennen tehnyt mutta voin tiskata tms." Olin silloin vähän yli 20. Mutta pian opin ja tein jouluksi usein joululimppujakin ja kakkuja, pipareita, torttuja, joulukinkun uunissa yön aikana, laatikot, puurot, kiisselit... Ja tuosta vierailusta maalaistaloon, jossa olis pitänyt osata leipoa parikymmentä isoa ruislimppua, oli vain 5-6 vuotta...