Oon reilu parikymppinen tyttö, en monia seurustelusuhteita kokenut. Yksi kuukauden juttu on ollut miehen kanssa, siinä kaikki. Ajattelin että mulla on moraalia, en ikinä voisi olla kenenkään kakkonen. Siksi, että se olisi ennenkaikkea väärin sitä ykkösnaista kohtaan ja lisäksi se olisi väärin mua kohtaan, kun olisin aina vain se, jota nähdään silloin kun ehditään ja viitsitään.
Tapasin miehen. Se kertoi heti, että on varattu. Lapsikin löytyy. Sanoin etten voi ruveta tällaiseen. Se on niin väärin kaikkia kohtaan. Molemmat menetimme lopulta otteen asioista. Olin yhtäkkiä kakkonen. Ja rakastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni. Koin pitkän aikaa suurta tunnontuskaa: ei näin saa tehdä, tämä on niin väärin ykköstä kohtaan. Vähitellen kuitenkin unohdin tuskat, olin ja olen rakkauden sokaisema. Vain oma tuska on jäljellä. Olen vain kakkonen, ei mulla ole mitään mahdollisuuksia.
Tapasin miehen. Se kertoi heti, että on varattu. Lapsikin löytyy. Sanoin etten voi ruveta tällaiseen. Se on niin väärin kaikkia kohtaan. Molemmat menetimme lopulta otteen asioista. Olin yhtäkkiä kakkonen. Ja rakastunut, ensimmäistä kertaa elämässäni. Koin pitkän aikaa suurta tunnontuskaa: ei näin saa tehdä, tämä on niin väärin ykköstä kohtaan. Vähitellen kuitenkin unohdin tuskat, olin ja olen rakkauden sokaisema. Vain oma tuska on jäljellä. Olen vain kakkonen, ei mulla ole mitään mahdollisuuksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noin käy, tuvalla itsetunnolla varustetut vedättävät pisteet kotiin. Mieti tätä
oot aika reppana. kakkosesta ei tule ikinä ykköstä monet ei sitä edes haluakkaan mutta ne jotka haluavat jäävät rannalle yksin nuolemaan haavoja. oli sitten mies tai nainen! musta olet aika säälittävä ja täys idiootti!
Kiitos vastauksestasi. Olen pahoillani, ettet ole koskaan tuntenut rakkautta.
Oletko varma että kyseesä on rakkautta eikä vain mielihyvää? Itse retkahdin varattuun (en silloin vielä tiennyt hänen olevan naimisissa ja kahden lapsen isukki). Se johtui, näin jälkeenpäin ajatellen, vain tämän miehen antamista huomion osoituksista. Takanani oli monia suhteita, mutten koskaan ollut saanut kohdalleni moista suitsutusta. Paljon kauniita sanoja ja pieniä eleitä joiden kuitenkin myöhemmin huomasin vain olevan hiirenloukun kaltainen kyhäelmä heikko uskoista (minua) naista kohtaan.
Syitä miksi mies kuulemma teki näin: Hän kaipasi ihastumisen tunnetta ja tunnetta että joku välittää. Vaimo oli väsynyt palattuaan mamma-lomalta työelämään eikä kyennyt vastaamaan miehen tarpeisiin.
Mieti siis sisimmässäsi onko kyse rakkaudesta vai oletko vain imarreltu tilanteesta? Oletko ujo? Onko sinulla ollut ketään imartelijaa tämän lyhyen suhteen ja tämän kakkos jutun lisäksi?
Älä syytä itseäsi.. Mutta älä ehdoin tahdoin pitkitä tilannetta. On parempi olla yksin kuin salasuhteessa, jossa vain loppujen lopuksi kärsii. Maailmassa on myös aidosti välittäviä ja ihania miehiä!! (= Yleensä muita naisia pitävät miehet ovat loppu peleissä täynnä vain pelkkää paskapuhetta. Johon ei kannata retkahtaa, se ei ole todellista.
Ei muutakun baanalla miestä etsimään.. (; Olet vielä nuori ja elämä edessä, joten älä lannistu jos ei sellaista heti löydy. Meri kun on täynnä kaloja voi verkkoon joskus osua pari huonoa yksilöä.
että ehdit tuotakin katua ja hävetä monta kertaa.
Miten kukaan voisi koskaan katua ensirakkauttaan? Vaikka se sitten olisi kuinka väärin ja kuinka moraalitonta tahansa. Ensirakkaus on sydämessä puhtain ja kaunein asia.
Vaikuttaisi siltä, että sinulta puuttuisi tahdonvoima elää moraalikäsitystesi mukaan. Siispä muokkaat moraaliasi siihen suuntaan, että se sopii siihenhetkiseen tilanteeseen, että voisit edes jotenkin hyväksyä itsesi.
En haluaisi olla sinunlaisesi tytön ystävä. En voisi luottaa tyttöön, joka voi tosiaan alkaa suhteeseen varatun kanssa, vaikka on aiemmin ollut toista mieltä aiheesta. Hän voisi ihan hyvin pettää minunkin luottamukseni ja rikkoa ystävyyden, jos hän rakastuisi poikaystävääni.
Oikeuttaako rakkaus tosiaan kaikkeen? Oletko tosiaan niin nuori ja naiivi?
Minulta puuttuu tahdonvoima elää moraalikäsitysteni mukaan. Ihan niin kuin lähes kaikilta silloin, kun on tarpeeksi kova tilanne päällä. Moraali on ylevä asia. Oikeassa elämässä ei kovinkaan moni ole Ciceron tasolla. Ja pitäisikö olla? Onko todellinen onni sitä, että osaa elää kirjan mukaan? Onko se onni itselle? Saatika sitten naapureille?
Kuka puhui kirjan mukaan elämisestä? Itsekin haen hyvää oloa elämääni elämällä sitä juuri niinkuin haluan. Minä en halua elää sitä vastoin omia käsityksiäni. Haluan elää niin kuin ajattelen. Mistä sinä tuon kirjan keksit? Aivan sama kuin minä kysyisin, että "Tuleeko todellinen onni siitä, että elää kuin harlekiini-kirjoissa?" Aivan hyvin sinä voit olla se, joka ottaa mallinsa jostain kirjasta.
P.S. "Ihan niin kuin lähes kaikilta silloin, kun on tarpeeksi kova tilanne päällä." Juurikin noin. Minä en pysty = lähes kaikki eivät pysty. Hyvä tehdä yleistyksiä omalta kokemuspohjalta.
tekee toista eli "ei näin saa tehdä, tämä on niin väärin ykköstä kohtaan " ja sitten tekee; mistä kertoo? Olisikohan itsekurin puutteesta? Se ei ole väärin pelkästään ykköstä kohtaan vaan myös miestä kohtaan ja ennenkaikkea itseäsi kohtaan. Itsekunnioitus ja omanarvontunto on vaarassa tuhoutua.
Se on tosi helppoo olla jotain mieltä ja omata aatteita ja moraalia ja kaikkee semmosta, jos ei sen eteen tarvitse joutua tekemään mitään. Sit kun sitä mielipidettä koetellaan, niin on tosi helppoo mennä sieltä missä aita on matalin, eli muutetaan käsitystä sillein, et voi tehdä mitä haluaa. Itsellehän nyt ei voi sanoa ei!?
Hitto miten tahdottomia ihmisiä maa päällään kantaa.
Niin. Olet onnellisessa asemassa kun olet rakastunut puolisoosi. Muista kirjoittamasi viesti silloin, kun elämä nakkaa sinulle tilanteen, jota et ikinä osannut odottaa.
olla sen verran itsekunnioitusta, ettei ala kakkoseksi
Oletat tietenkin, ettei sellaista tilannetta ole voinut olla, kun ajattelee noin. Kaiken tuon sotkun keskellä olisi hienoa, jos muistaisit, että kaikki eivät ole kuin sinä.