onkos täällä tapauksia joissa kakkonen tullut raskaaksi??
kuinka on sitten menetelty?
kuinka on sitten menetelty?
kakkonen ja raskaus
n84ph
212189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
käyttämällä, tälläisistä tilanteista voisi välttyä! Moni kakkonen pilaa niin monen ihmisen elämän, myös oman tulevan lapsensa, vaikka sitä ei vielä siinä vaiheessa ajattele, kun pohtii että raskaudella saa puolison itselleen. Siinä voi jäädä myös yksinhuoltajaksi. Ja vaikka saisi sen puolisonkin siihen aloittamaan kanssaan sitä arkea, niin helppoa ei tule olemaan kenellekkään.Ei varsinkaan nyt eikä myöskään tulevaisuudessa.
kyllä riskit on tiedetty.
eiköhän ne asiat ole pilattu jo siinä vaiheessa kun pettämisen tielle lähdetään. ja eiköhän vastuu ole kummallakin, toisaalta enemmän varatulla ihmisellä.
itse olen ajatellut asian pahimman kaavan mukaan, että todennäkösesti jäädä yksinhuoltajaksi. vastuu on kumminkin kannettava.
enkä edes tiedä onnistuisiko yhteiselämä. pohdin vaan kuinka mies asian ottaa ja millä lailla kantaa oman vastuun asiasta???
"Moni kakkonen pilaa niin monen ihmisen elämän, myös oman tulevan lapsensa, vaikka sitä ei vielä siinä vaiheessa ajattele, kun pohtii että raskaudella saa puolison itselleen."
ja se että pitäisin lapsen ei todellakaan johdu keinosta saada mies itselleni.
Varsinkin varattujen ja satunnaisten pelaajien kesken, jo muistakin terveydellisitä syistä. Ja otetaanpa nyt esim. isänpäivä ? Mitäs selität, kun lapsi kysyy myöhemmin, onko hänellä isää ? Siinäkohtaa sitten saakin miettiä sulavia selityksiä vuosi vuoden jälkeen, sekä lapselle itselleen että muillekkin tuttaville.
tottakai lapsella on isä. vastaan niin kun asiat ovat. eipä ole minun häpeä siinä vaiheessa jos isä ei ole isyyttänsä kunnolla hoitanut.
tuttaville voin aivan avoimesti sanoa totuuden. jos joku ei ymmärrä olkoon ymmärtämättä. ei ihmistä kuulu luokitella tekojensa perusteella vaan ihmisenä. kukin tekee niin kuin parhaaksi kokee ja mitä sydän sanoo. tyhmää minusta tehdä asioita niin kuin muut toivoisivat tai miten muut tekisivät.
miksi kaikkiin asioihin täytyisi keksiä jokin selitys? miksi ei voi olla rehellinen?
Päiväkodissa jne. usein kysytään ihan noin yleisesti lapsen isästä jotakin perusasiaa, niin siinä sitten vastaat rehellisesti, että noh, lapsen isä nyt on varattu mies jne. Tai lapsen kaverit kyselevät kaikenlaista ? OK! Mikäpäs siinä, toisillehan se sopii ja pääasia on ettet itse tunne häpeää !?? Onnea vaan ...
Höpöhöpö.
Nyky-suomessa on niin paljon erilaisia parisuhteita ja liittoja, ettei ole mikään ihme, jos perheessä ei ole isää tai on kaksi isää tai kaksi äitiä tai vain yksi äiti jne. Yksinhuoltajat pärjäävät siinä missä 'normaalit' perheetkin. Kummallista pirujen maalaamista seinälle. Lapsi ei kärsi yhtään sen enempää kuin muutkaan lapset, jos vain on joku turvallinen ja rakastava vanhempi paikalla.
Ei se ainoa auvoinen asia ole se perusperhe, jossa on yksi isä, yksi äiti ja lapsi. Nekin perheet voivat olla helvetillisiä.
Tuntuu ihan ihmeelliseltä tuo HÄPEÄN kantaminen. Ihan kuin elettäisiin jossain 1900-luvun alkupuolella maalaiskylässä, jossa nainen joutuu kantamaan häpeää, koska on yksinhuoltaja. Uskomatonta potaskaa! Tulkaa ulos sieltä viime vuosituhannelta tähän päivään!
Niin joku on jäänyt parisuhteesta yksinhuoltajaksi tai homoparille on syntynyt lapsi, on aina kyseessä kuitenkin parisuhde. Nyt onkin pettämisen kautta syntynyt lapsi, joten mitä vastataan ? Tämän varmasti ymmärtävät kaikki ne joilla on lapsia, eli ei ole varmasti helppoa vasta kirkkain silmin totuutta lapselle. Olen yksinhuoltajan lapsi minäkin, mutta sivusta seuranneena, useampaakin tarinaa, en toivoisi omalle lapselleni joutuvani vastaamaan tähän kysymykseen. Tai toivoisin, että nuoret kakkoset miettivät kaksi kertaa, ennenkuin nk. unohtavat ehkäisyn.
on kyllä molemmilla, mutta enemmän sillä, joka voi tulla raskaaksi eli naisella :). Nainenhan lopultakin vastaa omasta sekä lapsen elämästä. Mies vastuu jää rahaan.
Jos käy niin sanotusti vahinko ja äiti päättää pitää lapsen, hän kantaa vastuun siitä päätöksestä jopa ihan yksin. Moraalisesti ja teoriassa sekä isä että äiti lienevät vastuussa lapsesta, mutta käytännössä ketään ei voi pakottaa isäksi vastoin tahtoaan. Joskus naiset kuvittelevat miehen heltyvän pienen vauvan edessä, mutta miehen ei tarvitse olla edes varattu ja hän voi olla ottamatta vastuuta käytännön tasolla. Lapsen hankinta on iso asia. Vaikka jokainen aikuinen tietää, mitä seksistä voi seurata ja on osaltaan vastuussa tapahtuneesta, mies voi käytännössä tekojen osalta tyytyä pankkisiirtoon kerran kuussa.
Olen itse syntynyt 60-luvulla. Samalla luokalla oli yksi poika, joka oli syntynyt kuvailemastasi suhteesta. Pahaksi onneksi myös miehen kolmanneksi vanhin aviosuhteen poika oli saman ikäinen ja nämä kaksi poikaa olivat samannäköisiä. Mies oli paikkakunnallamme ns. parempaa väkeä. Tämän salasuhteen pojan isä oli siis monen ihmisen tiedossa. Äitiä pidettiin huonona naisena ja eipä ole pojan elämä kummoisesti mennyt.
Vaikka olisit kuinka itsevarma tahansa ja ihmisten puheet eivät sinua liikuttaisi, lapsesi suhteen asiat voivat olla toisin. Vaikka sinun mielestäsi on isän häpeä, jos ei osallistu lapsensa elämään, se ei poista sitä tosiasiaa, että lapsellasi ei ole käytännössä isää. Lapsellasi ei ole sinun kokemuksiasi taustalla vaan hän rakentaa oman elämänsä sinun antamistasi aineksista. Ne eivät kovin hyviltä taida näyttää.
Joopa joo: ihan että 60-luvulla. Eli yli 40 vuotta sitten! Eiköhän ajat ja asiat ja asenteet ole sieltä ajoilta muuttuneet edes vähän avoimemmiksi. Ilmeisesti olet jostain pieneltä maalaispaikkakunnalta, jossa kaikki tiesivät 50 vuotta sitten, mitä kylässä tapahtui ja kenelle. Eiköhän kuule nykyaikana ole vähän toinen meininki. Se 'kylän rikkain kartanonherra' on vanhojen Suomi-filmien historiasta tuttua. Ei enää nykyaikaa. Palaapas sieltä takaisin.
Niinhän sitä kokematon luulisi, että tuollainen tuomitseminen on jäänyt pienien maalaiskylien kuolemien myötä. Tosielämä on jotain ihan muuta. Luultavasti lapselle ei ole mitään ongelmaa elää yksinäisen äidin lapsena, jos isä joko vapaaehtoisesti osallistuu lapsensa elämään tai häntä ei käytännössä ole olemassakaan lapselle. Vaikeaksi elämä muuttuu ja nimenomaan lapsen kannalta, jos äiti haluaa vastentahtoisen isän lapselleen ja esimerkiksi kertoo lapselle isästä, joka ei rooliaan ota. Lapsella on koko ajan tunne, ettei hän kelpaa ja tällaisessa tapauksessa löytyy myös ihmisiä, jotka tuomitsevat äidin "vanhanaikaisen" tekemisestä. Jos isä on ollut keskiluokkainen perheenisä ennen sivusuhdettaan, myös toinen nainen ja täysin syytön lapsi saavat varmasti osansa loanheitosta. On ihan sama, mitä naisen ystävät tai sinä olette asiasta mieltä. Lapsi elää ristipaineessa ja joka tapauksessa saa erilaisen lapsuuden.
Tunnen monta aviottomana syntynyttä lasta ja pahempiakin kohtaloita on kuin avioliiton ulkopuolisesta suhteesta syntyminen. Tosiasia on kuitenkin, että lapsen kasvattaminen yksinään on valtava haaste. Lapsen synnyttyä lisäpainetta aiheuttaa, jos äiti ei ole hyväksynyt tosiasiaa, että hän kasvattaa lapsen yksin (jos se siis on fakta) ja ympäristön mielestä se ei ole tänäkään päivänä normaalitapa. Jos avioton lapsi tekee murrosiässä jotain pahaa, se johtuu muiden mielestä yleensä epätavallisesta perhekuviosta jne. Kahden aikuisen perheissäkin on kamalia perhekuvioita, mutta yhden aikuisen perheessä aikuisen täytyy olla todella vahva, jotta hän saa lapselleen hyvän itsetunnon.
Elän itse isossa kaupungissa. Jokaisen ihmisen elämä pyörii kuitenkin lähipiirissä. Se lähipiiri tietää tai on tietävinään toisten asioista ihan samalla tavoin kuin pienen kaupungin tai kylän pienet piirit. Vaikka ihmiset kuvittelevat voivansa elää nykyisin täysin omaehtoista elämää, se ei tosiaankaan pidä paikkaansa. Aikuiset voivat olla välittämättä muiden asettamista normeista, mutta lapset harvoin haluavat olla erikoisia ja silmätikkuja.
juorukellot ja pahantahtoset ihmiset. Hankkisivat oman elämänsä eivätkä puuttuisi toisten elämään, varsinkin jos tietävät aiheuttavansa pahaa puheillaan LAPSELLE. >:(
Maailmaan mahtuu kaiken näköistä taatelin tallaaja. Omia päätöksiä tehdessään kannattaa muistaa reaaliteetit. On tietysti kiva, että jotkut ihmiset ovat ainakin omasta mielestään avarakatseisia ja toisaalta on ihmisiä, jotka jaksavat taistella muutosten puolesta. Typerää on sen sijaan kieltää tosiasiat ja luulla, että asiat hoituvat itsestään.
tässä ketjussa ei nyt ole vastailtu oikeen kysmykseen vaan sivuutettu kysymys melkeinpä kokonaan..
eli kysyttiin kokemuksia..
oli kakkonen, tuli raskaaks, vauva pidettiin ja yhteen mentiin.. yhdessä edelleen ja muut taakse jätetty..
vielä menee hyvin ja kaikki on kunnossa..
lapsi voi erittäin hyvin ja tulee hyvin voimaankin.. isä on erittäin kiinnostunut lapsestansa, eikä hänestä ikinä luopua voisi, aivan kuten ei äidistäkään.. äiti rakastaa isää ja lastansa erittäin paljon..
mitä muuta voisi toivoa.. Luottamusta on ja tulee olemaan vaikka kaikkea on sattunut ja tapahtunut..
eli tuo teksti on henkilökohtaista, mutta on turhaa kertoa kumman sukupuolenedustaja on kirjoittaja..
Raskauden keskeytys.
sekä omasta että myös miehen mielestä järkevin ratkaisu. mies ollut tukena jälkeenpäin kuitenkin. raskaus sai alkunsa säännöllisestä ehkäisystä huolimatta.
näköjään mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
kakkonen voi tietysti nauttia lapsesta jne vaikka mies ei tunnusta tai pidä yhteyttä.mutta mitä sitten kun lapsi menee tarhaan tai kouluun?synttärit joulut ja isänpäivät esim.?Kyllä jokainen lapsi alkaa kysellä isäänsä sitten kun on muutaman vuoden ikäinen.isänpäivät voi esim. olla iaka rankkoja lapselle kun pitää hoidossa tai koulussa tehdä lahjaa ja korttia.lapsi ei selviydy samanlailla kun äiti joka on aikuinen, lapsi kaipaa isää ja tunnesidettä.On tietysti naisia jotka haluaa lapsen itsekkäistä syistä samanlailla kun lapsi jonkun lelun eli minä minä minä.kokemuksesta tiedän että se on lapsi joka kärsii vaikka aikuiset kuinka selittää mitä on nykypäivänä ja kuinka erilaisia perheitä on.mutta lapsen mieli on edelleen tänäkin päivänä vanhanaikainen eli lapsi kaipaa läsnäolevaa isää ja äitiä,
Kakkonen tuli raskaaksi, päätti pitää lapsen, isukki ei kovin iloinen....eikä isukin vaimo.
Lapsi syntyi, tunnustettiin jne.
Tänä päivänä lapsi ei tapaa isäänsä ollenkaan. Mutta sisariaan ja sisarten äitiä kylläkin ...(sen isukin kaksi muuta lasta ja ex-vaimo)
...näin äkkiseltään tuo kuulostaisi lapsen kannalta varsin levottomalta ratkaisulta, kun perhe ei ole selkeä, vaikka kaikki rakastaisivatkin toisiaan ja kaikki olisi yhtä onnen auvoa. Jos perhe on levinnyt, niin osataanko jokaisessa lapsen "kodissa" pitää yhtenäinen kasvatuslinja? Entä jos elämänmeno jatkuu samanlaisena kuin ennenkin? Lisää sisarpuolia, lisää isejä ja äitipuolia jne.. No, kaitpa sitä ihmiset kasvavat ja tajuavat ajatella sitten jälkikäteen vähän useammalta kantilta asioita. Kuten vaikkapa lapsen parasta.
Kysyä mikä on se levoton ratkaisu? Ja lapsen kannalta?
Ja ketkä kaikki rakastavat toisiaan?
Ja missä lapsen "kodeissa"? Kun minun tietääkseni lapsella on vain yksi koti...
Kasvatuslinja?
Millainen elämänmeno?
Tässä tapauksessa lapsi todellakin on joutunut ja joutuu kärsimään. Vanhempiensa käyttäytymisestä. Molemmat ihan yhtä vastuuttomia. Tästä syystähän lapsi ei isäänsä näe.
Ja lapsen parasta olisi pitänyt ajatella jo aikaa sitten... mutta eipä vanhemmat sitä osanneet tehdä.
Lapsettomuus voi olla myös syy uskottomuuteen. Tähän olen törmännyt elämässäni. Naapurini jätti mies lapsettomuuden tähden. Omaan elämääni on yrittänyt luikerrella mies, joka kaipasi lasta elämäänsä ja katui päätöstä jäädä lapsettomaan suhteeseen. Ystäväni törmäsi mieheen, joka asui vielä avovaimonsa kanssa, mutta halusi lapsia ja halusi eteenpäin.
Tämä kommenttina siihen, että lapsi kakkosen kanssa saattaa olla jonkun miehen elämän täyttymys. Tämä ei tarkoita sitä, etten pitäisi toimintatapaa raukkamaisena ja vaimoa loukkaavana.