Rakastut" mitkä ovat siihen "kriteerinä"että rakastut 'Mitkä asiat estävät sinua siinä asiassa?(rakastuminen)
ettet rakastuisi.
ettet rakastuisi.
Milloin
sinä mies
9938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kerran olen rakastunut, mutta en tiedä minkä perusteella silloin rakastuin. Olihan tyttö sanoinkuvaamattoman kaunis, mieleltään älykäs, luonteeltaan miellyttävä ja kaikin puolin viehättävä, mutta toisaalta niin ovat olleet monet muutkin Justuksen seuralaiset.
Sen nyt etukäteen oikein edes tietää ? Minä ainakin rakastun silloin kun oikea nainen sattuu vastaan tulemaan.
Asian voi ainoastaan estää omat ajatukset tilanteen ja toisen suhteen !
Ihastua voi ihastuttavaan neitoseen ja siihen riittää jo ulkoiset seikat, ulkonäkö, miellyttävä olemus ja käytös, ääni, tuoksu..
Rakastumista olen miettinyt aikaisemminkin, kun on kysytty ihannenaisen ominaisuuksia. Sitä on vaikea selittää, mutta sanon sen yhdellä sanalla: yhteys.
Jos yhteys ei toimi, niin ei voi mitään mutta jos yhteys toimii niin, että jo eleestä tai puolesta sanasta tietää mitä toinen tarkoittaa, niin sellainen yhteys lähentää tavalla jota rakastuminen edellyttää. Tuo ei tarkoita sitä, että kaikesta olisi samaa mieltä tai että olisi samanlainen, ihminen voi olla hyvinkin erilainen ja hyvin erilaisilla mielipiteillä varustettu, mutta silti yhteys voi toimia. Se on toisen ymmärtämistä aika vaikeasti selitettävällä, syvällisellä tavalla.
Sinäpä sen sanoit. Uudehko poikaystäväni on ihmetellyt, kun sanon sen vaativan aikaa enemmän kuin kaksi kuukautta. Hän sanoo tunteneensa minut sydänystäväkseen heti. Minusta se on hätiköityä.
Mitäkö minä sitten odotan ? Alitajuisesti juuri sitä, että löydän vahvan yhteyden, kommunikoinnin tason, jossa toinen ymmärtää minun ajatukseni (jaksan kyllä sanoa enemmänkin kuin puoli sanaa) ja minä hänen. Olen sellaisen suhteen saanut kokea, ja tiedän, kuinka upeaa se on.
Sama toisinpäin: kun en saa menemään perille mitä tarkoitan, tuntuu, että ollaan vielä kilometrien päässä. Se ei todellakaan herätä lämpimiä tunteita.
Toisinaan se pelaa, mutta kun viestitän jotain vähänkin negatiivista, minua ei kuunnella yhtään.
Minäkin olen sellaista kokenut ja tuntuisi mahdottomalta enää tyytyä vähempään. Varmasti sellainen yhteys voi kasvaakin vuosien mittaan, mutta joidenkin kanssa vain on jo luonnostaan niin "yhteensopiva", että palat loksahtavat paikoilleen melko nopeastikin. Sellaisia "sielunkumppaneita" vain on kovin harvassa, luulen että samaa tarkoitetaan kun puhutaan "siitä oikeasta". Sillä tavalla yhteensopivia on varmaan useita, mutta löytyneekö tuhannestakaan vielä edes yhtä?
En halua uskoa, että olisi vain yksi "oikea", on meitä ihmisiä sentään niin paljon. Kamala selaaminen siinä kyllä on ;)
Silloin kerran se oli jotain ennenkokematonta ja vei jalat alta, joskin se vaati silti jonkun verran aikaa, että uskalsi irrottaa jarrut. Parhaimmillaan rakastumista ei tarvitse haeskella itsestään, sitä ei voi estää... ja sielunkumppanin kanssa se tunne löytyy aina uudestaan. Ihan sama missä ollaan ja mihin aikaan vuorokaudesta, ei väliä.
Vähempään ei voi olla tyytyväinen, niin se vaan on, kamala kohtalo.
Mihinkäs sinä sen sielunkumppanisi kadotit ? Kaipaatko koskaan? Entä minä vai ? No, herra oli tietysti varattu ja tuli tunnontuskiin ja palasi paikkailemaan avioliittoaan. Ja tuli vuoden kuluttua takasin. Kunnes lapset tarvitsivat muka enemmän kuin minä. Niin sitä roikuttiin seitsemän vuotta...
En minäkään siihen usko, että olisi vain yksi "se oikea". On ihmistyyppejä, jotka sopivat toisilleen mutta eri tyyppejä on paljon, siitä tuo arvaukseni "olisiko tuhannessa vielä edes yhtä" (arvaus koskee siis keskiarvoa).
Minä menetin ko. sielunkumppanin aivan typeristä syistä. Nuorena pitkät matkat ja harvoin näkeminen merkitsee niin paljon, että päädyimme ihan yhteisestä sopimuksesta erilleen. Aikaa on jo kulunut ja tuo henkilö on tahollaan ollut perheellinen jo vuosia, mutta vieläkin kulkevat puolin ja toisin joulukortit ja lyhyet onnittelupuhelut syntymäpäivinä. Vaikka en ole häntä nähnyt vuosiin, sanoisin häntä luotetuksi ystäväksi, jolle voin kertoa mitä tahansa.
Jos vielä joskus löydän yhtä syvän ystävyyden ja yhteisymmärryksen, niin siitä en luovu välimatkan tai muiden ulkoisten syiden takia :)
Rakkauden keksiminen on ihmisen suurin karhunpalvelus itselleen. Jos se ei syö, juo, kakkaa, nuku tai nai, niin se pohtii ihmissuhteitaan, ja rakkauden syvintä ajatusta. Eikö sen ajan voisi järkevämminkin käyttää.
En tiedä kriteereistä, ei ole tapahtunut vielä. Ehkä aivokemiat vaikuttavat, auttaisiko lääkitys?