Tänä viikonloppuna minun piti tavata kaksi uutta ystävää, mutta kummallekin tuli este. Toinen joutui lapsenvahdiksi ja toinen sairastui. Mutta sattuuhan tämmöistä. En ole tavannut vielä kumpaakaan kertaakaan. Toinen heistä perui jo toisen kerran, tämä aikuisena ystävystyminen kun ei taida olla kovin vakavaa, helposti tulee niitä esteitä. Mutta eipä silti, kyllä minä tekemistä keksin viikonlopun ajaksi, aika menee liiankin nopeaan. Rakastan vapaita viikonloppuja.
Aikuisena ystävystyminen
lyytiskrivaa
31171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiköhän se ystävystyminen ole yhtä vakavaa melkein joka ikäluokassa. Mistäköhän sä tuonkin revit. Jos esteitä tulee, niin sille ei mahda mitään. Tuskin säkään sairaana lähtisit jonkun luokse, tai jos olisit lupautunut lapsenvahdiksi tai jotain muuta.
Olisin eri mieltä. >>> Jos olet /haluat olla ystävä ;;; olet LUOTETTAVA , jooko ?
...jos olis lapsuudesta asti ollut vain kaksi tosi ystävää, mitä ne muut ystävät olisivat?
Olisitko kasvanut ihmisenä/ymmärtämään tätä elämää enemmän, jos olisit saanut muitakin näkökantoja puhuttua ystäviesi kanssa?
Mitä jos avartaisit maailmaa ja hyväksyisit, että eri-ikäisenä on erilaisia ystäviä ympärillä?
Minä tutustun ihmisiin, teen töitä uusien ihmisten kanssa, ystävystynkin. Joihinkin kiinteämmin joihinkin yhteys kestää muutaman ajan - kaikkiin en millään jaksa enkä halua sitoutua. Mukavia ihmissuhteita kaikki. Mieleni virkistyy aina, kun saan keskustella päivän asioita. Miksi kaikkien ystävien pitäisi pysyä vierellä iät ja ajat?
Toisaalta suku on aina suku. Ja perhe, sitä ei korvaa mikään.