Hmm..en olisi uskonut että näin paljon sattui, kun kuulin exäni kihlauksesta.
Olen eronnnut avoliitosta 2.5 vuotta sitten ja mielestäni toivuin hyvin siitä ja elämä alkoi rullaamaan. Tapasin jopa uuden ihmisen elämääni, mutta valitettavasti hänelläkin oli hiljattain ollut ero ja suhteemme katkesi kuin lanka. Toivuin kyllä aika nopeasti tuosta suhteesta ja sain nopeella aikataululla elämäni kuntoon kunnes sain tietää exäni kihlauksesta.
Se oli jotenkin shokki ja itkin koko illan... olin surullinen, mutta todella onnellinen hänen puolestaan. Alkoi melkoinen tunteiden sekamelska nopealla temmolla ja mielessä tulvi hirveesti meidän 14 vuoden taipaleen hetket..hyvät ja huonot.
Ennen ei ollut mitään kaipuuta ja ikävää häntä kohtaan, mutta nyt sitten tunteet nousi pintaan ja ryminällä.
Olen kysynyt itseltäni tuhat ja sata kertaa "miksi nyt tälläiset tunteet"..koska en halua puuttua hänen elämään millään muotoa, vaan elämässä pitää mennä eteenpäin.
Onkohan nämä tunteet ohi meneviä vai mitä. Ja sanonta kuuluu että rakkaus ei kuole koskaan, niin se varmaan pitää paikkansa. Tajusin hämmästykseni että minulla on vielä erittäin voimakkaat tunteet jäljellä häntä kohtaan ja pelottaa ajatuskin siitä miten reakoin, kun hän menee naimisiin.
En voi kertoa hänelle tunteistani, enkä haluakkaan sekaantua hänen elämäänsä.
Onko nämä erot yleensäkin henkimaailman juttuja, kun ihmispolosia viedään tunteiden vuoristoradassa, kuin pässiä narussa.
Mutta yksi asia minulle selvisi ja se on että hyvä jumala..minä rakastan vielä sitä ihmistä ja syvästi...vai onko tämä vaan harhaa, että sydän tekee tepposia. Kunpa saisin kertoa hänelle vielä "Prinsessani Rakastan Sinua"....valitettavasti en voi.
Aika hirveetä tälläinen tunteiden hirmumyrsky... eli johtopäätökseni on koskien itseäni, että käyn piiloprosessia erostani. Toivon vaan että joskus olen selvillä vesillä tunteiden kanssa.
Onko teillä millaisia kokemuksia??
Olen eronnnut avoliitosta 2.5 vuotta sitten ja mielestäni toivuin hyvin siitä ja elämä alkoi rullaamaan. Tapasin jopa uuden ihmisen elämääni, mutta valitettavasti hänelläkin oli hiljattain ollut ero ja suhteemme katkesi kuin lanka. Toivuin kyllä aika nopeasti tuosta suhteesta ja sain nopeella aikataululla elämäni kuntoon kunnes sain tietää exäni kihlauksesta.
Se oli jotenkin shokki ja itkin koko illan... olin surullinen, mutta todella onnellinen hänen puolestaan. Alkoi melkoinen tunteiden sekamelska nopealla temmolla ja mielessä tulvi hirveesti meidän 14 vuoden taipaleen hetket..hyvät ja huonot.
Ennen ei ollut mitään kaipuuta ja ikävää häntä kohtaan, mutta nyt sitten tunteet nousi pintaan ja ryminällä.
Olen kysynyt itseltäni tuhat ja sata kertaa "miksi nyt tälläiset tunteet"..koska en halua puuttua hänen elämään millään muotoa, vaan elämässä pitää mennä eteenpäin.
Onkohan nämä tunteet ohi meneviä vai mitä. Ja sanonta kuuluu että rakkaus ei kuole koskaan, niin se varmaan pitää paikkansa. Tajusin hämmästykseni että minulla on vielä erittäin voimakkaat tunteet jäljellä häntä kohtaan ja pelottaa ajatuskin siitä miten reakoin, kun hän menee naimisiin.
En voi kertoa hänelle tunteistani, enkä haluakkaan sekaantua hänen elämäänsä.
Onko nämä erot yleensäkin henkimaailman juttuja, kun ihmispolosia viedään tunteiden vuoristoradassa, kuin pässiä narussa.
Mutta yksi asia minulle selvisi ja se on että hyvä jumala..minä rakastan vielä sitä ihmistä ja syvästi...vai onko tämä vaan harhaa, että sydän tekee tepposia. Kunpa saisin kertoa hänelle vielä "Prinsessani Rakastan Sinua"....valitettavasti en voi.
Aika hirveetä tälläinen tunteiden hirmumyrsky... eli johtopäätökseni on koskien itseäni, että käyn piiloprosessia erostani. Toivon vaan että joskus olen selvillä vesillä tunteiden kanssa.
Onko teillä millaisia kokemuksia??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä että tunnistit ja tunnistat nuo rakkauden tunteet ex-miestäsi kohtaan. Hyväksy ne ja niiden olla, laita sydämeen oma lokero häntä varten ja säilytä siellä. Niin on hyvä elää, kun tunteiden tappaminen väkisin ei kuitenkaan koskaan onnistu.
Niin minä olen tehnyt, ja lokeroita on useammalle ex-miehelle :-)
Eikö kyseessä ollut miehen tunteet ex-naistaan kohtaan? Hmm. Erehdyksiä sattuu.
Muuten olen samaa mieltä. ;)
rakastan sinua, oli sinun ajatuksesi,
Minulle oli äärimmäisen suuri yllätys, että miehet ovat näin äärimmäisen tunteellisia. Olen aina kuvitellut, että miehillä aivojen älypuolikas toimii paljon tehokkaammin kuin tunnepuoli.
Sanoisin vain, että älä katso taaksesi yhtään. Tämä exä ei ole sen arvoinen. Unohda kokonaan.
Yritä edes.
Löydät paremman, sparraa itseäsi ja hanki itsellesi hyviä harrastuksia ja pitä ystäviisi ja sukulaisiisi hyvät suhteet yllä.
Minä naisena en sellaista exää ajattelisi minuuttiakaan, jolle minä en olisi se ykkönen.
Ihan normaalia tuo on. Minulla on erosta 2v aikaa, ja olen vuoden jo ollut uudessa suhteessa. Mutta aika ajoin tulee ikävä ex-kihlattua..tällaisissa fiiliksissä on kyynelissä pidättelemistä, jos vain ajattelenkin että hän esimerkiksi kävelisi kadulla uuden, lasta odottavan naisensa kanssa. Mielikuvitus on pahinta, ja oikein ryven näissä ajatuksissa. Meillä eron syy ei littynyt rakkauden loppumiseen mitenkään. Kai minä vieläkin häntä rakastan, mutta en voi elää menneessä lopun elämääni.
Asiat täytyy vaan hyväksyä. Sormia napsauttamalla se ei käy, vaan siihen todellakin menee aikaa. Mä olen alkanut tajuamaan, että pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on saanut, eikä surra menettämistä. Rakkautteni uutta kumppania kohtaan ei ole sellaista intohimoista "ensimmäisen suhteen rakkautta", mutta se on tasaista ja turvallista. Elämä muuttuu, tunteet muuttuvat...ehkä ns. elämäni rakkaus jäi menneisyyteen, mutta se ei estä nauttimasta tästä hetkestä ja toivomasta asioita tulevalta. Niin, nyt on optimistinen ajanjakso... :)
Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Ne tunteet on vain läpikäytävä. Älä kiellä, se vain pitkittää prosessia.
Ehkä et ole enää rakastunut ex-tyttöystävääsi vaan olet rakastunut rakkauteen ja rakastettuna olemiseen. Kun sinulla ei ole tällä hetkellä onnea rakkaudessa, entisesi onni voi tuntua pahalta varsinkin kun siihen yhdistyy yhteiset muistonne. Kyllä se siitä!
Heitit kyllä kieltämättä pohdinnan arvoisen kommentin.