Mieheni peri isoäidiltään kaksi nojatuolia ja sohvan ja ne tuotiin (minulta kysymättä) meille. Ensimmäistä kertaa elämässään mieheni innostui sisustuskysymyksistä ja tunki nuo kolme hirvitystä (paksuja tummanvihreitä "tyyli"huonekaluja) meidän olkkariin.
Olemme olleet naimisissa kolme vuotta ja minä olen yrittänyt rakentaa meidän kodistamme meidän itsemme näköistä, sellaista jossa me molemmat viihdymme. Nyt minä en enää viihdy täällä. En ainakaan olkkarissa.
Kertokaa minulle miten saan mieheni pään käännettyä ja pääsen eroon kammottavista nojatuoleista ja sohvasta.
Olemme olleet naimisissa kolme vuotta ja minä olen yrittänyt rakentaa meidän kodistamme meidän itsemme näköistä, sellaista jossa me molemmat viihdymme. Nyt minä en enää viihdy täällä. En ainakaan olkkarissa.
Kertokaa minulle miten saan mieheni pään käännettyä ja pääsen eroon kammottavista nojatuoleista ja sohvasta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
täytynee parisuhteessa aina tehdä.
Anteeksi vaan, mutta jotenkin tuntui kirjoituksesi perusteella, että sistustyylistä olet enempi määrännyt sinä ja päättänyt, mistä te molemmat (eli sinä) pidätte.
Mies on mukautunut sinun tahtoosi, koskapa ei ole pitänyt asiaa tärkeänä.
Nyt hänellä on kuitenkin henkilökohtainen suhde näihin huonekaluihin -jota sinun pitäisi kunnioittaa.
Sisusta sinä muut huoneet ja anna miehesi pitää edes jotain omaa.
..uusiksi, jollei tuo tummanvihreä ei värinä miellytä. Kysele myös sukulaisilta säilytyspaikkoja, jos noista kaikista yhdessä tulee liian raskas vaikutelma. Yksikin hiukan erikoisempi tuoli voi riittää. Älä ainakaan taivuttele miestäsi hankkiutumaan eroon, noilla voi olla jotain tunnearvoa hänelle.
kalusteet pormestarin sohvakalustoa? Jos on, niin voin ostaa ne pois.
että olet pyrkinyt luomaan asunnostanne itsesi näköisen ja sellaisen, missä itse viihdyt. Nyt kun mies on tehnyt saman, vedät palkokasvit hengityselimiin.
Kompromisseja, neitiseni, kompromisseja.
"palkokasvit hengityselimiin"!!
Siis, aiheesta, niin. Kompromisseja. Vaikka ne hemmetin huonekalut eivät "sovi" muuhun sisustukseen, pistä sopimaan! Jos ne ovat miehellesi tärkeitä, sopeudu siihen. Rakenna niiden ympärille niihin sopiva sisustus, ota kaikki irti perintökaluista ja tee niistä ylpeys! Hienojakin ratkaisuja saa aikaan elementeistä joita ei ensi alkuun voinut sietää, ja kaikkeen tottuu. Ole nyt kiltti ja mieti onko muutamasta tuolista ja "tyylistä" niuhottaminen miehesi mielen pahoittamisen arvoista.
***
Sen kun viet ne rohjakkeet kaatopaikalle (kysymättä lupaa mieheltäsi). Sitten olette tasoissa.
Miehen voisi ottaa mukaan muuhun sisutukseen. Itse vaatisin perintöhuonekalut ULOS -moisia kirppusäkkejä en voisi sietää sekuntiakaan.
Vai että voisi "miehen ottaa mukaan muuhun sisustukseen"! Totta. Miehen voisi täyttää ja asettaa eteiseen jalustalle. Jos sormet harottaisivat sopivasti patsas voisi toimia naulakkona. Kengänkuivaustanko löytyisi alempaa.
naisen ULOS, jos tuollaista kieltä käyttäisi suvun antiikkihuonekaluista. Loppuisipa siinä samalla sisutusriidatkin.
Oletan että aloittaja ei perinyt mitään ludepesiä sentään, vaan kunnon huonekalut. Jos kämppään pamahti jotain ludepesiä, niin ne nyt voi heittää pois. Luonnollisesti.
Muuten - tyylihuonekalut ovat todella kauniita, arvokkaita ja ajattomia!
No huh-huh,
eli SINÄ olet sisustanut ja nyt miehesikin haluaa ottaa osaa, ja SINÄ et enää viihdy.
Mietipä nyt vähän napaasi pidemmälle ja arvioi, kumpi on tärkeämpää sinä ja ikealaisesi vai perhearvot, miehesi suvun historia ja tunnearvo, joka huonekaluihin liittyy.
Jos olet niin hyvä sisustaja kuin luulet, tiedät varmasti myös sen, että huonekaluja voi verhoilla uudelleen ja niitä voi hyödyntää PERSOONALLISEN kokonaisuuden luomiseen. Kaiken ei tarvitse olla suoraan halpahallikuvastosta.
O tempora, o mores!
Nainen ja sisustaja itsekin.
Ole onnellinen kun sulla on mies joka ymmärtää hyvän päälle! Oletan että ne on siis oikein hyvää puisia, kauniita tyylihuonekaluja! Niissä iskut ja askot kalpenee mennen tullen.
Heittäkää ne iskut pois ja etsikää tilalle kunnon ajattomia klassikko huonekaluja lisää, niin ei tarvitse joka vuosi uusia sisustusta.
En kaikki vanha ole arvokasta. jos et siedä niitä nojatuoleja niin kaada niihin vaikka maalia. tai ehkä yksinkertaisinta on kantaa ne pihalle ja sanoa miehelle että jos se haluaa istua niissä niin pihalle sitten vaan.
Yksi vaihtoehto olisi soittaa paikalle joku divarinpitäjä ja kysyä siltä hinta-arvio. Jos niistä saisi satasen tai parikin niin pois vaan ja kaupasta uutta tilalle. Sellaista jonka te molemmat voitte hyväksyä.
Mitä tapahtuisi, jos miehesi päättäisi yksinkertaisesti kantaa pihalle Ikeasta hankkimasi halpisverhot, koska niitä ei yksinkertaisesti voi sietää? Menisitkö verhojen mukana?