Onko muille käynyt samoin? Eli sinkuksi jääminen on tarkoittanut myös ystävien menettämistä.
Sitä mukaa kun näille niin sanotuille ystävilleni tuli vakavampi parisuhde ja lapsi mukaan kuvioihin, muodostui yhteydenpidosta ainakin minun suuntaani yllättäen kovin vaikeaa. Edes pienen hetken kestävä juttelu puhelimessa alkoi osoittautua täysin mahdottomaksi.
Ymmärrän toki, että pienen lapsen hoito on aikaa ja energiaa vaativaa puuhaa, joten otin aluksi itsestäänselvyytenä sen, että minä olisin tässä tilanteessa se aktiivisempi osapuoli yhteyden-pidossa.
Jonkin ajan kuluttua alkoi kuitenkin osoittautua, että yhteydenpitoni ei ilmeisesti enää ollutkaan kovin toivottua. Mitään ei toki sanottu suoraan, mutta äänensävyistä ja muutamista muista seikoista saattoi kyllä varsin helposti huomata asian. Sähköposteihin ei tullut vastausta, puhelinkeskusteluissa olivat aina kovin kiire, ja vierailukaan ei onnistunut. Sanoisinpa että yleisvaikutelma alkoi olla sellainen, että minulle vastataan enää pelkästä kohteliaisuudesta, ei siksi että ystävänsä kanssa olisi mukavaa olla tekemisissä.
Sitä mukaa kun näille niin sanotuille ystävilleni tuli vakavampi parisuhde ja lapsi mukaan kuvioihin, muodostui yhteydenpidosta ainakin minun suuntaani yllättäen kovin vaikeaa. Edes pienen hetken kestävä juttelu puhelimessa alkoi osoittautua täysin mahdottomaksi.
Ymmärrän toki, että pienen lapsen hoito on aikaa ja energiaa vaativaa puuhaa, joten otin aluksi itsestäänselvyytenä sen, että minä olisin tässä tilanteessa se aktiivisempi osapuoli yhteyden-pidossa.
Jonkin ajan kuluttua alkoi kuitenkin osoittautua, että yhteydenpitoni ei ilmeisesti enää ollutkaan kovin toivottua. Mitään ei toki sanottu suoraan, mutta äänensävyistä ja muutamista muista seikoista saattoi kyllä varsin helposti huomata asian. Sähköposteihin ei tullut vastausta, puhelinkeskusteluissa olivat aina kovin kiire, ja vierailukaan ei onnistunut. Sanoisinpa että yleisvaikutelma alkoi olla sellainen, että minulle vastataan enää pelkästä kohteliaisuudesta, ei siksi että ystävänsä kanssa olisi mukavaa olla tekemisissä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se on mummuikäisten kohdalla. Aikanaan kun omat
lapset olivat pieniä, oltiin paljon tekemisissä, mutta kun ystävälleni siunaantui kaksi lastenlasta ja itselläni ei ole ainakaan vielä mitään, niin ensin soitettiin varttitunti kerran vuodessa, sitten sekin loppui eikä ole tavattu.
Siihen täytyy löytyä syy, mutta mikä se oikein on.
Kateus, kun toisella on aikaa ja varaa itseensä
ja mahdollisuus harrastaa ja opiskella ja toisella kaikki aika menee omien lastenlasten
kanssa. Ei ainakaan rahaa heru mummulle, vaan toisinpäin siinä käy ja kun on eläkkeellä, niin
ei sitä rahaa näytä olevan itselle eikä aikaa.
Jotkut lapset tyrannisoivat vanhempiaan totaalisesti.
että niiden ystäviesi elämä on melkoisesti muuttunut verrattuna sinun elämääsi ja niinpä heidän mielenkiintonsa kohteetkin ovat nykyään aivan erilaiset.
Otetaanpa yksinkertainen esimerkki. Olin 10 vuotta sitten hyvin innostunut metsästyksestä. Olin mm. hirviporukassa ja luonnollisesti sain kavereita ja ystäviä noista kuvioista. Meillä oli yhteinen mielenkiinnon ja keskustelun aihe, joten viihdyimme keskenämme. Elämäntapani ja -näkemykseni kuitenkin muuttuivat n. 5 vuotta sitten, jolloin mm. myin kaikki metsästysvälineeni. Tuon jälkeen entisen hirviporukan kaverit soittelivat parina syksynä hirvikuulumisiaan, mutta kyllä he sen huomasivat, että minua ei vanhat kuviot enää kiinnostaneet vähääkään, ei myöskään heidän hirvisaaliinsa. Kyllä se yhteydenpito siitä hiipui pois ja tänä syksynä en enää edes tiedä ketä kyseiseen hirviporukkaan kuuluu. Ja tämä on mielestäni täysin luonnollista kehitystä ihmissuhteissa. Ei niistä säistä viitsi kovin kauan keskustella, kun muuten ei ole mitään yhteistä.
Siis ettäkö ihmisillä pitää olla samat elämäntilanteet ja harrastukset, jotta voidaan olla ystäviä?
Jopa on ahdasmielistä ajattelua!
Itselläni on paljon ystäviä jotka on toinen toistaan erilaisempia.
Ihan hyvin tullaan toimeen, kun kukaan ei ole sellainen että tyrkyttäisi sitä omaa elämäntapaansa muille.
Kyllä nuo äideiksi tulleet on jo niin monta kertaa nähty, koko maailma alkaa pyöriä vaan oman navan ympärillä kun se kersa on saatu maailmaan. Toinen tällainen ilmiö on vastarakastuneet, jotka ei näe eikä kuule enää mitään muuta, mutta se onneksi menee nopeammin ohi kun tuo vaippoihin hurahtaminen.
Ei voi kuin todeta että ne tosiystävät on todella harvassa, jos yhdenkin elämänsä aikana löytää niin saa olla todella kiitollinen.
asia erikseen, mutta kyllä ne ns. ystävät ja kaverit häipyy kuvioista tai ainakin yhteydenpito vähenee, kun elämäntilanteet ja mielenkiinnon kohteet muuttuu. Tämä on tosi. Jos toinen puhuu vain viime viikonlopun valloituksista siinä ja siinä baarissa ja toinen oman pikku nyytin koliikista, niin eipä siitä paljon yhteistä juttua löydy.
Mutta niitä tosi ystäviä onkin sitten se yksi tai kaksi, kuten itsekin tiedät.
mulle ei oo käyny noin vaan mä viihdyn kavereissa aivan niinkuin ennenkin, on heille tullut sitten lapsi, koiranpentu tai kissanpentu-
Tosiystävät tulevat takaisin vauvojenkin joukosta.
Mulla ei ole lapsia eikä koiraa eikä miesystävää mutta aina me kavereiden kanssa kaikkea kivaa keksitään ja mä saatan olla heidän perheen mukana touhuamassa.
Luulisin että se etten ole menettänyt tosikavereita elämälle johtuu myös minusta itsestäni.
Kyllä jokunen kaveri on sille tielle jäänyt mutta ne eivät sitten olleet tosikavereita.