Taisi

että ymmärrätkö mutta yritän parhaani. Minä olen todennäköisesti ruksannut itselleni sen vaikeimman. Nimittäin olen tullut tänne ottamaan selvää kysymyksestä MIKSI. Olen selvittänyt omat MIKSI kysymykseni. Nyt tulee aika vaikea. Ymmärsin vaan, että siinä on vastaus kysymyksessä ja kysymys vastauksessa. Ne ovat oikeastaan yksi ja samaa asia. Tämän selvemmin en osaa ainakaan vielä sitä ilmaista. Sitähän teen nytkin. Etsin oikeita, ymmärrettäviä sanoja ajatuksilleni. Sellaisia mitä jokainen ymmärtää.
Se on hienoa kuulla, että olet voiton puolella häpeän kanssa taistellessa. Tiedätkö, että on ainoastaan yksi häpeämisen arvoinen asia. Nimittäin se, että yleensäkin häpeä. Ei ole muuta hävettävää kuin häpeä! Tiedätkö kuin moni luonnostaan ulkoisesti kaunis häpeää itseään? Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen huomatakseen sen. Jos ne ei häpeäsi itseään niin miksi sitten sellainen yliampuva itsensä koristelu? Koskee oikeasti kumpaakin sukupuolta. Se on jotenkin minun silmissä aina näyttänyt aika teennäiseltä. Eihän pienessä kaunistuksessa, itsensä korostamisessa terveellä tavalla ole mitään vikaa. Mutta siinäkin asiassa liika on liikaa. Yksi naispuolinen henkilö kerran väitti minulle kivenkovaa, että hän meikka ainoastaan itsensä takia. Luokkaantui minulle kun osoitin hänelle, että hän valehtelee. Minulle ja mikä pahinta, valehtelee itselle. Huolehdinhan itsekin ulkonäöstäni. Esim tukan kampaus ja muu sellainen kun lähden ulos ihmisten ilmoille. En tee sitä yksin ollessani. Eli teen sitä muiden takia, en itseni. Onhan se kohteliasta muita kohtaan olla kohtalaisen siistin oloinen ja näköinen.

varma siitä kirjoitti:

että ymmärrätkö mutta yritän parhaani. Minä olen todennäköisesti ruksannut itselleni sen vaikeimman. Nimittäin olen tullut tänne ottamaan selvää kysymyksestä MIKSI. Olen selvittänyt omat MIKSI kysymykseni. Nyt tulee aika vaikea. Ymmärsin vaan, että siinä on vastaus kysymyksessä ja kysymys vastauksessa. Ne ovat oikeastaan yksi ja samaa asia. Tämän selvemmin en osaa ainakaan vielä sitä ilmaista. Sitähän teen nytkin. Etsin oikeita, ymmärrettäviä sanoja ajatuksilleni. Sellaisia mitä jokainen ymmärtää.
Se on hienoa kuulla, että olet voiton puolella häpeän kanssa taistellessa. Tiedätkö, että on ainoastaan yksi häpeämisen arvoinen asia. Nimittäin se, että yleensäkin häpeä. Ei ole muuta hävettävää kuin häpeä! Tiedätkö kuin moni luonnostaan ulkoisesti kaunis häpeää itseään? Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen huomatakseen sen. Jos ne ei häpeäsi itseään niin miksi sitten sellainen yliampuva itsensä koristelu? Koskee oikeasti kumpaakin sukupuolta. Se on jotenkin minun silmissä aina näyttänyt aika teennäiseltä. Eihän pienessä kaunistuksessa, itsensä korostamisessa terveellä tavalla ole mitään vikaa. Mutta siinäkin asiassa liika on liikaa. Yksi naispuolinen henkilö kerran väitti minulle kivenkovaa, että hän meikka ainoastaan itsensä takia. Luokkaantui minulle kun osoitin hänelle, että hän valehtelee. Minulle ja mikä pahinta, valehtelee itselle. Huolehdinhan itsekin ulkonäöstäni. Esim tukan kampaus ja muu sellainen kun lähden ulos ihmisten ilmoille. En tee sitä yksin ollessani. Eli teen sitä muiden takia, en itseni. Onhan se kohteliasta muita kohtaan olla kohtalaisen siistin oloinen ja näköinen.

Lue lisää

Tarkoittamani häpeä on tullut minulle minun ulkopuoleltani. Minulla ei ole ollut siihen mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Ne ovat olleet isompia juttuja kuin ulkonäkö tms. Onhan siinäkin ollut kestämistä aika ajoin, kelläpä ei.
Minulle siis on annettu ne häpeät, joita sitten olen kantanut kuin omiani. Pelastanut mitä olen voinut.
Sanot taas että aina on mahdollisuus vaikuttaa...entä ne vanhemmat, syntymä?

Keijuli kirjoitti:

Tarkoittamani häpeä on tullut minulle minun ulkopuoleltani. Minulla ei ole ollut siihen mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Ne ovat olleet isompia juttuja kuin ulkonäkö tms. Onhan siinäkin ollut kestämistä aika ajoin, kelläpä ei.
Minulle siis on annettu ne häpeät, joita sitten olen kantanut kuin omiani. Pelastanut mitä olen voinut.
Sanot taas että aina on mahdollisuus vaikuttaa...entä ne vanhemmat, syntymä?

Lue lisää

valitaan vanhempamme niin emmekö jo olleet silloin itse vaikuttamassa asioihin. Ennen kun ollaan edes synnytty tähän maailmaan.

me itse kirjoitti:

valitaan vanhempamme niin emmekö jo olleet silloin itse vaikuttamassa asioihin. Ennen kun ollaan edes synnytty tähän maailmaan.

Niin juuri, sitä tarkoitankin, että se lomakkeen täyttö on se juju, ei enää se kaikki mitä tässä elämässä tapahtuu! Täällä on toiset valinnat, suhtautuminen, oppiminen ym.

parhaiten kysymällä. Joka kerta kun olet oppinut jotain, onko sen jälkeen se oppimasi asia tuntunut enää joltain uudelta ja ihmeelliseltä? Tai onko kenties tuntunut siltä, että et ole vaan muistanut sitä? Että se on vaan jotenkin palautunut mieleen.
Ja kaikki hyvä mikä meille tulee, tuo myös mukana sen pahan. Haluttiin tai ei. Nekin on oikeasti yksi ja sama asia. Kyse on vaan siitä miten me käytetään sitä. Joskus hyvältä tuntuva asia on paha ja pahalta tuntuva oikeasti hyvä. Se on sitä suhteellisuutta. Siinä astuu kuvaan kärsivällisyys ja rauhallisuus. Ajoitus ratkaisee siinäkin.
Jos se kaikki ei ole ollut meidän mukan jo syntyessä, niin mistä se sitten tulee? En ole itse ainakaan vielä keksinyt mitään muuta. Miksi minulla on se mitä minulla on, Sinulla se mitä Sinulla on? Miksi sitä ei ole muilla? Miksi muilla on sitten jotain mitä minulla ei ole?
Karmakin on sellainen asia, että itse jossain sielumme syvissä sopukoissa tunnetaan, että ollaan joskus valittu väärin, tehty virheitä ja nyt ollaan sitten itse rankaistu itseämme tässä elämässä. Ollaan tavallaan hyvitetty edelisten elämien virheitä. Voiko loppujen lopuksi kukaan rangaista meitä enemmän kuin jokainen meistä itse? Henkilökohtaisesti. Ymmärtämällä oman vääryyden. Omat virheet. Onko muilla yhtä paha olo meidän syyllisyydestä kuin meillä itsellä?

pystyn vastamaan kirjoitti:

parhaiten kysymällä. Joka kerta kun olet oppinut jotain, onko sen jälkeen se oppimasi asia tuntunut enää joltain uudelta ja ihmeelliseltä? Tai onko kenties tuntunut siltä, että et ole vaan muistanut sitä? Että se on vaan jotenkin palautunut mieleen.
Ja kaikki hyvä mikä meille tulee, tuo myös mukana sen pahan. Haluttiin tai ei. Nekin on oikeasti yksi ja sama asia. Kyse on vaan siitä miten me käytetään sitä. Joskus hyvältä tuntuva asia on paha ja pahalta tuntuva oikeasti hyvä. Se on sitä suhteellisuutta. Siinä astuu kuvaan kärsivällisyys ja rauhallisuus. Ajoitus ratkaisee siinäkin.
Jos se kaikki ei ole ollut meidän mukan jo syntyessä, niin mistä se sitten tulee? En ole itse ainakaan vielä keksinyt mitään muuta. Miksi minulla on se mitä minulla on, Sinulla se mitä Sinulla on? Miksi sitä ei ole muilla? Miksi muilla on sitten jotain mitä minulla ei ole?
Karmakin on sellainen asia, että itse jossain sielumme syvissä sopukoissa tunnetaan, että ollaan joskus valittu väärin, tehty virheitä ja nyt ollaan sitten itse rankaistu itseämme tässä elämässä. Ollaan tavallaan hyvitetty edelisten elämien virheitä. Voiko loppujen lopuksi kukaan rangaista meitä enemmän kuin jokainen meistä itse? Henkilökohtaisesti. Ymmärtämällä oman vääryyden. Omat virheet. Onko muilla yhtä paha olo meidän syyllisyydestä kuin meillä itsellä?

Lue lisää

Oletko sitä mieltä että ensimmäisessä elämässä tehdään vain virheitä ja sitten seuraavissa korjataan, opitaan, sovitetaan? Kyllä minä olen ainakin kerännyt tässä elämässä jo nyt korjattavaa, uutta karmaa seuraaviin. Ei kaikki ole ollut valmiina.
Onhan kaikessa myös vastavuoroisuus, se että otan ja annan. Olen huomannut että Sinä et mielelläsi ota! Miksi et?

Yleensä juuri niin että itse on itselleen ankarin. Jos huomaa missä teki virheen, tietty!
Ja joka kerta kun on oppinut jotain se on muuttunut itsestäänselvyydeksi, kyllä. Kirjoittelen mielelläni näin palasina. Saan välillä taas lueskella kirjeitäsi...ja jatkaa... eikä Sinun tarvitse jokaiseen vastata erikseen! Vähän tämmöinen puheripuli viikkojen tauon jälkeen.

Keijuli kirjoitti:

Oletko sitä mieltä että ensimmäisessä elämässä tehdään vain virheitä ja sitten seuraavissa korjataan, opitaan, sovitetaan? Kyllä minä olen ainakin kerännyt tässä elämässä jo nyt korjattavaa, uutta karmaa seuraaviin. Ei kaikki ole ollut valmiina.
Onhan kaikessa myös vastavuoroisuus, se että otan ja annan. Olen huomannut että Sinä et mielelläsi ota! Miksi et?

Yleensä juuri niin että itse on itselleen ankarin. Jos huomaa missä teki virheen, tietty!
Ja joka kerta kun on oppinut jotain se on muuttunut itsestäänselvyydeksi, kyllä. Kirjoittelen mielelläni näin palasina. Saan välillä taas lueskella kirjeitäsi...ja jatkaa... eikä Sinun tarvitse jokaiseen vastata erikseen! Vähän tämmöinen puheripuli viikkojen tauon jälkeen.

Lue lisää

jos mulle halutaan antaa. Mutta jos ollaan antamassa siitä syystä, että halutaan saada, jätän ottamatta. Sanoin kerran yhdelle naiselle, etten halua häneltä mitään, mitä hän ei halua minulle antaa. Ainoastaan sen minkä hän haluaa antaa. Vain silloin olisin saanut häneltä sen, minkä olisin häneltä halunut. Hän tulkitsi asian siten, ettei hänen tarvinut antaa. Vaan ottaa, viedä kaikki. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että miten joku voi antaa, jos ei yksinkertaisesti ole mitään annettavaa. Ainoa annettava mikä hänellä oli minulle, oli se minkä hän sai minulta. Voin vaan kuvitella kuin avuttomaksi hän on tuntenut itsensä. Ja silloin tulee kuvioon pelko, kateellisuus... Ja eiköhän jokainen meistä tiedä mitä silloin seuraa. Tämä kaikki saattaa kuulostaa vähän ristiriitaiselta. Niin se onkin. Yritän edelleen olla mahdollisimman ymmärrettävä Sinulle ja muillekin mukana oleville.

pystyn vastamaan kirjoitti:

parhaiten kysymällä. Joka kerta kun olet oppinut jotain, onko sen jälkeen se oppimasi asia tuntunut enää joltain uudelta ja ihmeelliseltä? Tai onko kenties tuntunut siltä, että et ole vaan muistanut sitä? Että se on vaan jotenkin palautunut mieleen.
Ja kaikki hyvä mikä meille tulee, tuo myös mukana sen pahan. Haluttiin tai ei. Nekin on oikeasti yksi ja sama asia. Kyse on vaan siitä miten me käytetään sitä. Joskus hyvältä tuntuva asia on paha ja pahalta tuntuva oikeasti hyvä. Se on sitä suhteellisuutta. Siinä astuu kuvaan kärsivällisyys ja rauhallisuus. Ajoitus ratkaisee siinäkin.
Jos se kaikki ei ole ollut meidän mukan jo syntyessä, niin mistä se sitten tulee? En ole itse ainakaan vielä keksinyt mitään muuta. Miksi minulla on se mitä minulla on, Sinulla se mitä Sinulla on? Miksi sitä ei ole muilla? Miksi muilla on sitten jotain mitä minulla ei ole?
Karmakin on sellainen asia, että itse jossain sielumme syvissä sopukoissa tunnetaan, että ollaan joskus valittu väärin, tehty virheitä ja nyt ollaan sitten itse rankaistu itseämme tässä elämässä. Ollaan tavallaan hyvitetty edelisten elämien virheitä. Voiko loppujen lopuksi kukaan rangaista meitä enemmän kuin jokainen meistä itse? Henkilökohtaisesti. Ymmärtämällä oman vääryyden. Omat virheet. Onko muilla yhtä paha olo meidän syyllisyydestä kuin meillä itsellä?

Lue lisää

Kysyit: "Miksi muilla on sitten jotain mitä minulla ei ole?
Siksi että kukaan muu ei ole Sinun tietäsi käynyt. Vain Sinä. Muilla on omansa.
Ei vastasyntyneellä ole katkeruutta, vihaa, kateutta. Niitä jää takkiin kun tätä tietänsä vaeltaa. Ja kun ne saa, ne pitää myös työstää pois. Jos osaa ja tahtoo, itsensä takia. Samoin opimme luottamaan, myötäelämään...siis myös sitä hyvää. Mutta jos tarkoitat lahjoja, edellytyksiä tähän vaellukseen, ne olen ruksannut.

Keijuli kirjoitti:

Kysyit: "Miksi muilla on sitten jotain mitä minulla ei ole?
Siksi että kukaan muu ei ole Sinun tietäsi käynyt. Vain Sinä. Muilla on omansa.
Ei vastasyntyneellä ole katkeruutta, vihaa, kateutta. Niitä jää takkiin kun tätä tietänsä vaeltaa. Ja kun ne saa, ne pitää myös työstää pois. Jos osaa ja tahtoo, itsensä takia. Samoin opimme luottamaan, myötäelämään...siis myös sitä hyvää. Mutta jos tarkoitat lahjoja, edellytyksiä tähän vaellukseen, ne olen ruksannut.

Lue lisää

Kävin tässä ihan huvikseni lueskelemassa kiinalaisia horoskooppeja. Uteliaisuuttani kysynkin nyt, että mikä olet siinä? Itse olen tiikeri.

toiseen. kirjoitti:

Kävin tässä ihan huvikseni lueskelemassa kiinalaisia horoskooppeja. Uteliaisuuttani kysynkin nyt, että mikä olet siinä? Itse olen tiikeri.

Muistaakseni Sika.

Keijuli kirjoitti:

Kysyit: "Miksi muilla on sitten jotain mitä minulla ei ole?
Siksi että kukaan muu ei ole Sinun tietäsi käynyt. Vain Sinä. Muilla on omansa.
Ei vastasyntyneellä ole katkeruutta, vihaa, kateutta. Niitä jää takkiin kun tätä tietänsä vaeltaa. Ja kun ne saa, ne pitää myös työstää pois. Jos osaa ja tahtoo, itsensä takia. Samoin opimme luottamaan, myötäelämään...siis myös sitä hyvää. Mutta jos tarkoitat lahjoja, edellytyksiä tähän vaellukseen, ne olen ruksannut.

Lue lisää

ja minulla ei ole, on oikeastaan siitä syystä, etten koe niitä asioita tarpeelliseksi itselleni. Kaikki mitä tarvitsen elämässäni, minulla on jo. En vaan osaa vielä käyttää sitä.
Vastasyntyneellä on muuten jokin, mikä ruokkii kaikkea sitä vihaa, katkeruutta ja kateutta. Se jokin on pelko. Ei tulisi meille kenellekään niitä epämiellyttäviä tunteita jos ei tunnettaisi pelkoa. Itselläni hävisi pelot silloin kun opin erottamaan pelon ja varovaisuuden toisista.
Miten maailma toimii tänäpäivänä? Katsoo minne tahansa joka paikassa pelotellaan ihmisiä. Milloin terroristeilla, milloin helvetillä, milloin milläkin uhkakuvalla. Kuin moni tavallinen, työssäkäyvä ihminen oikeasti haluaa esimerkiksi sotia? Miksi ne tavalliset ihmiset sitten kuitenkin ne sodat käyvät? Ja miksi ne sodanlietsojat istuu aina jossain turvallisesti henkivartijoiden suojelemana? Jos ne sodanlietsojat uskoo olevan oikeassa, että heidän aloittamansa sodat on oikeutettuja, niin heidän pitäisi osata käydä sotaa siellä missä se varsinaisesti käydään. Olla johtamassa joukkojaan siellä aivan etulinjassa. Eli katsotaan mitä tahansa epäkohtaa maailmassa ja meidän jokaisen elämässä erikseen niin kaikki paha saa alkunsa meidän peloista. Hyvä on meille se mitä ei pelätä ja paha se mitä pelätään.

on muilla kirjoitti:

ja minulla ei ole, on oikeastaan siitä syystä, etten koe niitä asioita tarpeelliseksi itselleni. Kaikki mitä tarvitsen elämässäni, minulla on jo. En vaan osaa vielä käyttää sitä.
Vastasyntyneellä on muuten jokin, mikä ruokkii kaikkea sitä vihaa, katkeruutta ja kateutta. Se jokin on pelko. Ei tulisi meille kenellekään niitä epämiellyttäviä tunteita jos ei tunnettaisi pelkoa. Itselläni hävisi pelot silloin kun opin erottamaan pelon ja varovaisuuden toisista.
Miten maailma toimii tänäpäivänä? Katsoo minne tahansa joka paikassa pelotellaan ihmisiä. Milloin terroristeilla, milloin helvetillä, milloin milläkin uhkakuvalla. Kuin moni tavallinen, työssäkäyvä ihminen oikeasti haluaa esimerkiksi sotia? Miksi ne tavalliset ihmiset sitten kuitenkin ne sodat käyvät? Ja miksi ne sodanlietsojat istuu aina jossain turvallisesti henkivartijoiden suojelemana? Jos ne sodanlietsojat uskoo olevan oikeassa, että heidän aloittamansa sodat on oikeutettuja, niin heidän pitäisi osata käydä sotaa siellä missä se varsinaisesti käydään. Olla johtamassa joukkojaan siellä aivan etulinjassa. Eli katsotaan mitä tahansa epäkohtaa maailmassa ja meidän jokaisen elämässä erikseen niin kaikki paha saa alkunsa meidän peloista. Hyvä on meille se mitä ei pelätä ja paha se mitä pelätään.

Lue lisää

Ahdistava aihe!
Sanoinkin Sinulle jo joskus, että eläimellä pelko suojelee elämää, ihmisellä se toimii itseään vastaan. Niin, ihmisjoukot haluavat tai suostuvat sotaan. Yksittäinen tavallinen ihminen sitä ei halua.
Ja rakkauden vastakohtahan ei olekaan viha vaan pelko. Pelossa ei yleensä synny mitään hyvää - läheisessä ihmissuhteessakaan. Sillä mitä pelkää on taipumusta vielä toteutuakin, sitä jotenkin vie elämäänsä siihen suuntaan. Joku sanoi pelänneensä eniten sitä etttä aviopuoliso hänet jättää. Ja toimi koko ajan niin että syitä jättämiseen aivan ropisi toisen niskaan. Mites sen selität? Haetaanko siinä itselle jotain oppituntia tai rangaistusta? Vai onko se vain tunnustus omasta huonoudentunteesta, joksi minä sen tulkitsin.

Keijuli kirjoitti:

Ahdistava aihe!
Sanoinkin Sinulle jo joskus, että eläimellä pelko suojelee elämää, ihmisellä se toimii itseään vastaan. Niin, ihmisjoukot haluavat tai suostuvat sotaan. Yksittäinen tavallinen ihminen sitä ei halua.
Ja rakkauden vastakohtahan ei olekaan viha vaan pelko. Pelossa ei yleensä synny mitään hyvää - läheisessä ihmissuhteessakaan. Sillä mitä pelkää on taipumusta vielä toteutuakin, sitä jotenkin vie elämäänsä siihen suuntaan. Joku sanoi pelänneensä eniten sitä etttä aviopuoliso hänet jättää. Ja toimi koko ajan niin että syitä jättämiseen aivan ropisi toisen niskaan. Mites sen selität? Haetaanko siinä itselle jotain oppituntia tai rangaistusta? Vai onko se vain tunnustus omasta huonoudentunteesta, joksi minä sen tulkitsin.

Lue lisää

kerran hymyilemään. Onko Sinulla edes itselläkään aavistusta siitä kuin lähellä olet itsensä tuntemisessa? Tai kyllä Sinä sen tiedätkin.
Joo. Siitä jätetyksi tulemisen pelosta. Olen kyllä itse henkilökohtaisesti käynyt läpi senkin. Ja on täysin totta se väite, että silloin toimitaan koko ajan siten, ettei muuta mahdollisuutta jääkkään kuin tulla jätetyksi. Silloinhan mennään just siihen omistamiseen, toisen alistamiseen, halutaan pitää toinen väkisin vierellämme ottamatta lainkaan huomioon toisen tunteita. Mitä toinen haluaa? Silloin tulee jokaisella meistä se nurja puoli esiin. Olen käynyt sen itse läpi silleen, että ensiksi yhden kanssa pelkäsin jätetyksi tulemista ja tulin sitten jätetyksi. Ja nyt voin sanoa, että se ihminen toimi silloin täysin oikein. Kenenkään ei tarvi sietää sellaista, minkälainen olin silloin. Onneksi ollaan nyt todella hyviä ystäviä. Olen tainnut mainitakin siitä aikaisemmin. Ja sitten seuraava olikin taas päinvastainen. Sain korkojen kera takaisin sen mitä olin itse aikaisemmin tehnyt. Olen oikeastaan onnellinen, että näin on käynyt. Tunnustan, että en ole jo pitkään aikaan osanut olla kenestäkään mustasukkainen. Muistan vielä hyvin sen kun olin sellainen. Just sen ihmisen kanssa joka jätti minut. Hänellä ei voinut olla siitä läheskään niin huono olo kuin mulla itselläni oli. Siitä on jo aika kauan aikaa. Mutta siitä mustasukkaisuudesta luopuminen taisi olla minulle ensimmäinen askel omien tunteiden hallintaan. Silloin ymmärsin, että itse sen tunteen itselleni luon ja itse voin siitä myös luopua. Ollanhan siitä aikaisemmin jo keskusteltu, että jos joku haluaa pettää, se teke sen kuitenkin. Aikaisemmin tai myöhemmin. Miksi sitten estää väistämätöntä? Eikö ole helpompi vaikka auttaa toista tekemään se? Itse olen sellainen, että jos minua olisi alkanut parisuhteessa kiinnostaa joku toinen, se olisi ollut selvä merkki siitä, että olen väärän ihmisen kanssa. En leiki tunteilla. Enkä enää anna kenenkään leikkiä omillani. Jos sanon jotain, tarkoitan myös sitä. En halua olla tilanteessa, missä olen aina selittelemässä sanojani. Siksi olen valinnut rehellisyyden. Se on aika usein satuttava. Mutta eikö pitemmällä tähtäimellä valheet satuta enemmän? Ennemmin tai myöhemmin ne tulee kuitenkin ilmi. Ainakin mulle ne on tullut. Syystä, että mulla on todella hyvä muisti. Vaikkakin joskus valikoiva.

minut taas kirjoitti:

kerran hymyilemään. Onko Sinulla edes itselläkään aavistusta siitä kuin lähellä olet itsensä tuntemisessa? Tai kyllä Sinä sen tiedätkin.
Joo. Siitä jätetyksi tulemisen pelosta. Olen kyllä itse henkilökohtaisesti käynyt läpi senkin. Ja on täysin totta se väite, että silloin toimitaan koko ajan siten, ettei muuta mahdollisuutta jääkkään kuin tulla jätetyksi. Silloinhan mennään just siihen omistamiseen, toisen alistamiseen, halutaan pitää toinen väkisin vierellämme ottamatta lainkaan huomioon toisen tunteita. Mitä toinen haluaa? Silloin tulee jokaisella meistä se nurja puoli esiin. Olen käynyt sen itse läpi silleen, että ensiksi yhden kanssa pelkäsin jätetyksi tulemista ja tulin sitten jätetyksi. Ja nyt voin sanoa, että se ihminen toimi silloin täysin oikein. Kenenkään ei tarvi sietää sellaista, minkälainen olin silloin. Onneksi ollaan nyt todella hyviä ystäviä. Olen tainnut mainitakin siitä aikaisemmin. Ja sitten seuraava olikin taas päinvastainen. Sain korkojen kera takaisin sen mitä olin itse aikaisemmin tehnyt. Olen oikeastaan onnellinen, että näin on käynyt. Tunnustan, että en ole jo pitkään aikaan osanut olla kenestäkään mustasukkainen. Muistan vielä hyvin sen kun olin sellainen. Just sen ihmisen kanssa joka jätti minut. Hänellä ei voinut olla siitä läheskään niin huono olo kuin mulla itselläni oli. Siitä on jo aika kauan aikaa. Mutta siitä mustasukkaisuudesta luopuminen taisi olla minulle ensimmäinen askel omien tunteiden hallintaan. Silloin ymmärsin, että itse sen tunteen itselleni luon ja itse voin siitä myös luopua. Ollanhan siitä aikaisemmin jo keskusteltu, että jos joku haluaa pettää, se teke sen kuitenkin. Aikaisemmin tai myöhemmin. Miksi sitten estää väistämätöntä? Eikö ole helpompi vaikka auttaa toista tekemään se? Itse olen sellainen, että jos minua olisi alkanut parisuhteessa kiinnostaa joku toinen, se olisi ollut selvä merkki siitä, että olen väärän ihmisen kanssa. En leiki tunteilla. Enkä enää anna kenenkään leikkiä omillani. Jos sanon jotain, tarkoitan myös sitä. En halua olla tilanteessa, missä olen aina selittelemässä sanojani. Siksi olen valinnut rehellisyyden. Se on aika usein satuttava. Mutta eikö pitemmällä tähtäimellä valheet satuta enemmän? Ennemmin tai myöhemmin ne tulee kuitenkin ilmi. Ainakin mulle ne on tullut. Syystä, että mulla on todella hyvä muisti. Vaikkakin joskus valikoiva.

Lue lisää

...sen vuoksi oli näin pitkä vastausväli. Enkä pysty vielä oikeastaan vastaamaankaan. Luen kirjeesi vielä uudelleen. Laitan vain Sinulle nopeasti hyvän yön toivotukset, jos vielä olet valveilla. JA kiitos kivasta juttupäivästä!

minut taas kirjoitti:

kerran hymyilemään. Onko Sinulla edes itselläkään aavistusta siitä kuin lähellä olet itsensä tuntemisessa? Tai kyllä Sinä sen tiedätkin.
Joo. Siitä jätetyksi tulemisen pelosta. Olen kyllä itse henkilökohtaisesti käynyt läpi senkin. Ja on täysin totta se väite, että silloin toimitaan koko ajan siten, ettei muuta mahdollisuutta jääkkään kuin tulla jätetyksi. Silloinhan mennään just siihen omistamiseen, toisen alistamiseen, halutaan pitää toinen väkisin vierellämme ottamatta lainkaan huomioon toisen tunteita. Mitä toinen haluaa? Silloin tulee jokaisella meistä se nurja puoli esiin. Olen käynyt sen itse läpi silleen, että ensiksi yhden kanssa pelkäsin jätetyksi tulemista ja tulin sitten jätetyksi. Ja nyt voin sanoa, että se ihminen toimi silloin täysin oikein. Kenenkään ei tarvi sietää sellaista, minkälainen olin silloin. Onneksi ollaan nyt todella hyviä ystäviä. Olen tainnut mainitakin siitä aikaisemmin. Ja sitten seuraava olikin taas päinvastainen. Sain korkojen kera takaisin sen mitä olin itse aikaisemmin tehnyt. Olen oikeastaan onnellinen, että näin on käynyt. Tunnustan, että en ole jo pitkään aikaan osanut olla kenestäkään mustasukkainen. Muistan vielä hyvin sen kun olin sellainen. Just sen ihmisen kanssa joka jätti minut. Hänellä ei voinut olla siitä läheskään niin huono olo kuin mulla itselläni oli. Siitä on jo aika kauan aikaa. Mutta siitä mustasukkaisuudesta luopuminen taisi olla minulle ensimmäinen askel omien tunteiden hallintaan. Silloin ymmärsin, että itse sen tunteen itselleni luon ja itse voin siitä myös luopua. Ollanhan siitä aikaisemmin jo keskusteltu, että jos joku haluaa pettää, se teke sen kuitenkin. Aikaisemmin tai myöhemmin. Miksi sitten estää väistämätöntä? Eikö ole helpompi vaikka auttaa toista tekemään se? Itse olen sellainen, että jos minua olisi alkanut parisuhteessa kiinnostaa joku toinen, se olisi ollut selvä merkki siitä, että olen väärän ihmisen kanssa. En leiki tunteilla. Enkä enää anna kenenkään leikkiä omillani. Jos sanon jotain, tarkoitan myös sitä. En halua olla tilanteessa, missä olen aina selittelemässä sanojani. Siksi olen valinnut rehellisyyden. Se on aika usein satuttava. Mutta eikö pitemmällä tähtäimellä valheet satuta enemmän? Ennemmin tai myöhemmin ne tulee kuitenkin ilmi. Ainakin mulle ne on tullut. Syystä, että mulla on todella hyvä muisti. Vaikkakin joskus valikoiva.

Lue lisää

Eräs tuttavani sanoi nuorelleparille: "Kun rakkaus loppuu, velvollisuus alkaa."
Jos parisuhteessa ollessa kiinnostaa joku toinen, minusta se on enemmänkin luonnollista kuin sen merkki että olen väärän ihmisen kanssa yhdessä. Elämme sellaisissa ihmissuhdeverkoissa ja mahdollisuuksissa että emme voi ihastumisia välttää. Siinä astuu sitten mukaan se velvollisuus! Ja se Sinun mainitsemasi tunteiden hallinta!
Voi noita Sinun kokemuksiasi! Et Sinä nyt kaikkea ole voinut kantapään kautta opetella!
Jatketaan huomenna valheista.

minut taas kirjoitti:

kerran hymyilemään. Onko Sinulla edes itselläkään aavistusta siitä kuin lähellä olet itsensä tuntemisessa? Tai kyllä Sinä sen tiedätkin.
Joo. Siitä jätetyksi tulemisen pelosta. Olen kyllä itse henkilökohtaisesti käynyt läpi senkin. Ja on täysin totta se väite, että silloin toimitaan koko ajan siten, ettei muuta mahdollisuutta jääkkään kuin tulla jätetyksi. Silloinhan mennään just siihen omistamiseen, toisen alistamiseen, halutaan pitää toinen väkisin vierellämme ottamatta lainkaan huomioon toisen tunteita. Mitä toinen haluaa? Silloin tulee jokaisella meistä se nurja puoli esiin. Olen käynyt sen itse läpi silleen, että ensiksi yhden kanssa pelkäsin jätetyksi tulemista ja tulin sitten jätetyksi. Ja nyt voin sanoa, että se ihminen toimi silloin täysin oikein. Kenenkään ei tarvi sietää sellaista, minkälainen olin silloin. Onneksi ollaan nyt todella hyviä ystäviä. Olen tainnut mainitakin siitä aikaisemmin. Ja sitten seuraava olikin taas päinvastainen. Sain korkojen kera takaisin sen mitä olin itse aikaisemmin tehnyt. Olen oikeastaan onnellinen, että näin on käynyt. Tunnustan, että en ole jo pitkään aikaan osanut olla kenestäkään mustasukkainen. Muistan vielä hyvin sen kun olin sellainen. Just sen ihmisen kanssa joka jätti minut. Hänellä ei voinut olla siitä läheskään niin huono olo kuin mulla itselläni oli. Siitä on jo aika kauan aikaa. Mutta siitä mustasukkaisuudesta luopuminen taisi olla minulle ensimmäinen askel omien tunteiden hallintaan. Silloin ymmärsin, että itse sen tunteen itselleni luon ja itse voin siitä myös luopua. Ollanhan siitä aikaisemmin jo keskusteltu, että jos joku haluaa pettää, se teke sen kuitenkin. Aikaisemmin tai myöhemmin. Miksi sitten estää väistämätöntä? Eikö ole helpompi vaikka auttaa toista tekemään se? Itse olen sellainen, että jos minua olisi alkanut parisuhteessa kiinnostaa joku toinen, se olisi ollut selvä merkki siitä, että olen väärän ihmisen kanssa. En leiki tunteilla. Enkä enää anna kenenkään leikkiä omillani. Jos sanon jotain, tarkoitan myös sitä. En halua olla tilanteessa, missä olen aina selittelemässä sanojani. Siksi olen valinnut rehellisyyden. Se on aika usein satuttava. Mutta eikö pitemmällä tähtäimellä valheet satuta enemmän? Ennemmin tai myöhemmin ne tulee kuitenkin ilmi. Ainakin mulle ne on tullut. Syystä, että mulla on todella hyvä muisti. Vaikkakin joskus valikoiva.

Lue lisää

Valhe on vallankäytön muoto. Valehtelija asettautuu toisen yläpuolelle. Valikoi ja muuntelee, ohjailee toisen käsityksiä ja tietoja. Minulla on kokemuksia valehtelijasta, jolle tärkeintä oli että sai minulle valehdella, asialla itsellään ei aina ollut edes mitään merkitystä. Se oli käsittämättömintä. Hän tarvitsi tunteen, että hän tietää jotakin mitä minä en tiedä.
Ja sitten ne valheet, joilla oli merkitystä: en saanut tarvitsemaani tietoa tärkeitä päätöksiä tehdessäni, minulta salattiin hyvin ratkaisevia asioita, niitä muunneltiin jne.
Tunsin että minulla ei ole täysvaltaisen ihmisen asemaa. Aloin jännittää juttuhetkiä ihmisten kanssa, onko se mitä aion sanoa totta vai minulle kerrottu valhe. Pelkäsin siis oman "maineeni" menetystä.
Käytit joskus minulle sanaa VARJELLA. Täällä pääsi sillä kohtaa melkoinen ulvahdus! Minua ei enää kukaan VARJELE! Minulla on oikeus tietää ja kokea asiat niin kuin normaali ihminen. Eli tarkoitti sitä että sana sattui kipeään paikkaan. Sillä sanalla minulle on yritetty perustella vääryyksiä - joita sian kohdalle herkästi tulee. Muistinkohan oikein, mitä siasta on kerrottu!

Keijuli kirjoitti:

Valhe on vallankäytön muoto. Valehtelija asettautuu toisen yläpuolelle. Valikoi ja muuntelee, ohjailee toisen käsityksiä ja tietoja. Minulla on kokemuksia valehtelijasta, jolle tärkeintä oli että sai minulle valehdella, asialla itsellään ei aina ollut edes mitään merkitystä. Se oli käsittämättömintä. Hän tarvitsi tunteen, että hän tietää jotakin mitä minä en tiedä.
Ja sitten ne valheet, joilla oli merkitystä: en saanut tarvitsemaani tietoa tärkeitä päätöksiä tehdessäni, minulta salattiin hyvin ratkaisevia asioita, niitä muunneltiin jne.
Tunsin että minulla ei ole täysvaltaisen ihmisen asemaa. Aloin jännittää juttuhetkiä ihmisten kanssa, onko se mitä aion sanoa totta vai minulle kerrottu valhe. Pelkäsin siis oman "maineeni" menetystä.
Käytit joskus minulle sanaa VARJELLA. Täällä pääsi sillä kohtaa melkoinen ulvahdus! Minua ei enää kukaan VARJELE! Minulla on oikeus tietää ja kokea asiat niin kuin normaali ihminen. Eli tarkoitti sitä että sana sattui kipeään paikkaan. Sillä sanalla minulle on yritetty perustella vääryyksiä - joita sian kohdalle herkästi tulee. Muistinkohan oikein, mitä siasta on kerrottu!

Lue lisää

ainakin loppu. Ollaan jo sivuttu keskusteluissamme jonkin verran aihetta. On vaan jotain asioita joita jokainen joutuu kohtamaan yksin. Täysin ilman ulkopuolista apua. Tiedän itsestäni, että jos olisi ollut joku kertomassa mulle, en olisi ikimaailmassa uskonut itsestäni asioita, jotka minussa kuitenkin on. Ne oli nimenomaan minun hyväni ja minun pahani. Ne oli jotain mitä jouduin, halusin kohdata itse. Aivan yksin. Jos olet havainnut minussa hyvää niin voit varmaan kuvitella pahani. Ei kaikki ole valmiita kohtaamaan niitä. Moni varmaan haluaisi. Mutta ei ole silti valmiina. Koska kohdattua, ne todennäköisesti valitsee puolensa. Minä valitsin ne kummatkin ja jätin itseni sinne keskelle. Ja ne tavallaan lakkasi olemasta sellaisena kun ne oli joskus aikaisemmin.
Niin siitä valehtelusta. Kuka meistä ei haluaisi suojella rakasta? Olla loukaamatta sitä? Siinä on klassinen esimerkki kun toimitaan päinvastoin kuin pitäisi toimia. Katsomatta asioita hieman pidemmälle. Kuka meistä on täydellinen? Kuka meistä ei tekisi virheitä? Siinäkin asiassa se ensimmäinen kerta on vaikein. Sen jälkeen se kyllä helpottuu, kunnes ne kaikki valheet tulee kerralla ilmi. Silloin yleensä vasta ymmärretään jos silloinkaan, ettei se kannatanut. Mutta kun oppii elämään valheessa niin voi vaan kuvitella kuin vaikea on yrittä olla rehellinen. Ennenkaikkea itselle.
Vallankaytön välineenä. Tiedätkö esimerkiksi yhtään politiikkoa joka ei muuntelisi totuutta asioista?

varjelu on kirjoitti:

ainakin loppu. Ollaan jo sivuttu keskusteluissamme jonkin verran aihetta. On vaan jotain asioita joita jokainen joutuu kohtamaan yksin. Täysin ilman ulkopuolista apua. Tiedän itsestäni, että jos olisi ollut joku kertomassa mulle, en olisi ikimaailmassa uskonut itsestäni asioita, jotka minussa kuitenkin on. Ne oli nimenomaan minun hyväni ja minun pahani. Ne oli jotain mitä jouduin, halusin kohdata itse. Aivan yksin. Jos olet havainnut minussa hyvää niin voit varmaan kuvitella pahani. Ei kaikki ole valmiita kohtaamaan niitä. Moni varmaan haluaisi. Mutta ei ole silti valmiina. Koska kohdattua, ne todennäköisesti valitsee puolensa. Minä valitsin ne kummatkin ja jätin itseni sinne keskelle. Ja ne tavallaan lakkasi olemasta sellaisena kun ne oli joskus aikaisemmin.
Niin siitä valehtelusta. Kuka meistä ei haluaisi suojella rakasta? Olla loukaamatta sitä? Siinä on klassinen esimerkki kun toimitaan päinvastoin kuin pitäisi toimia. Katsomatta asioita hieman pidemmälle. Kuka meistä on täydellinen? Kuka meistä ei tekisi virheitä? Siinäkin asiassa se ensimmäinen kerta on vaikein. Sen jälkeen se kyllä helpottuu, kunnes ne kaikki valheet tulee kerralla ilmi. Silloin yleensä vasta ymmärretään jos silloinkaan, ettei se kannatanut. Mutta kun oppii elämään valheessa niin voi vaan kuvitella kuin vaikea on yrittä olla rehellinen. Ennenkaikkea itselle.
Vallankaytön välineenä. Tiedätkö esimerkiksi yhtään politiikkoa joka ei muuntelisi totuutta asioista?

Lue lisää

Sanoit hyvästä ja pahasta: "Minä valitsin ne kummatkin ja jätin itseni sinne keskelle."
Tarkoittaako se että Sinussa ei ole "sävyjä"? Kontrolloit itseäsi tiukasti?
Minä voin olla selkeästi kumpaa vain tilanteesta riippuen, mutta olen valinnut PYRKIMISEN hyvään.
Sanoit myös jotenkin että et olisi uskonut jos joku olisi Sinulle sanonut joitain asioita Sinusta. Eipä kai, mutta on mielenkiintoista kuulla mitä muut ovat nähneet tai olleet näkevinään. Kuten sekin mitä olet sanonut minusta näiden keskustelujen perusteella.
Vain sellainen "pahan" mainitseminen sattuu, jonka tietää olevan totta. Silloin se siis on pakko kohdata.
Sano itsestäsi joku huono piirre.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit hyvästä ja pahasta: "Minä valitsin ne kummatkin ja jätin itseni sinne keskelle."
Tarkoittaako se että Sinussa ei ole "sävyjä"? Kontrolloit itseäsi tiukasti?
Minä voin olla selkeästi kumpaa vain tilanteesta riippuen, mutta olen valinnut PYRKIMISEN hyvään.
Sanoit myös jotenkin että et olisi uskonut jos joku olisi Sinulle sanonut joitain asioita Sinusta. Eipä kai, mutta on mielenkiintoista kuulla mitä muut ovat nähneet tai olleet näkevinään. Kuten sekin mitä olet sanonut minusta näiden keskustelujen perusteella.
Vain sellainen "pahan" mainitseminen sattuu, jonka tietää olevan totta. Silloin se siis on pakko kohdata.
Sano itsestäsi joku huono piirre.

Lue lisää

ylimielinen esimerkiksi. Tai sen kuvan minusta todennäköisesti ensimmäiseksi saa. Nykyään on jo aika vaikea luetella itsestäni mitään huonoja piirteitä. En itse koe niitä enää huonoiksi. Koen ne kaikki tarpeelliseksi itselle.
Sävyjäkö? Olen sekoittanut ne kaikki yhteen ja pystyn tarvittaessa ne myös erottamaan toisista. Yhteen sekoitettuna ne muodostaakin minun kokonaisuutena.
Mutta sitten se pyrkimys hyvään. Osaako kukaan vastata, että mikä on hyvä? Mikä on paha? Myönnän itse siinä asiassa tietämättömyyteni, etten ainakaan itse osa. Tiedän kyllä mikä on hyväksi minulle ja mikä pahaksi mutta siihen se loppuukin. En osaa vastata siihen, että mitkä ovat hyvä ja paha kokonaisuutena. Itse olen havainnut vaan, ettei mikään ole niin paha, että siinä ei olisi hyvää ja mikään niin hyvää, ettei siin olisi jotain pahaa.

aika. kirjoitti:

ylimielinen esimerkiksi. Tai sen kuvan minusta todennäköisesti ensimmäiseksi saa. Nykyään on jo aika vaikea luetella itsestäni mitään huonoja piirteitä. En itse koe niitä enää huonoiksi. Koen ne kaikki tarpeelliseksi itselle.
Sävyjäkö? Olen sekoittanut ne kaikki yhteen ja pystyn tarvittaessa ne myös erottamaan toisista. Yhteen sekoitettuna ne muodostaakin minun kokonaisuutena.
Mutta sitten se pyrkimys hyvään. Osaako kukaan vastata, että mikä on hyvä? Mikä on paha? Myönnän itse siinä asiassa tietämättömyyteni, etten ainakaan itse osa. Tiedän kyllä mikä on hyväksi minulle ja mikä pahaksi mutta siihen se loppuukin. En osaa vastata siihen, että mitkä ovat hyvä ja paha kokonaisuutena. Itse olen havainnut vaan, ettei mikään ole niin paha, että siinä ei olisi hyvää ja mikään niin hyvää, ettei siin olisi jotain pahaa.

Lue lisää

Mikä lie tuokin kuvio että tosiaan alkaa kokea huonot puolensakin tarpeellisiksi! Minun laiskuuteni esimerkikisi alkaa olla jo minulle ylpeyden aihe. Pystyn olemaan pitkiäkin aikoja "tekemättä mitään" ja ihmettelijöitä löytyy.
Ylimielinen! Vai ylpeä? Vai omavoimainen? Sanoinhan Sinulle joskus että olen ollut huomaavanani että Sinä et ota mielelläsi toisilta. Se tarkoitti myös vaikutteita, ajatuksia...

Keijuli kirjoitti:

Mikä lie tuokin kuvio että tosiaan alkaa kokea huonot puolensakin tarpeellisiksi! Minun laiskuuteni esimerkikisi alkaa olla jo minulle ylpeyden aihe. Pystyn olemaan pitkiäkin aikoja "tekemättä mitään" ja ihmettelijöitä löytyy.
Ylimielinen! Vai ylpeä? Vai omavoimainen? Sanoinhan Sinulle joskus että olen ollut huomaavanani että Sinä et ota mielelläsi toisilta. Se tarkoitti myös vaikutteita, ajatuksia...

Lue lisää

olla koko ajan tekemässä jotain kuin olla tekemättä. Mutta tekemättömyyskin on oikeastaan joskus aika nautinnollista. Kunhan siitä ei vaan tule tapa.
Joo, kyllä se laiskuuskin löytyy. Siinä on taas yksi mutta. En ole kuitenkaan välinpitämätön. Ja se on taas ruokkinut kekseliäsyyttä, oivalluskykyä.
Olenhan ottanut kuitenkin aika monelta. En vaan ole koskaan ollut kenenkään kanssa kaikesta täysin samaa mieltä. Ja olisin todella pettynyt jos minun kanssa oltaisiin kaikesta samaa mieltä. Silloinhan mentäisi jo aivopesun puolelle. Esimerkiksi Sokrates piti sielun hoitoa tärkeimpänä ja Nietzsche taas kropasta huolehtimista. Mun mielestäni kummatkin ovat yhtä tärkeitä. Ei voida laiminlyödä kumpaakaan. Kumpikin niistä vaatii huolenpitoa, että voitaisi hyvin

on helpompi kirjoitti:

olla koko ajan tekemässä jotain kuin olla tekemättä. Mutta tekemättömyyskin on oikeastaan joskus aika nautinnollista. Kunhan siitä ei vaan tule tapa.
Joo, kyllä se laiskuuskin löytyy. Siinä on taas yksi mutta. En ole kuitenkaan välinpitämätön. Ja se on taas ruokkinut kekseliäsyyttä, oivalluskykyä.
Olenhan ottanut kuitenkin aika monelta. En vaan ole koskaan ollut kenenkään kanssa kaikesta täysin samaa mieltä. Ja olisin todella pettynyt jos minun kanssa oltaisiin kaikesta samaa mieltä. Silloinhan mentäisi jo aivopesun puolelle. Esimerkiksi Sokrates piti sielun hoitoa tärkeimpänä ja Nietzsche taas kropasta huolehtimista. Mun mielestäni kummatkin ovat yhtä tärkeitä. Ei voida laiminlyödä kumpaakaan. Kumpikin niistä vaatii huolenpitoa, että voitaisi hyvin

Lue lisää

Kiva. Juuri laiskuudessahan voikin tapahtua eniten!
Minäkin ärsyynnyn nopeasti ihmisiin, jotka vain myötäilevät. Eihän se ole keskustelua. Mitä siitä minulle jää? Lähden tilanteesta yhtä tyhmänä kuin tulinkin.
Nyt nukkumaan, oli vähän lyhyt keskusteluilta tänään. Hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

Kiva. Juuri laiskuudessahan voikin tapahtua eniten!
Minäkin ärsyynnyn nopeasti ihmisiin, jotka vain myötäilevät. Eihän se ole keskustelua. Mitä siitä minulle jää? Lähden tilanteesta yhtä tyhmänä kuin tulinkin.
Nyt nukkumaan, oli vähän lyhyt keskusteluilta tänään. Hyvää yötä.

Lue lisää

,..,.,-.

Keijuli kirjoitti:

Mikä lie tuokin kuvio että tosiaan alkaa kokea huonot puolensakin tarpeellisiksi! Minun laiskuuteni esimerkikisi alkaa olla jo minulle ylpeyden aihe. Pystyn olemaan pitkiäkin aikoja "tekemättä mitään" ja ihmettelijöitä löytyy.
Ylimielinen! Vai ylpeä? Vai omavoimainen? Sanoinhan Sinulle joskus että olen ollut huomaavanani että Sinä et ota mielelläsi toisilta. Se tarkoitti myös vaikutteita, ajatuksia...

Lue lisää

Mielestäni jokaisen pitäisi oppia taito olla "laiska" yksin , olla tekmättä mitään . Olla omien ajatuksien kanssa . Hetki tuijottaa vaikka palavaa kynttilää , liekkiä kuinka elinvoimainen se on , siinä herkästi vaipuu laiskuuteen , omiin ajatuksiin . On yhtään tekemättä mitään . Hiljaisuus ympärillä , kuinka se voi temmata mukaansa laiskuuteen , hetkeen jota jokainen ihminen tarvitsisi . Laiskuudesta jos toisin kuvailisin olla vain tekemättä yhtään mitään yksin hiljaisuudessa , miettiä elämän kulkua , asioita omassa elämässä . Vain ja ainoastaan tuijottaa palavaa kynttilää ja sen liekkiä .

yksin ajatuksissa kirjoitti:

Mielestäni jokaisen pitäisi oppia taito olla "laiska" yksin , olla tekmättä mitään . Olla omien ajatuksien kanssa . Hetki tuijottaa vaikka palavaa kynttilää , liekkiä kuinka elinvoimainen se on , siinä herkästi vaipuu laiskuuteen , omiin ajatuksiin . On yhtään tekemättä mitään . Hiljaisuus ympärillä , kuinka se voi temmata mukaansa laiskuuteen , hetkeen jota jokainen ihminen tarvitsisi . Laiskuudesta jos toisin kuvailisin olla vain tekemättä yhtään mitään yksin hiljaisuudessa , miettiä elämän kulkua , asioita omassa elämässä . Vain ja ainoastaan tuijottaa palavaa kynttilää ja sen liekkiä .

Lue lisää

...ja miettiä mikä merkitys, tarkoitus tällä päivällä meille kullekin on ollut. Jokaisella päivällä on merkitys. Hyvää yötä Sinullekin.

yötä.......... kirjoitti:

,..,.,-.

Huomenta! Olen reissussa muutaman päivän. Viikonloppuna tavataan!

Keijuli kirjoitti:

...ja miettiä mikä merkitys, tarkoitus tällä päivällä meille kullekin on ollut. Jokaisella päivällä on merkitys. Hyvää yötä Sinullekin.

viikonloppuna. Hyvää reissua Sinulle.
Ja saahan tänne muutkin kirjoitella. En ole tämän palstan omistaja. Enkä ainakaan itse koe kyseistä henkilöä härikkönä. Eihän se edes väitä olevan minä! Terv. Luopuja

sitten.. kirjoitti:

viikonloppuna. Hyvää reissua Sinulle.
Ja saahan tänne muutkin kirjoitella. En ole tämän palstan omistaja. Enkä ainakaan itse koe kyseistä henkilöä härikkönä. Eihän se edes väitä olevan minä! Terv. Luopuja

Lue lisää

Hei taas! Virittele Sinä nyt joku kekustelunaihe. Pää vielä humisee, enkä saa mistään nyt kiinni. Mutta halusin "ilmoittautua".

Silloin kun lähtee muutokseen, eteen päin, on suostuttava myös yksinäisyyteen, ainakin joksikin aikaa. Eihän se ympäristö ja ihmiset enää olekaan oikeita muuttuneelle minulle. Etsin uutta ja ehkä löydän. Ellei löydy, se ei tarkoita että olen mennyt väärään suuntaan, kyllä sen itsessään tietää koska menee väärään suuntaan! Olen itse sanonut "sairastuneeni herkkyyteen". Se on apu mutta myös riesa, monista mitättömiltä näyttävistä asioista tulee niin merkitseviä että vaativat kovan selvittelyn ennen kuin helpottaa. Pahimpia ovat itsesyytökset. Ja kaikesta siitä tuleekin olo että muilla on helpompaa.
On vähän ihmisiä joiden seurassa saa olla se mikä on. Vastaamme usein niihin odotuksiin joita tiedämme meihin kohdistuvan. Syömme sillä tavoin itseämme, ihan kuin emme olisi tarpeeksi hyviä sellaisina kuin oikeasti olemme. Se on hankalaa. Hyvä käytös on eri asia, siinä vaaditaan asettautumista tiettyyn sopivuuteen, pyörii päässä sitten mitä hyvänsä.
Sanomasi iloinen elämä tuskin onkaan perillä olemista ehkä paikallaan polkemista tai jonkinmoinen hengähdystauko. Itse koen hauskanpidon lepohetkeksi. Onko ihminen koskaan perillä? Aina on parantamisen varaa. Ei Jeesuskaan kuollut enkelten vaan ihmisten tähden. Paljon on kuormaa jokaisella kun viimeistä porttia kolkuttelemme.
Sanoit myös että ajattelit muiden olevan oikeassa, että epäilit omaa tietoasi ja tunnettasi. Kovasti tuttua. Minun elämäni tärkeimpiä oppitunteja on ollut se - ja yhä vieläkin siinä on työtä - että aina olen lähtenyt oletuksesta että muut tietävät enemmän, muut ovat fiksumpia. Se on ollut hirveä hidaste ja rasite tässä elämässä.
Siitä samanlaisuudesta: Erilainen on sittenkin kivampi olla kuin samanlainen! Ajattelepa sitä!

Minusta tämä kaikkinensa on mielenkiintoista. Ja todella vaikeaa. Minä voin ottaa vastuun vain itsestäni. Pyrin kirjoittamaan niin rehellisesti kuin se minulle on mahdollista. Sinä olet useassa yhteydessä sanonut että nämä keskustelut auttavat/antavat jotain muille. Ehkä. Minulle ne ainakin antavat ja sitä enemmän mitä rehellisempi itse pystyn olemaan. Jonkinlaista rutistusta tämäkin. Useasti pysähdyn kuulostelemaan jotain kirjoittamaani sanaa, onko se oikea, lähinnä totuutta?
Sanoin eräälle miesystävälleni kerran, että voisin toki olla sellainen kuin hän minun haluasi olevan, mutta silloin hän ei tykkäisikään MINUSTA. Mutta koska haluan että hän pitää MINUSTA, olen kanssaan mahdollisimman rehellisesti itseni. Ja ellei pidä, niin asia on selvä. Niinhän tässäkin on. Vaikka tässä ollaan ilman nimiä ja osoitteita, edustamme itseämme, persoonaa. Ihastumme ja pahastumme. Jokainen omalla tavallamme. Minulla ei ole näihin keskusteluihin "mitään lisättävää eikä niistä pois otettavaa", jokainen keskustelija on oikeassa. Nämä keskustelut ovat olleet parhaita juttuja mitä tänä syksynä on kohdalleni tullut.

Keijuli kirjoitti:

Minusta tämä kaikkinensa on mielenkiintoista. Ja todella vaikeaa. Minä voin ottaa vastuun vain itsestäni. Pyrin kirjoittamaan niin rehellisesti kuin se minulle on mahdollista. Sinä olet useassa yhteydessä sanonut että nämä keskustelut auttavat/antavat jotain muille. Ehkä. Minulle ne ainakin antavat ja sitä enemmän mitä rehellisempi itse pystyn olemaan. Jonkinlaista rutistusta tämäkin. Useasti pysähdyn kuulostelemaan jotain kirjoittamaani sanaa, onko se oikea, lähinnä totuutta?
Sanoin eräälle miesystävälleni kerran, että voisin toki olla sellainen kuin hän minun haluasi olevan, mutta silloin hän ei tykkäisikään MINUSTA. Mutta koska haluan että hän pitää MINUSTA, olen kanssaan mahdollisimman rehellisesti itseni. Ja ellei pidä, niin asia on selvä. Niinhän tässäkin on. Vaikka tässä ollaan ilman nimiä ja osoitteita, edustamme itseämme, persoonaa. Ihastumme ja pahastumme. Jokainen omalla tavallamme. Minulla ei ole näihin keskusteluihin "mitään lisättävää eikä niistä pois otettavaa", jokainen keskustelija on oikeassa. Nämä keskustelut ovat olleet parhaita juttuja mitä tänä syksynä on kohdalleni tullut.

Lue lisää

Vähän niin kuin Mozart "Amadeuksessa" Silloin kun keisari arvosteli hänen oopperaa, että siinä on liikaa nuotteja. Ja Mozart ei oikein ymmärtänyt, että miten niitä voi olla liikaa. Siinä oli just niin paljon kuin siinä pitikin olla. Ei enemmän, eikä vähemmän.
Siinä on muuten yksi henkilö, kenen luovuutta en ole vieläkään voinut käsittää. Se on jotain aika ihmeellistä! Joskus kun olen sillä tuulella, että kuuntelen klassista, en voi käsittää, että miten yksi ihminen on voinut säveltää sellaisia teoksia? Miten se on voinut kuulla sen valmiina? Ja sitten ne sovitukset. Ne hänen tunnetuimmat sävellykset kuulostaa aina ihmeellisiltä. Joltain, minkä voi tuntea muttei kuvailla sanoin.
Minkälaisesta musiikista muuten itse pidät?

Sanottu. kirjoitti:

Vähän niin kuin Mozart "Amadeuksessa" Silloin kun keisari arvosteli hänen oopperaa, että siinä on liikaa nuotteja. Ja Mozart ei oikein ymmärtänyt, että miten niitä voi olla liikaa. Siinä oli just niin paljon kuin siinä pitikin olla. Ei enemmän, eikä vähemmän.
Siinä on muuten yksi henkilö, kenen luovuutta en ole vieläkään voinut käsittää. Se on jotain aika ihmeellistä! Joskus kun olen sillä tuulella, että kuuntelen klassista, en voi käsittää, että miten yksi ihminen on voinut säveltää sellaisia teoksia? Miten se on voinut kuulla sen valmiina? Ja sitten ne sovitukset. Ne hänen tunnetuimmat sävellykset kuulostaa aina ihmeellisiltä. Joltain, minkä voi tuntea muttei kuvailla sanoin.
Minkälaisesta musiikista muuten itse pidät?

Lue lisää

Hassua. Lähes kaikki mitä en itse osaa, tuntuu ihmeeltä. Miten joku osaa leipoa pullaa? Se on minulle yhtä suuri ihme kuin oopperan säveltäminen.
Vaikka musiikki ja nimenomaa laulu on yksi lempilapsistani, en pysty nimeämään yhtä ylitse muiden enkä keskustelemaan mistään asiantuntevasti. Välillä on olleet klassiset vuodet, nyt soi kevyt musiikki. Välillä en pystynyt kuuntelemaan mitään. Kun istun konsertissa, istun hievahtamatta ja musiikki menee "sisään" käsivarsista ja joka paikasta, huima tunne. Haluan mennä sinne yksin, en halua tuntea viereltäni mitään, se häiritsisi, väärä suunta.
Jatkan vielä myöhemmin mutta puuhastelen nyt välillä jotain, josta olisi kiva kun joku sanoisi ihmetellen "Miten sinä osaat!"...
Entä se Sinun musiikisi?

Vai niin. Että huono piirre sarkasmi! Muistatko kun kirjoitin Sinulle siitä että jotkut pitävät ilkeyttä älykkyytenä ja ovat sitä ylpeämpiä itsestään mitä ilkeämmin osaavat jollekin sanoa. Varo sitä, läheltä liippaa. Olet valinnut tosi vaikean huumorin lajin. Käytä sitä asioihin älä ihmisiin. Kuulostaa tätimäiseltä! Hih.
Eli siinä tulikin minun huono puoleni.

Keijuli kirjoitti:

Vai niin. Että huono piirre sarkasmi! Muistatko kun kirjoitin Sinulle siitä että jotkut pitävät ilkeyttä älykkyytenä ja ovat sitä ylpeämpiä itsestään mitä ilkeämmin osaavat jollekin sanoa. Varo sitä, läheltä liippaa. Olet valinnut tosi vaikean huumorin lajin. Käytä sitä asioihin älä ihmisiin. Kuulostaa tätimäiseltä! Hih.
Eli siinä tulikin minun huono puoleni.

Lue lisää

Sarkasmissa on se hieno puoli, että siinä nauretaan tosiasioille. Voidaan kääntää usein ikävätkin asiat huumoriksi. Huomata, ettei se nyt niin vakavaa ole. Ainoastaan elämää. Ja mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta nauraa muille, ellei osaa nauraa myös itselle. Itse kyllä teen aika usein mielelläni pilaa itsestänikin. Parhaat naurut olen monesti saanut silloin kuin olen nauranut itselleni. Omalle typeryydelle.
Musiikista. Pidän musiikista yleensä. Ei ole mitään tiettyä tyyliä. Se on joko hyvää tai sitten ei. Silloin kuin musiikki esitetään tunteella, se on aina hyvää. Kuin musiikkia tehdään rakkaudesta musiikkiin, se on aina hyvää. Tunteet musiikissa voidaan heittää sivuun silloin kun harjoitellaan, opitaan jotain "uutta" Mutta kun ollaan opittu niin aina tunteella. Musiikki on ollut minulle pienestä pitäen todella uskollinen ja hyvä ystävä. Kun muut ei ole ymmärtänyt minua, sieltä olen aina saanut ymmärryksen, tuen, lohdutuksen...
Itseni löydettyäni, eräs toinen suosikkibändi julkaisi uuden levyn. Niitä on muuten aika paljon. Ei ole minullakaan yhtä ylitse muiden. Ja sanat meni jotenkin niin:

I dream, I dream what could have been
if I had only seen
What was wrong in my life
Sometimes, sometimes when nothing right
I fly to the bitter side
and it drives me out of my mind

No matter how far
well there´s one thing that I know
it´s out there for sure
and I´ll find what I´m looking for...

Sweet as a rain, as cold as a highway
We gonna ride that wawe back home...

huomenta.. kirjoitti:

Sarkasmissa on se hieno puoli, että siinä nauretaan tosiasioille. Voidaan kääntää usein ikävätkin asiat huumoriksi. Huomata, ettei se nyt niin vakavaa ole. Ainoastaan elämää. Ja mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta nauraa muille, ellei osaa nauraa myös itselle. Itse kyllä teen aika usein mielelläni pilaa itsestänikin. Parhaat naurut olen monesti saanut silloin kuin olen nauranut itselleni. Omalle typeryydelle.
Musiikista. Pidän musiikista yleensä. Ei ole mitään tiettyä tyyliä. Se on joko hyvää tai sitten ei. Silloin kuin musiikki esitetään tunteella, se on aina hyvää. Kuin musiikkia tehdään rakkaudesta musiikkiin, se on aina hyvää. Tunteet musiikissa voidaan heittää sivuun silloin kun harjoitellaan, opitaan jotain "uutta" Mutta kun ollaan opittu niin aina tunteella. Musiikki on ollut minulle pienestä pitäen todella uskollinen ja hyvä ystävä. Kun muut ei ole ymmärtänyt minua, sieltä olen aina saanut ymmärryksen, tuen, lohdutuksen...
Itseni löydettyäni, eräs toinen suosikkibändi julkaisi uuden levyn. Niitä on muuten aika paljon. Ei ole minullakaan yhtä ylitse muiden. Ja sanat meni jotenkin niin:

I dream, I dream what could have been
if I had only seen
What was wrong in my life
Sometimes, sometimes when nothing right
I fly to the bitter side
and it drives me out of my mind

No matter how far
well there´s one thing that I know
it´s out there for sure
and I´ll find what I´m looking for...

Sweet as a rain, as cold as a highway
We gonna ride that wawe back home...

Lue lisää

Voi miten mukavaa! Juuri noin! Makeimmat naurut itselle! Eikö ole hullua! Se on uskomattoman helpottavaa ja parasta terapiaa mitä olla voi. Esimerkiksi jokin sellainen nauru kuin "Voi miten minä taas tuollaiseen tilanteeseen itseni sain!" Jonkun sellaisen peruspöhköyden oivaltaminen itsessä on sitten riemastuttavaa.
Tunteet ja musiikki. Juuri siitä tunteiden kuulumisesta itse saan paljon palautetta. Kuten olen sanonut minun on hyvin vaikea tehdä jos täytyy. Kun tahdon, harjoittelukin on leikkiä. On koettava omaksi. Minä laulan, Sinä soitat? Niinkö?

Keijuli kirjoitti:

Voi miten mukavaa! Juuri noin! Makeimmat naurut itselle! Eikö ole hullua! Se on uskomattoman helpottavaa ja parasta terapiaa mitä olla voi. Esimerkiksi jokin sellainen nauru kuin "Voi miten minä taas tuollaiseen tilanteeseen itseni sain!" Jonkun sellaisen peruspöhköyden oivaltaminen itsessä on sitten riemastuttavaa.
Tunteet ja musiikki. Juuri siitä tunteiden kuulumisesta itse saan paljon palautetta. Kuten olen sanonut minun on hyvin vaikea tehdä jos täytyy. Kun tahdon, harjoittelukin on leikkiä. On koettava omaksi. Minä laulan, Sinä soitat? Niinkö?

Lue lisää

soittamiseksi. Ennemmin rämpyttämiseksi. En ole kovin hyvä siinä. Mutta se nyt on vaan jotain, mitä harrastan ihan itseni takia. Jotain mistä pidän. Se on mulle parasta seuraa kun olen yksin. Soittaessa ja lauleskellessa yksin elän ulos tiettyjä voimakkaita tunnetiloja. Eräänlaista terapiaa. Sen jälkeen on taas helpompi kantaa omaa itseään. En pidä esiintymisestä. Olen mieluummin itse yleisössä. Jos esiintyisin, en pystyisi esittämään ainuttakaan kappaletta, josta en pitäisi. Todennäköisesti soittaisin sen väärin ja laulaisin päin p****ttä. Mutta kun kuuntelee sitä tän päivän "musiikkia" en voi kun hämmästellä, että voiko joku tosiaan sanoa sitä musiikiksi? Itse olen viimeksi tutustunut hyvään uuteen tulokkaaseen ainakin kymmenen vuotta sitten. Ehkä siitä on vielä enemmänkin aikaa. En yhtään epäile, etteikö niitä hyvää musiikkia tekeviä artisteja löytyisi nytkin, vaan eivät ne varmaan saa nykyajan videomaailmassa mahdollisuutta.
Olin viimeksi joskus keväällä yhdellä isommalla keikalla. Ihmisiä oli paljon. Ja se perus massahysteria menossa. näin yleisön joukossa paljon tuttuja kasvoja kenen mielestä kyseinen bändi vielä reilu kymmenen vuotta sitten ei ollut hyvä. Olikohan heille silloin jotenkin häpeä myöntää, että muusikin ei tarvi olla tietyn, heidän, tyylistä ollaakseen hyvä. Itse en kyllä koskaan pelännyt sanoa, että pidän kyseisestä bändistä. Olen pitänyt jo lähes 20 vuotta. Ja tässä kirjoitan jo kolmannesta suosikistani. niiltä jäi vaan monta kappaletta soittamatta, joita olin odottanut. Esimerkiksi:

I can taste, more than feel
this burning inside, is so real
I can almost lay my hands upon
warm glow, that lingers on

omaa soittamista kirjoitti:

soittamiseksi. Ennemmin rämpyttämiseksi. En ole kovin hyvä siinä. Mutta se nyt on vaan jotain, mitä harrastan ihan itseni takia. Jotain mistä pidän. Se on mulle parasta seuraa kun olen yksin. Soittaessa ja lauleskellessa yksin elän ulos tiettyjä voimakkaita tunnetiloja. Eräänlaista terapiaa. Sen jälkeen on taas helpompi kantaa omaa itseään. En pidä esiintymisestä. Olen mieluummin itse yleisössä. Jos esiintyisin, en pystyisi esittämään ainuttakaan kappaletta, josta en pitäisi. Todennäköisesti soittaisin sen väärin ja laulaisin päin p****ttä. Mutta kun kuuntelee sitä tän päivän "musiikkia" en voi kun hämmästellä, että voiko joku tosiaan sanoa sitä musiikiksi? Itse olen viimeksi tutustunut hyvään uuteen tulokkaaseen ainakin kymmenen vuotta sitten. Ehkä siitä on vielä enemmänkin aikaa. En yhtään epäile, etteikö niitä hyvää musiikkia tekeviä artisteja löytyisi nytkin, vaan eivät ne varmaan saa nykyajan videomaailmassa mahdollisuutta.
Olin viimeksi joskus keväällä yhdellä isommalla keikalla. Ihmisiä oli paljon. Ja se perus massahysteria menossa. näin yleisön joukossa paljon tuttuja kasvoja kenen mielestä kyseinen bändi vielä reilu kymmenen vuotta sitten ei ollut hyvä. Olikohan heille silloin jotenkin häpeä myöntää, että muusikin ei tarvi olla tietyn, heidän, tyylistä ollaakseen hyvä. Itse en kyllä koskaan pelännyt sanoa, että pidän kyseisestä bändistä. Olen pitänyt jo lähes 20 vuotta. Ja tässä kirjoitan jo kolmannesta suosikistani. niiltä jäi vaan monta kappaletta soittamatta, joita olin odottanut. Esimerkiksi:

I can taste, more than feel
this burning inside, is so real
I can almost lay my hands upon
warm glow, that lingers on

Lue lisää

Näin tämä palapeli kokoontuu. Itseni takia minäkin laulan. Se on minua itseäni enemmän kuin mikään mitä olen tehnyt. Parhaimmillaan saan yhteyden aivan vieraisiin ihmisiin. Koen yhteenkuuluvuutta juuri niissä tunteissa ja siinä hetkessä. Koemme jotain yhdessä.
Aikaisemmissa kekusteluissa olemme useasti jo puhuneet hyvästä ja pahasta. Minua kiusaa se että olemme siinä asiassa niin kaukana toisistammme. Kun ehdin keskittyä niin laitan Sinulle siitä vielä ajatuksiani. Minua kiinnostaisi myös kuulla mitä Sinä ymmärrät sielun rakkaudella?

Keijuli kirjoitti:

Näin tämä palapeli kokoontuu. Itseni takia minäkin laulan. Se on minua itseäni enemmän kuin mikään mitä olen tehnyt. Parhaimmillaan saan yhteyden aivan vieraisiin ihmisiin. Koen yhteenkuuluvuutta juuri niissä tunteissa ja siinä hetkessä. Koemme jotain yhdessä.
Aikaisemmissa kekusteluissa olemme useasti jo puhuneet hyvästä ja pahasta. Minua kiusaa se että olemme siinä asiassa niin kaukana toisistammme. Kun ehdin keskittyä niin laitan Sinulle siitä vielä ajatuksiani. Minua kiinnostaisi myös kuulla mitä Sinä ymmärrät sielun rakkaudella?

Lue lisää

Kirjoita jotain, mikä on mielestäsi hyvää ja mikä on pahaa. Lähdetään siitä sitten purkamaan sitä yhdessä. En osaa sitä muulla tavalla selittää ymmärrettävästi.
Ja siitä sielun rakkaudesta. Ollaanhan täällä nyt sieluina elävässä ruumiissa. Ei voida vähätellä kumpaakaan. Ollan täällä aikaisemminkin puhuttu ulkonäöstä ja sen merkityksestä. Toiset keskittyy pelkästään sieluun, toiset pelkästään ulkonäköön. Voiko yksikään niistä sanoa rehellisesti, että ne on onnellisia tavattuaan pelkästään kauniin sielun tai pelkästään kauniin ulkonäön? Minulla on takana pari suhdetta missä toisessa oli sitä kaunista sielua mutta ulkonäöltä ei oltu kaltaisia. Ja sitten toinen missä ulkonäöltä oltiin kaltaisia ja sielultaan todella kaukana toisista. Kumpikaan ei kestänyt. Miksiköhän? Itse näen asiat nyt niin, ettei vaan oltu oikeita toisillemme. Aika aikaisessa vaiheessa kyllä aavistin sen kummassakin tapauksessa. Vaikeatahan se on aina myöntää itselle erehtyneensä. Siinä minun sielu rakasti minua. Teki minulle jotain, mitä oli tehtävä. Vaikka tiesi, että se ei heti tunnu minulle miellyttävältä. Mutta sieluni näki paljon kauemmas tulevaisuuteen kuin minä. Ja oikeassa oli.
Mutta nyt itse asiaan. Sielun rakkaus. Kun on yhdessä jonkun kanssa. Tuntee sen yhteenkuuluvuuden. Oli sitten mikä tilanne tahansa. Rakastaa toista kokonaisuudessa sellaisena kun hän on. Kaikkea hyvää ja pahaa mitä toisessa on. Mitään muuttamatta. Ja jos toinen kasvaa ja kehittyy, kasvaa ja kehittyy itse mukana. tai sitten sama toisin. Vielä parempi kuin se tehdään yhdessä. Sanomatta asiasta sanakaan. Ymmärtämällä toisia sanattomasti. Joskus on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka halua rakastaa kaikkia ja kaikkea. Miksi pitää edes yrittää jotain niin utopistista. Kuin moni meistä osaa rakastaa edes itseään? Ja kun osaa rakastaa itseään, pitäisi mennä silloin siihen toiseksi vaikeampaan. Eli toisen ihmisen rakastmiseen. Se on se yleinen harhaluulo tässä maailmassa, että kun tunnetaan rakkautta, luullaan osaavamme rakastaa. Sehän on tunnepuolella vahvin, voimakkain tunne mikä meillä on. Jos jokainen, joka väittää osaavan rakastaa, oikeasti osaisikin sen niin miksi heillä on sitten niin paljon ongelmia parisuhteessa? Yksin se rakastaminen on aina helpompaa kuin kaksin. Jos joku väittää yksin voivansa omalla rakkaudella korjata vahingoittuneen suhteen, se valehtelee. Kyllä siihen korjaamiseen kahden tahto tarvitaan. Jos yhdrllä on tahtoa ja toisella ei niin se on verrattavissa pään seinään hakkaamiselta. Se johtaa siinä tapauksessa väistämättä eroon. Jos toinen yrittää ja toinen ei, se vaan siirtää väistämätöntä.

hyvästä ja pahasta. kirjoitti:

Kirjoita jotain, mikä on mielestäsi hyvää ja mikä on pahaa. Lähdetään siitä sitten purkamaan sitä yhdessä. En osaa sitä muulla tavalla selittää ymmärrettävästi.
Ja siitä sielun rakkaudesta. Ollaanhan täällä nyt sieluina elävässä ruumiissa. Ei voida vähätellä kumpaakaan. Ollan täällä aikaisemminkin puhuttu ulkonäöstä ja sen merkityksestä. Toiset keskittyy pelkästään sieluun, toiset pelkästään ulkonäköön. Voiko yksikään niistä sanoa rehellisesti, että ne on onnellisia tavattuaan pelkästään kauniin sielun tai pelkästään kauniin ulkonäön? Minulla on takana pari suhdetta missä toisessa oli sitä kaunista sielua mutta ulkonäöltä ei oltu kaltaisia. Ja sitten toinen missä ulkonäöltä oltiin kaltaisia ja sielultaan todella kaukana toisista. Kumpikaan ei kestänyt. Miksiköhän? Itse näen asiat nyt niin, ettei vaan oltu oikeita toisillemme. Aika aikaisessa vaiheessa kyllä aavistin sen kummassakin tapauksessa. Vaikeatahan se on aina myöntää itselle erehtyneensä. Siinä minun sielu rakasti minua. Teki minulle jotain, mitä oli tehtävä. Vaikka tiesi, että se ei heti tunnu minulle miellyttävältä. Mutta sieluni näki paljon kauemmas tulevaisuuteen kuin minä. Ja oikeassa oli.
Mutta nyt itse asiaan. Sielun rakkaus. Kun on yhdessä jonkun kanssa. Tuntee sen yhteenkuuluvuuden. Oli sitten mikä tilanne tahansa. Rakastaa toista kokonaisuudessa sellaisena kun hän on. Kaikkea hyvää ja pahaa mitä toisessa on. Mitään muuttamatta. Ja jos toinen kasvaa ja kehittyy, kasvaa ja kehittyy itse mukana. tai sitten sama toisin. Vielä parempi kuin se tehdään yhdessä. Sanomatta asiasta sanakaan. Ymmärtämällä toisia sanattomasti. Joskus on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka halua rakastaa kaikkia ja kaikkea. Miksi pitää edes yrittää jotain niin utopistista. Kuin moni meistä osaa rakastaa edes itseään? Ja kun osaa rakastaa itseään, pitäisi mennä silloin siihen toiseksi vaikeampaan. Eli toisen ihmisen rakastmiseen. Se on se yleinen harhaluulo tässä maailmassa, että kun tunnetaan rakkautta, luullaan osaavamme rakastaa. Sehän on tunnepuolella vahvin, voimakkain tunne mikä meillä on. Jos jokainen, joka väittää osaavan rakastaa, oikeasti osaisikin sen niin miksi heillä on sitten niin paljon ongelmia parisuhteessa? Yksin se rakastaminen on aina helpompaa kuin kaksin. Jos joku väittää yksin voivansa omalla rakkaudella korjata vahingoittuneen suhteen, se valehtelee. Kyllä siihen korjaamiseen kahden tahto tarvitaan. Jos yhdrllä on tahtoa ja toisella ei niin se on verrattavissa pään seinään hakkaamiselta. Se johtaa siinä tapauksessa väistämättä eroon. Jos toinen yrittää ja toinen ei, se vaan siirtää väistämätöntä.

Lue lisää

Ensimmäinen askel on suvaitsevaisuus. Ja useasti se riitääkin. Kaikkia ei tosiaan voikaan rakastaa. Jos rakastaa toista niin ettei odota mitään vastinetta, se voisi olla se puhtain rakkauden muoto. Onko sellainen parisuhteessa mahdollista? Odotan turvaa, rohkaisua, läheisyyttä tms. Minun on tosi vaikea ymmärtää rakkautta joka ei anna ja ota. Mutta se sielun rakkaus kai on jotain sellaista. Se vain hyväksyy.
Joku sanoi rakastaneensa miehensä raittiiksi. Siitä on jo vuosia kun hän sen sanoi enkä vieläkään ymmärrä mitä hän teki. Pohdiskelen sitä toisinaan.
Minun "mieshistoriani" komein mies oli mahdottomin minulle, hassu juttu sekin. Siinä suhteessa eivät tainneet sielut kohdata ollenkaan.
Paras suhde minulle on syntynyt vähä vähältä, huomaamatta. Ilman suurempia pohtimisia. Tärkeimpänä tunteena kunnioitus.
Kirjoittelen siitä hyvästä ja pahasta vielä tänään.

Keijuli kirjoitti:

Ensimmäinen askel on suvaitsevaisuus. Ja useasti se riitääkin. Kaikkia ei tosiaan voikaan rakastaa. Jos rakastaa toista niin ettei odota mitään vastinetta, se voisi olla se puhtain rakkauden muoto. Onko sellainen parisuhteessa mahdollista? Odotan turvaa, rohkaisua, läheisyyttä tms. Minun on tosi vaikea ymmärtää rakkautta joka ei anna ja ota. Mutta se sielun rakkaus kai on jotain sellaista. Se vain hyväksyy.
Joku sanoi rakastaneensa miehensä raittiiksi. Siitä on jo vuosia kun hän sen sanoi enkä vieläkään ymmärrä mitä hän teki. Pohdiskelen sitä toisinaan.
Minun "mieshistoriani" komein mies oli mahdottomin minulle, hassu juttu sekin. Siinä suhteessa eivät tainneet sielut kohdata ollenkaan.
Paras suhde minulle on syntynyt vähä vähältä, huomaamatta. Ilman suurempia pohtimisia. Tärkeimpänä tunteena kunnioitus.
Kirjoittelen siitä hyvästä ja pahasta vielä tänään.

Lue lisää

sanoi rakastaneensa miehensä raittiiksi, sanotaan aivopesuksi. Seuraa kysymyksiä. Onko ne vielä yhdessä? Jos on, niin todennäköisesti mies on pysynyt raittiina. Ja jos ne ei ole enää yhdessä niin onko se mies enää raitis? Yksikään juoppo ei pysty lopettamaan juomista, ellei itse sitä todella halua. Pakottaminen, uhkailu ja rakkauskaan ei siinä riitä. Sen lopettamisen täytyy kuitenkin tulla omasta itsestä.
Siihen sielun rakkauteen liittyy paljon eri tunteita. Mikään ei mielestäni tärkeämpi kuin toinen. Kaikki ne on tarpeellisia. Kaikki yhdessä ja erikseen. Erikseen osataan luetella niitä vaikka millä mitalla. Mutta kaikki ne yhdessä Muodostaakin rakkauden. En aina edes pidä sanasta rakkaus. Koska sitä on käytetty ja käytetään vieläkin todella usein väärin. Mutta kun en nyt parempaakaan tiedä.
Itsellä on joskus nuorempana ollut todella tärkeää kuulla ne sanat. Enää ei ole niin. Rakkauden voi ilmaista tänäpäivänä paljon paremmin ilman niitä kuuluisia sanoja "minä rakastan sinua" Itsellä olisi vaikea uskoa, jos joku sanoisi minulle ne sanat. Mutta sitten ne teot. Miten joku kohtelee minua, miten ymmärtää minua. Mitä tekee minulle ja erittäin tärkeä asia, mitä jättää tekemättä. Ja miten tekee. Ja tekeekö ja jättää tekemättä sen vapaasta tahdosta? Ei sen takia, että minä tahtoisin.
Palataan illalla.

että joku kirjoitti:

sanoi rakastaneensa miehensä raittiiksi, sanotaan aivopesuksi. Seuraa kysymyksiä. Onko ne vielä yhdessä? Jos on, niin todennäköisesti mies on pysynyt raittiina. Ja jos ne ei ole enää yhdessä niin onko se mies enää raitis? Yksikään juoppo ei pysty lopettamaan juomista, ellei itse sitä todella halua. Pakottaminen, uhkailu ja rakkauskaan ei siinä riitä. Sen lopettamisen täytyy kuitenkin tulla omasta itsestä.
Siihen sielun rakkauteen liittyy paljon eri tunteita. Mikään ei mielestäni tärkeämpi kuin toinen. Kaikki ne on tarpeellisia. Kaikki yhdessä ja erikseen. Erikseen osataan luetella niitä vaikka millä mitalla. Mutta kaikki ne yhdessä Muodostaakin rakkauden. En aina edes pidä sanasta rakkaus. Koska sitä on käytetty ja käytetään vieläkin todella usein väärin. Mutta kun en nyt parempaakaan tiedä.
Itsellä on joskus nuorempana ollut todella tärkeää kuulla ne sanat. Enää ei ole niin. Rakkauden voi ilmaista tänäpäivänä paljon paremmin ilman niitä kuuluisia sanoja "minä rakastan sinua" Itsellä olisi vaikea uskoa, jos joku sanoisi minulle ne sanat. Mutta sitten ne teot. Miten joku kohtelee minua, miten ymmärtää minua. Mitä tekee minulle ja erittäin tärkeä asia, mitä jättää tekemättä. Ja miten tekee. Ja tekeekö ja jättää tekemättä sen vapaasta tahdosta? Ei sen takia, että minä tahtoisin.
Palataan illalla.

Lue lisää

Aivan sama juttu. Rakkauden tunnustus ei sovi suuhuni, mutta kiusaannun siitäkin jos joku haluaa sen minulle sanoa. Mikä ihme siinä on. Olen sitä miettinyt.
Yksi selitys on ollut että rakkauden/avioliiton nimissä voidaan vaatia ihmiseltä kohtuuttoman paljon. Olen kokenut rakkauden vankilaksi. Jos joku sanoo rakastavansa minua, hän vaatii minulta jotain mitä en ehkä olisi valmis antamaan. Monien sanojen merkitykset tulevat omista kokemuksistamme. Niin tässäkin. Vai enkö pidä itseäni rakkauden arvoisena? Tulee syyllinen olo jos joku sanoo minua rakastavansa, olen siis jotenkin häntä huijannut! En ole oikeasti ihminen jota voisi rakastaa. Vai pidänkö sitä vain mahdottomuutena, koko rakkautta?
Se raittiiksi miehensä rakastanut oli niin ohimenevä tuttavuus että jatkosta en osaa sanoa.
Aloitan jo siitä hyvästä ja pahasta. Sanoit joskus että tiedät mikä on Sinulle hyvää ja mikä pahaa. Minun kokemukseni siitä tietämisestä ovat toiset. Minä en ole todellakaan tiennyt mikä minulle on ollut hyväksi, hyvää. Olen toivonut, rukoillut itselleni jotain luullen että se on minun hyväni. Saanut "pahan" ja tajunnut paljon sen jälkeen että se olikin hyvä. Olen oppinut että se miltä tällä hetkellä tuntuu ei ole välttämättä lopullinen totuus.
Ja kun olen sanonut että olen valinnut PYRKIMISEN hyvään. Tarkoitan sitä että yritän olla "ihmisiksi". Onhan olemassa yleinen käsitys hyvästä. Miten suhtaudun luontoon, toisiin ihmisiin, itseeni. Ja pyrkiminen hyvään lisää hyvyyttä maailmassa. Jos pahuus kasvaa pahuudesta niin hyvyyskin kasvaa hyvyydestä. Pahuuden voi pysäyttää vain anteeksianto, HYVYYTTÄ EI MIKÄÄN! Uskon vakaasti siis hyvyyden maailmaan. Onko se vesimiehen aikaa?
Saatan olla illan pois, jatketaan kun voidaan.

Keijuli kirjoitti:

Aivan sama juttu. Rakkauden tunnustus ei sovi suuhuni, mutta kiusaannun siitäkin jos joku haluaa sen minulle sanoa. Mikä ihme siinä on. Olen sitä miettinyt.
Yksi selitys on ollut että rakkauden/avioliiton nimissä voidaan vaatia ihmiseltä kohtuuttoman paljon. Olen kokenut rakkauden vankilaksi. Jos joku sanoo rakastavansa minua, hän vaatii minulta jotain mitä en ehkä olisi valmis antamaan. Monien sanojen merkitykset tulevat omista kokemuksistamme. Niin tässäkin. Vai enkö pidä itseäni rakkauden arvoisena? Tulee syyllinen olo jos joku sanoo minua rakastavansa, olen siis jotenkin häntä huijannut! En ole oikeasti ihminen jota voisi rakastaa. Vai pidänkö sitä vain mahdottomuutena, koko rakkautta?
Se raittiiksi miehensä rakastanut oli niin ohimenevä tuttavuus että jatkosta en osaa sanoa.
Aloitan jo siitä hyvästä ja pahasta. Sanoit joskus että tiedät mikä on Sinulle hyvää ja mikä pahaa. Minun kokemukseni siitä tietämisestä ovat toiset. Minä en ole todellakaan tiennyt mikä minulle on ollut hyväksi, hyvää. Olen toivonut, rukoillut itselleni jotain luullen että se on minun hyväni. Saanut "pahan" ja tajunnut paljon sen jälkeen että se olikin hyvä. Olen oppinut että se miltä tällä hetkellä tuntuu ei ole välttämättä lopullinen totuus.
Ja kun olen sanonut että olen valinnut PYRKIMISEN hyvään. Tarkoitan sitä että yritän olla "ihmisiksi". Onhan olemassa yleinen käsitys hyvästä. Miten suhtaudun luontoon, toisiin ihmisiin, itseeni. Ja pyrkiminen hyvään lisää hyvyyttä maailmassa. Jos pahuus kasvaa pahuudesta niin hyvyyskin kasvaa hyvyydestä. Pahuuden voi pysäyttää vain anteeksianto, HYVYYTTÄ EI MIKÄÄN! Uskon vakaasti siis hyvyyden maailmaan. Onko se vesimiehen aikaa?
Saatan olla illan pois, jatketaan kun voidaan.

Lue lisää

aikasemmin sivuttiin päihteitä. Tiedän esimerkiksi sen, että liiallisuus niiden kanssa ei ole minulle hyväksi. Mutta, että luopuisin niistä kokonaan, sekän ei ole tässä läntisessä "sivistyksessä" minulle hyväksi. Eli otan silloin tällöin. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta en koe sitä pahana, enkä myöskään hyvänä. Se hyvä ja paha tulee siitä, että miten sitä käytetään. "Parantuneet juopot ja uudelleen syntyneet kristityt ovat pahimmanlaatuisia ihmisiä" (Bukowski)
Pahuuden itsessä pysäyttää anteeksianto. Jos haluaa taistella suurempaa pahaa vastaan, sen voi voittaa ainoastaan olemalla vielä pahempi. Siinäkin on aina käynyt niin, että joku, jotkut kun ovat voittaneet sen suuremman pahuuden, ei ole osannut enää luopua siitä vielä suuremmasta, millä se edellinen voitettiin. Otetaan esimerkiksi Irak. Saddam ja sen hallinto ei ollut hyvä. Miten se voitettiin? Eikö se voitettu olemalla vielä pahempi kuin se? Ja kun nyt Saddam on kukistettu ja kuoleman tuomion saanut seuraa kysymys. Kumpi on todella pahempi, Saddam vai George w. Bush? Ajatellaan ihan kokonaistilannetta maailmassa. Kuin paljon maailmassa pahaa teki Saddam hallintonsa kanssa ja kuin paljon pahaa on tehnyt yhdysvallat? Kuin paljon pahaa tekee yhdysvallat edelleen? Ja tulee vielä tekemään? Tämä ei ole sitten ainoa. Toin vaan yhden esimerkin.
"Jos joku tekee sinulle pahaa, älä vastaa hänelle tekemällä sille hyvää. Sillä se saa hänet ainoastaan häpeämään. Sen sijaan osoita hänelle se, että tekemällä sinulle pahaa, se onkin tehnyt sinulle hyvää" (Nietzsche taas kerran)
Ja sitten vielä, että voiko hyvyyttä olla ilman pahuutta? Pahuutta ilman hyvyyttä? Jos pahuuden maailmasta haluaa poistaa, lakkaa myös hyvyys olemasta. Millään muulla tavalla se ei onnistu. Kuin moni on valmis luopumaan hyvän tiedosta? Edes siitä vähästä mitä tietää? Se, että ollaan "ihmisiksi" on ihan hyvä alku. Jokainen itse. Henkilökohtaisesti. Ilman painostusta.
Pyrkimys hyvään on Sinulle vesimiehen aika. Minulle se on kuitenkin rehellisyys. Ja sitä olen myös nyt. En ole täällä kaunistelemassa totuutta vaan kertomassa siitä sellaisena kun se on. Niin paljon kuin itse tiedän siitä.

nyt.,.., kirjoitti:

aikasemmin sivuttiin päihteitä. Tiedän esimerkiksi sen, että liiallisuus niiden kanssa ei ole minulle hyväksi. Mutta, että luopuisin niistä kokonaan, sekän ei ole tässä läntisessä "sivistyksessä" minulle hyväksi. Eli otan silloin tällöin. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta en koe sitä pahana, enkä myöskään hyvänä. Se hyvä ja paha tulee siitä, että miten sitä käytetään. "Parantuneet juopot ja uudelleen syntyneet kristityt ovat pahimmanlaatuisia ihmisiä" (Bukowski)
Pahuuden itsessä pysäyttää anteeksianto. Jos haluaa taistella suurempaa pahaa vastaan, sen voi voittaa ainoastaan olemalla vielä pahempi. Siinäkin on aina käynyt niin, että joku, jotkut kun ovat voittaneet sen suuremman pahuuden, ei ole osannut enää luopua siitä vielä suuremmasta, millä se edellinen voitettiin. Otetaan esimerkiksi Irak. Saddam ja sen hallinto ei ollut hyvä. Miten se voitettiin? Eikö se voitettu olemalla vielä pahempi kuin se? Ja kun nyt Saddam on kukistettu ja kuoleman tuomion saanut seuraa kysymys. Kumpi on todella pahempi, Saddam vai George w. Bush? Ajatellaan ihan kokonaistilannetta maailmassa. Kuin paljon maailmassa pahaa teki Saddam hallintonsa kanssa ja kuin paljon pahaa on tehnyt yhdysvallat? Kuin paljon pahaa tekee yhdysvallat edelleen? Ja tulee vielä tekemään? Tämä ei ole sitten ainoa. Toin vaan yhden esimerkin.
"Jos joku tekee sinulle pahaa, älä vastaa hänelle tekemällä sille hyvää. Sillä se saa hänet ainoastaan häpeämään. Sen sijaan osoita hänelle se, että tekemällä sinulle pahaa, se onkin tehnyt sinulle hyvää" (Nietzsche taas kerran)
Ja sitten vielä, että voiko hyvyyttä olla ilman pahuutta? Pahuutta ilman hyvyyttä? Jos pahuuden maailmasta haluaa poistaa, lakkaa myös hyvyys olemasta. Millään muulla tavalla se ei onnistu. Kuin moni on valmis luopumaan hyvän tiedosta? Edes siitä vähästä mitä tietää? Se, että ollaan "ihmisiksi" on ihan hyvä alku. Jokainen itse. Henkilökohtaisesti. Ilman painostusta.
Pyrkimys hyvään on Sinulle vesimiehen aika. Minulle se on kuitenkin rehellisyys. Ja sitä olen myös nyt. En ole täällä kaunistelemassa totuutta vaan kertomassa siitä sellaisena kun se on. Niin paljon kuin itse tiedän siitä.

Lue lisää

Sanoit hyvästä: "jokainen itse, henkilökohtaisesti". Minun mahdollisuuteni ja tekoni ovat hyvin pieniä. Mutta itselleni tärkeitä. Niitä suurempia pahoja en kestä edes kovin paljon ajatella. Ajattelen mieluummin pieniä suuria asioita! - Eiköhän jokainen sota joskus lopukin.
"Jos joku tekee sinulle pahaa, älä vastaa hänelle tekemällä sille hyvää. Sillä se saa hänet ainoastaan häpeämään." Kiva ajatus tuokin. Kiitos.
Sanoit vesimiehen ajasta: "Minulle se on kuitenkin rehellisyys. Ja sitä olen myös nyt. En ole täällä kaunistelemassa totuutta vaan kertomassa siitä sellaisena kun se on." Tuota piirrettä Sinussa olenkin hämmästellyt: et juurikaan pehmennä sanottavaasi. Onko se rohkeutta vai kovuutta? Arvostan sitä kuitenkin.
Kun pyrin hyvään, en kuvittele että paha poistuisi, mutta minä tarvitsen toivoa paremmasta ja sitä iloa että tapahtuu jotain hyvää, kaunista tms. Osaan olla kiitollinen ja onnellinen hyvin hyvin pienistä asioista. Pakenenko tosiasioita? Pakenen kai. Mutta kuten sanoin, kun tietää omat voimansa ja mahdollisuutensa...

Keijuli kirjoitti:

Sanoit hyvästä: "jokainen itse, henkilökohtaisesti". Minun mahdollisuuteni ja tekoni ovat hyvin pieniä. Mutta itselleni tärkeitä. Niitä suurempia pahoja en kestä edes kovin paljon ajatella. Ajattelen mieluummin pieniä suuria asioita! - Eiköhän jokainen sota joskus lopukin.
"Jos joku tekee sinulle pahaa, älä vastaa hänelle tekemällä sille hyvää. Sillä se saa hänet ainoastaan häpeämään." Kiva ajatus tuokin. Kiitos.
Sanoit vesimiehen ajasta: "Minulle se on kuitenkin rehellisyys. Ja sitä olen myös nyt. En ole täällä kaunistelemassa totuutta vaan kertomassa siitä sellaisena kun se on." Tuota piirrettä Sinussa olenkin hämmästellyt: et juurikaan pehmennä sanottavaasi. Onko se rohkeutta vai kovuutta? Arvostan sitä kuitenkin.
Kun pyrin hyvään, en kuvittele että paha poistuisi, mutta minä tarvitsen toivoa paremmasta ja sitä iloa että tapahtuu jotain hyvää, kaunista tms. Osaan olla kiitollinen ja onnellinen hyvin hyvin pienistä asioista. Pakenenko tosiasioita? Pakenen kai. Mutta kuten sanoin, kun tietää omat voimansa ja mahdollisuutensa...

Lue lisää

se aihe, mistä en halunut alussa puhua. Enhän minäkään voi vaikuttaa oikeasti mihinkään isompaan. Voin vaikuttaa ainoastaan olemalla se mikä olen. En tiedä kuin paljon se tänne kirjoittamiseni vaikuttaa? Ja vaikuttaako se ollenkaan?
Ja se, että osaat iloita pienistä asioista, sehän on ainoastaan hienoa! Mikään iso asia ei ole valmiiksi iso sellaisenaan. Kaikki isot asiat koostuu pienen pienistä osista. Ja se ei todellakaan ole pakoa todellisuudesta. Mielestäni se on päinvastoin. Miksi murehtia liika asioista, johon ei voi vaikuttaa? Miksi ei mieluummin olisi iloinen pienistä asioista elämässä ja vaikuttaisi siihen ainoaan mihin oikeasti voi vaikuttaa? Omaan itseensä. Siitä se todellinen muutos alkaa! Kaikki muu on sitä samaa, eri muodossa tosin.
Olen joskus eri keskusteluissa siivilissä pehmentänyt aika paljon puheitani. Se ei ole kyllä johtanut mihinkään. Se on vaan monelle antanut hiljaisen hyväksynnän typeryydelle. Kylmä rehellisyys on aina mennyt paremmin perille. Ei tarkoita sitä, että olisin aina saarnaamassa jotain. Se on ollut sillä tavalla, että kun minulta on kysytty mielipidettä, olen vaan kertonut sen. Ja se ei ole sen enemmän rohkeutta, kun kovuuttakaan. Ehkä kumpaakin sopivasti sekoitettuna.
Toiselle tarkoitetussa viestissä mainitsit jeesuksen. Ei se vapaaehtoisesti kuollut ihmisten takia. Kuka mielenrauhassa elävä haluaa oikeasti kuolla. Se murhattiin, koska se ei vastannut ihmisten odotuksia. Se oli ihan tavallinen ihminen. Ei ollut sekään täydellisyys. Jos olisi ollut, ei olisi ristille joutunut. Se puhui niille sitä kieltä, mitä ihmiset siihen aikaan ymmärsi ja kuunteli. Eli "jumala" "paholainen" jne. Ne kummatkin on meissä jokaisessa tunteina. Yksi houkuttelee, toinen kieltää. Ja me itse tehdään kuitenkin ne valinnat.
Itse herään joka aamu ja olen kiitollinen terveydestäni. Se on asia, jota hämmästelen usein. Kaiken koetun jälkeen olen edelleen terve. Vaivoja tulee minulle ainoastaan silloin kun itse niitä itselle aiheutan. Kävelin kerran kaupungilla ja huomasin yhtäkkiä, että kuinka monella on silmälasit. Tulin oikeasti todella onnelliseksi, etten itse tarvitse niitä. Kaikilla ei ole näin. Ja se on se, mitä osaan arvostaa. Nyt kun minulla on se. Ei silloin kun olen jo menettänyt sen.

oli just kirjoitti:

se aihe, mistä en halunut alussa puhua. Enhän minäkään voi vaikuttaa oikeasti mihinkään isompaan. Voin vaikuttaa ainoastaan olemalla se mikä olen. En tiedä kuin paljon se tänne kirjoittamiseni vaikuttaa? Ja vaikuttaako se ollenkaan?
Ja se, että osaat iloita pienistä asioista, sehän on ainoastaan hienoa! Mikään iso asia ei ole valmiiksi iso sellaisenaan. Kaikki isot asiat koostuu pienen pienistä osista. Ja se ei todellakaan ole pakoa todellisuudesta. Mielestäni se on päinvastoin. Miksi murehtia liika asioista, johon ei voi vaikuttaa? Miksi ei mieluummin olisi iloinen pienistä asioista elämässä ja vaikuttaisi siihen ainoaan mihin oikeasti voi vaikuttaa? Omaan itseensä. Siitä se todellinen muutos alkaa! Kaikki muu on sitä samaa, eri muodossa tosin.
Olen joskus eri keskusteluissa siivilissä pehmentänyt aika paljon puheitani. Se ei ole kyllä johtanut mihinkään. Se on vaan monelle antanut hiljaisen hyväksynnän typeryydelle. Kylmä rehellisyys on aina mennyt paremmin perille. Ei tarkoita sitä, että olisin aina saarnaamassa jotain. Se on ollut sillä tavalla, että kun minulta on kysytty mielipidettä, olen vaan kertonut sen. Ja se ei ole sen enemmän rohkeutta, kun kovuuttakaan. Ehkä kumpaakin sopivasti sekoitettuna.
Toiselle tarkoitetussa viestissä mainitsit jeesuksen. Ei se vapaaehtoisesti kuollut ihmisten takia. Kuka mielenrauhassa elävä haluaa oikeasti kuolla. Se murhattiin, koska se ei vastannut ihmisten odotuksia. Se oli ihan tavallinen ihminen. Ei ollut sekään täydellisyys. Jos olisi ollut, ei olisi ristille joutunut. Se puhui niille sitä kieltä, mitä ihmiset siihen aikaan ymmärsi ja kuunteli. Eli "jumala" "paholainen" jne. Ne kummatkin on meissä jokaisessa tunteina. Yksi houkuttelee, toinen kieltää. Ja me itse tehdään kuitenkin ne valinnat.
Itse herään joka aamu ja olen kiitollinen terveydestäni. Se on asia, jota hämmästelen usein. Kaiken koetun jälkeen olen edelleen terve. Vaivoja tulee minulle ainoastaan silloin kun itse niitä itselle aiheutan. Kävelin kerran kaupungilla ja huomasin yhtäkkiä, että kuinka monella on silmälasit. Tulin oikeasti todella onnelliseksi, etten itse tarvitse niitä. Kaikilla ei ole näin. Ja se on se, mitä osaan arvostaa. Nyt kun minulla on se. Ei silloin kun olen jo menettänyt sen.

Lue lisää

Oli mukava tulla kotiin kun kirjeesi oli odottamassa. Kiitos taas. Niin, terveellä on tuhat toivetta, sairaalla yksi!
Se on todella sääli että on niin paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät vain "kovaa puhetta". Mutta hyvä että edes sitä! Itse olen usein sanomisissani sellainen kiertelijä ja kaartelija että lopputulos on yhtä tyhjän kanssa. Sinun tekstejäsi on niin piristävää(!) lukea. Toivottavasti en nyt piristynyt liikaa ja saan nukutuksi. Jatketaan aamulla. Hyvää yötä.

oli just kirjoitti:

se aihe, mistä en halunut alussa puhua. Enhän minäkään voi vaikuttaa oikeasti mihinkään isompaan. Voin vaikuttaa ainoastaan olemalla se mikä olen. En tiedä kuin paljon se tänne kirjoittamiseni vaikuttaa? Ja vaikuttaako se ollenkaan?
Ja se, että osaat iloita pienistä asioista, sehän on ainoastaan hienoa! Mikään iso asia ei ole valmiiksi iso sellaisenaan. Kaikki isot asiat koostuu pienen pienistä osista. Ja se ei todellakaan ole pakoa todellisuudesta. Mielestäni se on päinvastoin. Miksi murehtia liika asioista, johon ei voi vaikuttaa? Miksi ei mieluummin olisi iloinen pienistä asioista elämässä ja vaikuttaisi siihen ainoaan mihin oikeasti voi vaikuttaa? Omaan itseensä. Siitä se todellinen muutos alkaa! Kaikki muu on sitä samaa, eri muodossa tosin.
Olen joskus eri keskusteluissa siivilissä pehmentänyt aika paljon puheitani. Se ei ole kyllä johtanut mihinkään. Se on vaan monelle antanut hiljaisen hyväksynnän typeryydelle. Kylmä rehellisyys on aina mennyt paremmin perille. Ei tarkoita sitä, että olisin aina saarnaamassa jotain. Se on ollut sillä tavalla, että kun minulta on kysytty mielipidettä, olen vaan kertonut sen. Ja se ei ole sen enemmän rohkeutta, kun kovuuttakaan. Ehkä kumpaakin sopivasti sekoitettuna.
Toiselle tarkoitetussa viestissä mainitsit jeesuksen. Ei se vapaaehtoisesti kuollut ihmisten takia. Kuka mielenrauhassa elävä haluaa oikeasti kuolla. Se murhattiin, koska se ei vastannut ihmisten odotuksia. Se oli ihan tavallinen ihminen. Ei ollut sekään täydellisyys. Jos olisi ollut, ei olisi ristille joutunut. Se puhui niille sitä kieltä, mitä ihmiset siihen aikaan ymmärsi ja kuunteli. Eli "jumala" "paholainen" jne. Ne kummatkin on meissä jokaisessa tunteina. Yksi houkuttelee, toinen kieltää. Ja me itse tehdään kuitenkin ne valinnat.
Itse herään joka aamu ja olen kiitollinen terveydestäni. Se on asia, jota hämmästelen usein. Kaiken koetun jälkeen olen edelleen terve. Vaivoja tulee minulle ainoastaan silloin kun itse niitä itselle aiheutan. Kävelin kerran kaupungilla ja huomasin yhtäkkiä, että kuinka monella on silmälasit. Tulin oikeasti todella onnelliseksi, etten itse tarvitse niitä. Kaikilla ei ole näin. Ja se on se, mitä osaan arvostaa. Nyt kun minulla on se. Ei silloin kun olen jo menettänyt sen.

Lue lisää

Muistat varmaan sen ystäväni, josta juttelimme joskus syyskuun lopulla. Aikaisemmin olemme olleet yhteydessä lähes päivittäin,nyt puhelujen ja tapaamisten välit ovat olleet yli viikonkin. Tapasimme eilen ja olimme aivan tavallisesti. Hänellä oli paljon sydämellään ja juttelimme mitä voimme tuolla hälyssä. Nyt hän soitti. Oli valvonut yön ja ajatellut kaikkea, myös ystävyyttämme. Ei pienintäkään ilkeyttä.

Että näin tässä sitten kävi. Sinä korostit kärsivällisyyttä - ja etäisyyttä.

Hän muisti monia asioita joita olin hänelle sanonut ystävyytemme aikana pohtiessamme kohtaloitamme. Sanoi vasta nyt ymmärtäneensä jotain sanomaani jne. Sain häneltä niin paljon tunnustusta että aloin jo panna vastaan!
Liika on liikaa!
Mutta kuten hänkin sanoi tämän tutun vanhan totuuden, että elämä tuo vastaamme sellaisen ihmisen kuin me kulloinkin tarvitsemme.

Myös Sinut. Ja vielä tämä tapa keskustella: tässä mikään ei häviä - voin palata koska hyvänsä pohtimaan sitä mitä olet sanonut.

Keijuli kirjoitti:

Muistat varmaan sen ystäväni, josta juttelimme joskus syyskuun lopulla. Aikaisemmin olemme olleet yhteydessä lähes päivittäin,nyt puhelujen ja tapaamisten välit ovat olleet yli viikonkin. Tapasimme eilen ja olimme aivan tavallisesti. Hänellä oli paljon sydämellään ja juttelimme mitä voimme tuolla hälyssä. Nyt hän soitti. Oli valvonut yön ja ajatellut kaikkea, myös ystävyyttämme. Ei pienintäkään ilkeyttä.

Että näin tässä sitten kävi. Sinä korostit kärsivällisyyttä - ja etäisyyttä.

Hän muisti monia asioita joita olin hänelle sanonut ystävyytemme aikana pohtiessamme kohtaloitamme. Sanoi vasta nyt ymmärtäneensä jotain sanomaani jne. Sain häneltä niin paljon tunnustusta että aloin jo panna vastaan!
Liika on liikaa!
Mutta kuten hänkin sanoi tämän tutun vanhan totuuden, että elämä tuo vastaamme sellaisen ihmisen kuin me kulloinkin tarvitsemme.

Myös Sinut. Ja vielä tämä tapa keskustella: tässä mikään ei häviä - voin palata koska hyvänsä pohtimaan sitä mitä olet sanonut.

Lue lisää

kääntyi parhain päin. Itse olen ottanut etäisyyttä aika moneen vanhaan kaveriin ja saanut tilalle yhden tavallaan uuden. Sain sen ihmisestä, kenestä en olisi osanut odottaa sitä.
En itseni kohdalla ole kyllä yhtäänvarma siitä tarvitsemisesta. Ehkä. Ehkä ei. Tiedän, että haluan keskustella Sinun kanssa. Minun ei tarvi pakottaa itseäni siihen. Ehkä myös tarvitse sitä. Who knows? Kaikkea ei tarvitse tietää. Elämä on helpompaa siten.
Niin. Tämä tapa keskustella. Tuskin minua kovin moni ihminen edes jaksaisi muualla kuunnella. En ole ihan sellainen, minkälaiseksi minut voi näiden kirjoitusten perusteella kuvitella. Niin kuin jo kerran sanoin, että olen todella kaukana siitä satuolennosta.
Nyt sitten ulkoilemaan. Jatketaan myöhemmin.

että kaikki kirjoitti:

kääntyi parhain päin. Itse olen ottanut etäisyyttä aika moneen vanhaan kaveriin ja saanut tilalle yhden tavallaan uuden. Sain sen ihmisestä, kenestä en olisi osanut odottaa sitä.
En itseni kohdalla ole kyllä yhtäänvarma siitä tarvitsemisesta. Ehkä. Ehkä ei. Tiedän, että haluan keskustella Sinun kanssa. Minun ei tarvi pakottaa itseäni siihen. Ehkä myös tarvitse sitä. Who knows? Kaikkea ei tarvitse tietää. Elämä on helpompaa siten.
Niin. Tämä tapa keskustella. Tuskin minua kovin moni ihminen edes jaksaisi muualla kuunnella. En ole ihan sellainen, minkälaiseksi minut voi näiden kirjoitusten perusteella kuvitella. Niin kuin jo kerran sanoin, että olen todella kaukana siitä satuolennosta.
Nyt sitten ulkoilemaan. Jatketaan myöhemmin.

Lue lisää

Sanoit joskus, "että joka kerta kun antaa tunteille vallan, aina aikaisemmin tai myöhemmin menee jotain pieleen? Näin on ainakin minulle käynyt."
Minä taas olen oppinut luottamaan tunteeseen enemmän kuin järkeen. Kun olen tehnyt ratkaisuni järjellä, on minulle vastaavasti myöhemmin tullut solmu tunteiden kanssa kun kaikki ei ole tuntunut olevan kohdallaan. Eikä ole ollutkaan.
Tunne on tärkein työkaluni. Sitä voi kohdella myös väärin, vaientaa se silloin kun sillä on tärkeää kerrottavaa. Olen Sinulle aiemminkin sanonut työstäni, että en enää siitä syty tai iloitse. Siinä on pohtimista, yritänkö taas innostua siitä vai panenko energiani jonkun uuden etsintään. Mutta kärsivällisesti taas eteenpäin! Kaikella on tapana järjestyä!
Miksi ei Sinua jaksaisi kuunnella? Eihän se sanottava siitä muutu! Sitten sanoit että et ole sellainen, millaiseksi Sinut voisi näiden kirjoitusten perusteella kuvitella. Älä nyt tee tästä kovin vaikeaa, minä olen jo jotain "kuvitellut", enkä haluaisi uskoa olevani aivan väärässä. Tosin tuleehan niissä saduissa sammakoista prinssejä ja prinsseistä sammakoita että kaikki on vielä mahdollista.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit joskus, "että joka kerta kun antaa tunteille vallan, aina aikaisemmin tai myöhemmin menee jotain pieleen? Näin on ainakin minulle käynyt."
Minä taas olen oppinut luottamaan tunteeseen enemmän kuin järkeen. Kun olen tehnyt ratkaisuni järjellä, on minulle vastaavasti myöhemmin tullut solmu tunteiden kanssa kun kaikki ei ole tuntunut olevan kohdallaan. Eikä ole ollutkaan.
Tunne on tärkein työkaluni. Sitä voi kohdella myös väärin, vaientaa se silloin kun sillä on tärkeää kerrottavaa. Olen Sinulle aiemminkin sanonut työstäni, että en enää siitä syty tai iloitse. Siinä on pohtimista, yritänkö taas innostua siitä vai panenko energiani jonkun uuden etsintään. Mutta kärsivällisesti taas eteenpäin! Kaikella on tapana järjestyä!
Miksi ei Sinua jaksaisi kuunnella? Eihän se sanottava siitä muutu! Sitten sanoit että et ole sellainen, millaiseksi Sinut voisi näiden kirjoitusten perusteella kuvitella. Älä nyt tee tästä kovin vaikeaa, minä olen jo jotain "kuvitellut", enkä haluaisi uskoa olevani aivan väärässä. Tosin tuleehan niissä saduissa sammakoista prinssejä ja prinsseistä sammakoita että kaikki on vielä mahdollista.

Lue lisää

kivoja. Olen taas viime aikoina lukenut niitä aika paljon. Tällä kertaa en itselle vaan lapselleni. Jokainen niistä on saanut minut hymyilemään, että eihän ne oikeasti ole pelkästään lapsille. Kyllä ne edelleen sopii myös jokaiselle aikuisellekin. Hymyilyttää nykyään se, että kuin paikkansa pitäviä ne tarinat on. Vertauskuviahan niissäkin koko ajan viljellään ihmisistä. Tuntui vaan mukavalta löytää satujen mukana se jokin itsestä, minkä luulin jo kadonneen.
Joo. Niistä tunteista. Tunteet on joskus puhunut vahvasti yhtä ja järki väittänyt vastaan. Silloin on kyllä järki ollut aina oikeassa. Tai kyllä ne tunteetkin rehellisiä oli. En ollut vaan tarpeeksi kärsivällinen kuuntelemaan niitä loppuun asti. Ja näppini poltin. Oikeassa olet, ettei voi turvautua pelkästään toiseen elämässä. Kummallakin niistä on oma tehtävä meidän elämässämme. Ne kun saadaan tekemään yhteistyötä keskenään, aletaan jo olemaan paljon lähempänä totuutta. Käytettäväksi ne on meille annettu, ei pelkästään kannettavaksi taakkana mukanaan.

sadut ihan kirjoitti:

kivoja. Olen taas viime aikoina lukenut niitä aika paljon. Tällä kertaa en itselle vaan lapselleni. Jokainen niistä on saanut minut hymyilemään, että eihän ne oikeasti ole pelkästään lapsille. Kyllä ne edelleen sopii myös jokaiselle aikuisellekin. Hymyilyttää nykyään se, että kuin paikkansa pitäviä ne tarinat on. Vertauskuviahan niissäkin koko ajan viljellään ihmisistä. Tuntui vaan mukavalta löytää satujen mukana se jokin itsestä, minkä luulin jo kadonneen.
Joo. Niistä tunteista. Tunteet on joskus puhunut vahvasti yhtä ja järki väittänyt vastaan. Silloin on kyllä järki ollut aina oikeassa. Tai kyllä ne tunteetkin rehellisiä oli. En ollut vaan tarpeeksi kärsivällinen kuuntelemaan niitä loppuun asti. Ja näppini poltin. Oikeassa olet, ettei voi turvautua pelkästään toiseen elämässä. Kummallakin niistä on oma tehtävä meidän elämässämme. Ne kun saadaan tekemään yhteistyötä keskenään, aletaan jo olemaan paljon lähempänä totuutta. Käytettäväksi ne on meille annettu, ei pelkästään kannettavaksi taakkana mukanaan.

Lue lisää

Sadut ovat kuten unetkin, ne auttavat meitä kohtaamaan vaikeasti käsiteltäviä tunteita. Saduissa toteutuu yleensä ihmisen tien tarkoitus: rakkaus.
Mukava kuvitella Sinua satuja lukemassa. Ja jos satuolento ei Sinulle oikein istu, niin... Viihdekirjallisuudessa sankarittaren tärkein projekti on selvittää sankarin arvoitus, muukalaisen salaisuus. Ole sitten tämän tarinan salaperäinen sankari!

"Taaskin olen kääntämässä sadutkin pohdiskelun aiheeksi" - Tietenkin olet! Uskollisesti olet sitä mitä olet!
Ja minä vertaan niitä uniin!
Elämän viisauksia kuvakielen keinoin.
Sanoit joskus että suojattomuus on paras suoja. Onko se vähän niin kuin rehellisyyskin? Minulla ainakin on aina ollut niin paljon epävarmuutta että jos olisin siihen lisännyt vielä epärehellisyyden, ei olisi tullut mitään.
Sano joku asia jossa olet hyvin vahvoilla, varma tai päinvastoin. Tarkoitan esimerkiksi jotain tilannetta jonka koet hallitsevasi.

Keijuli kirjoitti:

"Taaskin olen kääntämässä sadutkin pohdiskelun aiheeksi" - Tietenkin olet! Uskollisesti olet sitä mitä olet!
Ja minä vertaan niitä uniin!
Elämän viisauksia kuvakielen keinoin.
Sanoit joskus että suojattomuus on paras suoja. Onko se vähän niin kuin rehellisyyskin? Minulla ainakin on aina ollut niin paljon epävarmuutta että jos olisin siihen lisännyt vielä epärehellisyyden, ei olisi tullut mitään.
Sano joku asia jossa olet hyvin vahvoilla, varma tai päinvastoin. Tarkoitan esimerkiksi jotain tilannetta jonka koet hallitsevasi.

Lue lisää

ja rehellisyys sama asia. Kaikkihan haluaa löytää jotain heikkouksia toisesta. Kun olen ollut salaamatta niitä, ne ovatkin yhtäkkiä muuttuneet vahvuuksiksi. Kun olen joskus yrittänyt salata niitä, ne ovat aina aikaisemmin tai myöhemmin kääntynyt itseäni vastaan.
Erilaiset ongelmatilanteet, joita en ole itse luonut ja joita olen joskus ajautunut ratkaisemaan. Pystyn säilyttämään rauhallisuuden silloin kun muut hermostuvat. Kun olen esim. työelämässä siinä tilanteessa, että muut kinastelee siitä, että mikä kuuluu kenellekin tehdä. Katson aikani ja käyn vaan tekemässä sen, mitä muut ei halua tai ei osaa tehdä. Selittelemällä ei tule ikinä mitään tehtyä. Tekemiset tulee tehtyä vaan tekemällä. Olikohan Kungfutse kun sanoi "Joka kerta kun heität kiven veteen, osut renkaan keskelle"

on suojattomuus kirjoitti:

ja rehellisyys sama asia. Kaikkihan haluaa löytää jotain heikkouksia toisesta. Kun olen ollut salaamatta niitä, ne ovatkin yhtäkkiä muuttuneet vahvuuksiksi. Kun olen joskus yrittänyt salata niitä, ne ovat aina aikaisemmin tai myöhemmin kääntynyt itseäni vastaan.
Erilaiset ongelmatilanteet, joita en ole itse luonut ja joita olen joskus ajautunut ratkaisemaan. Pystyn säilyttämään rauhallisuuden silloin kun muut hermostuvat. Kun olen esim. työelämässä siinä tilanteessa, että muut kinastelee siitä, että mikä kuuluu kenellekin tehdä. Katson aikani ja käyn vaan tekemässä sen, mitä muut ei halua tai ei osaa tehdä. Selittelemällä ei tule ikinä mitään tehtyä. Tekemiset tulee tehtyä vaan tekemällä. Olikohan Kungfutse kun sanoi "Joka kerta kun heität kiven veteen, osut renkaan keskelle"

Lue lisää

Hieno taito. Minulla ei ole mitään tuollaista. Ellei kepeyteni tai hyväntuulisuuteni joskus "pelastaisi" joitain tilanteita. Enpä tiedä. Mutta tuota omaa vahvaa elämänaluettani, taitoani olen miettinyt sen tähden kun välillä tulee olo, ettei mikään ole mennyt oikein nappiin enkä missään ole hyvä. Ne ovat usein näitä sunnuntai-iltatuntemuksia kun viikko painaa edessä jne.
Ihminenhän elää tasapainoisimmin ja löytää suurimman viisautensa kyetessään elämään omimmalla tavallaan, omia vahvimpia kykyjään käyttäen. Olen joskus huokaillut että voisin suhtautua työhön kuin harrastukseen. Aika unohtuisi.
Ovatkohan he onnellisia joille työ on intohimo!

Keijuli kirjoitti:

Hieno taito. Minulla ei ole mitään tuollaista. Ellei kepeyteni tai hyväntuulisuuteni joskus "pelastaisi" joitain tilanteita. Enpä tiedä. Mutta tuota omaa vahvaa elämänaluettani, taitoani olen miettinyt sen tähden kun välillä tulee olo, ettei mikään ole mennyt oikein nappiin enkä missään ole hyvä. Ne ovat usein näitä sunnuntai-iltatuntemuksia kun viikko painaa edessä jne.
Ihminenhän elää tasapainoisimmin ja löytää suurimman viisautensa kyetessään elämään omimmalla tavallaan, omia vahvimpia kykyjään käyttäen. Olen joskus huokaillut että voisin suhtautua työhön kuin harrastukseen. Aika unohtuisi.
Ovatkohan he onnellisia joille työ on intohimo!

Lue lisää

että pitäisin työstäni. En kyllä vihaakkaan sitä. Se nyt on vaan jotain, millä ansaitsen elantoni. En edes tiedä mikä se kutsumusammattini olisi. Se, etten inhoa työtäni, siinäkin on yksi juju. Nimittäin se, etten tee sitä liikaa. Vaan ihan sopivasti. Niin, että jää vapaa aikaa eri harrastuksille.
Kysyt, että ovatko ne onnellisia, joille työ on intohimo. Vastaan Sinulle kysymyksellä. Olisitko onnellinen ollessaan pysyvästi, jatkuvasti intohimon vallassa?

voi sanoa, kirjoitti:

että pitäisin työstäni. En kyllä vihaakkaan sitä. Se nyt on vaan jotain, millä ansaitsen elantoni. En edes tiedä mikä se kutsumusammattini olisi. Se, etten inhoa työtäni, siinäkin on yksi juju. Nimittäin se, etten tee sitä liikaa. Vaan ihan sopivasti. Niin, että jää vapaa aikaa eri harrastuksille.
Kysyt, että ovatko ne onnellisia, joille työ on intohimo. Vastaan Sinulle kysymyksellä. Olisitko onnellinen ollessaan pysyvästi, jatkuvasti intohimon vallassa?

Lue lisää

No voi ryökkö! En kai!
Ehkä tämä on ihan hyvä näin. Elantoni minäkin olen työllä kokenut ansaitsevani. Sen lisäksi olen kyllä saanut mukavia ihmissuhteita. Ja ehkä tuo mitä sanoit, ettei tee liikaa, helpottaisi siihen suhtautumista. Kutsumusammatti? Minulla se olisi voinut olla jotain musiikkiin tai taiteisiin liittyvää - olisikohan niistä löytynyt se intohimo! Vesimies taitaakin olla niitä ihmisiä joille työ harvoin nousee tärkeimmäksi. Mieti vielä sitä kutsumusammattiasi! Olisi kiva kuulla.

Keijuli kirjoitti:

No voi ryökkö! En kai!
Ehkä tämä on ihan hyvä näin. Elantoni minäkin olen työllä kokenut ansaitsevani. Sen lisäksi olen kyllä saanut mukavia ihmissuhteita. Ja ehkä tuo mitä sanoit, ettei tee liikaa, helpottaisi siihen suhtautumista. Kutsumusammatti? Minulla se olisi voinut olla jotain musiikkiin tai taiteisiin liittyvää - olisikohan niistä löytynyt se intohimo! Vesimies taitaakin olla niitä ihmisiä joille työ harvoin nousee tärkeimmäksi. Mieti vielä sitä kutsumusammattiasi! Olisi kiva kuulla.

Lue lisää

kutsumusammattiani jo aika kauan. Varmaan siitä lähtien kun olen tiennyt joskus joutuvani töitä tekemään. Enkä tiedä sitä vieläkään. Tiedän, että pystyisin lähes mihin vaan, jos saisin mahdollisuuden ja aikaa. Siinä nyt ilmeni minun laiskuus. En halua tulla "joksikin" Olen mieluummin sitä, mitä olen nyt. Täällä "luopuja" Sinulle "salaperäinen sankari"(ei muuten kuulosta yhtään hassummalta Sinun kirjoittamana) Tuntuu jotenkin ahdistavalta elää työlle, oli se sitten mikä työ tahansa. Mieluummin jatkan niin kuin nytkin. Teen töitä elääkseen. Elämässä on muutakin kuin työ. Ja intohimo on yksi voimakkaampia yksittäisiä tunteita. Ellei voimakkain. Lähes hallitsematon.

sitä.. kirjoitti:

kutsumusammattiani jo aika kauan. Varmaan siitä lähtien kun olen tiennyt joskus joutuvani töitä tekemään. Enkä tiedä sitä vieläkään. Tiedän, että pystyisin lähes mihin vaan, jos saisin mahdollisuuden ja aikaa. Siinä nyt ilmeni minun laiskuus. En halua tulla "joksikin" Olen mieluummin sitä, mitä olen nyt. Täällä "luopuja" Sinulle "salaperäinen sankari"(ei muuten kuulosta yhtään hassummalta Sinun kirjoittamana) Tuntuu jotenkin ahdistavalta elää työlle, oli se sitten mikä työ tahansa. Mieluummin jatkan niin kuin nytkin. Teen töitä elääkseen. Elämässä on muutakin kuin työ. Ja intohimo on yksi voimakkaampia yksittäisiä tunteita. Ellei voimakkain. Lähes hallitsematon.

Lue lisää

Tuo että pystyisi mihin vain haluaisi, saakin minut ajattelemaan ammattia joka liittyisi taiteeseen tai musiikkiin. Niissä vaadittaisiin muutakin kuin halua opiskella ja osata, arvosanoja ja suorituksia. Pitäisi olla lisäksi jokin valo, kipinä, voima tms. Siinä olisi haastetta. Niissä olisi synnyttävä persoonaksikin aivan toisin kuin monissa muissa ammateissa. Olen tuota persoonallisuuttakin miettinyt tässä Sinun kanssasi. Olisi ollut hienoa elää sellaisessa ympäristössä ja ehkä siis ammatissakin mikä olisi tukenut persoonallisuutta. Olisi oikein voinut kaivaa itsestään jotain omaa ja rohkeasti sen näyttää, jopa korostaa. Sillä tavallahan tänä päivänä kirjailijatkin esittäytyvät.
Nyt on "pitänyt" olla mahdollisimman hajuton ja mauton. Voi, voi. Opiskellessani suoritin juuri ja juuri sen mitä oli pakko, en mitään ylimääräistä enkä erinomaisia arvosanoja. Laiska silloinkin. Ja nyt taidan kuulostaa marisijalta.
Ei elämä oikeasti ole pieleen mennyt!

Keijuli kirjoitti:

Tuo että pystyisi mihin vain haluaisi, saakin minut ajattelemaan ammattia joka liittyisi taiteeseen tai musiikkiin. Niissä vaadittaisiin muutakin kuin halua opiskella ja osata, arvosanoja ja suorituksia. Pitäisi olla lisäksi jokin valo, kipinä, voima tms. Siinä olisi haastetta. Niissä olisi synnyttävä persoonaksikin aivan toisin kuin monissa muissa ammateissa. Olen tuota persoonallisuuttakin miettinyt tässä Sinun kanssasi. Olisi ollut hienoa elää sellaisessa ympäristössä ja ehkä siis ammatissakin mikä olisi tukenut persoonallisuutta. Olisi oikein voinut kaivaa itsestään jotain omaa ja rohkeasti sen näyttää, jopa korostaa. Sillä tavallahan tänä päivänä kirjailijatkin esittäytyvät.
Nyt on "pitänyt" olla mahdollisimman hajuton ja mauton. Voi, voi. Opiskellessani suoritin juuri ja juuri sen mitä oli pakko, en mitään ylimääräistä enkä erinomaisia arvosanoja. Laiska silloinkin. Ja nyt taidan kuulostaa marisijalta.
Ei elämä oikeasti ole pieleen mennyt!

Lue lisää

hetkellä tyytymätön elämääsi? Itse en ole ollut jo muutamaan vuoteen. En ollut tyytymätön elämääni myös sitä ennenkään. Muut taisivat olla enemmän tyytymättömiä elämääni kuin minä itse. Ja jotkut ovat sitä edelleen. Olin tyytymätön itseeni. Etten ymmärtänyt itseäni. Mutta se aika taitaa olla jo takanapäin.
Nyt täytyy käydä nukkumaan. Aikainen herätys. Hyvää yötä. Jatketaan huomenna.

nyt tällä kirjoitti:

hetkellä tyytymätön elämääsi? Itse en ole ollut jo muutamaan vuoteen. En ollut tyytymätön elämääni myös sitä ennenkään. Muut taisivat olla enemmän tyytymättömiä elämääni kuin minä itse. Ja jotkut ovat sitä edelleen. Olin tyytymätön itseeni. Etten ymmärtänyt itseäni. Mutta se aika taitaa olla jo takanapäin.
Nyt täytyy käydä nukkumaan. Aikainen herätys. Hyvää yötä. Jatketaan huomenna.

Lue lisää

Mietin tuota. Hyvää yötä!

nyt tällä kirjoitti:

hetkellä tyytymätön elämääsi? Itse en ole ollut jo muutamaan vuoteen. En ollut tyytymätön elämääni myös sitä ennenkään. Muut taisivat olla enemmän tyytymättömiä elämääni kuin minä itse. Ja jotkut ovat sitä edelleen. Olin tyytymätön itseeni. Etten ymmärtänyt itseäni. Mutta se aika taitaa olla jo takanapäin.
Nyt täytyy käydä nukkumaan. Aikainen herätys. Hyvää yötä. Jatketaan huomenna.

Lue lisää

En elämääni. Vain työ tuntuu nyt raskaalta, mutta se on toki yleistä. Ja siinä on juuri taustalla se että minua kiusaa se etten saa itseäni siitä innostumaan. Minussa vika, ei itse työssä. Tuolla muualla kysyttiin jotenkin niin että miten vesimies kestää tämän pimeän ajan. Jospa siinä on joku yhteys: vedet jäätyy, vapaus menee, ahdistaa!
Tarvitsetko Sinä ketään?

Keijuli kirjoitti:

En elämääni. Vain työ tuntuu nyt raskaalta, mutta se on toki yleistä. Ja siinä on juuri taustalla se että minua kiusaa se etten saa itseäni siitä innostumaan. Minussa vika, ei itse työssä. Tuolla muualla kysyttiin jotenkin niin että miten vesimies kestää tämän pimeän ajan. Jospa siinä on joku yhteys: vedet jäätyy, vapaus menee, ahdistaa!
Tarvitsetko Sinä ketään?

Lue lisää

Olen joka vuosi tähän aikaan halunut ja tarvinut jonkun, joka ymmärtäisi minua, vierelleni. Mutta aina liian ylpeä ja typerä myöntääkseni sen. Että olen tähän aikaan vuodesta heikoilla. Nyt taitaa olla ensimmäninen kerta sitten lapsuuteni kun ei tunnu siltä. Se johtuukin siitä, että tällä kertaa on moni asia toisin. En ole vetäytynyt täyteen yksinäisyyteen niin kuin aiemmin. Harrastan yhtä sun toista kuntoon liittyen. Sisätiloissa vielä. Mitä en ikinä uskonut tekeväni. Olen aina tottunut liikkumaan ulkona. Käyn mielenkiintoisia keskusteluja täällä Sinun kanssa. En juuri nyt keksi mitään, mikä elämässäni olisi huonosti. Ehkä ainoana auringonvalon puute. Mutta eihän se kaamoskaan ikuisesti kestä. Hämmästelen oikeastaan itsekin omaa hyväntuulisuutta. En ole tottunut siihen tähään aikaan vuodesta. Mutta miksi taistelisin sitä vastaan? Miksen nauttisi siitä pitkästä, pitkästä aikaa?

asiassa kyllä. kirjoitti:

Olen joka vuosi tähän aikaan halunut ja tarvinut jonkun, joka ymmärtäisi minua, vierelleni. Mutta aina liian ylpeä ja typerä myöntääkseni sen. Että olen tähän aikaan vuodesta heikoilla. Nyt taitaa olla ensimmäninen kerta sitten lapsuuteni kun ei tunnu siltä. Se johtuukin siitä, että tällä kertaa on moni asia toisin. En ole vetäytynyt täyteen yksinäisyyteen niin kuin aiemmin. Harrastan yhtä sun toista kuntoon liittyen. Sisätiloissa vielä. Mitä en ikinä uskonut tekeväni. Olen aina tottunut liikkumaan ulkona. Käyn mielenkiintoisia keskusteluja täällä Sinun kanssa. En juuri nyt keksi mitään, mikä elämässäni olisi huonosti. Ehkä ainoana auringonvalon puute. Mutta eihän se kaamoskaan ikuisesti kestä. Hämmästelen oikeastaan itsekin omaa hyväntuulisuutta. En ole tottunut siihen tähään aikaan vuodesta. Mutta miksi taistelisin sitä vastaan? Miksen nauttisi siitä pitkästä, pitkästä aikaa?

Lue lisää

Voih! Odotin aivan toisenlaista vastausta.
Olen saanut Sinusta kuvan, että et tarvitse ketään, et kaipaa ketään, et etsi ketään - et halua lähellesi ketään. Siksi kysyinkin, kun olisin sitten kysynyt Miksi et. Minua on aina askarruttanut sellainen "itsenäisyys". Olipa harmi kun lähdin illaksi muualle ja keskustelu jäi tältä illalta näin lyhyeksi. Jatketaan kun ehditään.
Vastauksestasi tuli ihan hyvä mieli! Kiitos!

Keijuli kirjoitti:

Voih! Odotin aivan toisenlaista vastausta.
Olen saanut Sinusta kuvan, että et tarvitse ketään, et kaipaa ketään, et etsi ketään - et halua lähellesi ketään. Siksi kysyinkin, kun olisin sitten kysynyt Miksi et. Minua on aina askarruttanut sellainen "itsenäisyys". Olipa harmi kun lähdin illaksi muualle ja keskustelu jäi tältä illalta näin lyhyeksi. Jatketaan kun ehditään.
Vastauksestasi tuli ihan hyvä mieli! Kiitos!

Lue lisää

yllättänyt Sinut? Muistele jotain aikasempia keskustelujamme. Sieltä olisi löytynyt vastaus siihenkin kysymykseen. Minu suurin ongelma ei ole ikinä ollut seuran saamisessa. Sitähän nyt saa helposti. Suurin ongelmani on aina ollut mieluisan seuran saamisessa. Tämä täällä, vaikka nyt onkin vain keskustelupalsta, on mukavin aikoihin.
Tiedätkö muuten kuin hyvä ja helppo tapa erilaiset liikuntalajit on oppia tuntemaan omaa kroppaa. Miten se toimii, oppia käyttämään sitä oikein eri tilanteissa. Olen vahvasti sitä mieltä, että niin kuin käytetään todella pientä osaa aivokapasiteetistamme, sama pätee myös kroppaan. Itse olen huomannut sen, etten ole osanut käyttää sitä. Nyt olen jonkin aikaa opetellut sitäkin. Olen huomannut, että sekin "puhuu" mulle. Alan jo ymmärtää jotain lauseita.

tosiaan.,. kirjoitti:

yllättänyt Sinut? Muistele jotain aikasempia keskustelujamme. Sieltä olisi löytynyt vastaus siihenkin kysymykseen. Minu suurin ongelma ei ole ikinä ollut seuran saamisessa. Sitähän nyt saa helposti. Suurin ongelmani on aina ollut mieluisan seuran saamisessa. Tämä täällä, vaikka nyt onkin vain keskustelupalsta, on mukavin aikoihin.
Tiedätkö muuten kuin hyvä ja helppo tapa erilaiset liikuntalajit on oppia tuntemaan omaa kroppaa. Miten se toimii, oppia käyttämään sitä oikein eri tilanteissa. Olen vahvasti sitä mieltä, että niin kuin käytetään todella pientä osaa aivokapasiteetistamme, sama pätee myös kroppaan. Itse olen huomannut sen, etten ole osanut käyttää sitä. Nyt olen jonkin aikaa opetellut sitäkin. Olen huomannut, että sekin "puhuu" mulle. Alan jo ymmärtää jotain lauseita.

Lue lisää

Vihdoinkin ehdin laittaa muutaman sanan Sinulle. En ajatellut seuran SAAMISTA vaan sen haluamista, tarvitsemista.
Minun kroppani kertoo minulle aina pahat oloni, milloin minäkin vaivana ja kun mieli on hyvä vaivat häipyvät. Minulle kiusallisen tuttu asia.
Nyt on pakko mennä nukkumaan. Toivottavasti huomenna ehdimme jutella. Hyvää yötä!

asiassa kyllä. kirjoitti:

Olen joka vuosi tähän aikaan halunut ja tarvinut jonkun, joka ymmärtäisi minua, vierelleni. Mutta aina liian ylpeä ja typerä myöntääkseni sen. Että olen tähän aikaan vuodesta heikoilla. Nyt taitaa olla ensimmäninen kerta sitten lapsuuteni kun ei tunnu siltä. Se johtuukin siitä, että tällä kertaa on moni asia toisin. En ole vetäytynyt täyteen yksinäisyyteen niin kuin aiemmin. Harrastan yhtä sun toista kuntoon liittyen. Sisätiloissa vielä. Mitä en ikinä uskonut tekeväni. Olen aina tottunut liikkumaan ulkona. Käyn mielenkiintoisia keskusteluja täällä Sinun kanssa. En juuri nyt keksi mitään, mikä elämässäni olisi huonosti. Ehkä ainoana auringonvalon puute. Mutta eihän se kaamoskaan ikuisesti kestä. Hämmästelen oikeastaan itsekin omaa hyväntuulisuutta. En ole tottunut siihen tähään aikaan vuodesta. Mutta miksi taistelisin sitä vastaan? Miksen nauttisi siitä pitkästä, pitkästä aikaa?

Lue lisää

Muistatko kirjoittaneesi joskus minulle tälläiset lauseet? "Taidat olla juuri tällä hetkellä ainoa ihminen, kenen en haluaisi alkavan inhoamaan minua. Edes hetkeksi. Ja näin tulisi käymään jos jatkaisin Sinulle kysymysten esittämistä."
Tuo yksi niistä asioista ja sanomisistasi, joka on jäänyt minua askarruttamaan. Miten voit ajatella että joku inhoaisi Sinua? Minun "kokemusmaailmassani" ei ole sellaista toiseen ihmiseen kohdistuvaa tunnetta olemassakaan. Voin hämmästellä, sääliä, moittia tms. jotakuta, mutta en inhota!
Mutta yllätysyllätys! Itse itseeni kohdistamana tunteena se onkin tuttu! Ketään muuta en muista koskaan inhonneeni kuin itseäni. Suhtaudun huomattavasti suvaitsevammin ja anteeksiantavammin muihin ihmisiin kuin itseeni.
Ja toiseksi, mitä ne kysymykset olisivat voineet olla, joista olisi seurannut inhominen? Vieläkö muistat?

Keijuli kirjoitti:

Muistatko kirjoittaneesi joskus minulle tälläiset lauseet? "Taidat olla juuri tällä hetkellä ainoa ihminen, kenen en haluaisi alkavan inhoamaan minua. Edes hetkeksi. Ja näin tulisi käymään jos jatkaisin Sinulle kysymysten esittämistä."
Tuo yksi niistä asioista ja sanomisistasi, joka on jäänyt minua askarruttamaan. Miten voit ajatella että joku inhoaisi Sinua? Minun "kokemusmaailmassani" ei ole sellaista toiseen ihmiseen kohdistuvaa tunnetta olemassakaan. Voin hämmästellä, sääliä, moittia tms. jotakuta, mutta en inhota!
Mutta yllätysyllätys! Itse itseeni kohdistamana tunteena se onkin tuttu! Ketään muuta en muista koskaan inhonneeni kuin itseäni. Suhtaudun huomattavasti suvaitsevammin ja anteeksiantavammin muihin ihmisiin kuin itseeni.
Ja toiseksi, mitä ne kysymykset olisivat voineet olla, joista olisi seurannut inhominen? Vieläkö muistat?

Lue lisää

keskustelujamme. Sanoit itsekin, ettei ole joka kahvipöydän aiheita. Olen samanlainen myös siviilissä. Vertaile minua laumaihmiseen. Ja sitten tiedät mitä ajattelee tavallinen pulliainen minusta. Mikä on ensireaktio tavatessaan minut? Itse olen huomanut, että ihan ensimmäninen on aina jonkinlainen pelko ja sen jälkeen se oheistuotanto. Tapaan aika harvoin ihmisiä, jotka ei koe itseään seurassani epävarmaksi. Siinä paljastui taas yksi salaisuus.
Mietin, että miten voisin vastata taas kerran ymmärrettävästi. Yritetään. Ne kysymykset olisi tullut liian aikaisin. Niiden aika ei taida vieläkään olla oikea. Oltaisi selvitetty joitakin syitä ja seurauksia. Eikä ne mielestäni kuulu tänne muiden luettavaksi. Ehkä joku toinen aika, toinen paikka...
Jos tarvitsemisella tarkoitat jotain,mikä olisi elinehto minulle, niin en tarvitse. Ei olisi helppoa mutta selviäisin silti. On paljon helpompi olla yksin. Siis oikeasti yksin vaikka autiolla saarella kuin olla yksin ihmisten joukossa. On toki ollut aika kun olen oikeasti tarvinutkin seuraa. Ja lähes aina on käynyt niin, että kun olen sitä eniten tarvinut, en ole sitä ikinä saanut. Mutta silloin kun en enää tarvinut sitä, alkoi seuraakin olla riittävästi. Olin kyllä silloin seuraa tarvitessa aika luotaantyöntävä. Olen sitä vieläkin. En halua tartuttaa omaa pahaa mieltä muihin. Siinä on yhdellekin kestämistä. Siksi olen yleensä aina niinä hetkinä vetäytynyt yksinäisyyteen. Sitä ei ole moni mun tutuista ymmärtänänyt.

vähän meidän kirjoitti:

keskustelujamme. Sanoit itsekin, ettei ole joka kahvipöydän aiheita. Olen samanlainen myös siviilissä. Vertaile minua laumaihmiseen. Ja sitten tiedät mitä ajattelee tavallinen pulliainen minusta. Mikä on ensireaktio tavatessaan minut? Itse olen huomanut, että ihan ensimmäninen on aina jonkinlainen pelko ja sen jälkeen se oheistuotanto. Tapaan aika harvoin ihmisiä, jotka ei koe itseään seurassani epävarmaksi. Siinä paljastui taas yksi salaisuus.
Mietin, että miten voisin vastata taas kerran ymmärrettävästi. Yritetään. Ne kysymykset olisi tullut liian aikaisin. Niiden aika ei taida vieläkään olla oikea. Oltaisi selvitetty joitakin syitä ja seurauksia. Eikä ne mielestäni kuulu tänne muiden luettavaksi. Ehkä joku toinen aika, toinen paikka...
Jos tarvitsemisella tarkoitat jotain,mikä olisi elinehto minulle, niin en tarvitse. Ei olisi helppoa mutta selviäisin silti. On paljon helpompi olla yksin. Siis oikeasti yksin vaikka autiolla saarella kuin olla yksin ihmisten joukossa. On toki ollut aika kun olen oikeasti tarvinutkin seuraa. Ja lähes aina on käynyt niin, että kun olen sitä eniten tarvinut, en ole sitä ikinä saanut. Mutta silloin kun en enää tarvinut sitä, alkoi seuraakin olla riittävästi. Olin kyllä silloin seuraa tarvitessa aika luotaantyöntävä. Olen sitä vieläkin. En halua tartuttaa omaa pahaa mieltä muihin. Siinä on yhdellekin kestämistä. Siksi olen yleensä aina niinä hetkinä vetäytynyt yksinäisyyteen. Sitä ei ole moni mun tutuista ymmärtänänyt.

Lue lisää

Olet todella mielenkiintoinen. Yritän kovasti "nähdä" Sinua kuvauksiesi mukaisesti. Etsin ympäristöstäni vastaavaa tyyppiä että kuvittelu helpottuisi. En löydä. Minä olen hyvin helposti lähestyttävä, mutta jään mielelläni kuuntelijaksi. Kyselen ja kuuntelen. Tarkkailen ja sitten ehkä vetäydyn syrjään. Hyvin harvoin löytyy ihminen jonka kanssa jatkan juttua pidempään. Siis ei näin kun tässä nyt! Moneskohan viikko jo! Nyt lähden taas ulos enkä osaa sanoa olenko tunnin vai kaksi pois, mutta olisi kiva jos kirje taas odottaisi! Jatkan kuitenkin tuosta kirjeestäsi vielä myöhemmin.

Keijuli kirjoitti:

Olet todella mielenkiintoinen. Yritän kovasti "nähdä" Sinua kuvauksiesi mukaisesti. Etsin ympäristöstäni vastaavaa tyyppiä että kuvittelu helpottuisi. En löydä. Minä olen hyvin helposti lähestyttävä, mutta jään mielelläni kuuntelijaksi. Kyselen ja kuuntelen. Tarkkailen ja sitten ehkä vetäydyn syrjään. Hyvin harvoin löytyy ihminen jonka kanssa jatkan juttua pidempään. Siis ei näin kun tässä nyt! Moneskohan viikko jo! Nyt lähden taas ulos enkä osaa sanoa olenko tunnin vai kaksi pois, mutta olisi kiva jos kirje taas odottaisi! Jatkan kuitenkin tuosta kirjeestäsi vielä myöhemmin.

Lue lisää

Minkälaiseksi olet minut kuvitellut?
Kerron taas jotain itsestäni. Olen vaikeasti lähestyttävä. Ainakin silloin kun ei ole yhteisiä tuttuja. Olen huono kuuntelija silloin kuin puhuja ei tiedä mistä puhuu. Yksin liikkuessa varmaan aika vakavan oloinen. Jossain seurassa taas vähemmän vakava. Hyvässä seurassa saatan olla jonkun mielestä hauskakin. Ainakin sarkasmista pitävien. Ja tietenkin se ylimielisyys.

taas vaihteeksi. kirjoitti:

Minkälaiseksi olet minut kuvitellut?
Kerron taas jotain itsestäni. Olen vaikeasti lähestyttävä. Ainakin silloin kun ei ole yhteisiä tuttuja. Olen huono kuuntelija silloin kuin puhuja ei tiedä mistä puhuu. Yksin liikkuessa varmaan aika vakavan oloinen. Jossain seurassa taas vähemmän vakava. Hyvässä seurassa saatan olla jonkun mielestä hauskakin. Ainakin sarkasmista pitävien. Ja tietenkin se ylimielisyys.

Lue lisää

Sanoit olevasi mieluiten yksin. Niin minäkin. Olen välillä epäillyt että olen omituinen kun henki kulkee helpoimmin yksin ollessa. Minulle on monasti kauhisteltukin, miten minä niin paljon olen ja liikun yksin.
Siis millaiseksi olen Sinua kuvitellut! Hymyttömäksi, rauhalliseksi vähän poissaolevaksi. Puhut vähän mutta asiaa. Olet sanonut että et enää haaveile, mutta minä pidän Sinua haaveilijana.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit olevasi mieluiten yksin. Niin minäkin. Olen välillä epäillyt että olen omituinen kun henki kulkee helpoimmin yksin ollessa. Minulle on monasti kauhisteltukin, miten minä niin paljon olen ja liikun yksin.
Siis millaiseksi olen Sinua kuvitellut! Hymyttömäksi, rauhalliseksi vähän poissaolevaksi. Puhut vähän mutta asiaa. Olet sanonut että et enää haaveile, mutta minä pidän Sinua haaveilijana.

Lue lisää

haaveilija, täytyisihän minun tietää mistä haaveilen. Juuri nyt ei tule mieleen ainuttakaan. On asioita, mitkä ei ole vielä toteutunut. Mutta eiköhän nekin kaikki oikeaan aikaan...
Ja kyllähän minä hymyilen. Silloin kuin siihen on aihetta. Ja naurankin kuin koen jotain hauskaa. Ja poissaolevanakin pystyn aika usein silti olemaan läsnä.
Minä olen kuvitellut Sinut aika sosiaaliseksi. Sananvalmiiksi ei tarvi kuvitella koska sitähän Sinä olet kuitenkin. Niin kuin aikaisemmin sanoin, että aika vahvalla kilpailuvietillä varustettu. Ja siinäkin tulee mutta. Silloin kuin olet jossain kilpailutilanteessa, onnistut parhaiten silloin kun lakkaat kilpailemasta muiden kanssa ja keskityt vaan omaan parhaaseen. Silloin löytyy rentous.

olla... kirjoitti:

haaveilija, täytyisihän minun tietää mistä haaveilen. Juuri nyt ei tule mieleen ainuttakaan. On asioita, mitkä ei ole vielä toteutunut. Mutta eiköhän nekin kaikki oikeaan aikaan...
Ja kyllähän minä hymyilen. Silloin kuin siihen on aihetta. Ja naurankin kuin koen jotain hauskaa. Ja poissaolevanakin pystyn aika usein silti olemaan läsnä.
Minä olen kuvitellut Sinut aika sosiaaliseksi. Sananvalmiiksi ei tarvi kuvitella koska sitähän Sinä olet kuitenkin. Niin kuin aikaisemmin sanoin, että aika vahvalla kilpailuvietillä varustettu. Ja siinäkin tulee mutta. Silloin kuin olet jossain kilpailutilanteessa, onnistut parhaiten silloin kun lakkaat kilpailemasta muiden kanssa ja keskityt vaan omaan parhaaseen. Silloin löytyy rentous.

Lue lisää

toivotuksia, vielä numeroista. Yhdessä kirjassa numeroa 8 kuvailtiin siten "On mieluiten yksin mutta pelkää yksinäisyyttä" Hyvää yötä ja huomiseen.

olla... kirjoitti:

haaveilija, täytyisihän minun tietää mistä haaveilen. Juuri nyt ei tule mieleen ainuttakaan. On asioita, mitkä ei ole vielä toteutunut. Mutta eiköhän nekin kaikki oikeaan aikaan...
Ja kyllähän minä hymyilen. Silloin kuin siihen on aihetta. Ja naurankin kuin koen jotain hauskaa. Ja poissaolevanakin pystyn aika usein silti olemaan läsnä.
Minä olen kuvitellut Sinut aika sosiaaliseksi. Sananvalmiiksi ei tarvi kuvitella koska sitähän Sinä olet kuitenkin. Niin kuin aikaisemmin sanoin, että aika vahvalla kilpailuvietillä varustettu. Ja siinäkin tulee mutta. Silloin kuin olet jossain kilpailutilanteessa, onnistut parhaiten silloin kun lakkaat kilpailemasta muiden kanssa ja keskityt vaan omaan parhaaseen. Silloin löytyy rentous.

Lue lisää

Kiva kun sanoit tuon kilpailemisesta. Niin olen viime aikoina tehnytkin. Kuljen omia teitäni. Harjoittelen ja nautiskelen itsekseni työni tuloksista. Ja kun tiedän olevani hyvä, en enää edes välitä tuleeko sijoitusta vai ei, olen saanut oman palkintoni. Ja jos sattuu tunnustusta tulemaan, se onkin sitten jotain vielä siihen päälle. Minulle viime aikoina on tuosta muutama ihminen sanonutkin, tuosta oman tieni kulkemisesta. Olen ollut aika yllättynyt että se on huomattu. Ja siinä on juuri rentouden - ja keskittymisen salaisuus. Unohdan tavallaan että se on kilpailu, se on vain minun ja yleisön kohtaaminen ja haluan että se onnistuu. Ja esitän vain sitä mitä haluan esittää. Kilpailussakin on siis silti oma mielihyvä tärkein. En laskelmoi vaan nautin.
Aika hauska tuo toisen viestisi ajatus kahdeksikosta "pelkää yksinäisyyttä". Mikä on sitten seuraava askel, kun päästään siitä eteenpäin? Miten yhdeksikkö suhtautuu yksinäisyyteen? Minun täytyy miettiä tuota, pelkäänkö! Olen lapsuudesta asti ollut aina paljon yksin, se on minulle hyvin luonnollinen olotila. Ihmisjoukot vievätkin siksi minulta niin paljon voimia, silloin kun minun on otettava ne huomioon. Kun siis en voi jättäytyä ulkopuoliseksi.
Kyllä Sinä haaveilet kuten minäkin: tyyneydestä, eteenpäinmenosta, elämästä joka näyttäisi aina siltä miltä sen sen ikäisenä ja ajatuksisena ihmisenä haluaisinkin näyttävän jne. Sopivasti tuhteja tunteita ja tasaista. En minäkään osaa sanoa mitään yksittäistä asiaa, tavaraa tms. mitä haluaisin tai haaveilisin. Se on joku tietty OLOTILA josta haaveilen. Enhän voi tietää etukäteen mikä milloinkin elämässä minulle voisi tuoda tyyneyden tai vaikkapa veisi minua eteenpäin. Tuo eteenpäin menohan se onkin kinkkinen haave, kun se yleensä pitää sitten sisällään ne tuskat ja kasvukivut. Joskus olen iltarukouksessani huokaissut "enkö minä olisi voinut helpommalla tätä oppia, eikö tämä jo riittäisi, mitä vielä pitää ymmärtää..."
Keitän kupin teetä ja yritän vielä hetken nukkua. Ellen saa unta, kirjoitan sitten vaikka vielä lisää. Minä olen aina pitänyt yön hiljaisuudestakin. Silloin kukaan ei odota minulta mitään, ei tarvitse soittaa kenellekään, ei panna pesukonetta käyntiin, lähteä mihinkään.
Ystävän kanssa parhaat keskustelutkin käydään yössä.

Itsensä ymmärtäminen onkin sellainen saavutus, että sillä selviääkin pitkälle. Ja tietysti se mitä odotan, on se, että selviäisin kaikesta, mitä vastaan vielä tulee - ja miksen vanhoistakin kantamuksista.
Olen sanonutkin että elämässä on aina enemmän sitä mikä sujuu kuin että ei suijuisi. Eli antaahan se elämä kaikkea hyvää kun vain ei jää sen pahan alle ja lakkaa sitä hyvää näkemästä ja siitä nauttimasta.
Minulla oli vuosia aika, jolloin minun piti opetella niin kova tunteettomuus kestääkseni kaaosta että en tuntenut enää hyviäkään tunteita. Eihän voi sulkea pahaa mieltä pois sulkematta pois myös hyvää.
Kun tein selvitystyötä itseni kanssa ja löysin taas kaikki tunteet, ne tulivatkin niin rajuina että minulla on ollut niissä nyt kestämistä. Kuljen pää pilvissä, kaikki on kivaa ja elämä maistuu. Mutta sitten kun tulee pettymys, tuntuu että en saa hetkeen mistään kiinni. Eli kokemusta minullakin on suojamekanismista ja nyt sen "täydellisestä" puuttumisesta. Joku keskitie pitäisi löytyä. Ja ellei löydy niin mieluummin rankatkin tunteet kuin niiden puuttuminen. Ja kun tiedän tunteeni, yritän suojella itseäni sulkemalla silmäni ja korvani - ja sydämeni - jutuilta, uutisilta ym. joista tiedän tulevani levottomaksi ja ahdistuneeksi. Sen olet jo huomannutkin. Haluan uskoa kaikesta ja kaikista vain hyvää ja elää mahdollisimman keveästi. Niin kauan kuin voin.

Keijuli kirjoitti:

Itsensä ymmärtäminen onkin sellainen saavutus, että sillä selviääkin pitkälle. Ja tietysti se mitä odotan, on se, että selviäisin kaikesta, mitä vastaan vielä tulee - ja miksen vanhoistakin kantamuksista.
Olen sanonutkin että elämässä on aina enemmän sitä mikä sujuu kuin että ei suijuisi. Eli antaahan se elämä kaikkea hyvää kun vain ei jää sen pahan alle ja lakkaa sitä hyvää näkemästä ja siitä nauttimasta.
Minulla oli vuosia aika, jolloin minun piti opetella niin kova tunteettomuus kestääkseni kaaosta että en tuntenut enää hyviäkään tunteita. Eihän voi sulkea pahaa mieltä pois sulkematta pois myös hyvää.
Kun tein selvitystyötä itseni kanssa ja löysin taas kaikki tunteet, ne tulivatkin niin rajuina että minulla on ollut niissä nyt kestämistä. Kuljen pää pilvissä, kaikki on kivaa ja elämä maistuu. Mutta sitten kun tulee pettymys, tuntuu että en saa hetkeen mistään kiinni. Eli kokemusta minullakin on suojamekanismista ja nyt sen "täydellisestä" puuttumisesta. Joku keskitie pitäisi löytyä. Ja ellei löydy niin mieluummin rankatkin tunteet kuin niiden puuttuminen. Ja kun tiedän tunteeni, yritän suojella itseäni sulkemalla silmäni ja korvani - ja sydämeni - jutuilta, uutisilta ym. joista tiedän tulevani levottomaksi ja ahdistuneeksi. Sen olet jo huomannutkin. Haluan uskoa kaikesta ja kaikista vain hyvää ja elää mahdollisimman keveästi. Niin kauan kuin voin.

Lue lisää

löytyi tunteiden hallinnasta. Ei ole tarvinut luopua yhdestäkään tunteesta. Olen ymmärtänyt, että minun ne on ja minä päätäm niistä. Ei kukaan muu. Tiedän miltä Sinusta tuntuu nyt. Olen käynyt sen itsekin läpi. Se keskitie tulee Sinullekin. Olet jo matkalla sinne. Se on nyt yksi etappi matkalla sinne. Se tulee lähes huomaamatta. Huomaat vaan joku kaunis päivä eläväsi sitä keskitietä. Ja tiedätkö, että silmät ja korvat sulkemalla epämiellyttäviltä asioilta ei lakkauta niitä. Joskus on tilanteita kun ne on vaan kohdattava. Ja selvitettävä. Muuten ne kulkee jatkuvasti mukana häiritsemässä.
Sanoin joskus ihan alussa, että olet hyvä ihminen. Olen edelleen samaa mieltä. Se mitä me ollaan, on loppujen lopuksi meillä jokaisella ainoa todellinen asia elämässä. Muut asiat joko helpottaa tai vaikeuttaa elämää. Riippuu siitä, miten käytetään mitäkin.

se keskitie kirjoitti:

löytyi tunteiden hallinnasta. Ei ole tarvinut luopua yhdestäkään tunteesta. Olen ymmärtänyt, että minun ne on ja minä päätäm niistä. Ei kukaan muu. Tiedän miltä Sinusta tuntuu nyt. Olen käynyt sen itsekin läpi. Se keskitie tulee Sinullekin. Olet jo matkalla sinne. Se on nyt yksi etappi matkalla sinne. Se tulee lähes huomaamatta. Huomaat vaan joku kaunis päivä eläväsi sitä keskitietä. Ja tiedätkö, että silmät ja korvat sulkemalla epämiellyttäviltä asioilta ei lakkauta niitä. Joskus on tilanteita kun ne on vaan kohdattava. Ja selvitettävä. Muuten ne kulkee jatkuvasti mukana häiritsemässä.
Sanoin joskus ihan alussa, että olet hyvä ihminen. Olen edelleen samaa mieltä. Se mitä me ollaan, on loppujen lopuksi meillä jokaisella ainoa todellinen asia elämässä. Muut asiat joko helpottaa tai vaikeuttaa elämää. Riippuu siitä, miten käytetään mitäkin.

Lue lisää

Ei kai tässä muuta voi kun suostua olemaan ihminen, eikä yrittää olla "yli-ihminen". Ei voi hypätä vanhaksi viisaaksi harjoittelematta. ja tärkeintä ettei tule pelkästään vain vanhaksi! Olet joskus sanonut että ihmisikä ei riittäisi joillekin asioiden opettamiseen.
Joten oppikoon itse sen minkä oppii. Eikö me tehdä samoin? Tai sitten niin että jos on TARVE oppia, auttaa sitten minkä voi. Esittämällä vaikka niitä oikeita kysymyksiä!
Sinullekin jo tuttu ystäväni osti uuden auton. Nyt on kuulemma saatava äkkiä kilometrejä, lupasin lähteä mukaan. Lähdemme seitsemältä ajelemaan - ties minne, hän saa päättää. joten kirjoitan ehkä seuraavan kirjeen yöllä tai huomenna.

Keijuli kirjoitti:

Ei kai tässä muuta voi kun suostua olemaan ihminen, eikä yrittää olla "yli-ihminen". Ei voi hypätä vanhaksi viisaaksi harjoittelematta. ja tärkeintä ettei tule pelkästään vain vanhaksi! Olet joskus sanonut että ihmisikä ei riittäisi joillekin asioiden opettamiseen.
Joten oppikoon itse sen minkä oppii. Eikö me tehdä samoin? Tai sitten niin että jos on TARVE oppia, auttaa sitten minkä voi. Esittämällä vaikka niitä oikeita kysymyksiä!
Sinullekin jo tuttu ystäväni osti uuden auton. Nyt on kuulemma saatava äkkiä kilometrejä, lupasin lähteä mukaan. Lähdemme seitsemältä ajelemaan - ties minne, hän saa päättää. joten kirjoitan ehkä seuraavan kirjeen yöllä tai huomenna.

Lue lisää

synnytty ja ihmisinä on meillä tarkoitus täällä elää. Jos meitä odottaa edessä jokin muu. Jokin hienompi kuin tämä elämä täällä maailmassa, se ei karkaa mihinkään. Siellä se meitä odottaa joka tapauksessa. Ei ole mieltä oppia tuntemaan sitä, kun ei oikein tässäkään maailmassa osata elää.
Oppimisesta niin paljon, että itse olisin oikeassa elämässä huono opettaja. Tuskin löytäisin kärsivällisyyttä siihen. Voisin ehkä yhtä sun toista opettaa jollekin, joka oppii nopeasti. Sellaiselle joka osaa oppia. Niitä ihmisiä on vaan aika vähän. Itse olen oppinut kaiken vasta silloin kun olen halunut oppia. En ikinä sen takia, että joku muu on halunut minun oppivan. Jokainen kuitenkin omaksuu asiat omalla tavalla. Minun tapa ei sovi jokaiselle. Se on oikeasti aika hankala tapa. Sillä tavalla olen vaan toiminut niin kauan kuin muistan. En ikinä hae sitä helpointa mahdollista ensiksi. Se vaan tuntuu moneen kertaan tehtynä. Kouluissa en pystyisi varmaan oppimaan mitään. Ne on ollut aina minulle aika ahdistavia laitoksia. Niissä on aina opetettu todella paljon turhaa. Siksi en ole hirveästi niihin aikaa uhrannut. Enkä kadu sitä. Muuten olisin varmaan joku insinööri joka tietää vähästä kaiken mutta onhan elämässä muutakin...
Ajelemisia. Lähden tästä itsekin viihteelle.

ollaan tänne kirjoitti:

synnytty ja ihmisinä on meillä tarkoitus täällä elää. Jos meitä odottaa edessä jokin muu. Jokin hienompi kuin tämä elämä täällä maailmassa, se ei karkaa mihinkään. Siellä se meitä odottaa joka tapauksessa. Ei ole mieltä oppia tuntemaan sitä, kun ei oikein tässäkään maailmassa osata elää.
Oppimisesta niin paljon, että itse olisin oikeassa elämässä huono opettaja. Tuskin löytäisin kärsivällisyyttä siihen. Voisin ehkä yhtä sun toista opettaa jollekin, joka oppii nopeasti. Sellaiselle joka osaa oppia. Niitä ihmisiä on vaan aika vähän. Itse olen oppinut kaiken vasta silloin kun olen halunut oppia. En ikinä sen takia, että joku muu on halunut minun oppivan. Jokainen kuitenkin omaksuu asiat omalla tavalla. Minun tapa ei sovi jokaiselle. Se on oikeasti aika hankala tapa. Sillä tavalla olen vaan toiminut niin kauan kuin muistan. En ikinä hae sitä helpointa mahdollista ensiksi. Se vaan tuntuu moneen kertaan tehtynä. Kouluissa en pystyisi varmaan oppimaan mitään. Ne on ollut aina minulle aika ahdistavia laitoksia. Niissä on aina opetettu todella paljon turhaa. Siksi en ole hirveästi niihin aikaa uhrannut. Enkä kadu sitä. Muuten olisin varmaan joku insinööri joka tietää vähästä kaiken mutta onhan elämässä muutakin...
Ajelemisia. Lähden tästä itsekin viihteelle.

Lue lisää

Kerropa se käsityksesi niistä numeroista. Ovatko ne samalla elämien järjetysnumeroita? Eli onko seuraava numero aina seuraava oppitunti vai voiko esim kakkoselämä ollakin seuraavana? Ja siis sen sisältämät oppitunnit. Entä mitä sitten kun mestarinumerot loppuu?

Keijuli kirjoitti:

Kerropa se käsityksesi niistä numeroista. Ovatko ne samalla elämien järjetysnumeroita? Eli onko seuraava numero aina seuraava oppitunti vai voiko esim kakkoselämä ollakin seuraavana? Ja siis sen sisältämät oppitunnit. Entä mitä sitten kun mestarinumerot loppuu?

Lue lisää

ovat aika rajalliset. Kerron Sinulle oman käsitykseni niistä. Meidän tarkoitushan on kuitenkin oppia. Jokaisella numerolla on omat läksynsä. Jos opitaan ne ja selvitään niistä, siirrytään seuraavaan. Jos ei nii palataan samaan. Ruksataan vielä vaikeammat lähtökohdat mitä ensimmäsellä kerralla. Eihän edelleenkään opita helppoudesta vaan aina vastoinkäymisistä. Pythagoras oli sitä mieltä, että voidaan tulla tänne 15 kertaa. Mitä sen jälkeen? Se nähdään sitten kun se aika on käsillä.
Numeroitahan on vaan 9. Sen jälkeen sama kierto jatkuu. Vähän monimutkaisempana. Mutta silti samana, päätyen sinne mistä alkoikin. Ainoastaan alkaen taas kaiken sen edellisen uudestaan. Virheistä oppineena. Tekien uudet virheet taas oppiakseen niistä.
Mestariluvut. Joskus aikasemmin pidettiin vaan 11 ja 22. Jos taas palataan numeroon 3. Otetaan vaikka kolme mestarilukua. 11, 22, 23. Liitetään niitä yhteen. Saadaan 12. Saman verran meillä on kuukausia. Ja 12 saadaan taas 3. Ensimmäinen tasapainoinen numero. Ja kun siihen liitetään sitten 44, saadaan 11 eli kaksi. Dualismi. Ja jos numerot olisi loppuakseen, niin loppunut ne olisi.

numeroista kirjoitti:

ovat aika rajalliset. Kerron Sinulle oman käsitykseni niistä. Meidän tarkoitushan on kuitenkin oppia. Jokaisella numerolla on omat läksynsä. Jos opitaan ne ja selvitään niistä, siirrytään seuraavaan. Jos ei nii palataan samaan. Ruksataan vielä vaikeammat lähtökohdat mitä ensimmäsellä kerralla. Eihän edelleenkään opita helppoudesta vaan aina vastoinkäymisistä. Pythagoras oli sitä mieltä, että voidaan tulla tänne 15 kertaa. Mitä sen jälkeen? Se nähdään sitten kun se aika on käsillä.
Numeroitahan on vaan 9. Sen jälkeen sama kierto jatkuu. Vähän monimutkaisempana. Mutta silti samana, päätyen sinne mistä alkoikin. Ainoastaan alkaen taas kaiken sen edellisen uudestaan. Virheistä oppineena. Tekien uudet virheet taas oppiakseen niistä.
Mestariluvut. Joskus aikasemmin pidettiin vaan 11 ja 22. Jos taas palataan numeroon 3. Otetaan vaikka kolme mestarilukua. 11, 22, 23. Liitetään niitä yhteen. Saadaan 12. Saman verran meillä on kuukausia. Ja 12 saadaan taas 3. Ensimmäinen tasapainoinen numero. Ja kun siihen liitetään sitten 44, saadaan 11 eli kaksi. Dualismi. Ja jos numerot olisi loppuakseen, niin loppunut ne olisi.

Lue lisää

Voi siis palata samaan numeroon? Viidessätoista kerrassa voi siis muutaman numeron opetukset tuplatakin. Entä sitten ne elämät jotka eivät kunnolla alakaan, lapset? Ovatko he vain opettamassa jollekin jotakin mutta ei itse oppimassa? Onko yhdeksikkö siis käynyt jo kaikki oppitunnit läpi? Täysinoppinut?

Keijuli kirjoitti:

Voi siis palata samaan numeroon? Viidessätoista kerrassa voi siis muutaman numeron opetukset tuplatakin. Entä sitten ne elämät jotka eivät kunnolla alakaan, lapset? Ovatko he vain opettamassa jollekin jotakin mutta ei itse oppimassa? Onko yhdeksikkö siis käynyt jo kaikki oppitunnit läpi? Täysinoppinut?

Lue lisää

vastata parhaiten itse. 9 on kuitenkin henkisyys. Ennen kaikkea sitä.
Itsestäni joskus tuntuu, että olen jo oppinut kaiken oppimisen arvoisen. Ja sitten on hetkiä kun tunnen itseni todella pieneksi ja tyhmäksi.
Lapsista puheenollen. Itse ehkä opin eniten juuri omalta lapselta. Tai en opi vaan palautan mieleen jo unohdettuja asioita.
Oppimisesta niin paljon. Oppija oppii jotain tiettyä asiaa. Ja oppiminen helpottuu kun on hyvä opettaja. Mutta samalla opettajankin pitäisi oppia koko ajan opettamaan paremmin. Eli opettajankin pitäisi oppia opettaessa.
Kysyt aika vaikeita kysymyksiä. Pitäisi tuntea Sinut ja elämäsi paljon paremmin voidakseen vastata niihin. Ja sitähän me ei täällä aleta selvittämään.

voit varmasti kirjoitti:

vastata parhaiten itse. 9 on kuitenkin henkisyys. Ennen kaikkea sitä.
Itsestäni joskus tuntuu, että olen jo oppinut kaiken oppimisen arvoisen. Ja sitten on hetkiä kun tunnen itseni todella pieneksi ja tyhmäksi.
Lapsista puheenollen. Itse ehkä opin eniten juuri omalta lapselta. Tai en opi vaan palautan mieleen jo unohdettuja asioita.
Oppimisesta niin paljon. Oppija oppii jotain tiettyä asiaa. Ja oppiminen helpottuu kun on hyvä opettaja. Mutta samalla opettajankin pitäisi oppia koko ajan opettamaan paremmin. Eli opettajankin pitäisi oppia opettaessa.
Kysyt aika vaikeita kysymyksiä. Pitäisi tuntea Sinut ja elämäsi paljon paremmin voidakseen vastata niihin. Ja sitähän me ei täällä aleta selvittämään.

Lue lisää

Luin tuolta jostain selityksiä numeroille ja kun itselläni on joku käsitys "elämäntehtävästäni", yritin sovittaa numeroita ja käsitystäni yhteen. Ei oikein täsmännyt siihen kahdeksikkoon. Mutta ei kai mihinkään sellaisenaan. Mitä Sinun pitäisi elämästäni tietää? Mitä ajattelet henkisyydellä?

Keijuli kirjoitti:

Luin tuolta jostain selityksiä numeroille ja kun itselläni on joku käsitys "elämäntehtävästäni", yritin sovittaa numeroita ja käsitystäni yhteen. Ei oikein täsmännyt siihen kahdeksikkoon. Mutta ei kai mihinkään sellaisenaan. Mitä Sinun pitäisi elämästäni tietää? Mitä ajattelet henkisyydellä?

Lue lisää

koko ajan omaa tehtävääni. Pakenen aineellisuutta. En halua sitä. En pidä siitä maailmasta, missä sitä tehdään. Ehkä joskus ajaudun tilanteeseen, missä joudun kohtaamaan sen ja tekemään mitä täytyy. Sitten todennäköisesti teen seen ja luovun siitä jälkeenpäin. Se ei kuitenkaan ole niin tärkeää minulle. Tyydyn vähempään. Elämä on paljon helpompi näin. 8 on aineellisuus, johtajuus. Se ei sulje pois henkistä johtajuutta. Henkisyys on tunteita. Tunteiden ymmärtämistä.
Kyse on kuitenkin Sinun elämästä. Et varmaan halua koko tarinaa tänne luettavaksi. Itsestäni tuntuu jo nyt joskus siltä, että olenkohan jo kirjoittanut vähän liika itsestäni tänne...

pakenen kirjoitti:

koko ajan omaa tehtävääni. Pakenen aineellisuutta. En halua sitä. En pidä siitä maailmasta, missä sitä tehdään. Ehkä joskus ajaudun tilanteeseen, missä joudun kohtaamaan sen ja tekemään mitä täytyy. Sitten todennäköisesti teen seen ja luovun siitä jälkeenpäin. Se ei kuitenkaan ole niin tärkeää minulle. Tyydyn vähempään. Elämä on paljon helpompi näin. 8 on aineellisuus, johtajuus. Se ei sulje pois henkistä johtajuutta. Henkisyys on tunteita. Tunteiden ymmärtämistä.
Kyse on kuitenkin Sinun elämästä. Et varmaan halua koko tarinaa tänne luettavaksi. Itsestäni tuntuu jo nyt joskus siltä, että olenkohan jo kirjoittanut vähän liika itsestäni tänne...

Lue lisää

Minulle aineellisuus on turvallisuutta ja kauneutta. Mitään en omista tai halua omistaa omistamisen vuoksi. Jos jotain kysyt mietin vastaanko. Enkä ole missään vaiheessa ajatellut että "paljastat istestäsi liikaa". Minäkin, joka luen rivien välitkin, olen vielä aika tietämätön. Tässä aukeaa todella hitaasti toinen ihminen. Kuten olen sanonut, sävyt, ilmeet ja eleet puuttuvat.
Mutta opettaminen vasta vaikeaa onkin. Siinäkin on oppimista varmasti koko elämäksi.
Kun mietin tuota elämäntehtävää - en keksi nyt parempaa sanaa - mutta tarkoitan sitä minkä itse koen tärkeimmäksi asiaksi ja se mitä hartaimmin haluaisin olla tai tehdä. Niin - ei se todellakaan ole jotain mitä MINÄ ODOTAN elämässä saavani vaan sitä mitä TOIVON SAAVANI ANTAA jollekin/joillekin. Ja että se antaminen onnistuisi, tarvitsen tietysti monia taitoja ja monenlaista ymmärrystä, joita odotan saavani/omaavani. Taisi olla sekavaa! Näissä arkisissa keskusteluissa meillä vain on tapana puhua enemmän siitä että odotamme saavamme elämässämme jotain, harvoin puhumme siitä että haluaisimme antaa toisille jotain. Ehkä tavallisin tilanne voisi olla että tunnustamme halumme saada rakastaa jotakuta, antaa rakkauttamme. Mutta enpä keksi nyt muuta. Olemme aina odottamassa itsellemme jotain.
Elämällä on merkitystä vasta sitten kun sillä on merkitystä muille, sanoi joku.

Keijuli kirjoitti:

Minulle aineellisuus on turvallisuutta ja kauneutta. Mitään en omista tai halua omistaa omistamisen vuoksi. Jos jotain kysyt mietin vastaanko. Enkä ole missään vaiheessa ajatellut että "paljastat istestäsi liikaa". Minäkin, joka luen rivien välitkin, olen vielä aika tietämätön. Tässä aukeaa todella hitaasti toinen ihminen. Kuten olen sanonut, sävyt, ilmeet ja eleet puuttuvat.
Mutta opettaminen vasta vaikeaa onkin. Siinäkin on oppimista varmasti koko elämäksi.
Kun mietin tuota elämäntehtävää - en keksi nyt parempaa sanaa - mutta tarkoitan sitä minkä itse koen tärkeimmäksi asiaksi ja se mitä hartaimmin haluaisin olla tai tehdä. Niin - ei se todellakaan ole jotain mitä MINÄ ODOTAN elämässä saavani vaan sitä mitä TOIVON SAAVANI ANTAA jollekin/joillekin. Ja että se antaminen onnistuisi, tarvitsen tietysti monia taitoja ja monenlaista ymmärrystä, joita odotan saavani/omaavani. Taisi olla sekavaa! Näissä arkisissa keskusteluissa meillä vain on tapana puhua enemmän siitä että odotamme saavamme elämässämme jotain, harvoin puhumme siitä että haluaisimme antaa toisille jotain. Ehkä tavallisin tilanne voisi olla että tunnustamme halumme saada rakastaa jotakuta, antaa rakkauttamme. Mutta enpä keksi nyt muuta. Olemme aina odottamassa itsellemme jotain.
Elämällä on merkitystä vasta sitten kun sillä on merkitystä muille, sanoi joku.

Lue lisää

Ehkä se merkitys elämässä pitäisi saad ensiksi itselle. Olla merkittävä itselle. Aina on helpompi antaa muille kuin itselle. Itselle antaminen se vasta vaikea onkin! Ainakin minulla. Olen usein törmännyt siihen tilanteeseen, että minulta halutaan saada, minulta lähes vaaditaan, kysymättä lainkaan minulta, että mitä minä haluan. Se on joskus aika kuluttavaa. Olen eräällä tavalla nytkin siinä tilanteessa yhden kaverin kanssa. Se ei taida itse täysin ymmärtää sitä. Onneksi tässä tapauksessa löytyy helposti kompromisseja.
Ehkä "monta elämää" eläneenä tiedetään se, ettei mitään enempää tavoiteltavaa tässä aineellisessa maailmassa ole kuin rakkaus. Ja rakkaushan on aina antamista. Koska rakkautta ei voi saada millään muulla tavalla kuin antamalla sitä.
Ehkä se mitä nyt tehdään täällä on yksi osa elämäntehtävääni. Saada oma näkemys elämästä esiin. Nimettömänä. Tuntemattomana. Ehkä joskus tosiaan kirjoitan vaikka kirjan. Teen sen joskus vanhempana ja viisaampana jos pystyn siinäkin säilyttämään tuntemattomuuteni. Jos se ei ole mahdollista jätän kirjoittamatta.
Ja sitten se, ettei yksikään viestisi ole ollut minun silmissä sekava.

elämässä. kirjoitti:

Ehkä se merkitys elämässä pitäisi saad ensiksi itselle. Olla merkittävä itselle. Aina on helpompi antaa muille kuin itselle. Itselle antaminen se vasta vaikea onkin! Ainakin minulla. Olen usein törmännyt siihen tilanteeseen, että minulta halutaan saada, minulta lähes vaaditaan, kysymättä lainkaan minulta, että mitä minä haluan. Se on joskus aika kuluttavaa. Olen eräällä tavalla nytkin siinä tilanteessa yhden kaverin kanssa. Se ei taida itse täysin ymmärtää sitä. Onneksi tässä tapauksessa löytyy helposti kompromisseja.
Ehkä "monta elämää" eläneenä tiedetään se, ettei mitään enempää tavoiteltavaa tässä aineellisessa maailmassa ole kuin rakkaus. Ja rakkaushan on aina antamista. Koska rakkautta ei voi saada millään muulla tavalla kuin antamalla sitä.
Ehkä se mitä nyt tehdään täällä on yksi osa elämäntehtävääni. Saada oma näkemys elämästä esiin. Nimettömänä. Tuntemattomana. Ehkä joskus tosiaan kirjoitan vaikka kirjan. Teen sen joskus vanhempana ja viisaampana jos pystyn siinäkin säilyttämään tuntemattomuuteni. Jos se ei ole mahdollista jätän kirjoittamatta.
Ja sitten se, ettei yksikään viestisi ole ollut minun silmissä sekava.

Lue lisää

"Itselle antaminen se vasta vaikea onkin!"
Niin on. Minkä ihmeen takia meidät on kasvatettu ajatukseen että "ittestä ei ole väliä". Se on helposti ymmärretty huonoksi käytökseksi, itsekkyydeksi ja miksi milloinkin, jos toimii itseään kuunnellen.
Meitä oli kerran neljä tahoa, ihmistä, järjestämässä erästä asiaa. Yksi, suvun vanhimpana, saneli minulle miten asia hoidetaan. Minä kuuntelin toki kaikki muutkin osalliset - ja hyvänen aika - vielä itsenikin, eli omat etuni. Sitten järjestin asiat todella hyvin, mitään asiallista asiaa ei kenelläkään ollut moitteeksi, kiitoksia kyllä tuli, mutta tämä suvun vanhin loukkaantui ja minusta tuli epäluotettava ja huonosti käyttäytyvä. Edes joulukorttia ei ole tullut vuosiin. Hän ei oikeasti menettänyt mitään muuta kuin arvovaltaansa. Ehkä harmitti vähän kun osasin hoitaa asiat niin hyvin ilman häntä. Muistan miten tietoisesti toimin vastoin vanhanajan kasvatusta. Mutta enpä todellakaan olisi itseeni yhtään sen tyytyväisempi vaikka olisin toiminut vain juoksutyttönään.
Kiva jos olet pysynyt ajatusteni mukana!
Kerron kirjoittamisesta vielä: tiedät että kirjoitan, mutta että olen kirjoittanut jo lähes 3000 sivua ns. päiväkirjaani, sitä määrää en varmaankaan ole Sinulle sanonut. Kirjoitan lähes päivittäin, käsin, A4-arkkeja. Aloitin 2001 syksyllä. Olen joskus ajatellut että kokoaisin niistä "parhaat palat" tietokoneelle. Kokeilisin tulisiko niistä mitään luettavaa - itselle muistoksi. Millainen siis näinä vuosina olin. Nuo käsinkirjoitetut sivut ovat niin uuvuttavia selata, mutta tietysti aitoja! Käsialakin on mielialan mukaista!
Kiva jos koet tämän osaksi elämäntehtävää. Minun täytyy vielä mietiä omaani, se mitä ajattelen sen olevan, voi kuulostaa että "luulen ittestäni". Mutta sanonpa tähän taas että minulla on unelmia! Minä tarvitsen niitä.

Keijuli kirjoitti:

"Itselle antaminen se vasta vaikea onkin!"
Niin on. Minkä ihmeen takia meidät on kasvatettu ajatukseen että "ittestä ei ole väliä". Se on helposti ymmärretty huonoksi käytökseksi, itsekkyydeksi ja miksi milloinkin, jos toimii itseään kuunnellen.
Meitä oli kerran neljä tahoa, ihmistä, järjestämässä erästä asiaa. Yksi, suvun vanhimpana, saneli minulle miten asia hoidetaan. Minä kuuntelin toki kaikki muutkin osalliset - ja hyvänen aika - vielä itsenikin, eli omat etuni. Sitten järjestin asiat todella hyvin, mitään asiallista asiaa ei kenelläkään ollut moitteeksi, kiitoksia kyllä tuli, mutta tämä suvun vanhin loukkaantui ja minusta tuli epäluotettava ja huonosti käyttäytyvä. Edes joulukorttia ei ole tullut vuosiin. Hän ei oikeasti menettänyt mitään muuta kuin arvovaltaansa. Ehkä harmitti vähän kun osasin hoitaa asiat niin hyvin ilman häntä. Muistan miten tietoisesti toimin vastoin vanhanajan kasvatusta. Mutta enpä todellakaan olisi itseeni yhtään sen tyytyväisempi vaikka olisin toiminut vain juoksutyttönään.
Kiva jos olet pysynyt ajatusteni mukana!
Kerron kirjoittamisesta vielä: tiedät että kirjoitan, mutta että olen kirjoittanut jo lähes 3000 sivua ns. päiväkirjaani, sitä määrää en varmaankaan ole Sinulle sanonut. Kirjoitan lähes päivittäin, käsin, A4-arkkeja. Aloitin 2001 syksyllä. Olen joskus ajatellut että kokoaisin niistä "parhaat palat" tietokoneelle. Kokeilisin tulisiko niistä mitään luettavaa - itselle muistoksi. Millainen siis näinä vuosina olin. Nuo käsinkirjoitetut sivut ovat niin uuvuttavia selata, mutta tietysti aitoja! Käsialakin on mielialan mukaista!
Kiva jos koet tämän osaksi elämäntehtävää. Minun täytyy vielä mietiä omaani, se mitä ajattelen sen olevan, voi kuulostaa että "luulen ittestäni". Mutta sanonpa tähän taas että minulla on unelmia! Minä tarvitsen niitä.

Lue lisää

sellainen, että joka kerta kun tekee jotain itselle, saa jotain itselle, tulee aina joku joka haluaa viedä sen. Tavalla tai toisella. Ikävä kyllä mutta totta. Todella monet haluaa toisen omaa. Oli se sitten mitä tahansa. Ja eniten halutaan viedä siltä, jolla on sitä todella vähän. Halutaan viedä se viimeinenkin. On todella kivaa kuulla, että Sinulla on unelmia. Unelmat vie kuitenkin meitä eteenpäin.
"Mieluummin soisin koko maailman olevan eri mieltä kanssani kuin olisin eri mieltä itseni kanssa" (Sokrates) Kyllä tärkein on se mitä itse luulet itsestäsi kuin se mitä muut. Se on mielestäni ainoa tapa säilyttää itsensä.
Itselläni päiväkirjan virkaa pitää muistini. Sieltä on aina löytynyt se mitä olen milloinkin hakenut ja tarvinut.

on nykyään kirjoitti:

sellainen, että joka kerta kun tekee jotain itselle, saa jotain itselle, tulee aina joku joka haluaa viedä sen. Tavalla tai toisella. Ikävä kyllä mutta totta. Todella monet haluaa toisen omaa. Oli se sitten mitä tahansa. Ja eniten halutaan viedä siltä, jolla on sitä todella vähän. Halutaan viedä se viimeinenkin. On todella kivaa kuulla, että Sinulla on unelmia. Unelmat vie kuitenkin meitä eteenpäin.
"Mieluummin soisin koko maailman olevan eri mieltä kanssani kuin olisin eri mieltä itseni kanssa" (Sokrates) Kyllä tärkein on se mitä itse luulet itsestäsi kuin se mitä muut. Se on mielestäni ainoa tapa säilyttää itsensä.
Itselläni päiväkirjan virkaa pitää muistini. Sieltä on aina löytynyt se mitä olen milloinkin hakenut ja tarvinut.

Lue lisää

Joku on sanonut että menneisyyskään ei jähmety paikoilleen vaan se elää samalla tavoin kuin tulevaisuuskin. Se vaihtelee mitä ja miten kulloinkin muistamme - muisti elää. Mutta ne minun kirjoitukseni ovat toistaiseksi jähmettyneet. Miten sitten mahtaa käydä jos siirrän niitä koneelle, tekeekö mieli röpelöidä niitä.
Niitä on joskus tosi hauska lukea. Kirjoitan Sinulle kohdan, josta tiesin eron jälkeen että elämä voittaa kun pystyin sitten sille kohdalle nauramaan makeasti. Olin kirjoittanut sen katkerimmassa vaiheessa, kun yritin nostaa päätäni ja selvitä tilanteesta jotensakin hengissä.
Nyt otan exän konstit käyttöön:
1. Panen luurin kiinni korvilleen.
2. En hymyile, vastailen epämääräisesti.
3. En puhu kauniisti, jos viitsin puhua ollenkaan.
4. En ota huomioon toiveitaan.
5. Unohdan samantien mitä sovittiin.
6. Kuljen vieraissa.
Ehkä ei kaikki toteutunut mutta se että tein päätöksen että maistakoon omia lääkkeitään, helpotti silloin.
Että tässä Sinulle hyvän ihmisen "tosielämää".

Keijuli kirjoitti:

Joku on sanonut että menneisyyskään ei jähmety paikoilleen vaan se elää samalla tavoin kuin tulevaisuuskin. Se vaihtelee mitä ja miten kulloinkin muistamme - muisti elää. Mutta ne minun kirjoitukseni ovat toistaiseksi jähmettyneet. Miten sitten mahtaa käydä jos siirrän niitä koneelle, tekeekö mieli röpelöidä niitä.
Niitä on joskus tosi hauska lukea. Kirjoitan Sinulle kohdan, josta tiesin eron jälkeen että elämä voittaa kun pystyin sitten sille kohdalle nauramaan makeasti. Olin kirjoittanut sen katkerimmassa vaiheessa, kun yritin nostaa päätäni ja selvitä tilanteesta jotensakin hengissä.
Nyt otan exän konstit käyttöön:
1. Panen luurin kiinni korvilleen.
2. En hymyile, vastailen epämääräisesti.
3. En puhu kauniisti, jos viitsin puhua ollenkaan.
4. En ota huomioon toiveitaan.
5. Unohdan samantien mitä sovittiin.
6. Kuljen vieraissa.
Ehkä ei kaikki toteutunut mutta se että tein päätöksen että maistakoon omia lääkkeitään, helpotti silloin.
Että tässä Sinulle hyvän ihmisen "tosielämää".

Lue lisää

huonoksi ihmiseksi muuta. Sehän on vaan osoitus siitä, että olet vaan ihminen. Minähän teen joitakin niistä asioista entiseni kanssa nyt. Mielelläni en tekisi yhtään mitään. Jättäisin sen kaiken taakseni ja antaisin olla. Siinä on vaan yksi pieni mutta... Joutuisin jättämään samalla toisen, ketä en haluaisi jättää. Paras kosto on, jos nyt yleensä haluaa kostaa, on jättää kostamatta. Asettuu vaan tilanteen yläpuolelle. Ja edelleen muistutan "Minun hyväni ja minun pahani" Eihän se siltä minnekkään hävinnyt ole. Siellä se on vieläkin. Nyt osaat ehkä paremmin välttää tilanteita missä "minun pahani" pääsisi valloille. Ja varmaan sen jälkeen huomasit, ettei se oikeastaan muuttanut mitään. Toinen oli ja pysyi entisenlaisena. Se näki todennäköisesti vaan Sinun tekosi tai tekemättä jättämisesi, suostumatta lainkaan katsomaan peiliin.

Sinua mitenkään kirjoitti:

huonoksi ihmiseksi muuta. Sehän on vaan osoitus siitä, että olet vaan ihminen. Minähän teen joitakin niistä asioista entiseni kanssa nyt. Mielelläni en tekisi yhtään mitään. Jättäisin sen kaiken taakseni ja antaisin olla. Siinä on vaan yksi pieni mutta... Joutuisin jättämään samalla toisen, ketä en haluaisi jättää. Paras kosto on, jos nyt yleensä haluaa kostaa, on jättää kostamatta. Asettuu vaan tilanteen yläpuolelle. Ja edelleen muistutan "Minun hyväni ja minun pahani" Eihän se siltä minnekkään hävinnyt ole. Siellä se on vieläkin. Nyt osaat ehkä paremmin välttää tilanteita missä "minun pahani" pääsisi valloille. Ja varmaan sen jälkeen huomasit, ettei se oikeastaan muuttanut mitään. Toinen oli ja pysyi entisenlaisena. Se näki todennäköisesti vaan Sinun tekosi tai tekemättä jättämisesi, suostumatta lainkaan katsomaan peiliin.

Lue lisää

Niin, oikeasta tekemisestähän siinä ei ollut niin paljon kyse kun siitä että tein päätöksen ja kirjasin sen ylös. Ja kostoahan minä en oikeasti kaivannut koska se olisi merkinnyt sitä että se takkuaminen ei olisi koskaan päättynyt. Täydellinen hiljaisuuteni, tuli mitä tuli siltä suunnalta, lopetti sen aikanaan. Parempaa konstia ei olisi meidän tapauksessamme ollut. Näin on ollut hyvä.
Totta sanoit - pysyi entisenlaisena. Jos katsoisi peiliin, ei kestäisi. Kaikki hajoaisi. Tunnustan sääliväni.
Onpa ollut mukava kun on nyt ehditty jutella. Sinun varmaan pitää jo mennä nukkumaan! Minä valvoskelen vielä hetken. Menen vähän myöhemmin vasta töihin. Nuku hyvin.

Mutta sen numeron opit voi siis "suorittaa", mutta ei siirtyä seuraavaan. Onhan näitä mukava värkätä. Kun sanoit että on vain huonoja valintoja - Mitä valintoja tässä ajattelit?

Keijuli kirjoitti:

Mutta sen numeron opit voi siis "suorittaa", mutta ei siirtyä seuraavaan. Onhan näitä mukava värkätä. Kun sanoit että on vain huonoja valintoja - Mitä valintoja tässä ajattelit?

Lue lisää

vastakohdista. Jokaisessa merkissä ja numerossa on omat positiiviset ja negatiiviset puolensa. Ja omistaja sitten teke valintansa eri elämäntilanteessa. Kummalla selviää paremmin, helpommin. Jokainen haluaa kuitenkin selvitä helpommalla ja siksi valitsee lähes aina sen helpoimman ja nopeimman tien. Kuten jo aikaisemmin puhuttiin, että elämä kulkee kuin vuoristorata. Jos joka kerta valitsee sen helpoimman ja nopeimman, tulee joskus jokin todella vaikea tilanne mitä ei osaakkaan käsitellä. Ja sitten alkaa ongelmat. Ja muiden syyttely. Joskus on hyvä hyväksyä pienemmät vastoinkäymiset. Eikä lakaista niitä maton alle. Pienet on aina helpommin selvitettävissä. Kun oppii kestämään niitä ja myös selvittämään, ei tule ne isommatkaan vastoinkäymiset tuntumaan niin isoilta. Vaan jokainen kestettävissä ja selvitettävissä.

on siinäkin kirjoitti:

vastakohdista. Jokaisessa merkissä ja numerossa on omat positiiviset ja negatiiviset puolensa. Ja omistaja sitten teke valintansa eri elämäntilanteessa. Kummalla selviää paremmin, helpommin. Jokainen haluaa kuitenkin selvitä helpommalla ja siksi valitsee lähes aina sen helpoimman ja nopeimman tien. Kuten jo aikaisemmin puhuttiin, että elämä kulkee kuin vuoristorata. Jos joka kerta valitsee sen helpoimman ja nopeimman, tulee joskus jokin todella vaikea tilanne mitä ei osaakkaan käsitellä. Ja sitten alkaa ongelmat. Ja muiden syyttely. Joskus on hyvä hyväksyä pienemmät vastoinkäymiset. Eikä lakaista niitä maton alle. Pienet on aina helpommin selvitettävissä. Kun oppii kestämään niitä ja myös selvittämään, ei tule ne isommatkaan vastoinkäymiset tuntumaan niin isoilta. Vaan jokainen kestettävissä ja selvitettävissä.

Lue lisää

Olipa hyvä selitys. Mutta olet siis sitä mieltä että se oppitunti tulee ennemmin tai myöhemmin, vaikka yrittäisi vältelläkin, valita siis helpoimmat reitit.
Onhan ihmisiä joista voi sanoa etteivät ikinä opi! Opinko itsekään! Tullaanko sitten samalla numerolla uudelleen? Minulla on ollut joku tilanne jossa olen tietoisesti valinnut sen vaikeimman, tuskallisimman tien. Mutta paljon paljon enemmän niitä joissa olen vältellyt vaikeuksia, vaikka myöhemmin olen tajunnut että olisi pitänyt vain olla kova tms.

on siinäkin kirjoitti:

vastakohdista. Jokaisessa merkissä ja numerossa on omat positiiviset ja negatiiviset puolensa. Ja omistaja sitten teke valintansa eri elämäntilanteessa. Kummalla selviää paremmin, helpommin. Jokainen haluaa kuitenkin selvitä helpommalla ja siksi valitsee lähes aina sen helpoimman ja nopeimman tien. Kuten jo aikaisemmin puhuttiin, että elämä kulkee kuin vuoristorata. Jos joka kerta valitsee sen helpoimman ja nopeimman, tulee joskus jokin todella vaikea tilanne mitä ei osaakkaan käsitellä. Ja sitten alkaa ongelmat. Ja muiden syyttely. Joskus on hyvä hyväksyä pienemmät vastoinkäymiset. Eikä lakaista niitä maton alle. Pienet on aina helpommin selvitettävissä. Kun oppii kestämään niitä ja myös selvittämään, ei tule ne isommatkaan vastoinkäymiset tuntumaan niin isoilta. Vaan jokainen kestettävissä ja selvitettävissä.

Lue lisää

Kun osaisikin opetella ensin noilla pienemmillä vastoinkäymisillä! Minä valitsin itselleni pikkuisen liian isot kurvit ja nousut, meinasi voimat loppua jossain vaiheessa. Ja sillä tavalla loppuikin, että enää en uskalla ottaa juuri minkäänlaisia riskejä elämässäni. En luota enää siihen että voimia löytyy. Niinkin voi käydä!

Keijuli kirjoitti:

Kun osaisikin opetella ensin noilla pienemmillä vastoinkäymisillä! Minä valitsin itselleni pikkuisen liian isot kurvit ja nousut, meinasi voimat loppua jossain vaiheessa. Ja sillä tavalla loppuikin, että enää en uskalla ottaa juuri minkäänlaisia riskejä elämässäni. En luota enää siihen että voimia löytyy. Niinkin voi käydä!

Lue lisää

siihen samaan, on vaan minun mielipide. Aika sen sitten näyttää. Palataanko ollenkaan? Päättelin sen vaan siitä, että silloin kuin kasasin itseni uudelleen, ehjäksi, piti kyllä minun ainakin aika alkutekijöihin palata. Jos en mielessäni olisi palanut todella kauas ajassa taaksepäin, tuskin olisin nyt täällä kirjoittamassa tätä. Se oli tehtävä. Ja kohdattava. Myös selvitettävä. Ja se oli tähänastisen elämäni rankin urakka. Pisin myös. Se alkoi jo ennen kuin itsekkään tiesin siitä. En edes aavistanut.
Olethan selvinnyt tähänkin asti. Mikä estää Sinua selviämään myös jatkossa? Nyt Sinulla alkaa olla jo kokemusta elämästä jonkin verran, että tosiaan voit ottaa monta asiaa varman päälle. Ja ne varmat asiat voi monelle muulle näyttää riskien ottamiselta. Mutta varmasti Sinäkin osaat jo nähdä eri syiden seuraukset...

Keijuli kirjoitti:

Kun osaisikin opetella ensin noilla pienemmillä vastoinkäymisillä! Minä valitsin itselleni pikkuisen liian isot kurvit ja nousut, meinasi voimat loppua jossain vaiheessa. Ja sillä tavalla loppuikin, että enää en uskalla ottaa juuri minkäänlaisia riskejä elämässäni. En luota enää siihen että voimia löytyy. Niinkin voi käydä!

Lue lisää

Olen ulkopuolinen ja keskeytän sun erään toisen kirjoittelun . Mutta kun itse koin voimien hiipuvan , tuntui etten jaksaisi ottaa enää vastaan mitäään , en suurempia riskejä elämässäni . Kannustit jatkamaan , sanoit että voimia löytyy kun uskallan katsoa eteenpäin , luottaa tulevaisuuteen . Samoin nyt sanoisin Sinulle !!!

palataan kirjoitti:

siihen samaan, on vaan minun mielipide. Aika sen sitten näyttää. Palataanko ollenkaan? Päättelin sen vaan siitä, että silloin kuin kasasin itseni uudelleen, ehjäksi, piti kyllä minun ainakin aika alkutekijöihin palata. Jos en mielessäni olisi palanut todella kauas ajassa taaksepäin, tuskin olisin nyt täällä kirjoittamassa tätä. Se oli tehtävä. Ja kohdattava. Myös selvitettävä. Ja se oli tähänastisen elämäni rankin urakka. Pisin myös. Se alkoi jo ennen kuin itsekkään tiesin siitä. En edes aavistanut.
Olethan selvinnyt tähänkin asti. Mikä estää Sinua selviämään myös jatkossa? Nyt Sinulla alkaa olla jo kokemusta elämästä jonkin verran, että tosiaan voit ottaa monta asiaa varman päälle. Ja ne varmat asiat voi monelle muulle näyttää riskien ottamiselta. Mutta varmasti Sinäkin osaat jo nähdä eri syiden seuraukset...

Lue lisää

Tuo on jännä juttu. Kun tosiaan tulee tiukka paikka, ei riitä että selvittää sitä hetkeä, vaan on lähdettävä mielettömän kaukaa. Minä lähdin syntymästäni ja löysin sieltä selityksiä omiin tuntemuksiini ja toimintaani.
Eli kyllä syyt ja seuraukset hahmottuvat joissain asioissa. Ihmissuhteet ovat niitä joissa otan nykyään suurimmat riskit ja niissä siis olen myös heikoin. Ja taas siis palaan niihin voimakkaisiin tunteisiin, joita jopa pelkäänkin. Ja Sinä ne hallitset! Sanonpa tässä nyt siitä vesimiesmiehestä, jonka kanssa lopetimme keväällä, että on taas maisemissa - yksin. Ja on hakeutunut seuraanikin. Että solmuista on. Nyt on oltava varuillaan. Mikä lie motiivinsa.

Keijuli kirjoitti:

Tuo on jännä juttu. Kun tosiaan tulee tiukka paikka, ei riitä että selvittää sitä hetkeä, vaan on lähdettävä mielettömän kaukaa. Minä lähdin syntymästäni ja löysin sieltä selityksiä omiin tuntemuksiini ja toimintaani.
Eli kyllä syyt ja seuraukset hahmottuvat joissain asioissa. Ihmissuhteet ovat niitä joissa otan nykyään suurimmat riskit ja niissä siis olen myös heikoin. Ja taas siis palaan niihin voimakkaisiin tunteisiin, joita jopa pelkäänkin. Ja Sinä ne hallitset! Sanonpa tässä nyt siitä vesimiesmiehestä, jonka kanssa lopetimme keväällä, että on taas maisemissa - yksin. Ja on hakeutunut seuraanikin. Että solmuista on. Nyt on oltava varuillaan. Mikä lie motiivinsa.

Lue lisää

arvuuttelemaan. Neuvoni Sinulle on edelleen- kärsivällisyyttä! Kyllä ne paljastuu. Ne on aina paljastuneet. Jos on jotain... Sitä ei kyllä aikakaan poista. Jos ei... Niin aika näyttää. Hyvää yötä.

hei keijuli , älä lannistu kirjoitti:

Olen ulkopuolinen ja keskeytän sun erään toisen kirjoittelun . Mutta kun itse koin voimien hiipuvan , tuntui etten jaksaisi ottaa enää vastaan mitäään , en suurempia riskejä elämässäni . Kannustit jatkamaan , sanoit että voimia löytyy kun uskallan katsoa eteenpäin , luottaa tulevaisuuteen . Samoin nyt sanoisin Sinulle !!!

Lue lisää

Voi kiitoksia! Onhan täällä juteltu jo tämän pimeän ajan vaikutuksestakin vesimiehen mielialaan, ehkä tässä pimeässä onkin vain vaikea "nähdä eteenpäin".
Riskien ottamisesta: riskihän se on tämäkin! Vaikka kirjoittelemme täällä tuntemattomina, laitamme itsemme alttiiksi väärinymmärryksille ja tietysti ilkeyksillekin. Mutta myös näille mukaville tunteille! Kiva kun "keskeytit"!

en lähde kirjoitti:

arvuuttelemaan. Neuvoni Sinulle on edelleen- kärsivällisyyttä! Kyllä ne paljastuu. Ne on aina paljastuneet. Jos on jotain... Sitä ei kyllä aikakaan poista. Jos ei... Niin aika näyttää. Hyvää yötä.

Lue lisää

...olen ajatellutkin että katson kaikessa rauhassa. Kuten sanoin, riskejä ei! Sanoit taas niin kivasti. Mukavia unia Sinulle!

Keijuli kirjoitti:

...olen ajatellutkin että katson kaikessa rauhassa. Kuten sanoin, riskejä ei! Sanoit taas niin kivasti. Mukavia unia Sinulle!

aina silloin kun hyppäät tuntemattomaan. Silloin ei voi tietää mitä edessä odottaa. Vältän kyllä itsekin tietynlaisia riskejä. Ei tunnu kovin fiksulta lähteä täysin ajattelematta mahdollisesti taas satuttamaan itseään ja siinä sivussa myös muita. Tai kyllä ne muut siinä tekisi sen ihan itse. Ne ei vaan ehkä ymmärtäisi tekevän sitä.

otat,--. kirjoitti:

aina silloin kun hyppäät tuntemattomaan. Silloin ei voi tietää mitä edessä odottaa. Vältän kyllä itsekin tietynlaisia riskejä. Ei tunnu kovin fiksulta lähteä täysin ajattelematta mahdollisesti taas satuttamaan itseään ja siinä sivussa myös muita. Tai kyllä ne muut siinä tekisi sen ihan itse. Ne ei vaan ehkä ymmärtäisi tekevän sitä.

Lue lisää

Jokainen meistä joutuu ottamaan tietyissä tilanteissa eläämää riskejä . Hypätä kuin tuntemattomaan , mutta jos tiedostaa tosiasiat . Satuttaa muita tai itseään . Itse siinä vaiheessa punnitsen hyvät kuin huonot puolet ennen kuin päätän , otanko vain jätänkö .

Moniko joutuu tekemään asioita , vaikka tiedostaa riskit . Kaikilla ei ehkä aina ole vaihtoehtoja . Siinä voi satuttaa itsensä kuin myös läheisiä ihmisiä . On tietysti niitäkin jotka menevät , hyppäävät ilman mitään ajattelematta tai satuttaako itseään tai toisista piittaamatta tuiki tuntemattomaan . Eivät ehkä sillä hetkellä ymmärrä mitä siitä on seurauksena .

Itse olen omien kokemuksien kautta joutunut ilman omaaki tahtoani ottamaan tiettyjä riskejä , eniten ne ovat satuttaneet itseäni . Se on tehnyt tietyn varauksen jo elämässäni , mietin asioita usein monista näkökulmista ennenkuin on liian myöhäistä .

jokainen joutuu... kirjoitti:

Jokainen meistä joutuu ottamaan tietyissä tilanteissa eläämää riskejä . Hypätä kuin tuntemattomaan , mutta jos tiedostaa tosiasiat . Satuttaa muita tai itseään . Itse siinä vaiheessa punnitsen hyvät kuin huonot puolet ennen kuin päätän , otanko vain jätänkö .

Moniko joutuu tekemään asioita , vaikka tiedostaa riskit . Kaikilla ei ehkä aina ole vaihtoehtoja . Siinä voi satuttaa itsensä kuin myös läheisiä ihmisiä . On tietysti niitäkin jotka menevät , hyppäävät ilman mitään ajattelematta tai satuttaako itseään tai toisista piittaamatta tuiki tuntemattomaan . Eivät ehkä sillä hetkellä ymmärrä mitä siitä on seurauksena .

Itse olen omien kokemuksien kautta joutunut ilman omaaki tahtoani ottamaan tiettyjä riskejä , eniten ne ovat satuttaneet itseäni . Se on tehnyt tietyn varauksen jo elämässäni , mietin asioita usein monista näkökulmista ennenkuin on liian myöhäistä .

Lue lisää

ULKOPUOLISENA HENKILÖNÄ MIELENKIINTOINEN ON OLLUT SEURATA KIRJOITUKSIANNE . Usein monia asioita jää miettimään pohtimaan . Toivottavasti en sekoittanut juttuanne joka ehkä kesken . Ei muuta kuin tsemppiä molemmille !

Keijuli kirjoitti:

Voi kiitoksia! Onhan täällä juteltu jo tämän pimeän ajan vaikutuksestakin vesimiehen mielialaan, ehkä tässä pimeässä onkin vain vaikea "nähdä eteenpäin".
Riskien ottamisesta: riskihän se on tämäkin! Vaikka kirjoittelemme täällä tuntemattomina, laitamme itsemme alttiiksi väärinymmärryksille ja tietysti ilkeyksillekin. Mutta myös näille mukaville tunteille! Kiva kun "keskeytit"!

Lue lisää

Itselleni pimeä aika on kuin rauhoittumista . Mielen ja rauhan aikaa . En koe mitenkän sen vaikuttavan negatiivisesti mielialaan , päin vastoin . Näen eteen ja kun kevään ensi säteet näkyy se on taas käänne uuteen vaiheeseen vuodessa . Monelle tämä aika on varsin hankala , mutta olen oppinut nauttimaan pimeydestäkin , tiedän päivä paistaa jos ... on päiviäni jäljellä ...toivon ! Ei muuta kuin hae niitä hyviä asioita pimeydestä , rauhoitu , mielesi lepää . Kynttilän liekki loimuaa , kun katselet sitä hiljaisuudessa huomaat elämässäsi on paljon hyvää . Kun vain uppoudut omiin mietteisiin . Se rauhoittaa mielesi . Nautitaan pimeydestäkin , ehkä se ei kaikille ole helppoa ymmärrän sen myös .

otat,--. kirjoitti:

aina silloin kun hyppäät tuntemattomaan. Silloin ei voi tietää mitä edessä odottaa. Vältän kyllä itsekin tietynlaisia riskejä. Ei tunnu kovin fiksulta lähteä täysin ajattelematta mahdollisesti taas satuttamaan itseään ja siinä sivussa myös muita. Tai kyllä ne muut siinä tekisi sen ihan itse. Ne ei vaan ehkä ymmärtäisi tekevän sitä.

Lue lisää

Monta kertahan sen riskin ottaa vasta sitten kun ei enää ole muuta tutumpaa mahdollisuutta eli asia/tilanne ei voi enää hullummaksi mennä!
Luen vielä paremmin tänne illan mittaan tulleet viestit, nyt hosuin vain ilmoittautumaan ja toivottamaan hyvät yöt! Olin siis illan menossa.
Jatketaan huomenna jos ehditään.

pimeä aika kirjoitti:

Itselleni pimeä aika on kuin rauhoittumista . Mielen ja rauhan aikaa . En koe mitenkän sen vaikuttavan negatiivisesti mielialaan , päin vastoin . Näen eteen ja kun kevään ensi säteet näkyy se on taas käänne uuteen vaiheeseen vuodessa . Monelle tämä aika on varsin hankala , mutta olen oppinut nauttimaan pimeydestäkin , tiedän päivä paistaa jos ... on päiviäni jäljellä ...toivon ! Ei muuta kuin hae niitä hyviä asioita pimeydestä , rauhoitu , mielesi lepää . Kynttilän liekki loimuaa , kun katselet sitä hiljaisuudessa huomaat elämässäsi on paljon hyvää . Kun vain uppoudut omiin mietteisiin . Se rauhoittaa mielesi . Nautitaan pimeydestäkin , ehkä se ei kaikille ole helppoa ymmärrän sen myös .

Lue lisää

Kyllä minäkin koen pimeän turvana.
Syy miksi tämä aika on raskaampaa, on paljolti se epävarmuus ja vaivalloisuus mikä tulee vastaan kun lähden töihin aamupimeässä. Ja palatessa on jo sama pimeys. Teen työmatkat polkupyörällä. Jos saan vain olla pimeässä, on se ystävä.

Keijuli kirjoitti:

Kyllä minäkin koen pimeän turvana.
Syy miksi tämä aika on raskaampaa, on paljolti se epävarmuus ja vaivalloisuus mikä tulee vastaan kun lähden töihin aamupimeässä. Ja palatessa on jo sama pimeys. Teen työmatkat polkupyörällä. Jos saan vain olla pimeässä, on se ystävä.

Lue lisää

Koet pimeän tavallaan turvana . Mutta epävarmuus ja vaivalloisuus miksi koet ne tietyllä tavalla raskaana .Ja se , että perimmiltäsi nautit pimeästä , yksiolostasi . Koet sen ystävänä . Pimeys on kuin mysteeri , moniko osaa selittää miksi aika on kuin painajainen . Pelottava , masentava ... miksi ei monikaan näe asiasta valoisampaa puolta . Pimeyden voisi ottaa rauhoittumisen , sisimpänä lepäämisen aikana . Pimeyden jälkeen koittaa valon aika , se antaa kuin voimia jatkaa taas . Itse vain en pysty elämään mielessäni kuin nyt ja tässä . Mutta pimeys ei muserra itseäni . Usein on asiat joita tulee eteen kannettavaksi kuin taakaksi .

rauhoittumisen aikako ? kirjoitti:

Koet pimeän tavallaan turvana . Mutta epävarmuus ja vaivalloisuus miksi koet ne tietyllä tavalla raskaana .Ja se , että perimmiltäsi nautit pimeästä , yksiolostasi . Koet sen ystävänä . Pimeys on kuin mysteeri , moniko osaa selittää miksi aika on kuin painajainen . Pelottava , masentava ... miksi ei monikaan näe asiasta valoisampaa puolta . Pimeyden voisi ottaa rauhoittumisen , sisimpänä lepäämisen aikana . Pimeyden jälkeen koittaa valon aika , se antaa kuin voimia jatkaa taas . Itse vain en pysty elämään mielessäni kuin nyt ja tässä . Mutta pimeys ei muserra itseäni . Usein on asiat joita tulee eteen kannettavaksi kuin taakaksi .

Lue lisää

täällä. Mielenkiintoista kun puhutte pimeydestä. Muistan vielä ajan kun toden teolla rakastin pimeyttä. En pitänyt kovin paljon valosta. En pitänyt monestakaan asiasta, mitä näin valoisassa. Pimeässä kaikki näytti paremmalta. Siedettävämmältä. Pimeys helpotti ummistamaan silmäni tosiasioilta. Oli todella vaikeaa uskoa moniakin asioita elämässä. Kuin usein mielessäni kysyinkään, että voiko tämä olla totta? Voiko joku oikeasti toimia niin? Voiko joku oikeasti ajatella niin? Elämä on näyttänyt, että kyllä voi. Silloin yritti monella tavalla puhua, toimia, saada joku katsomaan peiliin... Eihän siitä mitään tullut. En ollut vielä itsekään kovin usein sinne katsonut. Sitten kun päätin katsoa ja miettiä vähän omia tekoja ja valintoja, ymmärsin monia asioita elämästä. Tein yksinkertaisesti vaan sovinnon itseni kanssa. Lopetin sisäisen kinasteluni. Hyväksyin sen tosiasian, että jos joku muu pitää minua vaikeana ihmisenä niin minun täytyy olla erittäin vaikea ihminen. Koska muut näki ja näkee edelleen vaan pieniä osasia minusta. Mutta sen sovinnon jälkeen aloin rakastaa valoa. En kyllä inhoa sen takia pimeyttäkään. Kunnioitan sitä edelleen. Olen vaan paljon virkeämpi mieleltä ja keholta valoisaan aikaan.
Siitä riskien ottamisesta vielä. Itse vältän suurimman osan riskeistä nykyään kärsivällisyydellä. Jos en tunne jotain, minulla kärsivällisyyttä oppia tuntemaan se jokin.. Minulla ei ole enää kiire tässä valmiissa maailmassa. Jos jotain hyvää on edessä, jaksan tarkkailla oman aikani ottaakseen selvää, että onko se todella niin...

on taas kirjoitti:

täällä. Mielenkiintoista kun puhutte pimeydestä. Muistan vielä ajan kun toden teolla rakastin pimeyttä. En pitänyt kovin paljon valosta. En pitänyt monestakaan asiasta, mitä näin valoisassa. Pimeässä kaikki näytti paremmalta. Siedettävämmältä. Pimeys helpotti ummistamaan silmäni tosiasioilta. Oli todella vaikeaa uskoa moniakin asioita elämässä. Kuin usein mielessäni kysyinkään, että voiko tämä olla totta? Voiko joku oikeasti toimia niin? Voiko joku oikeasti ajatella niin? Elämä on näyttänyt, että kyllä voi. Silloin yritti monella tavalla puhua, toimia, saada joku katsomaan peiliin... Eihän siitä mitään tullut. En ollut vielä itsekään kovin usein sinne katsonut. Sitten kun päätin katsoa ja miettiä vähän omia tekoja ja valintoja, ymmärsin monia asioita elämästä. Tein yksinkertaisesti vaan sovinnon itseni kanssa. Lopetin sisäisen kinasteluni. Hyväksyin sen tosiasian, että jos joku muu pitää minua vaikeana ihmisenä niin minun täytyy olla erittäin vaikea ihminen. Koska muut näki ja näkee edelleen vaan pieniä osasia minusta. Mutta sen sovinnon jälkeen aloin rakastaa valoa. En kyllä inhoa sen takia pimeyttäkään. Kunnioitan sitä edelleen. Olen vaan paljon virkeämpi mieleltä ja keholta valoisaan aikaan.
Siitä riskien ottamisesta vielä. Itse vältän suurimman osan riskeistä nykyään kärsivällisyydellä. Jos en tunne jotain, minulla kärsivällisyyttä oppia tuntemaan se jokin.. Minulla ei ole enää kiire tässä valmiissa maailmassa. Jos jotain hyvää on edessä, jaksan tarkkailla oman aikani ottaakseen selvää, että onko se todella niin...

Lue lisää

Luopuja , sori vaan . Olen kyllä kirjoitellut mutta en tällä nimimerkillä !
Anteeksi jos tungin kirjoitustenne väliin !
PIMEYDEN JÄLKEEN TULEE VALOA ELÄMÄÄN .

en ehkä ole kyseinen kirjoitti:

Luopuja , sori vaan . Olen kyllä kirjoitellut mutta en tällä nimimerkillä !
Anteeksi jos tungin kirjoitustenne väliin !
PIMEYDEN JÄLKEEN TULEE VALOA ELÄMÄÄN .

etten ole tämän keskustelupalstan omistaja. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tänne muutkin kirjoittavat. Enkä oikein halua uskoa, että olisi Keijulillakaan.
Pimeydestä vielä. Kun tulee pimeämpi aika, lakatan saamasta d-vitamiinia. Aika tärkeä vitamiini kuitenkin meille. Se vie kaikelta elävältä kesäisen vireyden. Se on merkki siitä, että rauhallisemmin. Tekemisiä, mitä nyt sitten kullakin on, ei kannata lopettaa. Vaan tehdä kenties vähemmän, rauhallisemmin. Ei ole mieltä työn tai jonkin muun takia hommata itselle kevätväsymystä. Ja ei pimeydessä mitään pahaa ole. Eihän ilman sitä olisi valoakaan. Tarpeellisia kummatkin. Valossa vaikea levätä, nukkua ja pimeässä on taas hankalampi valvoa. Meidän täytyy nukkua jaksaakseen valvoa ja valvoa jaksaakseen nukkua...

Keijuli kirjoitti:

Voi kiitoksia! Onhan täällä juteltu jo tämän pimeän ajan vaikutuksestakin vesimiehen mielialaan, ehkä tässä pimeässä onkin vain vaikea "nähdä eteenpäin".
Riskien ottamisesta: riskihän se on tämäkin! Vaikka kirjoittelemme täällä tuntemattomina, laitamme itsemme alttiiksi väärinymmärryksille ja tietysti ilkeyksillekin. Mutta myös näille mukaville tunteille! Kiva kun "keskeytit"!

Lue lisää

KIITOS Sinulle itsellesi ja hyvää yötä . Huomenna lähden , en tiedä milloin palaan ?! Katso eteenpäin , annat monille voimia jatkaa !

hyvää yötä kirjoitti:

KIITOS Sinulle itsellesi ja hyvää yötä . Huomenna lähden , en tiedä milloin palaan ?! Katso eteenpäin , annat monille voimia jatkaa !

Ilmoittaudu, kun palaat. Luota omiin voimiisi. Hyvää yötä.

en ehkä ole kyseinen kirjoitti:

Luopuja , sori vaan . Olen kyllä kirjoitellut mutta en tällä nimimerkillä !
Anteeksi jos tungin kirjoitustenne väliin !
PIMEYDEN JÄLKEEN TULEE VALOA ELÄMÄÄN .

Kirjoita oma aloitus, please!

Keijuli kirjoitti:

Ilmoittaudu, kun palaat. Luota omiin voimiisi. Hyvää yötä.

Kai Keijuli tunnistit, että poistuja/lähtijä ei ollut OIKEA LUOPUJA!!??
Vaan se, joka tämän kivan kirjoittelun aina sekoittaa.

!!!! kirjoitti:

Kai Keijuli tunnistit, että poistuja/lähtijä ei ollut OIKEA LUOPUJA!!??
Vaan se, joka tämän kivan kirjoittelun aina sekoittaa.

Erotan kyllä heidät toisistaan, olemme tässä jo niin kauan pyörineet. Eikä minua toki haittaa, vaikka meitä on tässä moniakin. Terveiset vain Sinullekin sinne jonnekin ja mukavaa päivää!

Keijuli kirjoitti:

Erotan kyllä heidät toisistaan, olemme tässä jo niin kauan pyörineet. Eikä minua toki haittaa, vaikka meitä on tässä moniakin. Terveiset vain Sinullekin sinne jonnekin ja mukavaa päivää!

Lue lisää

Niin. Onhan tämä ihan jokaiselle avoin keskustelupaikka. Turha siitä on mitään kinaa aloittaa.
Muistin yhtäkkiä kun joskus mainitsit leipomisen olevan Sinulle ylivoimainen tehtävä. Alkoi vaan hymyilyttää, että ei se kyllä minultakaan ole koskaan sujunut. Vaikka muuten olen kyllä keittiössä aika kotona. Leipomisen olen vaan päättänyt jättää niille, jotka osaa sen. Se siitä.
Enpä ole pahemmin kertonut täällä tämän hetkisiä elämäntilanteitani. Kerron nyt yhden. Olen eräänlaisen valinnan edessä, että joko muut tai minä. Ei tarkoita sitä, että olisin toimimassa muita vastaan, vaan lakkaan toimimasta muiden puolesta. Taidan tällä kertaa valita sen minän. Siinä valinnassa punnitaan aika monia asioita. Olen sen jälkeen taas himpun verran viisaampi. Teidän kuka on kuka. En viitsi kertoa asiasta sen tarkemmin.

taas. kirjoitti:

Niin. Onhan tämä ihan jokaiselle avoin keskustelupaikka. Turha siitä on mitään kinaa aloittaa.
Muistin yhtäkkiä kun joskus mainitsit leipomisen olevan Sinulle ylivoimainen tehtävä. Alkoi vaan hymyilyttää, että ei se kyllä minultakaan ole koskaan sujunut. Vaikka muuten olen kyllä keittiössä aika kotona. Leipomisen olen vaan päättänyt jättää niille, jotka osaa sen. Se siitä.
Enpä ole pahemmin kertonut täällä tämän hetkisiä elämäntilanteitani. Kerron nyt yhden. Olen eräänlaisen valinnan edessä, että joko muut tai minä. Ei tarkoita sitä, että olisin toimimassa muita vastaan, vaan lakkaan toimimasta muiden puolesta. Taidan tällä kertaa valita sen minän. Siinä valinnassa punnitaan aika monia asioita. Olen sen jälkeen taas himpun verran viisaampi. Teidän kuka on kuka. En viitsi kertoa asiasta sen tarkemmin.

Lue lisää

Mielelläni kuulisin enemmänkin, kuten arvaat. Mutta jo tuo että olet valitsemassa "minän" kulostaa niin hyvältä että aivan sydän muljahti! Kiva juttu! Olen taas lähdössä katsomaan yöelämää, mutta huomenna laitan Sinulle viestiä vaikka heti aamukahvin jälkeen.

Keijuli kirjoitti:

Mielelläni kuulisin enemmänkin, kuten arvaat. Mutta jo tuo että olet valitsemassa "minän" kulostaa niin hyvältä että aivan sydän muljahti! Kiva juttu! Olen taas lähdössä katsomaan yöelämää, mutta huomenna laitan Sinulle viestiä vaikka heti aamukahvin jälkeen.

Lue lisää

Kävin eräillä sivuilla tekemässä syntymäkarttani. Ensimmäistä kertaa. Ihan vaan vertailun vuoksi. Olenko nähnyt itseni "oikein tai väärin" Hämmästykseni oli aika suuri kun en väitä vastaan yhdellekään asialle. Sain vastauksen yhdelle kysymykselle. Miksi muilla ei ole sitä mitä muilla on? Olen aina tuntenut olevan henkisesti todella paljon vanhempi kun muut. Ja se kartta kertoi minun olevan vielä vanhempi kuin olen itse luullut. Yksi ote siitä. "Valtaosa ihmisistä ei ole vielä saavuttanut hermostossa tätä kehitystasoa, siksi he voivat kokea sinut kylmänä ja etäisenä viisastelijana" Se selittää ylimielisyyteni. Joskus aikanaan yritin oppia pois ylimielisyyttäni. Epäonnistuin siinä. Siispä aloin opettelemaan elämään sen kanssa. Alan jo olla kohtuullisen hyvä siinä.

päivää. kirjoitti:

Kävin eräillä sivuilla tekemässä syntymäkarttani. Ensimmäistä kertaa. Ihan vaan vertailun vuoksi. Olenko nähnyt itseni "oikein tai väärin" Hämmästykseni oli aika suuri kun en väitä vastaan yhdellekään asialle. Sain vastauksen yhdelle kysymykselle. Miksi muilla ei ole sitä mitä muilla on? Olen aina tuntenut olevan henkisesti todella paljon vanhempi kun muut. Ja se kartta kertoi minun olevan vielä vanhempi kuin olen itse luullut. Yksi ote siitä. "Valtaosa ihmisistä ei ole vielä saavuttanut hermostossa tätä kehitystasoa, siksi he voivat kokea sinut kylmänä ja etäisenä viisastelijana" Se selittää ylimielisyyteni. Joskus aikanaan yritin oppia pois ylimielisyyttäni. Epäonnistuin siinä. Siispä aloin opettelemaan elämään sen kanssa. Alan jo olla kohtuullisen hyvä siinä.

Lue lisää

Olipa jännittävä juttu! Mitä muuta osui kohdalleen? Olen joskus itse miettinyt sitä, että miten minusta voisi sanoa jotakin "pysyvää"? Koen itse olleeni eri ikäisenä niin erilainen ja toivon vielä olevanikin jatkossa aina jotain uutta, "parempaa".
Katson nyt vielä tuon eilisen kirjeesi ja jatkan. Kahvit juotu.

Keijuli kirjoitti:

Olipa jännittävä juttu! Mitä muuta osui kohdalleen? Olen joskus itse miettinyt sitä, että miten minusta voisi sanoa jotakin "pysyvää"? Koen itse olleeni eri ikäisenä niin erilainen ja toivon vielä olevanikin jatkossa aina jotain uutta, "parempaa".
Katson nyt vielä tuon eilisen kirjeesi ja jatkan. Kahvit juotu.

Lue lisää

kaikki. Siellä oli aika paljon. Aika paljon tietoisesti kannettavaksi. Selittää minulle, miksi elämäni on ollut aikaisemmin mitä on ollut. Miksi olen kyennyt pienellä vaivannäöllä asioihin, mihin muilla menee aika kauan aikaa. Ja toiset ei pysty siihen ikinä. Kartta väitti olen ollut täällä jo tuhansia, tuhansia vuosia sitten... Kertoi oikeastaan aika pitkälle samaa, mitä joskus kertoi numerot. Ja sehän vasta kuulostaisi "mitä sekin itsestä luulee?"

taas. kirjoitti:

Niin. Onhan tämä ihan jokaiselle avoin keskustelupaikka. Turha siitä on mitään kinaa aloittaa.
Muistin yhtäkkiä kun joskus mainitsit leipomisen olevan Sinulle ylivoimainen tehtävä. Alkoi vaan hymyilyttää, että ei se kyllä minultakaan ole koskaan sujunut. Vaikka muuten olen kyllä keittiössä aika kotona. Leipomisen olen vaan päättänyt jättää niille, jotka osaa sen. Se siitä.
Enpä ole pahemmin kertonut täällä tämän hetkisiä elämäntilanteitani. Kerron nyt yhden. Olen eräänlaisen valinnan edessä, että joko muut tai minä. Ei tarkoita sitä, että olisin toimimassa muita vastaan, vaan lakkaan toimimasta muiden puolesta. Taidan tällä kertaa valita sen minän. Siinä valinnassa punnitaan aika monia asioita. Olen sen jälkeen taas himpun verran viisaampi. Teidän kuka on kuka. En viitsi kertoa asiasta sen tarkemmin.

Lue lisää

Tuosta valinnastasi, muut vai minä.
Mielestäni on monta syytä valita minä. Kuka minusta huolen pitää ellen minä itse, kuka sanoo että pitää hellittää, säästää voimiaan tms. Minun velvollisuuteni on huolehtia itsestäni.
Se ei ole keneltäkään pois.
Se ei tosiaankaan ole ketään vastaan kun sen oikein oivaltaa.
Ja sitten se toisten puolesta toimiminen. Sehän on karhunpalvelus. Suojeleminen, varjeleminen ja toisen elämän järjesteleminen voikin olla se pahin mahdollinen apu.
Ja vielä: joskus olemme puhuneet että elämälläni on arvoa se, mikä arvo sillä on muille ihmisille.
Monet naiset vallankin, tulkitsevat sen arvon teoiksi. Huolehditaan, siivotaan, LEIVOTAAN...
Olen ehkä alitajuisetikin ollut sitä kuviota vastaan. Olen aina ollut todella huono kaikessa perinteisesti "naiselle kuuluvassa". Olen hakenut arvoa itselleni OLEMALLA jotain, en TEKEMÄLLÄ. Minulle se on selvä valinta.

asiassa... kirjoitti:

kaikki. Siellä oli aika paljon. Aika paljon tietoisesti kannettavaksi. Selittää minulle, miksi elämäni on ollut aikaisemmin mitä on ollut. Miksi olen kyennyt pienellä vaivannäöllä asioihin, mihin muilla menee aika kauan aikaa. Ja toiset ei pysty siihen ikinä. Kartta väitti olen ollut täällä jo tuhansia, tuhansia vuosia sitten... Kertoi oikeastaan aika pitkälle samaa, mitä joskus kertoi numerot. Ja sehän vasta kuulostaisi "mitä sekin itsestä luulee?"

Lue lisää

Kerro nyt vain ja anna luulla että luulet! Aivan poksahdan uteliaisuutta. Oliko se joku maksullinen juttu mistä sen kokeilit? Kun sanot että olet kyennyt pienellä vaivannäöllä asioihin minin muilla menee aikaa, tarkoittaako se vaivannäkö myös sitä että Sinua ei ole kovasti koeteltu oppiaksesi? Eli ne oppitunnit olet jo käynyt silloin joskus....

Keijuli kirjoitti:

Tuosta valinnastasi, muut vai minä.
Mielestäni on monta syytä valita minä. Kuka minusta huolen pitää ellen minä itse, kuka sanoo että pitää hellittää, säästää voimiaan tms. Minun velvollisuuteni on huolehtia itsestäni.
Se ei ole keneltäkään pois.
Se ei tosiaankaan ole ketään vastaan kun sen oikein oivaltaa.
Ja sitten se toisten puolesta toimiminen. Sehän on karhunpalvelus. Suojeleminen, varjeleminen ja toisen elämän järjesteleminen voikin olla se pahin mahdollinen apu.
Ja vielä: joskus olemme puhuneet että elämälläni on arvoa se, mikä arvo sillä on muille ihmisille.
Monet naiset vallankin, tulkitsevat sen arvon teoiksi. Huolehditaan, siivotaan, LEIVOTAAN...
Olen ehkä alitajuisetikin ollut sitä kuviota vastaan. Olen aina ollut todella huono kaikessa perinteisesti "naiselle kuuluvassa". Olen hakenut arvoa itselleni OLEMALLA jotain, en TEKEMÄLLÄ. Minulle se on selvä valinta.

Lue lisää

olenko siinä oikeassa mutta usein tuntuu siltä että läsnäoloni pelkästään vaikuttaa aika paljon ihmisiin. Hyvät muuttuu paremmiksi ja huonot huonommiksi. Naamiot häviää. Itse olen sen jonkin olemisen nähnyt sillä tavalla, että voidakseen olla jotain, täytyy myös osata tehdä sitä jotain. Ei riitä pelkästään sana siitä. Sanojen takana täytyy löytyä myös teot.
Ne muutamat kerrat seurustellut, asunut naisen kanssa yhdessä, en ole tarvinut niitä tekemään mitään puolestani. Esim. laittamaan ruokaa, siivoomaan, pesemään pyykkini jne. Pystyn siihen kaikkeen itsekin. Siinä olen vaan ajautunut siihen, että sekin kaikki on kaatunut minun niskaan. En ikinä ymmärtänyt sitä, ettei miksi näitä kaikkia asioita ei voitu tehdä vuorotellen. Ei mitään tarkkoja vuoroja vaan ajan ja mahdollisuuksien mukaan. Jos toinen on enemmän kotona ja toinen töissä niin eikö se joka on kotona voisi silloin myö huolehtia kodista? Eikä odottaa sitä kun toinen tulee pitkän päivän jälkeen töistä vielä kotiin siivomaan, laittamaan ruokaa... On asioita mitä voi tehdä miehet ja naiset kummatkin. Riippuen jokaisen elämäntilanteesta. Ja sitten on asioita mitkä luonnistuu yhdeltä sukupuolelta paremmin kuin toiselta ja sama päinvastoin.
Siitä valinnastani kerron seuraavan kerran kun olen tehnyt sen ja nähnyt sen vaikutukset.

Keijuli kirjoitti:

Kerro nyt vain ja anna luulla että luulet! Aivan poksahdan uteliaisuutta. Oliko se joku maksullinen juttu mistä sen kokeilit? Kun sanot että olet kyennyt pienellä vaivannäöllä asioihin minin muilla menee aikaa, tarkoittaako se vaivannäkö myös sitä että Sinua ei ole kovasti koeteltu oppiaksesi? Eli ne oppitunnit olet jo käynyt silloin joskus....

Lue lisää

Oli maikkarin sivuilla. Ehkä siinäkin on eri tulkintoja. Pitäisi kai saada myös muilta astrologeilta jonkinlainen tulkinta voidakseen vertailla niitä keskenään.
Ne asiat mitä siellä luki kuulostaisi kovalta itsekehulta. En haluaisi tehdä sitä täällä. Se hermostojuttu selittää myös korkean kipukynnyksen, rasituksen siedon, erilaisten äärimmästen olosuhteiden siedon(kuuma, kylmä jne.) Terveyteni. Miksi olen pystynyt kohtelemaan kehoani kaltoin ilman mitään vakavia seurauksia. Miksi aivoni toimivat vieläkin kohtuullisen hyvin vaikka joskus yritin parhaani hävittääkseen niiden toimintakyvyn.
Ja sitten vielä lisää muita juttuja. Sain vahvistuksen siihen, etten tee nyt sitä työtä mitä minun pitäisi tehdä. Ihan sen takia, että se on liian helppoa minulle. Mutta tulevaisuus näyttää kyllä muuta kuin tämä nyt...

varma, että kirjoitti:

olenko siinä oikeassa mutta usein tuntuu siltä että läsnäoloni pelkästään vaikuttaa aika paljon ihmisiin. Hyvät muuttuu paremmiksi ja huonot huonommiksi. Naamiot häviää. Itse olen sen jonkin olemisen nähnyt sillä tavalla, että voidakseen olla jotain, täytyy myös osata tehdä sitä jotain. Ei riitä pelkästään sana siitä. Sanojen takana täytyy löytyä myös teot.
Ne muutamat kerrat seurustellut, asunut naisen kanssa yhdessä, en ole tarvinut niitä tekemään mitään puolestani. Esim. laittamaan ruokaa, siivoomaan, pesemään pyykkini jne. Pystyn siihen kaikkeen itsekin. Siinä olen vaan ajautunut siihen, että sekin kaikki on kaatunut minun niskaan. En ikinä ymmärtänyt sitä, ettei miksi näitä kaikkia asioita ei voitu tehdä vuorotellen. Ei mitään tarkkoja vuoroja vaan ajan ja mahdollisuuksien mukaan. Jos toinen on enemmän kotona ja toinen töissä niin eikö se joka on kotona voisi silloin myö huolehtia kodista? Eikä odottaa sitä kun toinen tulee pitkän päivän jälkeen töistä vielä kotiin siivomaan, laittamaan ruokaa... On asioita mitä voi tehdä miehet ja naiset kummatkin. Riippuen jokaisen elämäntilanteesta. Ja sitten on asioita mitkä luonnistuu yhdeltä sukupuolelta paremmin kuin toiselta ja sama päinvastoin.
Siitä valinnastani kerron seuraavan kerran kun olen tehnyt sen ja nähnyt sen vaikutukset.

Lue lisää

Yritänpä kertoa millaista tekemisen ja olemisen eroa tarkoitan. Jos laitamme ruokaa tai vaikka siivoilemme, on tärkeämpää se keskustelu ja yhdessäolo kuin se että kumpi tekee mitäkin. Mutta jos minun arvoni on siinä että taas kerran siivosin - minua ei tarvitse huomata, kuunnella - KOHDATA! Siihen en suostu!

Keijuli kirjoitti:

Yritänpä kertoa millaista tekemisen ja olemisen eroa tarkoitan. Jos laitamme ruokaa tai vaikka siivoilemme, on tärkeämpää se keskustelu ja yhdessäolo kuin se että kumpi tekee mitäkin. Mutta jos minun arvoni on siinä että taas kerran siivosin - minua ei tarvitse huomata, kuunnella - KOHDATA! Siihen en suostu!

Lue lisää

vielä. Sehän siinä se ongelma onkin. Että aletaan pitää toista itsestäänselvyytenä. Kotihan on kuitenkin kahdelle ihmiselle se paikka, missä ne saa olla kahden. Ilman ulkopuolisia. Ihan vaan keskenään. Niin eikö kumpikin voisi omalla panoksella pitää huolta siitä, että sinne kotiin on miellyttävä tulla. Erikseen silloin kun toisella ei ole mahdollisuutta siihen ja yhdessä silloin kun on siihen mahdollisuus. Eikä samalla tavalla kuin joillekkin on töihin meno. "Taas joutuu menemään..." (Unohdin mainita mahdolliset lapset)
Vähemmällä siivomisella pääsee aina kun sotkee vähemmän.

maksuton. kirjoitti:

Oli maikkarin sivuilla. Ehkä siinäkin on eri tulkintoja. Pitäisi kai saada myös muilta astrologeilta jonkinlainen tulkinta voidakseen vertailla niitä keskenään.
Ne asiat mitä siellä luki kuulostaisi kovalta itsekehulta. En haluaisi tehdä sitä täällä. Se hermostojuttu selittää myös korkean kipukynnyksen, rasituksen siedon, erilaisten äärimmästen olosuhteiden siedon(kuuma, kylmä jne.) Terveyteni. Miksi olen pystynyt kohtelemaan kehoani kaltoin ilman mitään vakavia seurauksia. Miksi aivoni toimivat vieläkin kohtuullisen hyvin vaikka joskus yritin parhaani hävittääkseen niiden toimintakyvyn.
Ja sitten vielä lisää muita juttuja. Sain vahvistuksen siihen, etten tee nyt sitä työtä mitä minun pitäisi tehdä. Ihan sen takia, että se on liian helppoa minulle. Mutta tulevaisuus näyttää kyllä muuta kuin tämä nyt...

Lue lisää

Olemme puhuneetkin joskus elämäntehtävästä ja siitä mitä oikeasti haluaisimme tehdä. Hieno juttu jos Sinulle löytyy se mitä hartaimmin haluat ja siis vahvimman kykysi. Mitä varten täällä ollaan? Olisi kamalaa jos ei voisi sitä toteuttaa. Mutta onhan se ensin keksittäväkin. Minulle tulee joskus sellainen hätä että eihän tämä elämä tässä voi olla, jotain muuta on oltava, jotain niin kirkkaasti minun että sen jälkeen en enää epäile enkä kysele miksi minä olen olemassa.

kotitöistä kirjoitti:

vielä. Sehän siinä se ongelma onkin. Että aletaan pitää toista itsestäänselvyytenä. Kotihan on kuitenkin kahdelle ihmiselle se paikka, missä ne saa olla kahden. Ilman ulkopuolisia. Ihan vaan keskenään. Niin eikö kumpikin voisi omalla panoksella pitää huolta siitä, että sinne kotiin on miellyttävä tulla. Erikseen silloin kun toisella ei ole mahdollisuutta siihen ja yhdessä silloin kun on siihen mahdollisuus. Eikä samalla tavalla kuin joillekkin on töihin meno. "Taas joutuu menemään..." (Unohdin mainita mahdolliset lapset)
Vähemmällä siivomisella pääsee aina kun sotkee vähemmän.

Lue lisää

Mutta kun on hyvä sotkemaan ja huono siivoamaan! Silloin pitää oppia vain viihtymään kaaoksessa. Jotkut tuttavat ovat tyrmistyneet ja jotkut vapautuneesti tulleet viihtymään tähän kaaokseen. Hauska juttu sekin.
Niinpä, juuri se toisen ja hänen tekemisiensä itsestäänselvänä pitäminen vie näkökyvyn.

Keijuli kirjoitti:

Mutta kun on hyvä sotkemaan ja huono siivoamaan! Silloin pitää oppia vain viihtymään kaaoksessa. Jotkut tuttavat ovat tyrmistyneet ja jotkut vapautuneesti tulleet viihtymään tähän kaaokseen. Hauska juttu sekin.
Niinpä, juuri se toisen ja hänen tekemisiensä itsestäänselvänä pitäminen vie näkökyvyn.

Lue lisää

sotkea, tulla hyväksi siinä. Jotkut osaa siivotakin sotkunsa. Helpoin tapa siinäkin on mielestäni se, ettei sotke enemmän kun pakko. Kun esimerkiksi kokkaan jotain, en ajattele enää kokkaamista. Sehän on jotain, mitä olen tehnyt aika monta kertaa. Jos jotain siinä vaiheessa yleensäkin ajattelen niin se, että miten pääsen vähemmällä tiskaamisella.

osaa kirjoitti:

sotkea, tulla hyväksi siinä. Jotkut osaa siivotakin sotkunsa. Helpoin tapa siinäkin on mielestäni se, ettei sotke enemmän kun pakko. Kun esimerkiksi kokkaan jotain, en ajattele enää kokkaamista. Sehän on jotain, mitä olen tehnyt aika monta kertaa. Jos jotain siinä vaiheessa yleensäkin ajattelen niin se, että miten pääsen vähemmällä tiskaamisella.

Lue lisää

Joopa joo. Minä saatankin ajatella siivoamista niin paljon etten edes aloita jotain tekemistä kun tiedän ettei siitä selviä siivoamatta!
Kyllä Sinä tässä vähitellen taidat oppia minut tuntemaan. Sanot aina itsestäsi että olet vaikea ihminen. Minä se vasta hankala olenkin. Mutta jos sallin itselleni puutteita, sallin ne kyllä toisillekin. Sillä lohdutan itseäni. Olen hyvin suvaitsevainen. Uskallan sen sanoa, koska kokemuksia muunlaisestakin suhtautumisesta on ympäristössä ihan riitämiin. Huomasitko, kun sanoo itsestään jotain hyvää, pitää heti selitellä! Höh.
Muistin tuossa yhden jutun ensimmäisiltä keskustelupäiviltämme: sanoin jollekin kaverilleni että olen jutellut netissä jonkun miehen kanssa. Hän kysyi millaisen. Vastasin: Luultavasti nuori risuparta! Oletko?

osaa kirjoitti:

sotkea, tulla hyväksi siinä. Jotkut osaa siivotakin sotkunsa. Helpoin tapa siinäkin on mielestäni se, ettei sotke enemmän kun pakko. Kun esimerkiksi kokkaan jotain, en ajattele enää kokkaamista. Sehän on jotain, mitä olen tehnyt aika monta kertaa. Jos jotain siinä vaiheessa yleensäkin ajattelen niin se, että miten pääsen vähemmällä tiskaamisella.

Lue lisää

Siivottu! Ja sitten taas sotkemaan.

Kiitos. Olen jo aiemminkin luvannut selvittää syntymäni kellonajan ja se on vaan jäänyt tekemättä. Nyt harmittaa. Tulevalla viikolla sen teen.

Keijuli kirjoitti:

Kiitos. Olen jo aiemminkin luvannut selvittää syntymäni kellonajan ja se on vaan jäänyt tekemättä. Nyt harmittaa. Tulevalla viikolla sen teen.

ole vielä oikea aika Sinun lukea sitä. Ehkä on. Tiedät sen itse parhaiten. Itse en olisi vuosi sitten vielä ollut siihen valmis. Nyt luin aika pitkälle sen, minkä jo tiedän itsestäni. Minkälainen olen. En tiennyt eri planeetojen sijaintia, huoneita yms. Se ei ollutkaan oleellista. Vaan se, että onko se paikkaansa pitävä. Eikä sillä mitään kiirettä ole. Siellä se on vielä ensi viikollakin. Ja ensi vuonnakin. Ja vielä senkin jälkeen kun olet jo poistunut täältä. Se on justiinsa sitä, mikä ei ala eikä lopu vaan jatkaa kiertoaan muotoa muuttaen.

ei vaan kirjoitti:

ole vielä oikea aika Sinun lukea sitä. Ehkä on. Tiedät sen itse parhaiten. Itse en olisi vuosi sitten vielä ollut siihen valmis. Nyt luin aika pitkälle sen, minkä jo tiedän itsestäni. Minkälainen olen. En tiennyt eri planeetojen sijaintia, huoneita yms. Se ei ollutkaan oleellista. Vaan se, että onko se paikkaansa pitävä. Eikä sillä mitään kiirettä ole. Siellä se on vielä ensi viikollakin. Ja ensi vuonnakin. Ja vielä senkin jälkeen kun olet jo poistunut täältä. Se on justiinsa sitä, mikä ei ala eikä lopu vaan jatkaa kiertoaan muotoa muuttaen.

Lue lisää

Voi että sanoit taas hyvin. Tiedätkö, on tosi hieno juttu että olen saanut jutella kanssasi!
Sinäkö laitoit sen maikkarin ohjeen minulle vai joku muu?

Keijuli kirjoitti:

Voi että sanoit taas hyvin. Tiedätkö, on tosi hieno juttu että olen saanut jutella kanssasi!
Sinäkö laitoit sen maikkarin ohjeen minulle vai joku muu?

Kukapa muu?

se olin kirjoitti:

Kukapa muu?

Olethan katsonut lukijoiden määrät. Kanssaeläjiä on! Kun viesti on hyvin lyhyt, en voi varmasti tunnistaa. Kerro mitä Sinä teet tänä iltana. Olisi kiva kuvitella.

Keijuli kirjoitti:

Olethan katsonut lukijoiden määrät. Kanssaeläjiä on! Kun viesti on hyvin lyhyt, en voi varmasti tunnistaa. Kerro mitä Sinä teet tänä iltana. Olisi kiva kuvitella.

viikonloppuani lapseni kanssa. Ensi viikolla on kai muutamissa pikkujouluissa käytävä. Kun on niin kovasti kutsuttu. Hauskaa iltaa Sinulle!

vietän kirjoitti:

viikonloppuani lapseni kanssa. Ensi viikolla on kai muutamissa pikkujouluissa käytävä. Kun on niin kovasti kutsuttu. Hauskaa iltaa Sinulle!

Muutama iltameno minullakin. Jatketaan kun ehditään! Mukavaa yhdessäoloa teille!

vietän kirjoitti:

viikonloppuani lapseni kanssa. Ensi viikolla on kai muutamissa pikkujouluissa käytävä. Kun on niin kovasti kutsuttu. Hauskaa iltaa Sinulle!

Tulipa mieleen vielä: Kun sanoin jollekin keskustelevani netissä mukavien ihmisten kanssa, hän sanoi: joo, se on hyvä yksinäisten ihmisten keskustelupaikka. Oletko Sinä yksinäinen? Minuun se ei oikein sopinut. Olin vain kiinnostunut Sinusta. Ja kuten muistat lähdin kirjoittamaan tälle palstalle kun olin aivan kysymysmerkkinä vesimies/vesimies -suhteen päättymisen jälkeen.
Mutta että se keskustelu jatkui, johtui Sinusta ja muutamasta muusta keskustelijasta.

Keijuli kirjoitti:

Tulipa mieleen vielä: Kun sanoin jollekin keskustelevani netissä mukavien ihmisten kanssa, hän sanoi: joo, se on hyvä yksinäisten ihmisten keskustelupaikka. Oletko Sinä yksinäinen? Minuun se ei oikein sopinut. Olin vain kiinnostunut Sinusta. Ja kuten muistat lähdin kirjoittamaan tälle palstalle kun olin aivan kysymysmerkkinä vesimies/vesimies -suhteen päättymisen jälkeen.
Mutta että se keskustelu jatkui, johtui Sinusta ja muutamasta muusta keskustelijasta.

Lue lisää

Olen ja en ole. Olen koska viihdyn kanssa aika paljon yksin. Olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Eli se eräänlainen yksinäisyys on oma valintani oltuaan joskus paljon sosiaalisempi kuin nyt. Huomasin voivan paremmin tällä tavalla. Kirjoitinhan jo aikaisemmin, ettei seuran saanti mikään ongelma ole vaan se mieluisan seuran... Ja en ole yksinäinen siksi, että minulla on minut. Ja sitä ei moni ihminen voi rehellisesti sanoa.
Olin muuten seurannut aika kauan erilaisia keskusteluja netissä. Kiinnostaa oikeasti tietää mitä ja miten ihmiset ajattelevat. Jotkut uskaltaa olla täällä rehellisiä itselle tuntemattomana, toiset taas ei. Kolmannet ei vielä edes tiedä mikä se rehellisyys on niin siksi eivät osaa sitä vielä.
Kirjoitin tänne vaan lyhyesti näkemykseni vapaudesta ja lopun jo tiedät itsekin. Annoin tälle pitkälle keskustelulle alkusyyn. Sinä ainoana kun huomasin kirjoittelusi sait minut kirjoittamaan lisää. Anteeksi muilta. Ei ole tarkoitus loukata ketään. Et ollut yhtä hukassa kuin moni muu. Ja tietenkin ne oikeat kysymykset, oikealla tavalla, oikeaan aikaan...

kysymykseesi. kirjoitti:

Olen ja en ole. Olen koska viihdyn kanssa aika paljon yksin. Olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Eli se eräänlainen yksinäisyys on oma valintani oltuaan joskus paljon sosiaalisempi kuin nyt. Huomasin voivan paremmin tällä tavalla. Kirjoitinhan jo aikaisemmin, ettei seuran saanti mikään ongelma ole vaan se mieluisan seuran... Ja en ole yksinäinen siksi, että minulla on minut. Ja sitä ei moni ihminen voi rehellisesti sanoa.
Olin muuten seurannut aika kauan erilaisia keskusteluja netissä. Kiinnostaa oikeasti tietää mitä ja miten ihmiset ajattelevat. Jotkut uskaltaa olla täällä rehellisiä itselle tuntemattomana, toiset taas ei. Kolmannet ei vielä edes tiedä mikä se rehellisyys on niin siksi eivät osaa sitä vielä.
Kirjoitin tänne vaan lyhyesti näkemykseni vapaudesta ja lopun jo tiedät itsekin. Annoin tälle pitkälle keskustelulle alkusyyn. Sinä ainoana kun huomasin kirjoittelusi sait minut kirjoittamaan lisää. Anteeksi muilta. Ei ole tarkoitus loukata ketään. Et ollut yhtä hukassa kuin moni muu. Ja tietenkin ne oikeat kysymykset, oikealla tavalla, oikeaan aikaan...

Lue lisää

"Voivani paremmin näin..." Juuri pari päivää sitten ajattelin että olen mieluummin yksin...
Minulla ei ole mitään kokemusta näistä palstoista mutta kuvitella osaan. Minulla on jotenkin semmoinen käsitys että jos ei yksin ole hyvä olla, on jotain paettavaa, jotain jota olen itse tehnyt tai jotain jota pelkään toisten taholta. Yritän pysytellä kaukana. Suojelen itseäni. Olenko täällä rehellisempi kuin muutoin olisin? Sitä en osaa sanoa kun muutoinkin pyrín rehellisyyteen. Se on minulle arvo sellaisenaan, on se sana tässä tai päiväkirjani sivuilla, tarvitsen sitä.
Ja kun sanoit että en ole hukassa...Olenhan minäkin välillä hukassa! Olethan Sinä sen jo näinä kuukausina huomannut! Mutta en ole sitä aristellut Sinulle näyttää! Kiitos Sinulle siitä.

Keijuli kirjoitti:

"Voivani paremmin näin..." Juuri pari päivää sitten ajattelin että olen mieluummin yksin...
Minulla ei ole mitään kokemusta näistä palstoista mutta kuvitella osaan. Minulla on jotenkin semmoinen käsitys että jos ei yksin ole hyvä olla, on jotain paettavaa, jotain jota olen itse tehnyt tai jotain jota pelkään toisten taholta. Yritän pysytellä kaukana. Suojelen itseäni. Olenko täällä rehellisempi kuin muutoin olisin? Sitä en osaa sanoa kun muutoinkin pyrín rehellisyyteen. Se on minulle arvo sellaisenaan, on se sana tässä tai päiväkirjani sivuilla, tarvitsen sitä.
Ja kun sanoit että en ole hukassa...Olenhan minäkin välillä hukassa! Olethan Sinä sen jo näinä kuukausina huomannut! Mutta en ole sitä aristellut Sinulle näyttää! Kiitos Sinulle siitä.

Lue lisää

sananparsi mutta niin totta, niin totta... Ei itseään karkuun pääse. Saahan sitä yrittää mutta jos on ratkaisemattomia ongelmia itsensä kanssa, ne ei pakoon juoksemalla poistu. Ne poistuu ainoastaan selvittämällä ne ja lopuksi antamalla anteeksi itselle.
Siinä on muuten yksi piirre, mistä pidän Sinussa. Et pelkää olla heikko ja joskus hieman hukassa. Myöntäessään sen, ennen kaikkea itselle, antaa mahdollisuuden selvittää miksi se on niin ja sitten korjata tilanne.
Siinä kartassa oli vielä yksi piirre, minkä tiedostan omakseni aika vahvasti. Se oli muuntautumiskyky. Sitä olen kyllä kerran sivunnut jo aikaisemminkin.

kulunut.,,.,. kirjoitti:

sananparsi mutta niin totta, niin totta... Ei itseään karkuun pääse. Saahan sitä yrittää mutta jos on ratkaisemattomia ongelmia itsensä kanssa, ne ei pakoon juoksemalla poistu. Ne poistuu ainoastaan selvittämällä ne ja lopuksi antamalla anteeksi itselle.
Siinä on muuten yksi piirre, mistä pidän Sinussa. Et pelkää olla heikko ja joskus hieman hukassa. Myöntäessään sen, ennen kaikkea itselle, antaa mahdollisuuden selvittää miksi se on niin ja sitten korjata tilanne.
Siinä kartassa oli vielä yksi piirre, minkä tiedostan omakseni aika vahvasti. Se oli muuntautumiskyky. Sitä olen kyllä kerran sivunnut jo aikaisemminkin.

Lue lisää

Muuntautumiskyky! Olisi kamalaa jos sitä ei olisi! Minä ainakin aivan huudan ja vaadin muutosta, eteenpäin menoa. Lämpöisin ajatuksin menen sammuttamaan kyntteliköt - nuku hyvin!

Hyvä. Mutta se toinen ikä menneekin sitten huimasti toisinpäin!
Nyt sauna lämpiää ja joulun ensimmäinen glögipullo on avattu. Tästä eteenpäin vastuu on lukijalla!

Keijuli kirjoitti:

Hyvä. Mutta se toinen ikä menneekin sitten huimasti toisinpäin!
Nyt sauna lämpiää ja joulun ensimmäinen glögipullo on avattu. Tästä eteenpäin vastuu on lukijalla!

ja laskutoimituksia tehneenä arvaisin, että ollaan synnytty samana päivänä. Jos 26/8 pitää kutinsa. Syntymäpäivänä 30. saa mukana luovuuden lahjan. Onnistuit ensimmäisen kerran yllättämään minut, mikä tulee ikääsi. Luulin Sinua koko ajan vanhemmaksi kuin minä. Kiitos taas kerran, että sait minut erehtymään.

hieman viisaampana kirjoitti:

ja laskutoimituksia tehneenä arvaisin, että ollaan synnytty samana päivänä. Jos 26/8 pitää kutinsa. Syntymäpäivänä 30. saa mukana luovuuden lahjan. Onnistuit ensimmäisen kerran yllättämään minut, mikä tulee ikääsi. Luulin Sinua koko ajan vanhemmaksi kuin minä. Kiitos taas kerran, että sait minut erehtymään.

Lue lisää

Älä vaadi nyt minulta liikaa! Sinä olet "sielun iältäsi kaukana minusta - sitä tarkoitin! Voi kun tämä on hankalaa. Mutta syntymäpäiväni on paljon ennen Sinua. Siinä olit oikeassa.

Oleko kotona? Tiedät että ajattelen Sinua usein. Helpottavaa kuulla Sinusta.

Keijuli kirjoitti:

Oleko kotona? Tiedät että ajattelen Sinua usein. Helpottavaa kuulla Sinusta.

Voitko kertoa, mikä on tilanne?

Keijuli kirjoitti:

Voitko kertoa, mikä on tilanne?

Voisinko kuvailla , vain tämä hämärä huone seuranain , tässä istun ja vietä hetken iltaani . Ja katson hetken muistojeni helminauhaa . Helähtää täällä vain tuskat entiset ... !
Sydän on jo täysi kuin malja , se täyttyy vain ei aika vaan .
En ruusuja elämältäni kyll saa , eikä kukaan mua lohduta . Kuka kuivaa nämä tuskan kyyneleet !

Yritin hakea erästä kappaletta , en tiedä miksi . Sanat joita pätkittäin muistan , niistä vois kirjoittaa oman versioni .

Pää on niin täynnä , en tiedä , mieliala ei ole korkealla . Positiivisuutta elämän suhteen ei edes jaksa ajatella .
Luovutanko vain jaksanko taistella kaikkea vastaan . Yksin ylivoimaiselta tuntuva .

Toisaalta nautin silti tästä hiljaisuudesta , mutta toinen puoli taas huuta kun ois joku jolle kertoa tuntemuksia .

kotona ! kirjoitti:

Voisinko kuvailla , vain tämä hämärä huone seuranain , tässä istun ja vietä hetken iltaani . Ja katson hetken muistojeni helminauhaa . Helähtää täällä vain tuskat entiset ... !
Sydän on jo täysi kuin malja , se täyttyy vain ei aika vaan .
En ruusuja elämältäni kyll saa , eikä kukaan mua lohduta . Kuka kuivaa nämä tuskan kyyneleet !

Yritin hakea erästä kappaletta , en tiedä miksi . Sanat joita pätkittäin muistan , niistä vois kirjoittaa oman versioni .

Pää on niin täynnä , en tiedä , mieliala ei ole korkealla . Positiivisuutta elämän suhteen ei edes jaksa ajatella .
Luovutanko vain jaksanko taistella kaikkea vastaan . Yksin ylivoimaiselta tuntuva .

Toisaalta nautin silti tästä hiljaisuudesta , mutta toinen puoli taas huuta kun ois joku jolle kertoa tuntemuksia .

Lue lisää

että mikä mieltäsi painaa? Mikä sen tuskan aiheuttaa? Olisi paljon helpompi yrittä löytää oikeita sanoja Sinullekin.

kotona ! kirjoitti:

Voisinko kuvailla , vain tämä hämärä huone seuranain , tässä istun ja vietä hetken iltaani . Ja katson hetken muistojeni helminauhaa . Helähtää täällä vain tuskat entiset ... !
Sydän on jo täysi kuin malja , se täyttyy vain ei aika vaan .
En ruusuja elämältäni kyll saa , eikä kukaan mua lohduta . Kuka kuivaa nämä tuskan kyyneleet !

Yritin hakea erästä kappaletta , en tiedä miksi . Sanat joita pätkittäin muistan , niistä vois kirjoittaa oman versioni .

Pää on niin täynnä , en tiedä , mieliala ei ole korkealla . Positiivisuutta elämän suhteen ei edes jaksa ajatella .
Luovutanko vain jaksanko taistella kaikkea vastaan . Yksin ylivoimaiselta tuntuva .

Toisaalta nautin silti tästä hiljaisuudesta , mutta toinen puoli taas huuta kun ois joku jolle kertoa tuntemuksia .

Lue lisää

Jos voit, kerro. Meitä on täällä monia. Paha olo, tulee se mistä syystä hyvänsä, on jokaiselle tuttu asia. Kukaan ei voi selvitä sitä ilman tästä vaelluksesta.
Eräs ystäväni sanoi minulle että kukaan ei voi muu ymmärtää miltä tuntuu kun puoliso kuolee kuin toinen saman kokenut. Niinpä! Mutta eipä hänenkään ollut helppo ymmärtää miltä tuntui puolison menettäminen toiselle. Loukkaukset ja kipuilut jatkuivat ja jatkuivat.
On vain yritettävä käsittää. Ei voi vaatia enempää - vain yrittämistä!
Hyvää yötä!

Keijuli kirjoitti:

Jos voit, kerro. Meitä on täällä monia. Paha olo, tulee se mistä syystä hyvänsä, on jokaiselle tuttu asia. Kukaan ei voi selvitä sitä ilman tästä vaelluksesta.
Eräs ystäväni sanoi minulle että kukaan ei voi muu ymmärtää miltä tuntuu kun puoliso kuolee kuin toinen saman kokenut. Niinpä! Mutta eipä hänenkään ollut helppo ymmärtää miltä tuntui puolison menettäminen toiselle. Loukkaukset ja kipuilut jatkuivat ja jatkuivat.
On vain yritettävä käsittää. Ei voi vaatia enempää - vain yrittämistä!
Hyvää yötä!

Lue lisää

Yön selkään rikkinäisin siivin . Kuluttaen kaiken voimani mitä on , enää . Hukutan ajatusten alle ne pienetkin unelmani .Olisi helpompi pudota alas kivikkoiseen karikkoon ja rypeäkkö siellä , ehkä?

Yritän pysyä tässä elämän riepoteltavana vaikka koen että olen heikko .
Olen joutunut tekemään elämäni aikanani moni suuria päätöksiä . Mutta ajatus , että tekisin hetken mielijohteesta ei pidä paikkaansa .
Olen taas sen edessä , mutta yksin nytkin olen . Ei kukaan toivota edes hyvää yötä . Erkaneeko lopullisesti kahden ihmisen tiet . Mutta sitä en pelkää ettenkö pärjäisi yksin , vaan miksi jatkaa jos elämä on kuin pahaa unta . Joka vain jatkuu ...vaikka heräisin .

Keijuli kirjoitti:

Jos voit, kerro. Meitä on täällä monia. Paha olo, tulee se mistä syystä hyvänsä, on jokaiselle tuttu asia. Kukaan ei voi selvitä sitä ilman tästä vaelluksesta.
Eräs ystäväni sanoi minulle että kukaan ei voi muu ymmärtää miltä tuntuu kun puoliso kuolee kuin toinen saman kokenut. Niinpä! Mutta eipä hänenkään ollut helppo ymmärtää miltä tuntui puolison menettäminen toiselle. Loukkaukset ja kipuilut jatkuivat ja jatkuivat.
On vain yritettävä käsittää. Ei voi vaatia enempää - vain yrittämistä!
Hyvää yötä!

Lue lisää

Eniten se , olen yrittänyt mutta turhaa . Se mitä kaipaan ihmistä , jonka kassa voisi istua jutella kaikista asioista maan ja taivaan väliltä . Viettää iltaa , ei tarvisi varoa sanoja . Voisi puolin ja toisin vaihtaa ajatuksia .
Totta sekin parhaiten ymmärtää ehkä sellainen ihminen joka on kokenut saman , mutta aina se ei pidä paikkaansa .

On toden totta vain yritettävä , en ehkä itseltäni voi vaatia kuin yrittämistä käsittää .
Hyvää yötä Sinullekkin , pitkä yö vielä edessä itselläni .

kotona ! kirjoitti:

Yön selkään rikkinäisin siivin . Kuluttaen kaiken voimani mitä on , enää . Hukutan ajatusten alle ne pienetkin unelmani .Olisi helpompi pudota alas kivikkoiseen karikkoon ja rypeäkkö siellä , ehkä?

Yritän pysyä tässä elämän riepoteltavana vaikka koen että olen heikko .
Olen joutunut tekemään elämäni aikanani moni suuria päätöksiä . Mutta ajatus , että tekisin hetken mielijohteesta ei pidä paikkaansa .
Olen taas sen edessä , mutta yksin nytkin olen . Ei kukaan toivota edes hyvää yötä . Erkaneeko lopullisesti kahden ihmisen tiet . Mutta sitä en pelkää ettenkö pärjäisi yksin , vaan miksi jatkaa jos elämä on kuin pahaa unta . Joka vain jatkuu ...vaikka heräisin .

Lue lisää

Voi ei toki, hetken mielijohteesta - ei vesimies niin toimi!
Ja usko juuri siihen että pärjäät!
Tiedätkö, se on kuin ihme! Itkee ja laahustaa ... ja sitten tajuaa että olen hengissä! Siitä se lähtee. Olen sanonut Sinulle että et voi muuta kuin PÄÄTTÄÄ selvitä! Aina uudelleen!

kotona ! kirjoitti:

Yön selkään rikkinäisin siivin . Kuluttaen kaiken voimani mitä on , enää . Hukutan ajatusten alle ne pienetkin unelmani .Olisi helpompi pudota alas kivikkoiseen karikkoon ja rypeäkkö siellä , ehkä?

Yritän pysyä tässä elämän riepoteltavana vaikka koen että olen heikko .
Olen joutunut tekemään elämäni aikanani moni suuria päätöksiä . Mutta ajatus , että tekisin hetken mielijohteesta ei pidä paikkaansa .
Olen taas sen edessä , mutta yksin nytkin olen . Ei kukaan toivota edes hyvää yötä . Erkaneeko lopullisesti kahden ihmisen tiet . Mutta sitä en pelkää ettenkö pärjäisi yksin , vaan miksi jatkaa jos elämä on kuin pahaa unta . Joka vain jatkuu ...vaikka heräisin .

Lue lisää

on nyt opettaa Sinua, kasvattaa Sinua. Erään tiesi loppu on häämöttämässä. Olet kohta valinnan edessä, että mihin suuntaan jatkaa. Ja kun sen tiesi loppu tulee näkyviin, huomaatkin yhträkkiä, ettei se mihinkään lopu vaan edessäsi on risteys. Ja silloin on valinnan paikka. Se ei tule olemaan helppoa. Ehkä vaikein kohtaamasi. Nyt voit valita, että peräännytkö entiseen tai käytkö nykyisen loppuun? Voidakseen mennä eteenpäin, täytyy vanhan jäädä sinne, minne se kuuluukin. Menneisyyteen. Jos siihen ei pysty, se tulee aina olemaan taakkana tulevassa. Aina häiritsemässä tulevaa. Älä vaivu epätoivoon, katkeruuteen, vihaan... Koska kenestäkään se ei tunnu yhtä pahalta kuin Sinusta. Ne on Sinun tunteet, se on Sinun päätettävissä miten tunnet ne! Voidakseen vahvistua uudestaan, täytyy tulla todella heikoksi, ymmärtääkseen mikä se todellinen vahvuus on. Ikävä kyllä muuta tietä en ole itse vielä siihen löytänyt, enkä nähnyt kenenkään muunkaan löytäneen.

kaiken tarkoitus kirjoitti:

on nyt opettaa Sinua, kasvattaa Sinua. Erään tiesi loppu on häämöttämässä. Olet kohta valinnan edessä, että mihin suuntaan jatkaa. Ja kun sen tiesi loppu tulee näkyviin, huomaatkin yhträkkiä, ettei se mihinkään lopu vaan edessäsi on risteys. Ja silloin on valinnan paikka. Se ei tule olemaan helppoa. Ehkä vaikein kohtaamasi. Nyt voit valita, että peräännytkö entiseen tai käytkö nykyisen loppuun? Voidakseen mennä eteenpäin, täytyy vanhan jäädä sinne, minne se kuuluukin. Menneisyyteen. Jos siihen ei pysty, se tulee aina olemaan taakkana tulevassa. Aina häiritsemässä tulevaa. Älä vaivu epätoivoon, katkeruuteen, vihaan... Koska kenestäkään se ei tunnu yhtä pahalta kuin Sinusta. Ne on Sinun tunteet, se on Sinun päätettävissä miten tunnet ne! Voidakseen vahvistua uudestaan, täytyy tulla todella heikoksi, ymmärtääkseen mikä se todellinen vahvuus on. Ikävä kyllä muuta tietä en ole itse vielä siihen löytänyt, enkä nähnyt kenenkään muunkaan löytäneen.

Lue lisää

Risteyksiä on ollut elämässäni liiaksi . Samoin joskus itse olen kuvannut tiettyjä asioita . Pahimpia on ollut kun en ole saanut valita tietäni vaan olen joutunut lähtemään tietä jota en olisi itse valinnut .

Jälleen kerran olen kulkemassa ja lähellä sitä on vain valittava kumpi tie ? Sisimmässäni olen tehnyt työtä asian eteen ja mitei valintani . Todella se ei ole helppo , mutta toinen mahdollisuus on tunteeni sisimpäni ja oikea minä tuhoutuu , se tuhotaan .
Tässä vaiheessa olen epätoivon , katkeruuden ja vihan oma se on totta . Saan kokea oman heikkouteni , huonouteni en omasta mielestä vaan toisen näkökulmasta . En mielestäni ole sen huonompi ihmisenä kuin muutkaan . Heikkouttani en anna käyttää hyväkseni . Tunteitani ei tuhota sen olen päättänyt , elämä on jatkuttava .

Entinen tietty elämä on vain jätettävä taakse kun olen tehnyt lopullisen valintani . Tietyllä tavalla se ehkä pakostakin tulee eteen muodossa jos toisessa eteen . Mutta on vain kestettävä se .

Eämäntilanteissa itse olen huomannut , monet asiat on itselle tehtävä selväksi . En voi rypeä entisessä elämässäni . On tehtävä itsele selväksi ja siitä on hyvä jatkaa . Voitettava se heikkous , antaa omille tunteille tilaa .

Ehkä moni voi ajatella kuinka itsekäs olen , mutta se on heidä murheensa . Elän itse oman elämäni . Minua ei tuhota , olen jo menettänyt liian paljon , pidän kiinni siitä mitä itselläni on .

Se on yksi kuinka helposti voi vaipua epätoivoon , katkeruuden omaksi , mutta sitä en toivo itselleni . Ehkäpä todellinen minä puhkeaaki kukkaan ja näin voin elää ne päivät , hetket joita minulla ehkä on edessä ilman menneisyyden tuomia taakkoja .

kotona ! kirjoitti:

Risteyksiä on ollut elämässäni liiaksi . Samoin joskus itse olen kuvannut tiettyjä asioita . Pahimpia on ollut kun en ole saanut valita tietäni vaan olen joutunut lähtemään tietä jota en olisi itse valinnut .

Jälleen kerran olen kulkemassa ja lähellä sitä on vain valittava kumpi tie ? Sisimmässäni olen tehnyt työtä asian eteen ja mitei valintani . Todella se ei ole helppo , mutta toinen mahdollisuus on tunteeni sisimpäni ja oikea minä tuhoutuu , se tuhotaan .
Tässä vaiheessa olen epätoivon , katkeruuden ja vihan oma se on totta . Saan kokea oman heikkouteni , huonouteni en omasta mielestä vaan toisen näkökulmasta . En mielestäni ole sen huonompi ihmisenä kuin muutkaan . Heikkouttani en anna käyttää hyväkseni . Tunteitani ei tuhota sen olen päättänyt , elämä on jatkuttava .

Entinen tietty elämä on vain jätettävä taakse kun olen tehnyt lopullisen valintani . Tietyllä tavalla se ehkä pakostakin tulee eteen muodossa jos toisessa eteen . Mutta on vain kestettävä se .

Eämäntilanteissa itse olen huomannut , monet asiat on itselle tehtävä selväksi . En voi rypeä entisessä elämässäni . On tehtävä itsele selväksi ja siitä on hyvä jatkaa . Voitettava se heikkous , antaa omille tunteille tilaa .

Ehkä moni voi ajatella kuinka itsekäs olen , mutta se on heidä murheensa . Elän itse oman elämäni . Minua ei tuhota , olen jo menettänyt liian paljon , pidän kiinni siitä mitä itselläni on .

Se on yksi kuinka helposti voi vaipua epätoivoon , katkeruuden omaksi , mutta sitä en toivo itselleni . Ehkäpä todellinen minä puhkeaaki kukkaan ja näin voin elää ne päivät , hetket joita minulla ehkä on edessä ilman menneisyyden tuomia taakkoja .

Lue lisää

Niin , mietin vain olenko kuinka itsekäs ajatellen asiaa . Laitan itseni etusialleni elämässäni . Yleensä ajattelen liiaksikin toisia .

Kumpi on oikea sitten , teenkö oikean valinnan . En taas voi ajatella , että tuhoaisin itsestäni sen mitä on jäljellä . Tuhoaisin oman sisimpäni , ajatusmaailmani , omat tunteeni . Epätoivoiselta tuntuvan ja tuhoavan suhteen vuoksi . Ihmisen joka tuhoaa , repii sirpaleiksi minut . Tuhoaa lopullisesti täysin . Elän vain katkeruuden ja vihan täyttämin tuntein lopuksi , se ei ole minun ajatusmaailmani . Ei edes heikona ja lamautuneena jotenkin .

Se mitä tulevaisuus voisi tuoda , en tiedä . Eikö minullakin ole oikeus elää rakkauden ja hellyyden
maailmassa . Sekä kokea aidot tunteet itsekkin .

Kuten vastasitkin on totta entinen on pystyttävä jättämään taakse . Ehkä helppo sanoa , mutta olet todella oikeassa . Miksi lähtisin rypemään menneisyydessä . Joka kieltämättä pelottaa , miten selviän . Mutta itse on tehtävä ehkä vain selväksi ja mietittävä mitä se tuo ja ennenkaikkea vie .

Jokaisen on oltava heikko , kokea se . Sitä usein mietin miksi vaikeat ratkaisut vie itseltäni runsaasti voimavaroja . Kun kaikki on tietyllä tavalla ohi tulee valtava uupumus . Tuntuu ettei ainoakaan ajatus tunnu järkevältä .

Usein vain on ollut kuin yksin , sitä jää kaiken kanssa . Kaikki kuin kaikkoaa ympäriltä . Ehkä siinä tilanteessa en ole oma itseni , hiljainen , mietteissäni . Kunnes näen pienen valon tiellä sitä kohti kulkien , pääsen ehkä pois ...

Päämäärä ja keskitie. Minulle tällä hetkellä hankalia asioita molemmat. Kumpaakaan ei tunnu kirkkaasti löytyvän. Ei työssä eikä muussakaan tekemisessäni. Haen jotain tunnetta tai ajatusta, oivallusta, mistä ottaisin kiinni. Pitäisikö taas hajottaa itsensä palasiin ja koota aivan uusi tyyppi. Kerran olen sen jo tehnyt. Montakohan kertaa sellaista jaksaa tehdä.
Sanoit kivasti kaaoksestani "sen ylläpito, tasaisen varmana, olisi yksi osa keskitietä". Olkoon niin! Se on minun arkeani, juhla on eri juttu.

Keijuli kirjoitti:

Päämäärä ja keskitie. Minulle tällä hetkellä hankalia asioita molemmat. Kumpaakaan ei tunnu kirkkaasti löytyvän. Ei työssä eikä muussakaan tekemisessäni. Haen jotain tunnetta tai ajatusta, oivallusta, mistä ottaisin kiinni. Pitäisikö taas hajottaa itsensä palasiin ja koota aivan uusi tyyppi. Kerran olen sen jo tehnyt. Montakohan kertaa sellaista jaksaa tehdä.
Sanoit kivasti kaaoksestani "sen ylläpito, tasaisen varmana, olisi yksi osa keskitietä". Olkoon niin! Se on minun arkeani, juhla on eri juttu.

Lue lisää

Sinulle keskitiestä. Se on nimenomaan sitä, ettei ikinä se mitä me teemme vaan miten teemme sen mitä teemme. Esimerkki oksan taivutuksesta. Muistat varmaan. Tai sitten kun käyt suihkussa. Ethän mene siihen kylmimpään, etkä kuumimpaan. Vaan haet itselle sopivan lämpötilan. Oman lämpötilan. Sinulle sopivan. Kaikelle mitä sitten teetkin, on oma keskitie. Tasapainopiste. Se ei ole kyllä ikinä vakio. Se muuttuu koko ajan. Sama pätee myös tunteisiin. Milloin ollaan onnelisia? Ollanko esimerkiksi rakastuneina? Ei. Silloin ollaan erään kauniin asian ääripäässä. Silloinhan myös tulee esiin pelot. Onnelisia ollaan mielestäni silloin kuin rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi. Ja rakastaminen on aina suht tasaista. Jos siirretään rakastaminen vaikka viivaksi. Kun rakastetaan, se viiva ei säily saman mittaisena. Se kasvaa, venyy kumpaankin suuntaan. Voidakseen kokea, elää sitä rakkautta, menettämättä sitä, täytyy yrittää pysytellä mahdollisimman lähellä sitä tasapainopistettä. Jos mennään jompaan kumpaan ääripäähän, se keikahtaa ympäri ja silloin pudotaan kyydistä. Eli edelleen se, että miten me tehdään se mitä tehdään. Toivottavasti ymmärrät.

Selittää kirjoitti:

Sinulle keskitiestä. Se on nimenomaan sitä, ettei ikinä se mitä me teemme vaan miten teemme sen mitä teemme. Esimerkki oksan taivutuksesta. Muistat varmaan. Tai sitten kun käyt suihkussa. Ethän mene siihen kylmimpään, etkä kuumimpaan. Vaan haet itselle sopivan lämpötilan. Oman lämpötilan. Sinulle sopivan. Kaikelle mitä sitten teetkin, on oma keskitie. Tasapainopiste. Se ei ole kyllä ikinä vakio. Se muuttuu koko ajan. Sama pätee myös tunteisiin. Milloin ollaan onnelisia? Ollanko esimerkiksi rakastuneina? Ei. Silloin ollaan erään kauniin asian ääripäässä. Silloinhan myös tulee esiin pelot. Onnelisia ollaan mielestäni silloin kuin rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi. Ja rakastaminen on aina suht tasaista. Jos siirretään rakastaminen vaikka viivaksi. Kun rakastetaan, se viiva ei säily saman mittaisena. Se kasvaa, venyy kumpaankin suuntaan. Voidakseen kokea, elää sitä rakkautta, menettämättä sitä, täytyy yrittää pysytellä mahdollisimman lähellä sitä tasapainopistettä. Jos mennään jompaan kumpaan ääripäähän, se keikahtaa ympäri ja silloin pudotaan kyydistä. Eli edelleen se, että miten me tehdään se mitä tehdään. Toivottavasti ymmärrät.

Lue lisää

Niin. Minä ajattelen sen keskitien tasaisena tyyneytenä, sellaisena olotilana että kaikki energia ei mene niihin tunnemyllerryksiin, on kyseessä sitten rakastuminen/rakastaminen, ystävyys, työ tms. Sitä tyyneyttä haen. Sanoit sen hyvin.
Vielä tuosta hakemisesta: Avioero pakotti minut katsomaan piirteeni ja tekemiseni, punnitsemaan ja arvioimaan tarvitsenko minä niitä enää uudessa elämässäni. Ja mitä uutta minun on opittava, että elämä siitä eteenpäin sujuisi paremmin. En tainnut tehdäkään sitä työtä kovin hyvin. Tai kuten sanoit tasapainopiste ei ole vakio. Pitäisi taas tehdä "siivous". Silloin kun joku asia käy raskaaksi, epäilee omaa tapaansa elää ja suhtautua siihen.
Sinä olet puhunut keskitien lisäksi hyvästä ja pahasta, valitsemisesta, risteyksistä jne. - Pitäisi vain nähdä ensin jotain!

Keijuli kirjoitti:

Niin. Minä ajattelen sen keskitien tasaisena tyyneytenä, sellaisena olotilana että kaikki energia ei mene niihin tunnemyllerryksiin, on kyseessä sitten rakastuminen/rakastaminen, ystävyys, työ tms. Sitä tyyneyttä haen. Sanoit sen hyvin.
Vielä tuosta hakemisesta: Avioero pakotti minut katsomaan piirteeni ja tekemiseni, punnitsemaan ja arvioimaan tarvitsenko minä niitä enää uudessa elämässäni. Ja mitä uutta minun on opittava, että elämä siitä eteenpäin sujuisi paremmin. En tainnut tehdäkään sitä työtä kovin hyvin. Tai kuten sanoit tasapainopiste ei ole vakio. Pitäisi taas tehdä "siivous". Silloin kun joku asia käy raskaaksi, epäilee omaa tapaansa elää ja suhtautua siihen.
Sinä olet puhunut keskitien lisäksi hyvästä ja pahasta, valitsemisesta, risteyksistä jne. - Pitäisi vain nähdä ensin jotain!

Lue lisää

vertauskuvia, että se jokin voi olla mikä tahansa. Risteyksistä niin paljon, että ne mitä minä joskus luulin risteyksiksi, olivat oikeasti sivuteitä. Sivuteitä, mitkä johtivat umpikujaan. Siis oli tultava taas takaisin päätielle mennäkseen eteenpäin. Ja se risteys kun tuli eteen, silloin sen vasta ymmärsi, kun näki sen. En voi ikävä kyllä kertoa siitä enempää. Se olisi nimenomaan se karhunpalvelus mistä olla puhuttu.
Tasapainopisteestä vielä. Jokaiselle asialle, tekemiselle, tunteelle on oma. Ei ole mieltä lähteä hakemaan niitä etukäteen. Ne on helpompi löytää sillä hetkellä kun on tekemässä, tuntemassa jotain. En tiedä onko ketään, joka näkee eri muuttuvat tekijät tulevassa. Niitäkin on harvassa jotka näkee ne tapahtuman hetkellä.
Ja siitä näkemisestä. Se mitä Sinun pitäisi nähdä, olet Sinä itse. Kokonaisuutena.
Se tyyneys ja rauhallisuus on just sitä. Olemalla valmis kaikkeen mahdolliseen. Pystymällä ottamaan huomioon mahdollisimman monta eri seurausta. Ja jos mahdollista niin ne kaikki. Samurait ei lähtenyt taisteluun voittamaan taistelua. Ne lähti sinne kuolemaan. Menemällä sinne kuolemaan, ne olivat jo voittaneet kuoleman pelon. Eikö taistelussa ole pelottavin se joka ei pelkää kuolemaa?

siitä syystä kirjoitti:

vertauskuvia, että se jokin voi olla mikä tahansa. Risteyksistä niin paljon, että ne mitä minä joskus luulin risteyksiksi, olivat oikeasti sivuteitä. Sivuteitä, mitkä johtivat umpikujaan. Siis oli tultava taas takaisin päätielle mennäkseen eteenpäin. Ja se risteys kun tuli eteen, silloin sen vasta ymmärsi, kun näki sen. En voi ikävä kyllä kertoa siitä enempää. Se olisi nimenomaan se karhunpalvelus mistä olla puhuttu.
Tasapainopisteestä vielä. Jokaiselle asialle, tekemiselle, tunteelle on oma. Ei ole mieltä lähteä hakemaan niitä etukäteen. Ne on helpompi löytää sillä hetkellä kun on tekemässä, tuntemassa jotain. En tiedä onko ketään, joka näkee eri muuttuvat tekijät tulevassa. Niitäkin on harvassa jotka näkee ne tapahtuman hetkellä.
Ja siitä näkemisestä. Se mitä Sinun pitäisi nähdä, olet Sinä itse. Kokonaisuutena.
Se tyyneys ja rauhallisuus on just sitä. Olemalla valmis kaikkeen mahdolliseen. Pystymällä ottamaan huomioon mahdollisimman monta eri seurausta. Ja jos mahdollista niin ne kaikki. Samurait ei lähtenyt taisteluun voittamaan taistelua. Ne lähti sinne kuolemaan. Menemällä sinne kuolemaan, ne olivat jo voittaneet kuoleman pelon. Eikö taistelussa ole pelottavin se joka ei pelkää kuolemaa?

Lue lisää

Nyt pitäisi lukea viestisi monta kertaa ja vastata vasta sitten, mutta kun olet luultavasti jo menossa nukkumaan, laitan edes muutaman sanan.
Sanot, että se mitä pitäisi nyt nähdä, olen minä itse kokonaisuutena. Juuri se on nyt ongelma kun en näe itseäni. Eli nyt kun menen eteenpäin olenkin outo itselleni. En tiedä miten kohtaan erään ihmisen tai en tiedä miten suhtaudun erääseen elämässäni hyvin erikoiseen tilanteeseen, joka saattaa tulla pian vastaani. "Oltava valmis kaikkeen mahdolliseen" - Joko taas? Se on hirveän raskasta.

Keijuli kirjoitti:

Nyt pitäisi lukea viestisi monta kertaa ja vastata vasta sitten, mutta kun olet luultavasti jo menossa nukkumaan, laitan edes muutaman sanan.
Sanot, että se mitä pitäisi nyt nähdä, olen minä itse kokonaisuutena. Juuri se on nyt ongelma kun en näe itseäni. Eli nyt kun menen eteenpäin olenkin outo itselleni. En tiedä miten kohtaan erään ihmisen tai en tiedä miten suhtaudun erääseen elämässäni hyvin erikoiseen tilanteeseen, joka saattaa tulla pian vastaani. "Oltava valmis kaikkeen mahdolliseen" - Joko taas? Se on hirveän raskasta.

Lue lisää

rauhallisena siinä onnistuu parhaiten. Ja se, ettet näe vielä itseäsi, tarkoittaa sitä, että olet lähestymässä todellista itseäsi. Olet tutustumassa itseesi.
Eihän Sinun vielä tarvitsekaa tietää miten suhtaudut johonkin tulevaan. Se ei ole vielä ajankohtainen. Tärkeintä on tietää sekin silloin kun se hetki on käsillä. Tehdä silloin nopea yhteenveto ja päätös. Ei ole mieltä murehtia tulevia ongelmia. Oleelllisempaa on keskittyä ratkaisemaan ne, mitkä pystyy ratkaisemaan. Sen tehtyään ne tulevatkin on on aika mitättömiä.
Valmiudella tarkoitin, että pelot kuriin. Miten se menikään " ei kanna sydämmessään pelkoa" Siinäkin on taas MUTTA. Ei ole mieltä ruveta uhkarohkeaksikaan. Maltti on valttia. Jos et tiedä mitä tehdä, aina voi kysyä joltain joka tietää. Jos se ei ole mahdollista, voi rauhallisesti lähteä kokeilemaan kepillä jäätä. Jos se ei ole vielä tarpeeksi paksu niin viisainta on jäädä odottamaan kovempia pakkasia. Tai etsiä silta. Tai sitten kysyä itseltä onko minun tosiaan mentävä sieltä... Niin kuin huomaat valintoja on aina riittävästi. Ne täytyy vaan huomata.
Ja löytääkseen jokin isompi päämäärä, täytyy ensiksi huomata ne pienet itsestäänselvät. Yhdistämällä ne kaikki järjestyksessä saatkin sen yhden ison. Tiesi. Hyvää yötä. Palaan huomenna.

mielen kirjoitti:

rauhallisena siinä onnistuu parhaiten. Ja se, ettet näe vielä itseäsi, tarkoittaa sitä, että olet lähestymässä todellista itseäsi. Olet tutustumassa itseesi.
Eihän Sinun vielä tarvitsekaa tietää miten suhtaudut johonkin tulevaan. Se ei ole vielä ajankohtainen. Tärkeintä on tietää sekin silloin kun se hetki on käsillä. Tehdä silloin nopea yhteenveto ja päätös. Ei ole mieltä murehtia tulevia ongelmia. Oleelllisempaa on keskittyä ratkaisemaan ne, mitkä pystyy ratkaisemaan. Sen tehtyään ne tulevatkin on on aika mitättömiä.
Valmiudella tarkoitin, että pelot kuriin. Miten se menikään " ei kanna sydämmessään pelkoa" Siinäkin on taas MUTTA. Ei ole mieltä ruveta uhkarohkeaksikaan. Maltti on valttia. Jos et tiedä mitä tehdä, aina voi kysyä joltain joka tietää. Jos se ei ole mahdollista, voi rauhallisesti lähteä kokeilemaan kepillä jäätä. Jos se ei ole vielä tarpeeksi paksu niin viisainta on jäädä odottamaan kovempia pakkasia. Tai etsiä silta. Tai sitten kysyä itseltä onko minun tosiaan mentävä sieltä... Niin kuin huomaat valintoja on aina riittävästi. Ne täytyy vaan huomata.
Ja löytääkseen jokin isompi päämäärä, täytyy ensiksi huomata ne pienet itsestäänselvät. Yhdistämällä ne kaikki järjestyksessä saatkin sen yhden ison. Tiesi. Hyvää yötä. Palaan huomenna.

Lue lisää

... vielä hetken. Kiitos taas ja hyvää yötä.

Keijuli kirjoitti:

Niin. Minä ajattelen sen keskitien tasaisena tyyneytenä, sellaisena olotilana että kaikki energia ei mene niihin tunnemyllerryksiin, on kyseessä sitten rakastuminen/rakastaminen, ystävyys, työ tms. Sitä tyyneyttä haen. Sanoit sen hyvin.
Vielä tuosta hakemisesta: Avioero pakotti minut katsomaan piirteeni ja tekemiseni, punnitsemaan ja arvioimaan tarvitsenko minä niitä enää uudessa elämässäni. Ja mitä uutta minun on opittava, että elämä siitä eteenpäin sujuisi paremmin. En tainnut tehdäkään sitä työtä kovin hyvin. Tai kuten sanoit tasapainopiste ei ole vakio. Pitäisi taas tehdä "siivous". Silloin kun joku asia käy raskaaksi, epäilee omaa tapaansa elää ja suhtautua siihen.
Sinä olet puhunut keskitien lisäksi hyvästä ja pahasta, valitsemisesta, risteyksistä jne. - Pitäisi vain nähdä ensin jotain!

Lue lisää

Mikä on tasaisen tyyntä olotilaa , en ilmeisesti henkilökohtaisesti ole saanut aikoihin kokea itse sitä . Avioero on asioita joka pakottaa jo varhaisessa vaiheessa katsomaan myös itsensä peiliin . Mitä näen vain ummistanko silmäni kaikelle .
En vaan punnitsen omia tekemisiä , arvioin iteäni kuten kyseinen kirjoittajakin . Mutta myös toisen osapuolen vastaavat asiat ja asioiden punnitseminen on käytävä läpi . Yhdessä että erikseen . Tasapainosta en voisi edes omalla kohdallani puhua , sisälläni on täys kaaos . Tunteiden myllerrys . Siivottavaa on ehkä liiaan paljon . Mutta sekin on vain tehtävä ja elämä näin jatkuttava .
On taas jälleen kerran edessä risteys , josta olisi valittava tie jota lähtisi kulkemaan . Valinta on vaikea , mikä on oikea , mikä väärä . Miten ja kuka sen osaa määritellä .
Elämässäni olen saanut kokea mikään ei toden tota ole ollut itsestäänselvyys . Kuinka pian asiat voi kääntää kirjan sivuja se on pienen pieni hetki . Jonka aikana voi menettää sellaista , jota ei ikinä olisi voinut edes omalle kohdalle kuvitelakkaan .
Oikea ja väärän valinta teiden risteyksessä on todella vaikea , tietyissä asioissa voi ehkä kuten avioerossa löytää sen oikean . Mutta kuten kyseinen kirjoittaja kirjoitti entinen on jätetävä , siinä rypeminen on pahinta .

tasaisen tyynenä kirjoitti:

Mikä on tasaisen tyyntä olotilaa , en ilmeisesti henkilökohtaisesti ole saanut aikoihin kokea itse sitä . Avioero on asioita joka pakottaa jo varhaisessa vaiheessa katsomaan myös itsensä peiliin . Mitä näen vain ummistanko silmäni kaikelle .
En vaan punnitsen omia tekemisiä , arvioin iteäni kuten kyseinen kirjoittajakin . Mutta myös toisen osapuolen vastaavat asiat ja asioiden punnitseminen on käytävä läpi . Yhdessä että erikseen . Tasapainosta en voisi edes omalla kohdallani puhua , sisälläni on täys kaaos . Tunteiden myllerrys . Siivottavaa on ehkä liiaan paljon . Mutta sekin on vain tehtävä ja elämä näin jatkuttava .
On taas jälleen kerran edessä risteys , josta olisi valittava tie jota lähtisi kulkemaan . Valinta on vaikea , mikä on oikea , mikä väärä . Miten ja kuka sen osaa määritellä .
Elämässäni olen saanut kokea mikään ei toden tota ole ollut itsestäänselvyys . Kuinka pian asiat voi kääntää kirjan sivuja se on pienen pieni hetki . Jonka aikana voi menettää sellaista , jota ei ikinä olisi voinut edes omalle kohdalle kuvitelakkaan .
Oikea ja väärän valinta teiden risteyksessä on todella vaikea , tietyissä asioissa voi ehkä kuten avioerossa löytää sen oikean . Mutta kuten kyseinen kirjoittaja kirjoitti entinen on jätetävä , siinä rypeminen on pahinta .

Lue lisää

siivoomaan, muista yksi asia. Älä heitä mitään roskiin vaan aseta ne järjestykseen. Omille paikoille minne ne kuuluu. Se on aika pitkä prosessi. Voimia Sulle. Tulet tarvimaan sitä.

Keijuli kirjoitti:

... vielä hetken. Kiitos taas ja hyvää yötä.

vähitellen ymmärtää, miksi en voi enkä halua puhua kaikista asioista täällä.
Luottamukseni Sinuun ymmärrykseen Keijuli on aika korkealla. Koska en ole edelleenkään havainnut ainuttakaan valhetta. Et edes itse usko kuin harvinaista se on nykyaikana. Siksi olen täällä vieläkin kirjoittamassa ympäripyöreältä kuulostavia asioita. Siinäkin on sellainen huvittava juttu. Ne on ympäripyöreitä ja samalla ei. Ne joko oivaltaa tai sitten ei. Mutta yhtään suoremmin en voi tänne kirjoittaa. Se olisi vastuutonta.

alat kirjoitti:

siivoomaan, muista yksi asia. Älä heitä mitään roskiin vaan aseta ne järjestykseen. Omille paikoille minne ne kuuluu. Se on aika pitkä prosessi. Voimia Sulle. Tulet tarvimaan sitä.

Lue lisää

Kun luin tuon pienen kiroituksenne , aivan kuin olisit itse käynyt läpi asian .
Se miten saisi asioiden järjestyksen löytymään , eikö se ole menneisyydessä rypemistä . Mutta taas entisen elämän taakse jättäminen , uuden aloittaminen vaati itseltäni monien asioiden pois pyyhintää . Olisi kuin pöytä siivottavana . Mutta siivotessa asetanko ne kuin arkistoon , jokaiselle asialle oman mappinsa .
Totta se ei käy käden käänteessä , vie pitkän ajan sekä viekö se voimani kaikki . Kun pöytä on siivottu
olen henkisesti loppuun ajettu , voimani on täysin miinuksella .
Josta lähden ehkä nousemaan pienin askelin portailta toiselle kunnes saavutan tasapainon elämässäni .

mielen kirjoitti:

rauhallisena siinä onnistuu parhaiten. Ja se, ettet näe vielä itseäsi, tarkoittaa sitä, että olet lähestymässä todellista itseäsi. Olet tutustumassa itseesi.
Eihän Sinun vielä tarvitsekaa tietää miten suhtaudut johonkin tulevaan. Se ei ole vielä ajankohtainen. Tärkeintä on tietää sekin silloin kun se hetki on käsillä. Tehdä silloin nopea yhteenveto ja päätös. Ei ole mieltä murehtia tulevia ongelmia. Oleelllisempaa on keskittyä ratkaisemaan ne, mitkä pystyy ratkaisemaan. Sen tehtyään ne tulevatkin on on aika mitättömiä.
Valmiudella tarkoitin, että pelot kuriin. Miten se menikään " ei kanna sydämmessään pelkoa" Siinäkin on taas MUTTA. Ei ole mieltä ruveta uhkarohkeaksikaan. Maltti on valttia. Jos et tiedä mitä tehdä, aina voi kysyä joltain joka tietää. Jos se ei ole mahdollista, voi rauhallisesti lähteä kokeilemaan kepillä jäätä. Jos se ei ole vielä tarpeeksi paksu niin viisainta on jäädä odottamaan kovempia pakkasia. Tai etsiä silta. Tai sitten kysyä itseltä onko minun tosiaan mentävä sieltä... Niin kuin huomaat valintoja on aina riittävästi. Ne täytyy vaan huomata.
Ja löytääkseen jokin isompi päämäärä, täytyy ensiksi huomata ne pienet itsestäänselvät. Yhdistämällä ne kaikki järjestyksessä saatkin sen yhden ison. Tiesi. Hyvää yötä. Palaan huomenna.

Lue lisää

Sanoit: "Eihän Sinun vielä tarvitsekaan tietää miten suhtaudut johonkin tulevaan."
Ehkä niin, mutta niitä vaihtoehtoja on mentävä jo nyt läpi. Mietin niitä ja toivon että olen keksinyt kaikki. Kyseinen tilanne saattaa tulla yhdessä puhelinsoitossa ja minun pitää tietää mitä sanon ja miten lähden toimimaan. Ja se on oltava MINUN ratkaisuni, minä sen kanssa elän siitä eteenpäin. Ja siinäpä se! Mitkä mahdollisista ratkaisuistani menevätkin jo uhkarohkeuden puolelle? Osoittautuisivat siis myöhemmin liian raskaiksi kantaa.
Sanoit myös että aina voi kysyä joltain joka tietää, koska tässä ei jäätä mittailla, tässä vain mennään tai ei. Sain sitä paitsi kysytyksi - ammatti-ihmiseltä - ja hänen ohjeensa oli, "Suojele itseäsi". Mutta mitä jos sillä hetkellä suojelen ja myöhemmin vuosien päästä kenties, syytän itseäni liian heikoksi. Mitään ei voi sitten enää korjata. Se hetki tulee ja menee.
Eihän tässä tosiaankaan voi kovin selkeästi puhua, mutta päällimmäinen viesti Sinulle taas on että "elämä hatrustaa".

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "Eihän Sinun vielä tarvitsekaan tietää miten suhtaudut johonkin tulevaan."
Ehkä niin, mutta niitä vaihtoehtoja on mentävä jo nyt läpi. Mietin niitä ja toivon että olen keksinyt kaikki. Kyseinen tilanne saattaa tulla yhdessä puhelinsoitossa ja minun pitää tietää mitä sanon ja miten lähden toimimaan. Ja se on oltava MINUN ratkaisuni, minä sen kanssa elän siitä eteenpäin. Ja siinäpä se! Mitkä mahdollisista ratkaisuistani menevätkin jo uhkarohkeuden puolelle? Osoittautuisivat siis myöhemmin liian raskaiksi kantaa.
Sanoit myös että aina voi kysyä joltain joka tietää, koska tässä ei jäätä mittailla, tässä vain mennään tai ei. Sain sitä paitsi kysytyksi - ammatti-ihmiseltä - ja hänen ohjeensa oli, "Suojele itseäsi". Mutta mitä jos sillä hetkellä suojelen ja myöhemmin vuosien päästä kenties, syytän itseäni liian heikoksi. Mitään ei voi sitten enää korjata. Se hetki tulee ja menee.
Eihän tässä tosiaankaan voi kovin selkeästi puhua, mutta päällimmäinen viesti Sinulle taas on että "elämä hatrustaa".

Lue lisää

Sinut vähän hermostumaan. Älä turhaan. Ei ollut tarkoitus jos näin on käynyt. Hetken aikaa miettineenä vastaustani Sinulle, tulin siihen tulokseen, että eräs herra on tehnyt taas kerran hienon laulun siitä mistä ollaan viime aikoina puhuttu täällä. Herra nimeltä Martin L.Gore.

Here is a song
from the wrong side of town
where I´m bound
to the ground
by the loneliest sound
and it´s pinning me down

Here is a page
from the emptiest stage
a cage of the heviest cross ever made
a cauge of the deadsliest trap ever laid

and I thank you
for bringing me here
for showing me home
for singing these tears
finally I´ve found
that I belong here

Silloin kun sen tunteen saa yksin. Ilman kenenkään apua. Ilman toista ihmistä. Täysin yksin. Silloin voi sanoa, että on löytänyt itsensä. Silloin oppii rakastamaan itseään oikealla tavalla. Ei niin kuin on opetettu vaan niin kuin itse tietää sen olevan oikein itselle. Silloin huomaa, ettei ole montaakaan ihmistä tässä maailmassa joka osaa rakastaa ja tietynlainen erakoituminen on tosiasia. Kuka on valmis siihen? Minä en odottanut sitä, en ollut valmis siihen mutta se oli hinta minkä siitä maksoin. Nyt tuli kerrottua sekin.

saada kirjoitti:

Sinut vähän hermostumaan. Älä turhaan. Ei ollut tarkoitus jos näin on käynyt. Hetken aikaa miettineenä vastaustani Sinulle, tulin siihen tulokseen, että eräs herra on tehnyt taas kerran hienon laulun siitä mistä ollaan viime aikoina puhuttu täällä. Herra nimeltä Martin L.Gore.

Here is a song
from the wrong side of town
where I´m bound
to the ground
by the loneliest sound
and it´s pinning me down

Here is a page
from the emptiest stage
a cage of the heviest cross ever made
a cauge of the deadsliest trap ever laid

and I thank you
for bringing me here
for showing me home
for singing these tears
finally I´ve found
that I belong here

Silloin kun sen tunteen saa yksin. Ilman kenenkään apua. Ilman toista ihmistä. Täysin yksin. Silloin voi sanoa, että on löytänyt itsensä. Silloin oppii rakastamaan itseään oikealla tavalla. Ei niin kuin on opetettu vaan niin kuin itse tietää sen olevan oikein itselle. Silloin huomaa, ettei ole montaakaan ihmistä tässä maailmassa joka osaa rakastaa ja tietynlainen erakoituminen on tosiasia. Kuka on valmis siihen? Minä en odottanut sitä, en ollut valmis siihen mutta se oli hinta minkä siitä maksoin. Nyt tuli kerrottua sekin.

Lue lisää

Rakastaa itseään oikealla tavalla. Siinä rakkaudessa tarvitaan aivan samoja asioita kuin missä muussa rakkaudessa tahansa: hyväksymistä, anteeksiantamista, hoivaamista...
Oletko sitä mieltä ettei sitä osata? Kaikkia ihmisiä emme voi rakastaa, mutta voimme yrittää ymmärtää - Itseä on myös rakastettava! Entä erakoituminen? Vaikka löytäisimme sielunkumppaneita, olemme kuitenkin yksin "omassa maailmassamme". Miten sen kukin kokee? Millainen yhteys toisiin ihmisiin riittää minulle tuomaan sen tunteen etten ole yksin? Vai haluanko erakoitua, pitää etäisyyttä? Minulla se on valinta, tarvitsen paljon aikaa ja tilaa jossa ei kukaan odota minulta mitään.
Kerro mitä ajattelit erakoitumisella.

Keijuli kirjoitti:

Rakastaa itseään oikealla tavalla. Siinä rakkaudessa tarvitaan aivan samoja asioita kuin missä muussa rakkaudessa tahansa: hyväksymistä, anteeksiantamista, hoivaamista...
Oletko sitä mieltä ettei sitä osata? Kaikkia ihmisiä emme voi rakastaa, mutta voimme yrittää ymmärtää - Itseä on myös rakastettava! Entä erakoituminen? Vaikka löytäisimme sielunkumppaneita, olemme kuitenkin yksin "omassa maailmassamme". Miten sen kukin kokee? Millainen yhteys toisiin ihmisiin riittää minulle tuomaan sen tunteen etten ole yksin? Vai haluanko erakoitua, pitää etäisyyttä? Minulla se on valinta, tarvitsen paljon aikaa ja tilaa jossa ei kukaan odota minulta mitään.
Kerro mitä ajattelit erakoitumisella.

Lue lisää

taas kerran kysymyksiä. Jos Sinä tietäisit mikä se oikea rakastaminen on, et enää kyselisi siitä. Katso tarkkaan, miten joku ihminen kohtelee itseään ja vertaiule sitä sen jälkeen kaikkeeen muuhun. Ja tässä kohtaa kysyn uudestaan, että kuin moni ihminen osaa rakasta omaa itseään?
Erakoitumisella lyhyesti. On helpompi olla yksin oikein itseni kanssa kuin väärin jonkun toisen kanssa.

Keijuli kirjoitti:

Rakastaa itseään oikealla tavalla. Siinä rakkaudessa tarvitaan aivan samoja asioita kuin missä muussa rakkaudessa tahansa: hyväksymistä, anteeksiantamista, hoivaamista...
Oletko sitä mieltä ettei sitä osata? Kaikkia ihmisiä emme voi rakastaa, mutta voimme yrittää ymmärtää - Itseä on myös rakastettava! Entä erakoituminen? Vaikka löytäisimme sielunkumppaneita, olemme kuitenkin yksin "omassa maailmassamme". Miten sen kukin kokee? Millainen yhteys toisiin ihmisiin riittää minulle tuomaan sen tunteen etten ole yksin? Vai haluanko erakoitua, pitää etäisyyttä? Minulla se on valinta, tarvitsen paljon aikaa ja tilaa jossa ei kukaan odota minulta mitään.
Kerro mitä ajattelit erakoitumisella.

Lue lisää

taas kerran kysymyksiä. Jos Sinä tietäisit mikä se oikea rakastaminen on, et enää kyselisi siitä. Katso tarkkaan, miten joku ihminen kohtelee itseään ja vertaile sitä sen jälkeen kaikkeeen muuhun. Ja tässä kohtaa kysyn uudestaan, että kuin moni ihminen osaa rakasta omaa itseään?
Erakoitumisella lyhyesti. On helpompi olla yksin oikein itseni kanssa kuin väärin jonkun toisen kanssa.

tuli.,..,,.,. kirjoitti:

taas kerran kysymyksiä. Jos Sinä tietäisit mikä se oikea rakastaminen on, et enää kyselisi siitä. Katso tarkkaan, miten joku ihminen kohtelee itseään ja vertaile sitä sen jälkeen kaikkeeen muuhun. Ja tässä kohtaa kysyn uudestaan, että kuin moni ihminen osaa rakasta omaa itseään?
Erakoitumisella lyhyesti. On helpompi olla yksin oikein itseni kanssa kuin väärin jonkun toisen kanssa.

Lue lisää

Mistä me voimme tietää mikä kenellekin on itsensä rakastamista? Totta. Minulle se oli esim. se, että maksoin exmieheni velat. Tiesin että hän olisi saanut taitavasti ympäristön ja uuden naisensa luulemaan että ne olivat minun tekemiäni jos hän olisi niistä joutunut vastuuseen. Niistä harvoista, jotka totuuden tiesivät, tilanne ehkä näytti aivan nurinkuriselta, mutta minähän olin tilanteessa "asiantuntija", ei tarvinnut keneltäkään kysyä. Suojelin itseäni.
Kyllä aika pitkälle tiedän mitä itsensä rakastaminen on - minulle. Mutta sitä en osaa arvioida monelleko muulle se on selvinnyt.
Totta: On helpompi olla yksin oikein kuin väärin jonkun toisen kanssa. Taas uusi lause jääkaapin oveen! Kiitos vaan!

Minä opin pahaiten omista virheistäni, enkä aina niistäkään. Yhtäkkiä olen taas tutussa tilanteessa.
Toisen muuttaminen on minusta eri asia kun se että yrittäisi saada toista YMMÄRTÄMÄÄN! Parisuhteessa se on yhtä luonnollista kuin ystävyydessäkin tai missä muussa kanssakäymisessä hyvänsä, että toinen ymmärtäisi minua. Mutta jos toinen panee ovet lukkoon, ei voi tehdä mitään. Se on sen toisen ratkaisu. Sitten on pakko tehdä omat ratkaisut niillä tosiasioilla jotka minulla käytettävissäni on. On raskasta ottaa se vastuu. Mutta kuten olen sanonut: Rohkea on se joka tekee vaikka pelkää.

Keijuli kirjoitti:

Minä opin pahaiten omista virheistäni, enkä aina niistäkään. Yhtäkkiä olen taas tutussa tilanteessa.
Toisen muuttaminen on minusta eri asia kun se että yrittäisi saada toista YMMÄRTÄMÄÄN! Parisuhteessa se on yhtä luonnollista kuin ystävyydessäkin tai missä muussa kanssakäymisessä hyvänsä, että toinen ymmärtäisi minua. Mutta jos toinen panee ovet lukkoon, ei voi tehdä mitään. Se on sen toisen ratkaisu. Sitten on pakko tehdä omat ratkaisut niillä tosiasioilla jotka minulla käytettävissäni on. On raskasta ottaa se vastuu. Mutta kuten olen sanonut: Rohkea on se joka tekee vaikka pelkää.

Lue lisää

Miten toista ihmistä lähtisi muuttamaan , ymmärtäisi sen . Totta , se on erittäin vaikeaa . Jos toinen sulkee ovensa ollaan todella tilanteessa ettei siinä voi tehdä mitään . Täysin mahdoton ajatuskin .
Mikäli ei saa edes toista ymmärtämään , ymmärrys täytyy olla molemminpuolista . Ymmärtäminen ja toisen muuttaminen , moniko sekoittaa kyseiset asiat . Samoin itse näen ne kahtena eri asiana . Mutta ymmärryksen kautta voi molemmat muuttaa toista tietyllä tavalla . Eli ymärrtäminen toinen toista . Jospa toinen on jo sulkenut lukot siinä ei voi tehdä mitään . Samoin siinä tilanteessa on itse mietittävä ja tehtävä omat ratkaisunsa .
Mutta miksi esim. itse joutuisi kantamaan vastuun tilanteesta . Jos muita keinoja ei ole ?! Rohkeutta täytyy löytyä ja pelko on jätettävä taakseen .

Keijuli kirjoitti:

Minä opin pahaiten omista virheistäni, enkä aina niistäkään. Yhtäkkiä olen taas tutussa tilanteessa.
Toisen muuttaminen on minusta eri asia kun se että yrittäisi saada toista YMMÄRTÄMÄÄN! Parisuhteessa se on yhtä luonnollista kuin ystävyydessäkin tai missä muussa kanssakäymisessä hyvänsä, että toinen ymmärtäisi minua. Mutta jos toinen panee ovet lukkoon, ei voi tehdä mitään. Se on sen toisen ratkaisu. Sitten on pakko tehdä omat ratkaisut niillä tosiasioilla jotka minulla käytettävissäni on. On raskasta ottaa se vastuu. Mutta kuten olen sanonut: Rohkea on se joka tekee vaikka pelkää.

Lue lisää

minua? Se olisi aika uusi tilanne minulle. Että joku haluaisi oikeasti ymmärtää minua. Mahdotonta melkein. Olen täynnä ristiriitoja. Ja joudun itse elämään niiden kanssa. Ellet ole vielä huomannut?!

ymmärtää kirjoitti:

minua? Se olisi aika uusi tilanne minulle. Että joku haluaisi oikeasti ymmärtää minua. Mahdotonta melkein. Olen täynnä ristiriitoja. Ja joudun itse elämään niiden kanssa. Ellet ole vielä huomannut?!

Lue lisää

Joku haluaisi ymmärtää , se on vastapuolesta kiinni . Annatko siihen mahdollisuden vain suljetko ovesi . Elämä on monilla täynnä ristiriitoja , usein moni ei voi ymmärtää sitä miksi joillakin on halu auttaa , tukea ja ymmärrysten kautta elää myös toisen ristiriitoja . Elät itse niiden kanssa 24h vuorokaudesta , päivästä toiseen . Monille on yhdentekevää , mutta itse voin todeta kuinka usein olen kuin sattuman kautta joutunut vastaavaan tilanteeseen . Enkä todella tuomitse , sätti , arvostele niitä asioita . Vaan aidosti ja oikeasti välitän kanssaihmisistä . Oli sitten henkilön lähtökohdat mitkä tahansa , usein solmu on suuri ja sekaisin . Mutta se on paljon itselleni antanut , enkä koe että menettäisin siinä mitään , päinvastoin .

ymmärtää kirjoitti:

minua? Se olisi aika uusi tilanne minulle. Että joku haluaisi oikeasti ymmärtää minua. Mahdotonta melkein. Olen täynnä ristiriitoja. Ja joudun itse elämään niiden kanssa. Ellet ole vielä huomannut?!

Lue lisää

Olen aina toivonut voivani ymmärtää! Rakastamaan en jokaista pysty mutta yritän siis ymmärtää. Ensimmäisenä ymmärtää, en tuomita. Loppujen lopuksihan voin päätyä tuomitsemaankin ellen löydä mitään käsitettävää tunne- tai ajatuskuviota joka selittäisi jonkun tapahtuneen. Mutta se kysymys MIKSI, on minulle tärkein. Ahdistun jos en löydä tapahtuneelle mitään selitystä. Ja se selitys voi monta kertaa muuttuakin, sitten kun tiedän tai ymmärrän enemmän - ehkä vuosienkin päästä - mutta se on oltava.
Kysyit, haluaisinko ymmärtää Sinua. Et Sinä ole poikkeus. Olenhan yrittänyt sitä jo useamman kuukauden. Tässä se onkin erityisen vaikeaa, kun emme voi kovin selkeästi puhua.
Sanoit olevasi täynnä ristiriitoja. Surin osa ihmisistä on. Ja sitähän se tyyneyden ja tasapainon etsintä on, että hetkeksi edes helpottaisi. Siis hetkeksi! Koska se että pyrkii eteenpäin, vaatii myös sen että päästää vanhasta irti ja suostuu epävarmuuteen ja niihin ristiriitoihin, joita uutta hakiessa käy läpi.
Ja kuten tiedät minä lähden aina siitä ajatuksesta liikkeelle että jokainen ihminen HALUAA olla hyvä. Miksi se ei aina onnistu, on siis se järjetyksessä toinen ajatus kun ihmisen kohtaan. On toki tilanteita joissa sen miksi-miettimisen jätän hyvin vähään, asia ei ole sen väärtti. Kuten sanoit jokainen itse elää ristiriitojensa kanssa. Minun omani ovat tietysti minua lähinnä ja vaativat eniten työtä. Samalla kun niitä selvittelen, opin toki muistakin.
Aika järkky tuo Sinun lauseesi: "Että joku haluaisi oikeasti ymmärtää minua, melkein mahdotonta". Miten niin mahdotonta, se haluaminen vai ymmärtäminen?
Jokainen haluaa tulla ymmärretyksi, se on yksi perustarpeista. Se lähtee äidistä, ystävistä, aviopuolisosta...

Keijuli kirjoitti:

Olen aina toivonut voivani ymmärtää! Rakastamaan en jokaista pysty mutta yritän siis ymmärtää. Ensimmäisenä ymmärtää, en tuomita. Loppujen lopuksihan voin päätyä tuomitsemaankin ellen löydä mitään käsitettävää tunne- tai ajatuskuviota joka selittäisi jonkun tapahtuneen. Mutta se kysymys MIKSI, on minulle tärkein. Ahdistun jos en löydä tapahtuneelle mitään selitystä. Ja se selitys voi monta kertaa muuttuakin, sitten kun tiedän tai ymmärrän enemmän - ehkä vuosienkin päästä - mutta se on oltava.
Kysyit, haluaisinko ymmärtää Sinua. Et Sinä ole poikkeus. Olenhan yrittänyt sitä jo useamman kuukauden. Tässä se onkin erityisen vaikeaa, kun emme voi kovin selkeästi puhua.
Sanoit olevasi täynnä ristiriitoja. Surin osa ihmisistä on. Ja sitähän se tyyneyden ja tasapainon etsintä on, että hetkeksi edes helpottaisi. Siis hetkeksi! Koska se että pyrkii eteenpäin, vaatii myös sen että päästää vanhasta irti ja suostuu epävarmuuteen ja niihin ristiriitoihin, joita uutta hakiessa käy läpi.
Ja kuten tiedät minä lähden aina siitä ajatuksesta liikkeelle että jokainen ihminen HALUAA olla hyvä. Miksi se ei aina onnistu, on siis se järjetyksessä toinen ajatus kun ihmisen kohtaan. On toki tilanteita joissa sen miksi-miettimisen jätän hyvin vähään, asia ei ole sen väärtti. Kuten sanoit jokainen itse elää ristiriitojensa kanssa. Minun omani ovat tietysti minua lähinnä ja vaativat eniten työtä. Samalla kun niitä selvittelen, opin toki muistakin.
Aika järkky tuo Sinun lauseesi: "Että joku haluaisi oikeasti ymmärtää minua, melkein mahdotonta". Miten niin mahdotonta, se haluaminen vai ymmärtäminen?
Jokainen haluaa tulla ymmärretyksi, se on yksi perustarpeista. Se lähtee äidistä, ystävistä, aviopuolisosta...

Lue lisää

Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi lauseella : "että joku haluaisi oikeasti ymmärtää minua , melkein mahdotonta".

Tiedän niin sinulla kuin minulla on oikeus tulla ymmärretyksi . Se tuli kirjoituksestasi , miksi haluaisin ymmärtää ? Miksi melkein mahdotonta ?

Tietyllä tavalla olen saanut käydä kovan koulun elämäni kanssa ja siinä sivussa olen oppinut ymmärtämään monia asioita . Varsinkin toisen ymmärtäminen , siinä en ole pyrkinyt sekoittamaan omaa eläämääni vaan jokaisesta olen saanut jotain , oppinut monia ihmisiä ymmärtämään paremmin . Se on asioita joita ei käden käänteessä tehdä eikä ole mikään aikaraja vaan se voi kestää , kauankin . Uppoudun kyllä täysin juuri siihen ihmiseen , mutta elän myös omaa elämääni siinä sivussa .
Jokaiselle tapahtumalle löytyy jokin selitys , joku asia voi selvitä vasta vuosien kuluttua .

Kuka odottaisi että pystyisit rakastamaan jokaista , sehän ei ole mahdollista , mutta ymmärtämään pystyy jos on halu itsellä siihen . Haluaa ymmärtää syvällisemminkin jonkun ihmisen vaikkapa asian joka tuo ahdistuksen tuskan hänen elämäänsä . En itse kykenisi jokaista rakastamaan , pystynkö koskaan ... ehkä joskus !

mutta ??? kirjoitti:

Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi lauseella : "että joku haluaisi oikeasti ymmärtää minua , melkein mahdotonta".

Tiedän niin sinulla kuin minulla on oikeus tulla ymmärretyksi . Se tuli kirjoituksestasi , miksi haluaisin ymmärtää ? Miksi melkein mahdotonta ?

Tietyllä tavalla olen saanut käydä kovan koulun elämäni kanssa ja siinä sivussa olen oppinut ymmärtämään monia asioita . Varsinkin toisen ymmärtäminen , siinä en ole pyrkinyt sekoittamaan omaa eläämääni vaan jokaisesta olen saanut jotain , oppinut monia ihmisiä ymmärtämään paremmin . Se on asioita joita ei käden käänteessä tehdä eikä ole mikään aikaraja vaan se voi kestää , kauankin . Uppoudun kyllä täysin juuri siihen ihmiseen , mutta elän myös omaa elämääni siinä sivussa .
Jokaiselle tapahtumalle löytyy jokin selitys , joku asia voi selvitä vasta vuosien kuluttua .

Kuka odottaisi että pystyisit rakastamaan jokaista , sehän ei ole mahdollista , mutta ymmärtämään pystyy jos on halu itsellä siihen . Haluaa ymmärtää syvällisemminkin jonkun ihmisen vaikkapa asian joka tuo ahdistuksen tuskan hänen elämäänsä . En itse kykenisi jokaista rakastamaan , pystynkö koskaan ... ehkä joskus !

Lue lisää

Missä, missä???
Innolla odotan keskustelujasi Keijulin kanssa!! Jatkuuhan, jooko!!!

Odottajan aika on pitkä kirjoitti:

Missä, missä???
Innolla odotan keskustelujasi Keijulin kanssa!! Jatkuuhan, jooko!!!

myös.

Odottajan aika on pitkä kirjoitti:

Missä, missä???
Innolla odotan keskustelujasi Keijulin kanssa!! Jatkuuhan, jooko!!!

Missä on se oikea luopuja , sitä en valitettavasti tiedä . Luopujia löytyy , luopuja itsekkin .

EN EHKÄ OLE SE HENKILÖ JOTA KAIPAATTE !
Toivottavasti en tuottanut pettymystä kummallekkaan , en käytä kyseistä nimimerkkiä !

Kyseinen henkilö on kyllä kirjoittanut omieni kirjoitusten jälkeen ennenkin samantapaisesti . Voi olla että olen väärässä .

Jatkuu , mutta se on toisesta osapuolesta kiinni , jatkaako vain hakeeko hän kenties jotain toista henkilöä kirjoittelemaan .

Keijuli on kyllä se jonka kanssa on mielenkiintoista ollut vaihtaa ajatuksia , näin kirjoitusten välityksellä .

Keijuli kirjoitti:

myös.

Tuotinko Sinulle pettymyksen , en todellakaan ole ehkä se henkilö jota kaipaat !

En tiedä , vastausta kysymykseesi !

Pieni vinkki , niin se selviää kyllä , uskon ainakin !

mutta ??? kirjoitti:

Tuotinko Sinulle pettymyksen , en todellakaan ole ehkä se henkilö jota kaipaat !

En tiedä , vastausta kysymykseesi !

Pieni vinkki , niin se selviää kyllä , uskon ainakin !

Lue lisää

...vaan pikemminkin ilahtunut! Että tämäkin on sellainen ympäristö, missä kysellään toistemme perään! Aika hauska juttu!

mutta ??? kirjoitti:

Missä on se oikea luopuja , sitä en valitettavasti tiedä . Luopujia löytyy , luopuja itsekkin .

EN EHKÄ OLE SE HENKILÖ JOTA KAIPAATTE !
Toivottavasti en tuottanut pettymystä kummallekkaan , en käytä kyseistä nimimerkkiä !

Kyseinen henkilö on kyllä kirjoittanut omieni kirjoitusten jälkeen ennenkin samantapaisesti . Voi olla että olen väärässä .

Jatkuu , mutta se on toisesta osapuolesta kiinni , jatkaako vain hakeeko hän kenties jotain toista henkilöä kirjoittelemaan .

Keijuli on kyllä se jonka kanssa on mielenkiintoista ollut vaihtaa ajatuksia , näin kirjoitusten välityksellä .

Lue lisää

En vaan ole juuri nyt kovin sosiaalisella tuulella. Paljon mietittävää omassa elämässä. Se eräs valinta mikä on edessä, on vähän monimutkaistunut. Mutta aina ne näyttää siltä ennen kuin on tehnyt päätöksen ja toteuttaa sen. Silloin yleensä kaikki selkiintyy.
Tuntuu oudolta olla kaivattu. Silti ihan mukavalta. Kiitos.
Siitä erakoitumisesta. Olen aina ollut vaikeasti lähestyttävä. Niin nyt sitten olen sitä vielä enemmän. On todella vaikeaa luottaa ihmisiin. En enää edes yritä sitä. Ei ole mahdollista luottaa sellaiseen joka ei luota itseensä. Niin yksinkertaista se on. Ymmärrän kyllä hyvin miksi se on niin. Kotona lapsuudestahan se jo alkaa. Kun tämä maailma on mitä nyt on, niin vanhemmat opettavat jo lapsensa pienestä pitäen selviämään, "pärjämään" täällä. Kuinkahan moni miettii sitä, että opettamalla selviämään täällä viidakossa, opettamalla viidakon lait, mikään ei muutu. Tai jos muuttuu niin päinvastaiseen suuntaan, mihin haluttaisi.

minä. kirjoitti:

En vaan ole juuri nyt kovin sosiaalisella tuulella. Paljon mietittävää omassa elämässä. Se eräs valinta mikä on edessä, on vähän monimutkaistunut. Mutta aina ne näyttää siltä ennen kuin on tehnyt päätöksen ja toteuttaa sen. Silloin yleensä kaikki selkiintyy.
Tuntuu oudolta olla kaivattu. Silti ihan mukavalta. Kiitos.
Siitä erakoitumisesta. Olen aina ollut vaikeasti lähestyttävä. Niin nyt sitten olen sitä vielä enemmän. On todella vaikeaa luottaa ihmisiin. En enää edes yritä sitä. Ei ole mahdollista luottaa sellaiseen joka ei luota itseensä. Niin yksinkertaista se on. Ymmärrän kyllä hyvin miksi se on niin. Kotona lapsuudestahan se jo alkaa. Kun tämä maailma on mitä nyt on, niin vanhemmat opettavat jo lapsensa pienestä pitäen selviämään, "pärjämään" täällä. Kuinkahan moni miettii sitä, että opettamalla selviämään täällä viidakossa, opettamalla viidakon lait, mikään ei muutu. Tai jos muuttuu niin päinvastaiseen suuntaan, mihin haluttaisi.

Lue lisää

Ei hätistetä. Kiva kuitenkin kun pistit viestin.
Sanoit: "Ei ole mahdollista luottaa sellaiseen joka ei luota itseensä." Eipä kai, mutta voi yrittää tukea. Tai sitten ei. Kaikki eivät vahvistu ulkoa tulevasta.
Luottaminen muutenkin on niitä vaikeimpia asioita. Sen osaa tai ei, haluaa tai ei ja kun oikein haluaa, mielellään sulkee korvansa ja silmänsä tosiasioilta: Luottaminen on juhlaa! Olisi niin ihana voida luottaa ihmisiin/ihmiseen.
Mutta kuten sanoit sillä tavalla ei täällä "pärjää". Mieti rauhassa omat asiasi ja palaa kun jaksat!

mutta ??? kirjoitti:

Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi lauseella : "että joku haluaisi oikeasti ymmärtää minua , melkein mahdotonta".

Tiedän niin sinulla kuin minulla on oikeus tulla ymmärretyksi . Se tuli kirjoituksestasi , miksi haluaisin ymmärtää ? Miksi melkein mahdotonta ?

Tietyllä tavalla olen saanut käydä kovan koulun elämäni kanssa ja siinä sivussa olen oppinut ymmärtämään monia asioita . Varsinkin toisen ymmärtäminen , siinä en ole pyrkinyt sekoittamaan omaa eläämääni vaan jokaisesta olen saanut jotain , oppinut monia ihmisiä ymmärtämään paremmin . Se on asioita joita ei käden käänteessä tehdä eikä ole mikään aikaraja vaan se voi kestää , kauankin . Uppoudun kyllä täysin juuri siihen ihmiseen , mutta elän myös omaa elämääni siinä sivussa .
Jokaiselle tapahtumalle löytyy jokin selitys , joku asia voi selvitä vasta vuosien kuluttua .

Kuka odottaisi että pystyisit rakastamaan jokaista , sehän ei ole mahdollista , mutta ymmärtämään pystyy jos on halu itsellä siihen . Haluaa ymmärtää syvällisemminkin jonkun ihmisen vaikkapa asian joka tuo ahdistuksen tuskan hänen elämäänsä . En itse kykenisi jokaista rakastamaan , pystynkö koskaan ... ehkä joskus !

Lue lisää

Toden näköistä , olenko ihminen , jonka kanssa KYSEINEN HENKILÖ HALUAA JATKAA KIRJOITELLEN .
En ole tunkeileva ja ymmärrän täysin , mutta toivoisin suoraa vastausta . Helpomi olisi näin .
Ei kaikkien kanssa ehkä hänkään voi tai ei ehkä ymmärrä minua , valmis kommunikoimaan kirjoitusten kautta .

Se mistä pidä , kertoisi suoraan asian , koska olen se joka aloitin , mutta kuten pyysin jo anteeksi jos pahoitin hänen mielensä .

mutta ??? kirjoitti:

Toden näköistä , olenko ihminen , jonka kanssa KYSEINEN HENKILÖ HALUAA JATKAA KIRJOITELLEN .
En ole tunkeileva ja ymmärrän täysin , mutta toivoisin suoraa vastausta . Helpomi olisi näin .
Ei kaikkien kanssa ehkä hänkään voi tai ei ehkä ymmärrä minua , valmis kommunikoimaan kirjoitusten kautta .

Se mistä pidä , kertoisi suoraan asian , koska olen se joka aloitin , mutta kuten pyysin jo anteeksi jos pahoitin hänen mielensä .

Lue lisää

...haluaisi lukea vain Keijulin ja "oikean luopujan" kahdenvälistä keskustelua!

Eli ainakin minä lukijana toivoisin, että sinä --mutta???--- et sekaantuisi heidän keskusteluihin ja sotkisi meidän lukemista (aina pitää katsoa, että kuka kirjoittaa ja mistä viesti jatkuu ym.) vaan aloittaisit oman "juttusi" aivan muulla palstalla! Siis, älä kirjoita enää tällä palstalla, äläkä sillä, minkä Keijuli ja Luopuja toivottavasti aloittavat, koska tästä taasen tila loppuu!!! Tuliko nyt tarpeeksi selvästi sanotuksi!!???

Keijulin ja Luopujan välinen keskustelu on niin ainutlaatuista ja ihanaa luettavaa ja paljon muillekin antavaa!! Luulen, että vastaavaa ei näillä keskustelupalstoilla ole käyty. Katsokaa viestien määrää ja lukijamäärää!!!!
Tällaista saa kokea varmaan vain kerran elämässään. Toivottavasti Keijuli ja Luopuja jaksavat vielä kauan!