syy eroon?

Olin suhteessa kaksi vuotta ennen kuin se kariutui. Se ei kylläkään tapahtunut kertarysäyksellä, paatti vuosi jo pitemmän aikaa. Urheasti kuitenkin yritin lappaa tulvivaa vettä pois, mutta joku raja se siinäkin tulee. Minulla se tuli siinä, kun huomasin äyskäröiväni aivan yksin, kun taas kumppani jakeli huomiotaan aivan muihin suuntiin. Viimeinen ja isoin reikä purren pohjaan tuli kun karahdimme sivusuhteen ja uskottomuuden karille.

On todella vaikea sanoa olisiko asia voinut selvitä toisella tapaa. Luulen että loppujen lopuksi ei. Luottamus meni sen siliän tien, samoin kaikki halu työskennellä suhteen hyväksi. No, omapahan oli vikani kun kyseisen kumppanin valitsin. Toivottavasti viisastuin vahingosta.

Alkoholismi on ehdoton asia jonka takia eroaisin.

Seurustelin aikanaan 16 vuotta, joista 4 vuotta kihloissa ollen ja yhdessä asuttiin 8-9 vuotta. Alkoholismi ja siitä johtuneet lieveilmiöt olivat syyt, miksi en halunnut enää jatkaa suhdetta. Meidän kohdalla asiaan ei ollut muuta ratkaisua kuin eroaminen ja päivääkään en ole katunut.

Tuli "kiire" naimisiin. Sitten huomasin olevani paitsi pienen vauvan yksinhuoltaja, niin lisäksi yksi juntti pyöri häiritsemässä. Pinna paloi lopullisesti, kun juntti lähti kavereiden kanssa "pärtsäilemään" joulupäivänä. Puolentoista aviovuoden jälkeen hain eron.

Olisihan siitä selvinnyt muutenkin kuin eroamalla, jos olisin latistanut elämäni, tyytynyt epä-älyllisen ihmisen seuraan, jättänyt kehityksen sikseen, muuttumalla henkiseksi muumioksi.

Puhumattomuus, porno, romantiikan puute.

... puolisoni pettäisi minua. Sitä en voisi koskaan antaa anteeksi. Jos mies olisi myös liian kahlitseva tai mustasukkainen...