kutsua mieheni siskon meidän vauvamme ristiäisiin, kun minä ja hän olemme kuin kissa ja koira...(Tapellaan samasta miehestä, eli mun aviomiehestä ja hänen veljestään. Hän haluaa aviomieheni heille istukselemaan ja taloa remontoimaan, mä taas sitä mieltä, että mieheni on kannettava vastuu meidän talosta paremmin. jne)
Tiedän, että ristiäiset on vain kerran, mutta en jaksais katsella häntä ja sen keskenkasvuista miestä juhlissamme...
Mieheni itse sanoo, että ihan kuinka vaan itse jaksan... Huoks...
Tiedän, että ristiäiset on vain kerran, mutta en jaksais katsella häntä ja sen keskenkasvuista miestä juhlissamme...
Mieheni itse sanoo, että ihan kuinka vaan itse jaksan... Huoks...
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei todellakaan ole kutsua. Mutta, ajattele vähän pidemmälle. Jos et kutsu sisarta, voi siinä loppujen lopuksi käydä niin, että ajan myötä sinua ei kutsuta enää mihinkään miehesi suvun juhliin. Kumman appivanhemmat valitsevat? Sinut vai tyttärensä? Kun et enää ole tervetullut miehesi sukuun, saattaa se aiheuttaa miehesi ja sinun välille kitkaa...Sen verran olen noita asioita sivusta seurannut, että tiedän ettei se siihen jää.
Mutta jos olet valmis hylkäämään koko miehen suvun, niin jätä todellakin kutsumatta, kunhan olet tietoinen mitä silloin aloitat.
Tuo auttamishomma olisi kyllä miehesi päätettävä, eikä sinun.
Sanot, että miehen sisko on kutsuttava,koska muuten ei miehen puolen suku kutsu miniää/äitiä/miehen vaimoakaan? Onko tämä sisko kutsunut veljensä vaimoa mihinkään? Ja mielestäni omaan taloon ei tarvitse kutsua ketään sellaista henkilöä, jota en sinne halua kutsua. Ei uhkailuilla tätä yhteiskuntaa ja sukua pyöritetä. Ainakaan minun perhettäni ja minun sukuani. Itse teen päätökset, ja niin saa tehdä myös kyseinen vaimo/äiti. Pahimmassa tapauksessa tuo sisko voi varastaa shown, ja tehdä fiaskon koko ristiäisisistä. Eikö ristiäisissä tärkeintä ole se vauva, eikä miehen sisko? Jos tarvitsee miettiä kutsuako, niin parempi ettei kutsu.
Ja jos mies ei kestä sitä, ettei näe siskoaan niin usein, hän ei ole mikään mies. Jos minä olisin riidoissa mieheni siskon kanssa, niin häntä en kutsuisi meille.
Ja appivanhemmat tulevat aina valitsemaan tyttärensä, koska on lähempää sukua? Pidä pienimuotoiset ristiäiset, eli kutsu vain isovanhemmat?
Ai, että vaimo ei saa sanoa, kenen luona mies käyttää aikaa? Jos pitää valita, korjatako omaa vai siskon taloa, niin sinusta tämä on vain miehen päätettävissä? Vaimo ei saa sanoa mitään? Sillä hetkellä kun mies valitsee oman naisen itselleen, tästä naisesta tulee tärkein nainen tuon miehen elämässä. Ei enää äiti, eikä sisko määräile mitä tuo mies tekee, ainakaan jos se aika tai auttaminen on poissa siitä miehen ja vaimon yhteistaloudesta.
Elämässä täytyy tehdä valintoja. Alkuperäinen vaimo, älä kutsu omaa siskoasi, veljeäsi, niin ei tarvitse kutsua miehenkään siskoa.
Sanoisitko, että tämän vaimon miehen pitäisi sietää samaa käytöstä, kiusaa, jos kiusaaja olisi tuon vaimon sisko? Ei tietenkään. Miehen/Naisenko pitäisi kutsua, viihdyttää kotonaan henkilöä vaikka ei pitäisi, vaan sen takia että tämä on sukua? Uutisia, tämä vaimokin on sukua miehelleen, ihan avioliiton kautta, ja heillä on lapsikin, eli tämä on paljon lujempaa, ja läheisempää tekoa kuin jokin siskon/äidin/muun suvun välinen suhde. Ja vähemmän perverssimpikin.
Sukuriitoja on vähemmästäkin saatu aikaiseksi, ja niitä tulee, tekee syytetty vaimo sitten mitä tahansa, passaa miten tahansa, kutsuu kenet tahansa, siihen ei syytetty vaimo voi itse mitenkään vaikuttaa. Altistaa itsensä vain hyväksikäytölle, ja satun tietämään todella hyvin mistä puhun, oman ja uuden suvun tarinoita on kauan tullut sivusta kuunneltua.
Olen tapellut miehen siskon kanssa reilut puolen vuoden ajan, siis siitä asti, kun muutettiin aika lähelle heitä.Sitä ennen ajattelin, ettei mieheni ole minun ennen kuin olemme naimisissa ja annoin mieheni olla todella paljon siskon ja vanhempien luona heitä passaamassa.
Mentyämme naimisiin tänä kesänä aloimme käymään avioliittokoulussa, sillä ajattelin "kiltin" mieheni oppisivan paremmin kaikkea mikä kuuluu avioliittoon. Kerroin avioliittokoulussa muille ongelmistamme, että mieheni äiti ja sisko omii mieheni liikaa. Mieheni tajusi siellä arvojärjestyksensä olevan väärällä tolalla. Menikin n. pari kuukautta ennen kuin mieheni oppi sanomaan muille EI ja keskittymään perheeseemme ja taloomme paremmin. Mitä enemmän miehestäni on tullut ihanneaviomies, sitä useammin on hänen siskonsa alkanut kiukuttelemaan tästä niin minulle kuin hänelle.
Onnekseni anoppi on vihdoin nyt ymmärtänyt antaa meille tilaa perustaa perheen rauhassa. Olen kuullut mieheni sukulaisten puolelta anoppini panetelleen ja haukkuneen salaa minua, mutta kaksi mieheni sukulaista on minua puolustanut ja käskenyt anoppini ymmärtämään, että ollaan rakastuneita vielä ja halutaan omaa rauhaa. Nyt iloisena voin kutsua appivanhempani joskus kahville, kun ovat oppineet olemaan kävelemättä ylitseni. Taidan ehkä kumminkin kohteliaasti kutsua mieheni siskon miehineen vauvamme ristiäisiin, sillä hänkin on kutsunut meidät juhliinsa... En tiedä vielä. Inhoan hänen lapsellista tapaansa yrittää vallata mieheni itselleen, mutta olen sentään aikuinen ihminen ja pystyn ristiäisen ajaksi hillitsemään itseni. Halusin silti teiltä mielipiteitä, jos sittenkin jätän heidät kutsumatta... (Tuossa on perää, jos jätän mieheni siskon kutsumatta, jätän myös kutsumatta omat sisarukseni, he ymmärtäisivät sen todella hyvin. He tietävät tästä ongelmasta.Kiitos vinkistä.)
on asiat hallinnassasi. Aivan oikein, olet aikuinen ihminen ja varmasti pystyt hallitsemaan tunteesi, jos päätät sisaren kutsua. Mielestäni, tällä tavalla nostat itsesi tuon sisaren yläpuolelle. Tosin jos päätät olla kutsumatta, oli loistava idea yhdeltä kommentoijalta jättää kutsumatta omat sisaret myös. Anna, hänen kiukutella, itsensä siinä nolaa. Niinkuin aikaisemminkin totesin, on miehestäsi kiinni auttaako hän sisartaan. Paha siinä on kahden naisen tukkanuottasille lähteä. Jos kerran miehesi on ymmärtänyt tärkeysjärjestyksen, olet onnistunut paremmin kuin hyvin. Kuten huomaat, hyvällä saa paljon enemmän kuin pahalla. Saat miehesi arvostuksen ja varmasti täyden tuen, jos mutkia tulee matkaan.
Tsemppiä sinulle, vaikutat todella järkevältä miniältä.
"Inhoan hänen lapsellista tapaansa yrittää vallata mieheni itselleen, mutta olen sentään aikuinen ihminen ja pystyn ristiäisen ajaksi hillitsemään itseni"
Niin, että on outoa jos sisaruksilla on läheiset välit? Itselleni ei tulisi mieleenkään kieltää miestä remppaamasta siskonsa asuntoa. Eikä kyllä tulisi mieleenikään "omia" miestäni. Ei mies "kuulu" kenellekkään.. ei ihmistä voi omistaa! Ja tiedoksesi, että kyllä sinä OLET lapsellinen!
Katsos kun kaikilla ei ole asiat niin hyvin kuten sinulla. Ja aikuinen ihminen saa tässä elämässä kyllä sanoa puolisolleen, ettei pidä jostakin toisesta ihmisestä, eikä halua että tämä puoliso on tämän ihmisen kanssa tekemisissä. Vaikka kyseessä onkin miehen sisko. Vaikka kyseessä olisi kuka sukulainen tahansa.
Ei minunkaan mieheni sisko pyytänyt veljään remppaamaan asuntoaan, kyllä siellä oli ihan varaa maksaa ammattimiehet paikalle. Tekeekö sinun miehesi töitä lomillaan siellä, vai käykö töiden jälkeen?
Minä ainakin haluan, että mieheni on kotona mahdollisimman paljon.
Appivanhemmatkaan eivät käyttäydy kunnolla, kun mustamaalaavat miniäänsä. Tuo miniä sattuu nyt vaan olemaan poikansa valitseman puoliso, ja ristiäisetkin ovat tulossa. Ja aivan, vaikka kyseessä olisi miehen vanhemmat, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä vain lasten takia. En ymmärrä, miksi tuo isovanhemmat saavat nälviä lapsen äitiä, mutta lapsenlapset kyllä kelpaisivat.
Jos appivanhemmat eivät hyväksy koko pakettia, äitineen kaikkineen, niin he eivät saa myöskään niitä lapsenlapsia. Jos sisko ei hyväksy veljen puolisoa, ei hän saa myöskään remppa-apua veljeltä. Sillä jos tuo veli auttaa siskoaan, vaikka tämä haukkuu tämän puolisoa, tämä remppa-avun antaminen kertoo minulle ja ainakin siskolle, että puolisoa saa haukkua vaikka kuinka, mutta veli tukee silti aina siskoa. Ja tämä on väärin.
Ja mielestäni olet hieman väärässä. Tässä ei ole kyse mistään läheisistä väleistä, vaan remppa-avun antamisesta puolisoa soimaavalle henkilölle.
Ja tuo loppuheitto, että kyllä sinä, tuo alkuper. vaimo olet lapsellinen, on aika lapsellista. Miten ihmeessä tuo alkup. vaimo kestää tuon sinun heiton, varmaan miettii päänsä puhki ja ei nuku öitäkään kunnolla. Voi voi.
Ihminen voi todellakin "kuulua" jollekin, minä ainakin kuulun miehelleni, ja hän kuuluu minulle. Ja voin sanoa myös, että hän omistaa minut, ja minä omistan hänet. Eli tarkoittaa, että saan sanoa, minne hän saa mennä, ja kenen kanssa viettää vapaa-aikansa. Samoin sanoo hän.
Avo-, ja avioliitossa voi sanoa, ja on oikeuskin sanoa, että en halua sinun menevän auttamaan siskoasi, koska hän on naljaillut minulle koko ajan. Tuo sisko ei voi pyytää veljeään avuksi, ja samalla hylkiä tämän puolisoa.
tyypillinen luuseri-miniän puheenvuoro.
Sinä määräät keitä miehesi tapaa ja mitä hän tekee??? Kuinkahan kauan vielä?
Asioiden pitää tulla miehestä itsestään, ei se jäkättämisestä parane. Jossain vaiheessa se on loppu kun tarpeeksi kahlitsee toista ihmistä. Mitta vain hiljalleen täyttyy....
Jos minulla olisi vee-mäinen miniä, en kyllä sellaisen jälkikasvusta olisi pätkääkään kiinnostunut. Saisit pitää hyvänäsi, hehän peilisivat sinua, hyi hemmetti.
Niin, en viestissäni sanonut, että mitenkään määrään ketä mieheni saa tavata, en jäkätä, ei meillä ole listaa ei-toivotuista ystävistä ja sukulaisista. Tapaamme ketä ehdimme, milloin ehdimme, omalla tavallamme, aivan kuten sinäkin saat tavata ketä haluat, milloin haluat. Se, että sanon, että minä voin sanoa mielipiteeni avioliitossani, on minusta oikein. Kuten tarkoitin viestissänikin, niin saa sanoa miehenikin. Mutta tähän jälkimmäiseen kohtaan sinä et tietenkään puuttunut. Sinä oletat, että näinhän sen kuuluukin olla. Mies puhuu ja vaimo vaikenee. Omakohtaisia kokemuksia sinulla?
Tuo automaattinen, äitimäinen, yleismaailmallinen Poikien suojelu -liike astui taas esiin.:)Vaikket edes tunne miestäni etkä taustaamme. Olemme olleet aika kauan jo naimisissa.
Sinulle on ilmeisesti myrkkyä nainen, joka voi sanoa mielipiteensä suoraan miehelleen.
Tyypillistä anoppiasennetta, ohjata keskustelu sivuraiteille. Kysehän tässä ketjussa oli alunperin siitä, miten remonttiapua voi antaa
miehen siskolle, joka ei muuta tee kuin haukkuu veljensä puolisoa. Appivanhemmatkin haukkuvat vuorollaan miten jaksavat.
Et sinäkään auttaisi viestisi perusteella lapsenlapsia, jos näiden äiti ei miellyttäisi sinua? Joten olet samaa mieltä, mutta tyydyt sen toteamisen sijaan haukkumaan miniää.
Sitä paitsi, en ole mikään miniä. Jos näkisin itseni miniänä, määrittelisin itseni ja oman asemani vain anopin ja apen kautta. Ja usein anopeille, ei tosin omalleni, luuseri ja miniä tarkoittavat samaa asiaa, joten tarpeettomasti käytit kahta synonyymiä peräkkäin, ne itse asiassa siis kumoavat toisensa.
Minä olen vaimo, enkä mikään miniä. Ja sinä olet ilmeisesti (tuleva) anoppi, eli elät vain lastesi puolisoiden kautta. Et ole nainen, et vaimo, vain äiti, isoäiti, ja (tuleva) anoppi. Ja isoäitiä sinusta ei tule, jos poikasi ei valitse sinua miellyttävää naista. Äitiys sinussa näkyy vain epäterveenä suojeluvalttina poikaasi, kaikkia poikia kohtaan. Aika outo asenne, eikö? Mutta sinusta varmaan aika normaali.
Jos sinulla on näin negatiivinen asenne jo valmiiksi miniääsi kohtaan, täytyy vain toivoa voimia tuleville sukulaisillesi.
Olen aiemminkin tällä palstalla ihmetellyt, miten tuo anopin nk. (äidin)rakkaus riittää siihen poikaan, eikä siitä riitä hänen puolisolleen
eikä ainakaan heidän jälkikasvulleen. Millainen on sitten veemäinen miniä? Ilmeisesti sellainen, joka ei tottele sinun määräyksiäsi. Sellainen luuseriminiä, joka määräilee, ja jäkättää miehelleen, sinun pojallesi. Oletko kollektiivinen äiti kaikille pojille, miehille, jotka ovat naimisissa tahoillaan? Siinä on urakkaa sinulla.
Olet itsekin ollut miniä, on tainut tulla patoutumia, joita purkaat täällä. Se on se valta, jota luulette omaavanne, joka tekee teistä tuollaisia. Se, että olette synnyttäneet sen pojan, joka menee naimisiin jonkun naisen kanssa, ei anna teille mitään valtaa päättää mistään asioista näiden taloudessa. Jos miniäkään ei puhu pahaa teistä, niin miksi alkuperäisen vaimon appivanhemmat saavat puhua pahaa hänestä?
Ehkä on hyvä, että olet jo päättänyt ettet ole missään tekemisissä tulevien lapsenlapsiesi kanssa, jos et pidä heidän äidistään. Tuo nainen tekee suuren palveluksen suvullesi, ja vie sitä eteenpäin, onneksi heissä on mukana 50% tuon vaimon suvun geenejä.
Mutta tässä ketjussahan ei ollut alunperin kysymys pelkästään anopeista, vaan miehen siskosta. Mutta täytyihän jonkun anopin tulla taas varastamaan show, että tiedämme, että tuollaisia, alkuperäisen vaimon tapaamia selkään puukottajia todella on olemassa. Kiitos, että olet olemassa. Me muut näytämme sinun rinnallasi vähemmän veemäisiltä.
Oletkohan mieleltäsikään ihan terve. Lue ensimmäinen kommenttisi huolella, sen jälkeen tämä toinen vuodatuksesi. Huomaatkohan mahdollisesti ristiriitoja puheissasi.
Noh, sitä vartenhan nämä palstat ovat että voi purkaa pahaa mieltäkin, sinulla taitaa olla kova urakka edessäsi.
ps. siinä voi olla useampikin kommentoija, ei vain yksi.
Hyvät joulun odotukset kaikesta huolimatta (;
Jos minä vastaan yhteen viestiin, jossa minua kutsutaan luuseriminiäksi, niin miten sen viestin takana voi olla useampikin kommentoija? En nyt ymmärrä.
Minä en haukkunut kirjoittajaa luusereiksi, minä en kutsunut anoppia veemäiseksi, enkä käyttänyt kirosanoja. Nämä mieleltään muka-terveen äidin kommentit ovat ihan luettavissa siellä. Auta armias, jos uskaltaa väittää vastaan, niin heti leimataan mielisairaaksi.
Kummallista jakomielitautia olemassa palstalla, aiemminkin havainnut, kun olen rohjennut kommentoida äidin kirjoittamaa tekstiä. Piileskellään moninaisten persoonien takana. Aletaan heti osoitella, että täällä on useitakin kirjoittajia, no kyllä minä sen tiedän, että palstalla kirjoittaa useampikin kuin yksi. Mutta ei yhtä viestiä voi useampi ihminen samanaikaisesti kirjoittaa, ja minä vastaan yhteen viestiin kerralla. Ovatko kaikki naapurin äidit naputtamassa sitä haukkuviestiä siellä, ja sitten väitätte, että tässä viestin takana on useampikin kirjoittaja, ihme logiikkaa.?
"Jos minulla olisi veemäinen miniä, en välittäisi tämän lapsista". "Olet luuseriminiä". Aivan mahtavaa äitienergiaa, ilmeisesti aivan tervettä sinun, teidän mielestä, kuka siellä nyt lukeekin viestini ja kritisoi sitä.
Vastaan syystä, ai, että en saa kommentoida, jos joku haukkuu minua luuseriminiäksi aivan syyttä suotta. Sinulla, teillä, on aika valikoiva lukutaktiikka, kun luette vain minun vastaukseni, ettekä sitä luuseriminiä viestiä. Siitä viestistä tämä kaikki solvaaminen alkoi.
Tapahtui ristiaiset joko kirkossa tai "kotona",
jarjestakaa se parhaan ystavasi tai(kummin)kotona . Hoida hanen kansaan yhdesa se taytekakku ja kahvinkeitto. Silloin olisitte neutraalilla alueella ja 99% ongelmista ratkaistu.
Ei kukaan taysijarkinen kehtaa pilata mainettaan kayttaytymalla epakohteliaasti muiden lasnaollessa.
Talloin teille kaikille jaa vain kauniit muistot tasta niin arvokkaasta tilaisuudesta.
Olen hyvätahtoinen ja kiltti ihminen. Mulla ei oikeastaan mitään vastaan, jos mieheni auttaa siskoaan remontissa.
Mutta kaikki tämä alkoi kun kerran meille oli muuttamassa omat hevoset, panikoin kun mieheni ei ole kerennyt tekemään tarhaa valmiiksi siskonsa talon vuoksi. Mieheni tuli töistä kotiin ja ilmoitti, että nyt lähtee siskolleen korjaamaan taloa. Tietysti aloin tuntea itseni hänen listallaan viimeiseksi, kun ei täyttänyt toivettani pitkään aikaan, vaikka hänellä oli siihen monta tilaisuutta. Ne kaikki vapaat hetket hän oli siskollaan. Närkästyin siitä ja sanoin kauniisti että mihinkäs hepat laitetaan, sisällä eivät voi olla koko päivän seisokselemassa kunnes mieheni sisko saa talonsa valmiiksi. Mieheni päätti jäädä tarhaa tekemään mutta hänen sisko rupesi raivoamaan minulle ja sain kymmeniä haukkumaviestejä oikeasti 16 viestiä. No sanoin hänelle, että mieheni on myös kannettava vastuu meistä. Auts- lisää haukkumaviestejä. Ja niin mieheni lähti siskolleen ja anoppini ihmetteli puoli suvulleen, kuinka omin mieheni liikaa (!!??) Ja vain tämän kerran tapahtuneen vuoksi, jonka alkoi tämä "riitamme".
No sen jälkeen aloitimme avioliittokoulun ja mieheni on sen jälkeen pitänyt minua YKKÖSENÄ, mikä onkin mielestäni oikein. En ole estänyt häntä käymästä siskollaan, mutta hän ei ole käynyt. Mieheni haluaa, että tunnen itseni rakastetuksi, sillä hän tajusi, miten paljon pahoitin mieleni hänen siskonsa viesteistä, vaikken niistä paljon puhunut...
Tämä sisko saa tulla vauvamme ristiäisiin. Hyvä voittaa aina pahan!! =) Kiitos teille kaikille kommenteja antaneille!
Pidä pää pystyssä ristiäisissä, ja muulloinkin, näytä, että olet parempi ihminen, ja sivistyneempi kuin miehesi sisko.
Meillä on täysin päinvastainen tilanne veljeni vaimon kanssa. Vaikka ovat olleet yhdessä jo viisi vuotta (tai ehkä juuri siksi) kälyni on hirmuisen mustasukkainen veljestäni. Olemme aina olleet hyvin läheiset ja olemme ottaneet myös kälyni juttuun mukaan, mutta se ei vaan riitä hänelle. Erityisesti joulut ovat hänelle vaikeita, sillä silloin hänen kuulemma tulee erityisesti sellainen olo ettei hän kuulu joukkoon. Ja nyt kun joulu tulee jälleen alkaa mouruaminen, mutta tällä kertaa aikaisemmin ja ikävämpänä kuin koskaan: sain tesktiviestin jossa käly ilmoitti että toivoo ettei hänen miehellään olisi sisarta ja että heidän perheensä (ei siis meidän tai minun perheeni) olisi täydellinen ilman minua. Ottaen huomioon, että kälylläni on mielentervysongelmia lapsuudestaan, olen varuillani ja talletin viestin mahdollisia väkivaltaisuuksia varten. Että näin meillä, tsemppiä sinulle oman kälysi kanssa ja oikein mukavat ristiäiset!
EI OLE!!!