Pistin ekan kerran ilmoituksen deittipalstalle. Vastauksia sain mukavasti. Pyysin tekstailua varten naisilta kännynumerot, ja kaikki sellaisen antoivat. Sitten ei kun numerotiedustelusta katsomaan kuka ja missä on kyseessä... Hmmm, jos olisin "hörhö", voisin alkaa vaikka vainota teitä, vai? Ovatko ihmiset aina näin luottavaisia/tyhmiä/rohkeita/kipeästi seuraa vailla - eikö aluksi voisi hoitaa yht. otot vaikka Prepaidin kautta, ja myöh. kiinnostavien tyyppien kanssa vaihtaa "oikeat" numerot?
Luottavaista väkeä?
Oskari
101248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihme että edes ovat antaneet numeronsa, minä kun olen käsittänyt että juuri täällä netissä muijat pihtaavat jopa numeronkin antamista. Eikös suurin osa jotka numeronsa antavat, kuitenkin käytä prepaidia? Sitäpaitsi, tuskin ne naiset ihan tuosta vain ovat numeronsa sinulle antaneet. Joten tuollainen arvuuttelu on hiukan harhaanjohtavaa...
Tuo on oikeasti niin marginaalinen ilmiö tuo vainoaminen. Vaikka hulluja tähän maailmaan mahtuukin, niin eipä kovin monella ole intoa alkaa selvittelemään osoitteita ja tulla sitten ikkunan taa häiriköimään. Oikeasti.
Ettei mahdollinen keskustelu mene ihan väärille raiteille, niin selvennettäköön, että ihan ovat olleet "oikeita" numeroita - ei Pp, olen Numeronetistä katsonut. Ja kas, siinähän se osoitekin on. Viesteissäni olen kiitellyt, kehunut, pyytänyt, ollut kohtelias ym. ja kas - numero "napsahtaa". Kannattais varmaan kokeilla sinunkin tätä konstia.
voin sanoa, että pitää ainakin osittain paikkaansa tuo, että numero annetaan aika helposti. Minun miesystäväni esiintyi omalla nimellään, kertoi oman numeronsa, mutta vain siinä tapauksessa jos nainen nimenomaan itse haluaisi sen. Vastaus oli yleensä, että halusi nainen numeron ja antoi omansa jopa pyytämättäkin. Eli kunhan mies "vaikuttaa" luotettavalta, niin kyllä me naiset vain ollaan valmiita se numero antamaan :(.
Syvässä näyttää suomalaisella miehellä olevan tuo oikean ihmisen kohtaamisen pelko. Mitä ihmeen ideaa on lähetellä tekstiviestejä, kun saman tien voisi soittaa? Tässä on taustalla enemmän miesten kuin naisten fobiat. Suomipoika varmistaa selustaansa loputtomiin: voihan olla että deittini onkin transu, homo, joku kujeileva koululainen, pomoni, naapurini...Kun hän lopulta uskaltaa soittaa, on järkevä nainen yleensä jo vaihtanut seuraavaan.
Olen usein saanut naisilta puhelinnumerot ja ihan pyytämättä. En kuitenkaan vaivautuisi häiriköimään
ketään tekstiviesteilläni saatikka työsuhdekännykälläni. Kännykkä ei ole Suomessa mikään anonyymi-kapistus, sen väärinkäyttäjä saadaan aina kiinni.
Mutta, siinä mielessä kirjoittaja on oikealla suunnalla, että olisi pirullista herätä keskellä yötä jonkun mussuttavan mamman/äijän lässytykseen.
Huii..!
Itse annan numbaani todella harvoin (ja oikeastaan vain valituille) ja todella pitkän kaavan kautta niin,että henkilön tuntee aika hyvin, koska tosiaan on kokemusta häiriköstä.
Veikkaan, että takana on se, et jos et anna numeroa miehelle, niin nainen olettaa, ettet sitten ole kiinnostunut hänestä ja nainen haluaa pitää kaikki ovet avoinna.
Samaa koskee kuvia. Sen teen myös pitkän kaavan kautta, vaikka toisia se häiritsee ja lopettavat esim.meilailun, mutta sillä tavoin saa varmistettua, mitä miehellä on mielessä. Onko se naisen kaunis pää vaiko ulkonäkö.
Meneekö itsekehun puolella..
Tiedän etten ole ruma - on siis syytä pihtailla kuvien antamisessa. Kun saavatkin kuvani - seuraa ihmetys miksi piilottelen itseäni. Se ei ole piilottaminen, vaan se, että halu tietää millainen vastapuoli on. Itsensä suojelua tuntemattomilta.
Netissä olen antanut tuntemattomille VAIN salaisen- tai prepaidnumeron. Ja nimestä korkeintaan oikean etunimen. Muusta ei puhettakaan! Selviö!
Minusta on epäkohteliasta pyytää toisen numeroa. En koskaan ole antanut, jos mies on numeroani pyytänyt, olen lopettanut viestittelyt siihen. Eri asia on, jos mies itse antaa numeronsa. Silloin olen voinut soittaakin, jos numero on ollut nimellinen , olen antanut myös omani olla näkyvillä.
Minulle ei ole vielä koskaan sattunut mitään häirikköjä, normaali mies varoo varmasti aikasen tarkasti, ettei tule sellaista mielikuvaa. Voisin jopa itse sanoa olleeni lähempänä "häiriköintiä". Tosin niin, että en usko sellaista mielikuvaa antaneeni, mutta itsekin olen ollut varovainen jopa hupimielessä lähettämieni viestien kanssa, ettei vain vastaanottaja kokisi niitä yliintoileviksi. Mutta kuten sanottu: juu, olen luottavainen.
Jos joku alkaisi uhkaavasti häiriköidä, niin ilmottaisin poliisille.
"Jos joku akaisi uhkaavasti häiriköidä, ilmoittaisin poliisille."
Mitäpä luulet, kuinka paljon poliisia kiinnostaisi sun ilmoitus?
...siihen se sitten jääkin...