Hei hyvät kohtalotoverit ja muutkin. Kaipaisin jotain neuvoja tai haluaisin edes kuulla kokemuksia seuraavasta asiasta. Ex-avomieheni lähti noin reilu neljä kuukautta sitten kävelemään suhteestamme. Minulle asia tuli yllätyksenä, shokkina ja tuntui että elämä ei enää jatku mitenkään. No, omilla jaloillani kuitenkin vielä seison ja päivä kerrallaan elän. Nyt on vaan kuitenkin tullut niin ahdistavia ajatuksia päähän, kun kuvittelen että exälläni on jo uusi nainen. Asun isossa kaupungissa, mutta lähdenpä minne tahansa, pelkään kohtaavani exäni hyvin onnellisena uuden kanssa.
Emme ole pitäneet enää välejä, joten en tiedä miten hänellä oikeasti menee. Kolmatta osapuolta eroon ei kai liittynyt. Mutta miten selviän siitä tilanteesta, kun näen tai kuulen hänen olevan uuden kanssa? Pelkään että saan jonkin kauhean paniikkikohtauksen...tunteita kai on vielä niin paljon minun puoleltani jäljellä. Auttakaa!
Emme ole pitäneet enää välejä, joten en tiedä miten hänellä oikeasti menee. Kolmatta osapuolta eroon ei kai liittynyt. Mutta miten selviän siitä tilanteesta, kun näen tai kuulen hänen olevan uuden kanssa? Pelkään että saan jonkin kauhean paniikkikohtauksen...tunteita kai on vielä niin paljon minun puoleltani jäljellä. Auttakaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eipä ole oikopolkua jos näin on käydäkseen.
Ensimmäinen kerta pahin, seuraava jo helpompi.
Totuus on kuitenkin yleensä toinen kuin kuvittelet.
Älä mässäile liialla mielikuvituksella exäsi onnellisuudesta.
Ei se välttämättä ole niin mutta varaudu tunnekuohuihin.
Ne tulee ja sitten ne menee.
Itke ja kirjoita tunteitasi ulos.
Tuo on tuntemuksista kurjin .. parasta yrittää keksiä tekemistä että saa ajatuksiinsa katkoksen.
Puhun nyt omasta kokemuksestani, mutta kun näin eksäni ohi ajaessani kulkemassa toisen kanssa kun erosta oli noin 4 .. 5 kk niin hyvä etten ojaan ajanut. Tuntui kuin olisi halvaantunut hetkeksi, sydän taisi oikeasti jättää lyöntejä väliin, olin ihan turta. Ihmisen ei pitäisi olla silloin autonratissa.. en muista parin kilometrin kotimatkasta mitään, ja itkua tuli sen jälkeen tihrusteltua.
Mutta en kumminkaan kuollut .. niin, aika laimea lohdutus.
Erosta on nyt reilu kaksi vuotta ja vaikka vähän sähellystä ja uudelleenlämmittelyn yritystä oli, olen jotenkin tullut järkiini että miksi erottiinkaan.. ja nyt voi sanoa että eipä pahemmin hetkauta jos vastaan tulee toisen kanssa.
Tietysti se auttaa että hän on muuttanut paikkakunnalta, joten ei tarvitse pelätä näkevänsä kauppareissuilla :)
Kai tän jorinan pointti on että vaikka tekee kipeää, niin kestät kyllä!! Tsemppiä!
Hei!
Minä kerron hieman omaa tarinaani. Minä olin 8 vuoden avoliitossa erään miehen kanssa, ja meillä kaksi pientä yhteistä lasta. Meille tuli ero tuossa helmikuussa ja sen jälkeen ollut minun elämäni itkua ja tuskaa, sillä ikävöin miestä niin paljon ja vieläkin tunnen häntä kohtaa niin paljon että sydäntä kivistää. Pari päivää sitten otin yhteyttä mieheen ja purin tunteitani ja lopulta kävi niin että olemme ystäviä, mutta vain ystäviä ja se teki viillon syvälle sisimpääni.Mutta ei siinä kaikki, sitten hän ilmoitti että seurustelee, ja sillon kaikki romahti. Itkin ja huusin tuskasta koko yön..seuraavana päivänä totesin että parempi näin kuin että olisin kokonaan menettänyt ihmisen jota rakastan, eli ystäviä olemme :) vaikka en hyväksykkään ehkä koskaan tätä uutta naista..
Silti, nyt pienen pieni toivon hippu elää silti, vaikka en haluaisi rakennella pilvilinnoja ympärilleni. Minä toivon sinullekkin voimia, ja toivottavasti tilanteesi muuttuu siihen että olet vielä joku päivä onnellinen taas...
.. tässä vaan mietin että miten pitkään sitä voi olla -syvällä sisimmässään- omistushaluinen.. että tuo mies on MINUN vaikka sitten seurustelisi toisen kanssa.
itse erosin viime tammikuussa 15 v. jälkeen kun exäni löysi itsensä parhaan ystäväni luota, yhteisen baari illan jälkeen. tämä ex ystävä asuu samalla pihalla kuin minä.
kaikki tää tuli täysin yllätyksenä mulle, en ollut tajunnu mitään. molemmat sanoivat ei tässä näin pitänyt käydä, ei ollut kuulemma aikaisemmin ollut mitään, no enpä usko kun aloittivat saman tien ns. seurustelun.
oli kova paikka kun näin heidät yhdessä leikkimässä naisen lasten kanssa pihalla ym. tapahtumissa, meillä on 2 yhteistä lasta mutta he eivät tainneet silloin mahtua heidän elämään.
monet itkut itkin, esitin muille kovempaa kuin olin, mutta pääsin yli, paljon auttoivat hyvät ystäväni jotka jaksoivat kuunnella.
tällä hetkellä mulla menee hyvin olen 2kk sitten tavannu miehen S24 treffeiltä ja fiilis on hyvä, pieni ongelma on ollut exäni, hän ei ole enää missään väleissä siihen naiseen, mutta kun puhuu uudesta miehestäni käyttää nimeä lakanan lämmittäjä..
exäni ei tainnut koskaan käydä läpi eroamme vaan ns. hyppäsi sängystä sänkyyn.
vaikuttaa että hän käy nyt samoja asioita kuin minä keväällä.
vaikka nyt ei siltä tunnukaan, selviät siitä, tsemppiä!
toinen nainen. Exä ihastui palavasti työkaveriinsa, ja tapasi tätä juhlimisen merkeissä esim. firman juhlissa. Olin aivan murtunut, tärisin ja itkin viikkoja. Hän oli unohtanut naisen kuvan kotiimmekin, ja ryhdyin vertailemaan itseäni tähän naiseen.
Sitten se tunne ja tarve vertailla meni ohi. Me erosimme, ja en ole katunut päätöstäni. Erosimme, koska hän välillä löi litsareita, huusi julkisilla paikoilla. Suhde oli tuskaa ilman sitä naistakin, ja syy eroon nimenomaan riitojen ja litsareiden takia.
Kaipuu hyviin aikoihin (ennen niitä riitoja)on, mutta ei menneisiin voi palata. Haluan olla hyvä itselleni ja valita sen mikä tuntuu oikealta. tuo suhde ei sitä kuitenkaan ollut, ja tunnekuohujen jälkeen olen aina sinut eron kanssa.
että siihen toipumiseen menee ainakin vuosi! Meillä oli seurustelua 7 vuotta! Lopetin suhteen viime uudenvuoden aattoillan jälkeen koska suhteemme oli jo ollut "rikki" vuosia. (tein oman uudenvuoden lupaukseni) Hän petti minua useita kertoja enkä voinut antaa niitä anteeksi joten lopetin siksi! Olemme soitelleet ei muuta koska olen pitänyt lupaukseni, mutta jotain tunteita minulla on vielä koska pelkään ihan samaa! Vaikka kohta on kulunut vuosi tuntuisi kauhealta nähdä hänellä joku toinen! Mutta olen päättänyt kasata itseni! Kuukausi kuukaudelta tulee lisää voimia ja itsevarmuutta! Nyt alan jo suunnittelemaan uutta elämää itselleni!
Kannattaa ajatella, että aika pian todennäköisesti sun exä on samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Tai sitten hänen mahdollinen uusi naisensa on piakkoin samassa tilanteessa.
Me ihmiset ollaan liian usein toisillemme arvottomia. Meidät voi kukatahansa heittää yhtäkkiä romukoppaan. Siksi meidän itsetuntomme ei saisi mitenkään olla kiinni siinä toisessa joka niin voi tehdä.
Ole vahva ja itsenäinen, ja tee elämästäsi hyvä itsellesi. Rakkaus ja tunteet voit säilyttää, mutta pian huomaat että ne kannattaa siirtää johonkuhun arvokkaampaan tyyppiin.
Älä missään nimessä usko vanhaan sanontaan : ero suurentaa suurta ja pienentää pientä rakkautta. Meinaan siihen uskomalla voi käydä erittäin huonosti. Ajan pitäis auttaa, eikä lisätä kaipausta. =)
Selviät!