Eiköhän me kaikki kärsitä kun meidän tunteilla jos joku leikkii.
Selvää että vaimo/mies tuntee katkeruutta, vihaa kun huomaavat tulleensa petetyiksi, entäpä ”kakkoset” kun huomaatte ettei eroakaan aviopuolisosta tai teidät vaan hylätään ilman selityksiä, eikö nouse katkeruus teille??
Totta kait teillä on oikeus rakastaa mutta eikö aviopuolisolla ole? Sekö on merkki että pettäjä ei rakasta aviopuolisoaan kun on ”erehtynyt ” teidän matkaan viinanhuuruissa/selvinpäin jännitystä hakeakseen (sehän on monesti selitys pettäjältä)? Aviopuolisolla on useinkin monen vuoden suhde pettäjään ja teillä ehkä muutaman viikon/kuukauden.
Erikseen tietysti on nämä pitkät salasuhteet, joissa on varmaan jo todelliset tuntee mukana, mutta miksi ei pettäjä eroa entisestään siinäpä kysymys…
Ei kellään miehellä/vaimolla voi olla niin paljon menetettävää ettei voisi lähteä avioliitosta jos haluaa. Ei lapset ja yhteinen omaisuus ole syy olla lähtemäti jos rakastaa toista, lapset sopeutuu (monesti heidänkin elämä helpottuu jos vanhemmilla on huono suhde) ja saahan puolet omaisuudesta ja voi rakentaa uuden elämän teidän kanssa. Omaisuushan on vain maallista aina saa uutta mutta tunteita ei voi ostaa.
Aina sanotaan että pitää erota jos toinen pettää, miksi?
Ei se välttämäti ainut ratkaisu ole eikä pettäminen ole aina merkki siitä ettei pettäjä rakastaisi/välittäisi puolisostaan. Jos petetty aviopuoliso voi myöntää puolisonsa erehdyksen (ei kukaan ole täydellinen) ja haluaa kuitenkin yrittää jatkaa yhteiselämää puolisonsa kanssa. Se on rakkautta jos mikään että voi/pystyy antamaan toisen virheet anteeksi, mutta aina sekään ei onnistu.
Mutta joskus vaan tulee ero ja syitä voi olla monia siihenkin.
Tottahan on että menevää ei voi estää mutta tulevia voi hidastaa.
Selvää että vaimo/mies tuntee katkeruutta, vihaa kun huomaavat tulleensa petetyiksi, entäpä ”kakkoset” kun huomaatte ettei eroakaan aviopuolisosta tai teidät vaan hylätään ilman selityksiä, eikö nouse katkeruus teille??
Totta kait teillä on oikeus rakastaa mutta eikö aviopuolisolla ole? Sekö on merkki että pettäjä ei rakasta aviopuolisoaan kun on ”erehtynyt ” teidän matkaan viinanhuuruissa/selvinpäin jännitystä hakeakseen (sehän on monesti selitys pettäjältä)? Aviopuolisolla on useinkin monen vuoden suhde pettäjään ja teillä ehkä muutaman viikon/kuukauden.
Erikseen tietysti on nämä pitkät salasuhteet, joissa on varmaan jo todelliset tuntee mukana, mutta miksi ei pettäjä eroa entisestään siinäpä kysymys…
Ei kellään miehellä/vaimolla voi olla niin paljon menetettävää ettei voisi lähteä avioliitosta jos haluaa. Ei lapset ja yhteinen omaisuus ole syy olla lähtemäti jos rakastaa toista, lapset sopeutuu (monesti heidänkin elämä helpottuu jos vanhemmilla on huono suhde) ja saahan puolet omaisuudesta ja voi rakentaa uuden elämän teidän kanssa. Omaisuushan on vain maallista aina saa uutta mutta tunteita ei voi ostaa.
Aina sanotaan että pitää erota jos toinen pettää, miksi?
Ei se välttämäti ainut ratkaisu ole eikä pettäminen ole aina merkki siitä ettei pettäjä rakastaisi/välittäisi puolisostaan. Jos petetty aviopuoliso voi myöntää puolisonsa erehdyksen (ei kukaan ole täydellinen) ja haluaa kuitenkin yrittää jatkaa yhteiselämää puolisonsa kanssa. Se on rakkautta jos mikään että voi/pystyy antamaan toisen virheet anteeksi, mutta aina sekään ei onnistu.
Mutta joskus vaan tulee ero ja syitä voi olla monia siihenkin.
Tottahan on että menevää ei voi estää mutta tulevia voi hidastaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minä voin ainakin rehellisesti sanoa, että tunsin itseni petetyksi ja loukatuksi, kun mies jätti minut eikä omaa vaimoaan. Ei siitä periaatteessa ollut mitään puhetta ollut, mutta se tapa jolla mies jätti minut loukkasi minua. Mutta minullahan ei kakkosena olisi saanut olla sellaisia tunteita... Myönnän myös sen että olin sen verran katkera kaikesta, että ilmoitin vaimolle mitä olimme hänen hyväuskoisen selkänsä takana tehneet. Ehkä typerä teko, mutta... Mies kun ei sitä saanut sanotuksi vaimolle, piti vain lopettaa suhde kanssani, kun maa alkoi jalkojen alla polttamaan.
Vaimo ei ymmärtänyt lainkaan sitä miten minä tulin loukatuksi, vain häntä oli kuulemma petetty.
No, nyt olen yksin ja tuskin koskaan ketään miestä enää edes huolin!
... se leikin kestäköön.
Oli oikein että hän jätti sinut eikä vaimoaan/perhettään. Näinhän siinä yleensä käy kun pitää valita se järkevämpi vaihtoehto. Elämässä kun on muutakin kuin seksi ja salapanot.
Teit vihapäissäsi kovan ratkaisun ilmoittaa asiasta ykkösnaiselle eli vaimolleen. Olen sitä mieltä että totuus ei pala tulessakaan ja sen tiedon on tultavakin julki, koski se kuinka kovin tahansa. Sinä teit sen kostamismentaliteetilla, no sama se, tieto meni perille kuitenkin. Kusipää mies vastatkon nyt edesottamuksistaan. Melkein toivoisin että hänellä ei ole pian vaimoakaan... it's paytime!
Ajattelet asiaa lähinnä petetyn kannalta, jotta tulisi muitakin näkökulmia niin lisään muutaman ajatuksen.
Kakkosen kannalta, kyllä, varmasti tuntee katkeruutta kun tulee jätetyksi. Kuka tahansa joka on rakastanut ja ainakin luullut olevansa rakastettu ja kokenut hyviä hetkiä, tuntee itsensä petetyksi kun jätetään. Omat tunteet ovat jokaisella ne jotka ovat eniten pinnalla. Eikä asiaa auta se että samalla tuntee koko suhteen ajan jonkinasteista pahaa mieltä pettäjän kumppania kohtaan ja myös pelkoa siitä ettei tämä ikuista ole kuitenkaan. Ja siltikin toivoo saavansa toisen kokonaan omakseen.
Enpä usko että kovinkaan moni sanoo kakkossuhteelleen että olin kanssasi vain sen takia että olin kännissä tai hain seikkailua. Ne selitykset annetaan sille jota petettiin. Kakkoselle vakuutellaan jotain muuta. Vaikka ikuista rakkautta.
On totta että omaisuus on vain maallista mutta se ei tee omaisuutta siltikään vähäpätöiseksi asiaksi. Jos ihmiset menisivät omaisuuden edelle niin siinäpä tulisi ratkaistua moni asia kerralla. Uransa perheen edelle arvottavat vähentäisivät työtahtia, rikollisuus vähenisi olemattomaksi, tuskin olisi sotiakaan. Omaisuus ei todellakaan ole suurimmalle osalle ihmisistä vähäpätöinen asia jonka voi sivuuttaa omaa tulevaisuutta miettiessään. Olisi toki hienoa ja kaunista jos näin kävisi mutta näin nyt ei kuitenkaan ole.
Syitä pettää on varmaan yhtä monia kuin pettäjiä ja varmasti suuri osa pettäjistä silti edelleen rakastaa puolisoaan. Ja suuri osa taas ei rakasta. Koska tapauksia on niin monenlaisia niin kakkosen sen paremmin kuin petetynkään on mahdotonta tietää että mitä juuri tämän pettäjän päässä liikkuu. Ikävä tosiasia on sekin ettei se rakkauskaan aina riitä. Suhteen pitäisi myös toimia. En tunne tilastoja mutta muita ihmisiä seuranneena olen huomannut että suhdetta, jossa on petetty, on todella vaikeaa saada enää toimimaan. Toisaalta vaikka ero tulisi pettämisen takia niin harvemmin kakkosesta tulee ikinä ykköstä. Siltikin näinkin on käynyt ja sen suhteen on täysin perusteltua uskoa sekä petetyn että kakkosen että kaikki päättyy vielä hyvin.
Itse pettäjän rooli on tässä kaikkein vaikein. Petetyn ja kakkosen rooli on sinänsä helpompi että he tietävät (yleensä) mitä haluavat. Molemmat haluavat pettäjän omakseen, mutta pettäjä ei tiedä ollenkaan mitä haluaa. Usein on niin että hän haluaisi molemmat. Tietää ettei se ole mahdollista ja kun ei osaa päättää niin on täysin pattitilanteessa.
Vihdoinkin joku puhuu tällä palstalla asiaa. Olen suorastaan uupunut, kun kaikki vain haukkuvat toisiaan eikä missään tekstissä ole mitään todellista kokonaisuutta. Sinun tekstisi luettuani voin vihdoin huoahtaa helpotuksesta ja unohtaa koko palstan. Meillä kaikilla on ikioma tarina ja ikiomat tunteet. Ei niitä voi tällä palstalla selvittää. Palsta olisi silloin hyödyllinen, jos sieltä voisi saada asiallisten ihmisten mielipiteitä. Nyt kaikki vain lietsovat vihaa, nimittelevät toisiaan, haukkuvat, arvostelevat.
Mutta kiitos siis sinulle. Sentään yksi järkevä teksti.