Mitä mä tekisin??
On jotenkin mennyt pikkuhiljaa usko ihmisiin. Kellään ei riitä empatiaa toiselle enää.. kukaan ei vastaa terveyhdykseen, kukaan ei kiitä jos avaan oven tai annan paikkani kassajonossa.. Kukaan ei vastaa katseeseen.
Muutenkin olen melko introvertti ihminen mutta parhaani yritän että inhimillisyys säilyisi.. mutta tunnen olevani näkymätön nuuskamuikkuinen. Kyynärpäästä tulee jos yrittää ihmisjoukossa luovia, etuillaan ja murahdetaan päälle.
Tuntuu että erakoidun kokonaan, olen alkanut välttää ihmisiä. Olen fyysisesti ja henkisesti yksin.. Mistä näillä eväillä voisi löytää poikaystävän, ja ennenkaikkea mitä voisi näille fiiliksille tehdä?
On jotenkin mennyt pikkuhiljaa usko ihmisiin. Kellään ei riitä empatiaa toiselle enää.. kukaan ei vastaa terveyhdykseen, kukaan ei kiitä jos avaan oven tai annan paikkani kassajonossa.. Kukaan ei vastaa katseeseen.
Muutenkin olen melko introvertti ihminen mutta parhaani yritän että inhimillisyys säilyisi.. mutta tunnen olevani näkymätön nuuskamuikkuinen. Kyynärpäästä tulee jos yrittää ihmisjoukossa luovia, etuillaan ja murahdetaan päälle.
Tuntuu että erakoidun kokonaan, olen alkanut välttää ihmisiä. Olen fyysisesti ja henkisesti yksin.. Mistä näillä eväillä voisi löytää poikaystävän, ja ennenkaikkea mitä voisi näille fiiliksille tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Useammin kuin kerran olen itse miettinyt samaa, mutta eräänä päivänä ystäväni jota en ollut nähnyt vuosiin sanoi että "olet kuin peili, kasvoiltasi ei voi lukea mitään tunteita. Ei iloa, ei surua, ei mitään." Kaipa sitä itsekin sulkeutuu omaan kuoreensa ja ei uskalla/osaa/halua sitä kuorta raottaa muille, ikäväkseni ei edes niille joille sitä tulisi avata. Ehkäpä kaikki ne kylmät ja tunteettomat ihmiset ovat kuin minä, vain kykenemättömiä enää näyttämään mitä he tuntevat. Sen verran olen kuitenkin onnistunut inhimillisyydestäni säilyttämään, että osaan vielä hymyillä ja sanoa "kiitos" tarpeen vaatiessa. Minun on hyvin vaikea uskoa ja hyväksyä sitä, että ihmiset olisivat pohjiltaan muuttuneet, tämä maailma ympäriltämme varmasti onkin, mutta ihmiset itsessään kuitenkin kaipaavat ja tarvitsevat samoja asioita kuin aina ennenkin.
Miksi näin on? Tiedä en. Mitä sille voi tehdä? Sitäkään en tiedä. Ymmärsiköhän kukaan? Tuskin, tai korkeintaan yksi ja sekin väärin...
Kyllä meitä kohteliaita ja hyviäkin ihmisiä vielä riittää vaikka millä mitalla. Aina meihin ei vaan törmää. Missäpäin muuten asustelet?