lähes seksittömään suhteeseen.Olemme olleet yhdessä 6 vuotta.Viimeisen vuoden aikana mies ei ole tehnyt aloitetta kertaakaan eikä ottanut asiaa keskusteluun.Mieltäni on alkanut askarruttamaan suhteemme laatu.Yritin purkaa tilannetta nostamalla kissan pöydälle.Kerroin etten jaksa tälläistä suhdetta jossa ei ole mitään läheisyyttä ja elämää makuuhuoneen puolella.Minusta se ei ole normaalia.Jokainen terve nainen kaipaa rakkautta ,hellyyttä ja seksiä mieheltään ja päinvastoin.Mies ilmoitti ettei ole himojensa orja.Seuraavaksi tuli esiin ettei päässä ole kaikki kohdallaan.Aivan kuin Hän edellyttäisi ettei välillämme saa olla mitään riitoja ja erimielisyyttä asioiden välillä.Silloin suhde kärsii ja vaikuttaa seksiin.EX-mieheni kanssa otimme joskus rajusti yhteen ja siitä huolimatta illalla oltiin yhdessä.Se oli kuin paikka haavan päälle.Sitäpaitsi tuon aina väärällä tavalla Hänen mielestään asiat esille.
Sanaharkka alkaa ennenkuin pääsemme asian ytimeen.Hänen mielestään minun pitää alistua siihen että seksiä on 2-3 kertaa vuodessa ja ei hyväksy minun hakevan sitä muualtakaan.Se tuhoaa suhteen joten minun olisi alistuttava.Mielestäni keltään ei voisi sulkea tätä osa-aluetta elämästä pois.Olen sentään itsestäni huolehtinut päälle nelikymppinen nainen.Mitkään lähentelyt eivät tuota tulosta,minun pitäisi sanoa Hänelle,kulta ,mua haluttais tänään.Onko tänmä naisen nöyryyttämistä?Koen sen vonkaamisena ja sitäpaitsi Hän ei toimi itsekään vaatimallaan tavalla.Jääkö ainoaksi vaihtoehdoksi eroaminen.Miten mies voi sanoa ettei ole himojensa orja,jos kyseessä on oma puoliso.Eikö kaikki asiat yhdessä rakenna lämmintä henkeä ja tulevaisuutta parisuhteessa.
Sanaharkka alkaa ennenkuin pääsemme asian ytimeen.Hänen mielestään minun pitää alistua siihen että seksiä on 2-3 kertaa vuodessa ja ei hyväksy minun hakevan sitä muualtakaan.Se tuhoaa suhteen joten minun olisi alistuttava.Mielestäni keltään ei voisi sulkea tätä osa-aluetta elämästä pois.Olen sentään itsestäni huolehtinut päälle nelikymppinen nainen.Mitkään lähentelyt eivät tuota tulosta,minun pitäisi sanoa Hänelle,kulta ,mua haluttais tänään.Onko tänmä naisen nöyryyttämistä?Koen sen vonkaamisena ja sitäpaitsi Hän ei toimi itsekään vaatimallaan tavalla.Jääkö ainoaksi vaihtoehdoksi eroaminen.Miten mies voi sanoa ettei ole himojensa orja,jos kyseessä on oma puoliso.Eikö kaikki asiat yhdessä rakenna lämmintä henkeä ja tulevaisuutta parisuhteessa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ollu meidänki suhteessa. Tosin oon ite mies, mutta tilanne on sama. Ite tein sen ratkaisun, että hain "sitä" muualta (paskamaista, mutta minkäs sitä "himojen orjana itselleen voi??).
Sairastahan tuo on! Miten ihmeessä te ihmiset suostutte elämään noin sairaissa suhteissa vuosi tolkulla?!
Ei se irrottautuminen huonosta suhteesta ole helppoa. Ei voi vaan sanoa, että nyt erotaan, sillä siisti, samalla tavalla kuin sanoisi huomenta naapurilleen. Ihmisellä on järki ja myöskin ne tunteet. Olen kuullut sanottavan, että ero on kuin kuolema, ja onhan se, parisuhteen kuolema.
Kyllä tiedän mitä tarkoitat. Kirjoitin tuon "Sairasta menoa".
Minä olen kokenut monta eroa ei-toimivasta suhteesta ja todella tiedän eron kipeyden. Mutta että sitä menoa jää vuosiksi katselemaan, niin se vahingoittaa lopulta molempia osapuolia. Viisaus on siinä, että ymmärtää lähteä ajoissa.
...etten kestäis tollasta ap:n kuvaamaa seksitöntä ja toraista suhdetta kattella kuin muutaman kuukauden. Viimeisin suhteeni meni loppuunsa n. kolmessa viikossa (no joo sellanen 2kk:n tuttavuus), kun mies alkoi hallita yksin koko seksielämäämme, eli hän alkoi sanella milloin rakastellaan ja milloin ei, ja muuta tollasta ärsyttävää hallitsemista. Pari viikkoa siinä jaksoin asiasta motkottaa mut, kun ei parannusta asioihin tullut, niin erosin.
Aikaisempi pitkä parisuhde (yhdessä vuosia vuosia) paloi loppuun parin kolmen kuukauden kuluessa, kun kyllästyttyämme emme saaneet suhdetta enää nostettua suosta. Eli parin kolmen aikana tuli minulla raja vastaan tässä tapauksessa.
Ero on mielestäni parisuhteen hautaaminen.Suhde on useimmiten ollut jo emotionaalisesti kuollut pitkään ennen jommankumman eron alkuunpistämistä. Eihän elävästä suhteesta kukaan halua erota, vaan kuolleesta. Kuka sitä nyt "rakkaudeltaan kuollutta" puolisoa haluaa pitää jalassaan kuin palloa, raskastahan se olla sidottuna kylmään lyijypalloon. Oireet lähestyvästä suhteen kuolemasta on seuraavat: Kunnioituksen häviäminen, hellyyden tyrehtyminen, kommunikaation lakkaantuminen pikkuhiljaa....sitten suhde on jo niin näivetystautinen että sen kuolinkamppailu alkaa..
Parempi yksin sinkkuna kun yksin kuolleessa suhteessa. Ex-miehestäni ajattelin välillä....muumiossa on enemmän elämää kuin hänessä!
Kun luin juttusi mulle tuli heti mieleen onko miehesi piilo homo, eihän kukaan normaali mies tollaista seksielämää vietä naisen kanssa, lähde nopeesti kävelemään ennenkuin loukkaa sua vielä enemmän.Mä kysyisin ihan suoraan, oletko homo.
itse homo (hyväksyy kyllä homoilun).Hän on mielestään optimisti ja osaa tuodat asiat hienolla
tavalla esiin.Minä raukka en pysty siihen vaikka kuinka yrittäisin,sanavalinta on aina väärä.
Eihän ota asioita esiin sieltäpuolen,vaikka huomaa
suhteen olevan kuralla.Toki ymmärrän Häntä siinä,ettei lähde suhteesta koska mistä Hän loppujen lopuksi saa samaa tilalle.Tarkoitan luxus ylläpitoa,sillä teen yksin kaiken arjessa.Olen vain mietiskellyt jaksaako sitä 20v. eteenpäin tylsää seuraa joka viettää iltansa ja viikonloput nenä kiinni telkkarissa.Olen taistellut hyvinvoinnista toista vuotta.Muutosta parempaan ei näytä tapahtuvan.Ratkaisu jää ilmeisemmin minulle,joko kestän tai lähden.
Iha pakko kysyy: Mut mixet ite tee alotetta?! Ei se oo mihikää kirjoihi kirjotettu et miehen pitäs aina tehä se alote. Ja tuskin se keskustelu mitn auttaa. Tosin vuos on kyllä aika pitkä aika. Mix oot viel sen kanssa?
meillä.En voi lähteä kodistani mihinkään.Kun ehdotan eroa,hän toteaa ettei mulla ole muuta ratkaisua tarjota aina kuin ero.En itsekään ymmärrä,miksi olla suhteessa joka ei toimi.Yksin on aika vaikea toimia kun ei saa toiselta vastakaikua.
Olet yrittänyt ja yrität kaikkesi mutta mies ei tule vastaan. Mietipä mitä voisit vielä tehdä. Jos olet tehnyt kaikkesi niin et voi enää tehdä enempää.
Eron pitäisi olla aina vasta se viimeinen ratkaisu kun mikään ei enää auta ja sen voi ulkopuolinen helposti heittää ratkaisuehdotuksena ongelmaan kuin ongelmaan, mutta jos on tehnyt kaikkensa niin sitten ei enää jää muita vaihtoehtoja kuin ero. Kukaan ei pysty suhdetta yksin pystyssä pitämään. Suhteeseen tarvitaan aina 2 osapuolta. Se että 2 ihmistä asuu samassa asunnossa, ei ole vielä sen kummenpi kuin kämppissuhde. Suhteeseen tarvitaan myös henkistä vuorovaikutusta ja se taas vaatii onnistuakseen sen että molemmat osapuolet huomioivat toistensa tarpeet.
Nyt sinä huomioit miehesi tarpeet mutta hän ei tunnu sinun tarpeistasi olevan edes kiinnostunut. Mietipä onko sinulla edes parísuhdetta enää mieheesi vai oletteko enää pelkästään kämppiksiä. Jos tulet siihen tulokseen ettei teillä enää ole suhdetta henkisellä (eikä taida olla fyysiselläkään) tasolla niin silloinhan eronne tarkoittaa enää sitä että muutatte eri osoitteisiin. Se taas ei ole sen kummempi juttu kuin kämppäkaverista luopuminen.
Kirjoitatko muuten aina hän-pronominin isolla vain onko vain miehesi sinulle Hän? Jos vain miehesi on sinulle Hän niin pidätkö miestäsi vertaisenasi vain sinua ylempänä?
voisin kirjoittaa puolisosta,ehkäpä se on vain tapa, kun en voi kirjoittaa etunimelläkään.Mielestäni sillä ei ole vaikutusta asian ytimeen.Hyvässä suhteessa oletan kummankin olevan tasavertainen suhteessa toiseen, eikä toinen ole ylempänä toista.Ilmeisesti vain itsekäs ihminen käyttäytyy niin ettei ota toisen tarpeita huomioon.
Miten niin mies asuu "teillä"... etkä sinä voi lähteä kodistasi? Tarkoitatko, että sinä omistat asunnon? No, siinä tapauksessa hän varmaan maksaa vuokraakin tms. Tai jos ilmaisen ylöspidon ja luxushoidon saa, niin eipä ihme, ettei luitaan ovesta ulos laita... heh.
omistan asunnon yksin,joten en tietenkään lähde ovesta ulos.Jaamme elämiskustannukset siinä ei ole mitään ongelmaa.