No, tulipahan tultua tälle palstalle hieman nuuskimaan, josko kohtalotovereita olisi.
Tilanne: Ero tullut reilu puoli vuotta sitten (kouluikäiset lapset luonani ja avoliittoa takana 13v). Mies kärysi muutaman vuoden kestäneestä salasuhteesta, joka jatkuu kait edelleen. En ole kysellyt.
Itsellä asiat ok. Uusia harrastuksia roppakaupalla, ja muutama kiinnostava treffitarjouskin takana. Mutta olen huomannut jotenkin kyynistyneeni tuossa erohässäkässä, ettei pahemmin kiinnosta viritellä mitään. Mitä enemmin mietin ihmissuhdekiemuroita, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, ettei sellaisia kannata kait harrastaa, kun jossain vaiheessa ero tulee kuitenkin.
Toisaalta pidän itsekin hyvänä olla yksin vähän aikaa jo lastenkin takia, mutta jospa tämä olotila jatkuukin loputtomiin? En kuitenkaan haluaisi ajatella olevani vanhapiika hamaan loppuun.
Onko jollain lohdun sanaa, jotta usko vähän palautuisi, tai peräti ihan omakohtainen tarina kerrottavana.
Tilanne: Ero tullut reilu puoli vuotta sitten (kouluikäiset lapset luonani ja avoliittoa takana 13v). Mies kärysi muutaman vuoden kestäneestä salasuhteesta, joka jatkuu kait edelleen. En ole kysellyt.
Itsellä asiat ok. Uusia harrastuksia roppakaupalla, ja muutama kiinnostava treffitarjouskin takana. Mutta olen huomannut jotenkin kyynistyneeni tuossa erohässäkässä, ettei pahemmin kiinnosta viritellä mitään. Mitä enemmin mietin ihmissuhdekiemuroita, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, ettei sellaisia kannata kait harrastaa, kun jossain vaiheessa ero tulee kuitenkin.
Toisaalta pidän itsekin hyvänä olla yksin vähän aikaa jo lastenkin takia, mutta jospa tämä olotila jatkuukin loputtomiin? En kuitenkaan haluaisi ajatella olevani vanhapiika hamaan loppuun.
Onko jollain lohdun sanaa, jotta usko vähän palautuisi, tai peräti ihan omakohtainen tarina kerrottavana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siinä sulle miettimistä.
...
...tuollaista tarkoittanut. Ei minulla ole mitään äidin maidossa imettyä petetyn auraa.
Vaan lähinnä muiden petettyjen kokemuksia siitä, uskaltautuuko vielä täysillä heittäytyä uuteen suhteeseen. Tai oikeastaan tiedän, että minun elämässäni rakkaus on niin tärkeää, että riskilläkin heittäytyisin, mutta milloin?
Oman eroni jälkeen kesti noin puoltoista vuotta ennenkun pystyin ajattelemaan että voisi se uusi parisuhde olla ihan kivakin :).
Epäonnekseni rakastuin mieheen joka oli varattu. Mitä en tiennyt koska hän valehteli minulle olevansa sinkku/eronnut.
Että kyllä tässä on kyyniseksi tullut :). Ja vaaleanpunaiset lasit tippuneet aikaa sitten.
olet eksynyt väärälle palstalle.
Otahan elämä kuule siltä kantilta, ettet ole enää "petetty" vaan eronnut. Siitä se lähtee. Sinulla on uusi mahdollisuus!