Turhauttaa nyt sen verran, että haluan kuulla muiden kokemuksia, monessako työhaastattelussa olette joutunut käymään, ennen kuin on tärpännyt? Olen itse kesästä asti käynyt haastatteluissa eikä yhtään työtarjousta ole tullut =( !!! Pistää pikku hiljaa suututtamaan. Hakemuksia osaan kirjoittaa ja haastattelukutsuja tulee usein.
Epäilen, että suurin syy tähän on ujouteni. En osaa esiintyä riittävän itsevarmasti haastattelussa. Mutta silloinkin, kun olen tyytyväinen suoriutumiseeni, on joku toinen kuitenkin valittu. Muutaman kerran olen päässyt toiselle haastattelukierrokselle, mutta siihen nekin jäivät. Olen akateeminen ja työkokemusta on vähän, olen valmistunut tämän vuoden aikana.
Usko alkaa loppua. Olenko työtön ikuisesti? Valmistumisen jälkeen on ollut yksi muutaman kuukauden pätkä. Kertokaapas ujot, hiljaiset ja epävarmat ihmiset (ja kaikki muutkin), minkälaista haastattelumenestyksenne on ollut?
Epäilen, että suurin syy tähän on ujouteni. En osaa esiintyä riittävän itsevarmasti haastattelussa. Mutta silloinkin, kun olen tyytyväinen suoriutumiseeni, on joku toinen kuitenkin valittu. Muutaman kerran olen päässyt toiselle haastattelukierrokselle, mutta siihen nekin jäivät. Olen akateeminen ja työkokemusta on vähän, olen valmistunut tämän vuoden aikana.
Usko alkaa loppua. Olenko työtön ikuisesti? Valmistumisen jälkeen on ollut yksi muutaman kuukauden pätkä. Kertokaapas ujot, hiljaiset ja epävarmat ihmiset (ja kaikki muutkin), minkälaista haastattelumenestyksenne on ollut?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Melkein kuin minun kirjoitukseni! Viimeksi tänään kävin haastattelussa ja tuntui heti, että penkin alle meni... en kyennyt olemaan tarpeeksi näppärä ja itsevarma.
Ja tätä samaa rataa on mennyt viimeiset 9 kuukautta. Haastatteluun (yleensä 6 parhaan joukkoon) olen päässyt seitsemisen kertaa tänä aikana, mutta kertaakaan minua ei ole valittu, ei edes varasijalle. Toki osa näistä paikoista on niitä muka-auki-olevia kunnan / valtion virkoja, mutta seassa on kyllä ollut ihan oikeastikin vapaita virkoja. Aina siis löytyy joku, jolla on hieman sopivampi koulutus tai hieman enemmän kokemusta siitä ja tästä... tai sitten syynä on tämä:
Mä meen ihan lukkoon haastattelutilanteessa. Jännitän tolkuttomasti... yritän olla niin pätevä ja pirun hyvä ja fiksu, että koko tilanne menee ihan plörinäksi. Tämä pätee ainakin niihin paikkoihin, joihin oikein TODELLA haluaisin. Unohdan kaikki ennalta valmistelemani hyvät vastaukset ja sönkötän jotain epämääräistä - aika usein hieman asian sivusta. Saatan naurahdella hermostuneesti. Tai sitten vastaan liian lyhytsanaisesti. En pysty siinä tilanteessa kehumaan itseäni ja vakuuttamaan osaamisestani. Ja jälkeenpäin ottaa nuppiin ja raskaasti... nytkin keksisin vaikka mitä nerokasta vastattavaa tämänpäiväisiin kysymyksiin! Eipä enää auta :(
Joskus, kun haettava paikka ei ole mulle kovin tärkeä, haastattelu saattaa mennä mielestäni ihan mallikkaasti. Mutta siitäkään huolimatta minua ei ole viime aikoina valittu.
Pahin miinus tilanteessani on se, että olen työtön. Työssä ollessaan niitä pestejä irtoaa monta kertaa helpommin.
Olen kuutisen vuotta sitten valmistunut akateeminen ja tehnyt vain ja ainoastaan pätkiä ja sijaisuuksia tähän mennessä. Joukossa on kyllä ollut muutama koulutusta vastaava unelmapaikkakin, mutta ne ovat sitten aina päättyneet sijaisuuden päättymiseen.
Tsemppiä sinulle ja kaikille muille kaltaisillemme!
Itse olen sisimmältäni ujo. Olen sen ja muutenkin itseni vuosien saatossa hyväksynyt. Jokaisessa on omat hyvät puolensa ja niihin kannattaa keskittyä, ei esittää mitään muuta. Haastattelu on neuvottelu, jossa tutkaillaan osaamisen lisäksi sitäkin, pelaako kemiat jne. Ei se oo mikään Mensan testi, vaan tilaisuus esittäytyä. Näillä eväillä oon itse pärjännyt.
Työkokemusta yli 10 v, akateeminen, n. 110 työhakemusta, kolme haastattelua, työtön, vitun hienoa.
2003 valmistuin inssiksi ja alakohtaista kokemusta juuri sen verran et sai paperit ulos. Aiempaa kokemusta löytyy sähköpuolelta runsaasti.
Nyt kun on 3,5 vuotta kulunut valmistumisesta niin alkaa usko työllistymiseen loppumaan. 289 haettua paikkaa ja noin joka kymmenes haettu tehtävä tuottaa haastattelun.
Haastattelussa esiinnyn mielestäni itsevarmasti ja hillitysti, mutten ole mitään supliikkimiehiä. Usein olen päässyt top kolmeen ja kerran top kahteen, mutten ole tullut valituksi.
Ärsyttää haastatteluissa eniten se et siellä ne kysyy tyhmiä kuten alan työkokemuksesta, eivätkö ne lue ollenkaan CV:tä josta selvästi käy ilmi ettei alan kokemusta ole!
Niin valmistumiseni jälkeen olin 2 vuotta putkeen työttömänä ja sen jälkeen työkkäri "järjesti" paikan matkapuhelinkokoonpanoon erääseen suureen matkapuhelintehtaaseen. Siellä hain 53 paikkaa talon sisällä muttei tärpännyt. Lopuksi jouduin lopettamaan kun en pystynyt terveyden takia tekemään vuoro/yötyötä. Ja nyt olen siis ollut taas 7 kk työttömänä.
Mutta toivotan onnea kaikille ja sitkeää yrittämistä. Itsellä motivaatio hiipuu pian neljän vuoden taistelun jälkeen!
Kävin haastattelussa. Olin mielestäni tosi reipas ja puhelias. Ikinä en ole ollut yhtä reipas haastattelutilanteessa.
En saanut paikkaa. Se toinen oli "ulospäinsuuntautuneempi" ja "rempseämpi" ja siksi sai paikan... Näin minulle kerrottiin kun kysyin syytä miksi valitsivat hänet.
Oletteko varmoja, että haette oikeanlaisia paikkoja?
Jos haetaan ulospäinsuuntautunutta ja esiintymistaitoista ihmistä niin ujous on varmasti este tehtävistä suoriutumiselle.
Jos haetaan sosiaalista ja ryhmätyötaitoista ihmistä niin kyllä rekrytoija varmasti epäilee ihmistä joka ei selviydy haastattelusta.
Ujoudelle ei aina voi mitään (tosin kokemus tuo varmuutta), mutta ehkä kannattaa hakea sellaisia tehtäviä joissa asialla ei ole merkitystä.
Kannattaa myös joskus asettua rekrytoijan asemaan - olisitko itse valinnut itsesi? Ei rekrytointeja tehdä säälistä vaan otetaan se joka haastattelun perusteella tuntuu sopivan parhaiten tehtävään. Haastattelija ei pysty lukemaan ajatuksiasi. Asiaa varmasti auttaa jos suoraan sanoo että 'haluan tätä työpaikaa niin kovasti että olen ihan lukossa' ja ehkä selvittää sitä että jos tosiaan on niin että vain haastattelutilanne on se mikä tuo ujouden todella esiin.
Itse näillä sivuilla työttömänä ja pätkätöissä pyörin pitkään, nyt vakituisena unelmahommassa, myös rekrytoinneissa mukana. Omat kokemukset auttavat työssä.