kestääkö liitto opiskelun?

Minun isovanhempieni avioliitto kesti kaksi sotaa, jälleenrakentamiset, pula-ajat, lamat ja säännöstelykaudet. Siinä sivussa he kasvattivat samalla neljä tasapainoista lasta ilman asumistukia, hoitovapaita, jaksamispillereitä ja masennuslääkkeitä.

Tänä päivänä liitot natisee jo jopa siitä kun se meidän oma pikku-keskiharmaa-Kimmo kiipeääkin niissä prisman housuissaan kuorma-auton sijasta koulun penkille.

Sitten ollaan "iha-niiku-siis-kääk-hei-täh"

Opiskelu aikuisiällä on yksi yleisimpiä syitä eroon. Toinen osapuoli ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää sitä, että toisen on joko työttömyyden uhan tai työpaikkansa pitämisen vuoksi opiskeltava
lisätutkinto.

Siinä mielessä ihmettelenkin, että moni avioliitto kesti 40-luvulla sodat yms. mutta tänä
päivänä opiskelu joka yleensä tähtää koko perheen
etuun ei ole hyväksyttävissä.

no, opiskeluhan on työtä. Ajatelkaa että se joka opiskelee, tekee ihan normaalisti töitä, etenkin jos ei taloudellisia muutoksia tai ongelmia suuremmin ole...
Molemmat lähtevät aamulla normaalisti "töihin" toinen vaan joutuu tekemään hieman kotihommiakin. Kuten esim yrittäjät joskus tuovat töitä kotiin illaksi.
Ei kannata antaa liiton kaatua tähän. Nykyään heitetään pyyhe nurkkaan aivan liian helposti.

Suoritin äskettäin 20 opintopisteen kurssin puolessa vuodessa työni ohella. Työni on aika vaativaa ja aikaa vievää, teen usein pitkää päivää.

1 opintopiste = 27 h työtä, 20 opintopistettä = 540 h työtä, vastaa siis noin 13 kahdekasan tunnin työviikkoa, normaalin päivätyön lisäksi. Sisälsi lähiopetusta noin 5 pv/kk (iltaisin ja viikonloppuisin) ja runsaasti tehtäviä ja itseopiskelua. Saatoin käyttää opintoihin enemmänkin kuin 540 h.

Olin välillä aika loppu ja valmis heittämään pyyhkeen kehään ja huomasin olevani kärttyinen kotona. Silti puolisoni jaksoi kannustaa ja oli todella ylpeä kun sain kurssin suoritettua hyvin arvosanoin. Olen tyytyväinen ja aion ilmeisesti jatkaakin saman alan opiskelua.

(Aikuis)opiskelu on vaativaa ja aikaa vievää ja se vaatii paljon paitsi opiskelijalta, myös puolisolta ja perheeltä. Silti se kannattaa. Työelämä muuttuu niin nopeasti nykyisin, että uusia taitoja ja jopa aivan uudelle alalle opiskelua vaaditaan miltei jokaiselta.

Opiskelin työn ohella ja se oli todella rankkaa paitsi minulle myös koko perheelle. Yhteistä aikaa ei juuri jäänyt kuin viikonloppuisin, ja ei aina silloinkaa jos lauantai oli koulua ja tehtäviä piti tehdä sunnuntaina..

Opiskeluni aiheutti miehelleni stressiä, joutuihan hän pyörittämään kotia ja hoitamaan lapsia. Pinna oli välillä kireällä molemmilla ja opiskelu aiheutti parisuhteeseemme kriisin, jonka jälkiä vieläkin korjataan.

Silti en kadu, koska halusin opiskella ja siitä koin olevan paljon hyötyä myös työssäni. Ainoa mikä harmittaa on että etäännyimme miehen kanssa. Mutta toivoa on että saamma kovalla työllä välimme korjattua.

Voimia teille!