Hei! Olen vähän yli kuukausi sitten aloittanut uuden parisuhteen vuoden yksinolon jälkeen. Aikaisempi suhteeni kesti seitsämän vuotta, enkä olisi halunnut erota. Mies teki ratkaisun yksimielisesti. Alussa uusi suhteeni tuntui kaikin puolin hyvältä, mutta nyt kuukauden kuluttua huomaan usean asian muuttuneen. Arki on tullut liian äkkiä vastaan ja alkuajan kohteliaisuus, huomaavaisuus ja kilttiys on hävinnyt pahantuulisuuden ja stressaantuneisuuden alle. Tuntuu pahalta, sillä odotin uudelta suhteelta paljon, koska alussa kaikki vaikutti tosi lupaavalta. Kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta niinhän se usein on. Nyt huomaan uneksivani entisestä puolisostani ja vertaan häntä jatkuvasti uuteen suhteeseeni. Silti en haluaisi luovuttaa uutta suhdettani, sillä on jo 24-vuotias ja kaikki ystäväni seurustelevat vakavasti. Onhan totta, että parisuhteen avulla sain ns. menetetyn elämäni takaisin, sillä pääsin taas "ihmisten ilmoille". Välillä sinkkuna olessani tunsin syrjäytyväni ja jääväni yksin. Taas minulla on elämä. Tiedän tavallaan olevani vielä nuori, mutta lähimmäiset, ystävät ja sukulaiset ovat jatkuvasti painostaneet uuteen suhteeseen. Ikäänkuin yksin oleminen olisi synti. Mitä minun tulisi tehdä? Lähteä vai jäädä? Tavallaan tiedän jo ratkaisun itsekin, mutta tarvitsen paljon rohkeutta lähtiäkseni. Mitä te ulkopuoliset olette mieltä? Mistä saa rohkeuden tehdä oikein, kun yksin jääminen pelottaa?
Alun loppua?
Suspicious82
41593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
.. ole kenenkään kanssa siksi että muut niin tahtoo, tai että niin kuuluu olla. Turha valehdella kenellekkään, eniten itselleen ja satuttaa sitä toista osapuolta jos ei ole tosissaan.
olla kuin huonossa suhteessa. Onnistuneeseen suhteeseen tarvitaan rakkautta, ei yksinjäämisen pelkoa.
Toinen asia, minkä itse aikoinani huomasin. Ensin pitää itse viihtyä omassa seurassaan, vasta sen jälkeen voi odottaa että siinä viihtyy joku toinenkin.
Arvosta itseäsi sen verran, ettet hädissäsi takerru "siedettävään" suhteeseen. Kyllä se rakkaus tulee vielä vastaan, mutta vasta silloin kun sitä kaikkein vähiten odottaa. Äläkä missään nimessä muiden takia roiku suhteessa. Elämä on sinun, elät sen omien halujesi mukaan.
Puhun kokemuksesta.
Koska suhde on kestänyt vasta noin vähän aikaa, on parempi erota tässä vaiheessa. Myöhemmin se voi olla vaikeampaa. Olet vielä nuori löydät varmasti vielä uuden kumppanin. Etkä voi olla kenenkään kanssa miellyttääksesi muita. Se on sinun elämäsi. Ja tuskin hekään haluavat, että olet suhteessa joka ei tyydytä.
Että, et ole ihan täysin vielä päässyt entisestäsi ylitse. Ja ihastuit tässä nykyisessä hänen huomaavaisuuteensa ja hellittelyyn, mitä et ollut vuoteen saanut keneltäkään, ettei ole ihme että kelpasi. Joten hait häneltä jotain huomiota ja hellyydenosoituksia, jota olit kaivannut jo pitkään. Mutta nyt kuin ns. Arki on tullut vastaan, näkyy kumppani aivan toisenlaisessa valossa, todellisuudessa. Olet huomannut, että hän ei ole oikeasti sinulle sopiva, teistä on tullut jo niin tuttuja, ettei usein enää käytetä huomioinosoituksia yms. Mies ei siis ole sinulle sopiva todellisuudes arjessa.