Oikeastaan on äärimmäisen huvittavaa huomata, miten äärinegatiivinen suhtautuminen tällä palstalla on uskottomuuteen.
Onhan se 'väärin', en kiellä sitä, mutta kun ihan oikeasti uskallan väittää, että valta-osa tälläkin palstalla arvosteleveista on jossain elämänsä vaiheessa ollut uskoton. Ei välttämättä fyysisellä tasolla, mutta ainakin henk.koht. mielipiteeni onkin, että pettämistä pahimmillaan on se, että rakastuu. Seksiä...no, väärin sekin, mutta hairahduksia, varsinkin humalassa, voi sattua. Mutta jos tunteet tulevat peliin, mitä sitten.
Olenko mielestänne täysin väärässä, jos väitän, että meillä edelleen on tiukassa vanhan kansan moraalikäsitykset?
Onhan se 'väärin', en kiellä sitä, mutta kun ihan oikeasti uskallan väittää, että valta-osa tälläkin palstalla arvosteleveista on jossain elämänsä vaiheessa ollut uskoton. Ei välttämättä fyysisellä tasolla, mutta ainakin henk.koht. mielipiteeni onkin, että pettämistä pahimmillaan on se, että rakastuu. Seksiä...no, väärin sekin, mutta hairahduksia, varsinkin humalassa, voi sattua. Mutta jos tunteet tulevat peliin, mitä sitten.
Olenko mielestänne täysin väärässä, jos väitän, että meillä edelleen on tiukassa vanhan kansan moraalikäsitykset?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä on uskottomuus henkisellä tasolla? Ihastuminen? Eihän kukaan voi tunteitaan kontrolloida.
Rakastuminen? Eihän se ole pelkkä tunne joka tulee ja vie. Rakkaus vaatii tekoja, joten ihminen on itse vastuussa teoistaan, jotka ovat johtaneet rakkauden kehittymiseen. Yhdessä vietettyä aikaa, keskusteluja jne... Eihän tuntematonta voi rakastaa. Silloinhan oikeastaan rakastaa vain omaa mielikuvaansa ventovieraasta.
Miten niin hairahduksia seksiin voi sattua humalassa? Minulta ainakin menee potenssi, kävelykyky ja tajukin ennen kuin ymmärrys siitä, mikä on pettämistä. Naisilta tämä teoriassa voi onnistua, mutta raja raiskaukseen on kuin veteenpiirretty viiva, jota varoin sinkkumiehenäkin.
Siitä olen kanssasi yhtämieltä, että vanhan kansan tiukat moraalikäsitykset ovat edelleen voimissaan. Ainakin muiden ihmisten ja erityisesti oman kumppanin suhteen. Itsestä ei perinteisestikään ole niin väliä ollut...
Uskottomuus on niin yleistä, koska puhtaasti biologiselta kannalta ajatellen uskottomuus on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus. Moraali on testi ihmisille: pystymmekö nousemaan eläimellisyytemme yläpuolelle?
Olisiko ihmisen hyvä toimia lajityypillisen eläimellisesti? Ehkä, mutta se johtaisi varmaan nopeasti anarkiaan. Yhteiskunta tarvitsee moraalia, ei yksilö. Avioliitto on jo yhteiskunta pienoiskoossa, joten sen ylläpitämiseksi moraali lienee paikallaan.
mitään vikaa, eihän vääräkään muutu yhtäkkiä oikeaksi eikä musta valkoiseksi
Eikö se ole aika ymmärrettävää, jos sitä miettii sattuvaksi omalle kohdalle, siis että puoliso pettäisi, kuka helkkari sellaista suostuu hyväksymään?
Totta varmaan sekin, että jossakin vaihessa, jossakin suhteessa, yksi jos toinenkin on saattanut livetä, mutta ei se omalle kohdalle sattuessaan siltikään lisäisi mun ymmärrystä asiaa kohtaan.