Hämmästyttää tämä nykyinen työttömien solvaaminen ja panettelu. Olen tehnyt töitä parikymmentä vuotta, mutta ollut välillä ilman töitä, jonka ajan olen osittain opiskellut. Eli olen nähnyt mitalin molemmat puolet.
Uskomattoman hyvin ihmisiin on juurrutettu luterilais-moralistisen agraariyhteiskunnan jäänne ja harhaluulo, että "työtön ei halua tehdä töitä", että "työtön on laiska ihminen" ja että "töitä kyllä riittää".
Ikävä kyllä moiset käsitykset ovat vain harhaluuloja. Tämä ennakkoluulo ei vastaa todellisuutta, joka on todella raaka jokaiselle ”yli-ikäiselle” työnhakijalle eli yli 40 -vuotiaalle. Pitäisi olla ikää 20 vuotta, jolla on 20 vuoden työkokemus ja joka tekisi töitä minimipalkalla. Suuri osa työttömistä haluaisi töitä, sillä 370€:n/kk korvaus riittää vain kurjuuden ylläpitämiseen. Siinä elävä ei voi kehua olevansa tyytyväinen tai onnellinen elämässään. Peruspäivärahalla eläminen on todellinen kiirastuli. Jos siitä selviää, kestää mitä vain.
Ihmetyttää työssä olevien kateus ”ilmaista rahaa nostavia” ja ”sohvalla makaavia” työttömiä kohtaan, koska tuohon kateuteen ei ole mitään aihetta. Työttömyys on oikeasti kurjaa ja rankkaa.
Työttömien joukossa on kaikenlaisia ihmisiä, kuten työssä olijoidenkin. Työttömäksi joutuminen on usein sattumanvaraista ja mielivaltaista. Kuka hyvänsä tänään töissä olijoista voi huomenna huomata olevansa työtön.
Toinen käsitys on, ettei työttömille tule maksaa mitään. Eläkööt omillaan. Mihin työttömiä tarvitaan ja miksi heitä pitäisi elättää? Eli työttömälle ei pitäisi antaa oikeutta elää.
Mitenhän silloin kävisi?
Ensiksi Suomessa olisi yks’ kaks 300–600 000 ihmistä, jotka olisivat valmiita mihin hyvänsä saadakseen ruokaa ja oikeutuksen elämäänsä. Koska töitä ei siitä huolimatta olisi, ottaisivat he väkisin oikeutensa. Sitä korvausta siis maksetaan yhteiskuntarauhan säilymisen vuoksi.
Toiseksi yrityksiltä, liikkeiltä ja virastoilta pysähtyisi toiminta siihen päivään, sillä enää ei olisi tarjolla pystyvää ja hyväkuntoista työvoimaa. Nälkiintynyttä ja asunnotonta ihmistä on vaikea laittaa tuottavaan ja tehokkaaseen työhön.
Lopputulos olisi katastrofi ja täydellinen yhteiskunta rauhan sortuminen.
Hyvinvoivien ihmisten asenteet työttömiä ja muutenkin köyhempiä ihmisiä kohtaan ovat koventuneet ja jopa raaistuneet. Sota-aikana, kun kaikki olivat köyhiä, tämä kansa huolehti vielä omistaan. Nyt tästä hyvinvoivasta kansasta on tullut, anteeksi vain, omahyväisen mätä ja haiseva.
Ei köyhää työtöntä tarvitse silti sääliä, sillä siitä koettelemuksesta selvinneet selviävät aina.
Uskomattoman hyvin ihmisiin on juurrutettu luterilais-moralistisen agraariyhteiskunnan jäänne ja harhaluulo, että "työtön ei halua tehdä töitä", että "työtön on laiska ihminen" ja että "töitä kyllä riittää".
Ikävä kyllä moiset käsitykset ovat vain harhaluuloja. Tämä ennakkoluulo ei vastaa todellisuutta, joka on todella raaka jokaiselle ”yli-ikäiselle” työnhakijalle eli yli 40 -vuotiaalle. Pitäisi olla ikää 20 vuotta, jolla on 20 vuoden työkokemus ja joka tekisi töitä minimipalkalla. Suuri osa työttömistä haluaisi töitä, sillä 370€:n/kk korvaus riittää vain kurjuuden ylläpitämiseen. Siinä elävä ei voi kehua olevansa tyytyväinen tai onnellinen elämässään. Peruspäivärahalla eläminen on todellinen kiirastuli. Jos siitä selviää, kestää mitä vain.
Ihmetyttää työssä olevien kateus ”ilmaista rahaa nostavia” ja ”sohvalla makaavia” työttömiä kohtaan, koska tuohon kateuteen ei ole mitään aihetta. Työttömyys on oikeasti kurjaa ja rankkaa.
Työttömien joukossa on kaikenlaisia ihmisiä, kuten työssä olijoidenkin. Työttömäksi joutuminen on usein sattumanvaraista ja mielivaltaista. Kuka hyvänsä tänään töissä olijoista voi huomenna huomata olevansa työtön.
Toinen käsitys on, ettei työttömille tule maksaa mitään. Eläkööt omillaan. Mihin työttömiä tarvitaan ja miksi heitä pitäisi elättää? Eli työttömälle ei pitäisi antaa oikeutta elää.
Mitenhän silloin kävisi?
Ensiksi Suomessa olisi yks’ kaks 300–600 000 ihmistä, jotka olisivat valmiita mihin hyvänsä saadakseen ruokaa ja oikeutuksen elämäänsä. Koska töitä ei siitä huolimatta olisi, ottaisivat he väkisin oikeutensa. Sitä korvausta siis maksetaan yhteiskuntarauhan säilymisen vuoksi.
Toiseksi yrityksiltä, liikkeiltä ja virastoilta pysähtyisi toiminta siihen päivään, sillä enää ei olisi tarjolla pystyvää ja hyväkuntoista työvoimaa. Nälkiintynyttä ja asunnotonta ihmistä on vaikea laittaa tuottavaan ja tehokkaaseen työhön.
Lopputulos olisi katastrofi ja täydellinen yhteiskunta rauhan sortuminen.
Hyvinvoivien ihmisten asenteet työttömiä ja muutenkin köyhempiä ihmisiä kohtaan ovat koventuneet ja jopa raaistuneet. Sota-aikana, kun kaikki olivat köyhiä, tämä kansa huolehti vielä omistaan. Nyt tästä hyvinvoivasta kansasta on tullut, anteeksi vain, omahyväisen mätä ja haiseva.
Ei köyhää työtöntä tarvitse silti sääliä, sillä siitä koettelemuksesta selvinneet selviävät aina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ruotsin oikeistohallitus tutkii tosissaan mahdollisuutta mitä pikimin määrätä satojen eurojen sakkovero työttömille, jotka eivät ole olleet "tarpeeksi aktiivisia" työnhaussa!
Suomessa on jo tämä sakko. Sitä sanotaan karenssiksi. Se vie 1-3kk tulot, jos on liian passiivinen hakemaan töitä. Ihmiset eivät vain "tiedä" tätä, koska on hauskempi sylkeä työttömän päälle.
"... satojen eurojen sakkovero työttömille"
Satojen KRUUNUJEN sentään. Ei Ruotsissa kuitenkaan ihan niin hyvä sosiaaliturva ole.
Tuttavapiirissäni on kahdenlaisia työttömiä: sellaisia jotka ovat ajoittain työttöminä edellisen työpaikan mentyä alta ja sellaisia, jotka ovat työttöminä vuosikausia. Näistä jälkimmäisillä on kaikilla jonkinlainen henk. koht. ongelma ollut jo ennen työttömyyttä. Kummallakin ryhmällä on mielestäni olemassaolon oikeus ja oikeus siedettävään toimeentuloon. Itsekin olen ollut muutaman kerran työttömänä ja tiedän että heissä on ihan kunnollisia ihmisiä, mutta en silti alkaisi kehua työttömiä yhtenä ryhmänä että miten kaikki ovat omasta syystään työttöminä...
Sain itse hyvän vakituisen työpaikan aloittamalla ensin niin lyhyillä sijaisuuksilla, että päivärahan kanssa yhteen sovittamalla työnteko tuotti välillä tappiota, työhaluni osoitettuani sain sitten aina vain pidempiä sijaisuuksia kunnes vuosikausien odottamisen jälkeen: bingo! Kaikki työttömät eivät todellakaan ole erityisen sitkeitä ja syystä työttömiä. Meidän työpaikallemme on vaikea saada sijaisia. Heti haluttaisiin pitkä työsopimus, täydet kesälomat ja huippupalkka ja kun meillä joutuu aloittamaan lyhyillä sijaisuuksilla ja minimipalkalla, saa sijaisia metsästää kissojen ja koirien kanssa vaikka kyse on siististä sisätyöstä. Sen näkee kyllä naamasta, kuka on "pakotettu" töihin eli tahtoisi olla mieluummin kotona. Ne ketkä tulevat iloisella mielellä töihin, yleensä jäävätkin taloon ja saavat parissa vuodessa samat edut kuin vakituisetkin.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä miten joku voi olla kateellinen niille jotka elää minimitoimeentulolla ja osa jopa vähän alle sen, kun eivät osaa tai kehraa juosta jokaisen tuen perässä.
Näistä tuista on ihan turha olla kateellinen, koska meillä kaikilla on niihin mahdollisuus.
Missään ei oteta töihin, kun työnantaja haluaa ottaa vain työharjoitteluun! Onhan se ilmaista työvoimaa heille tietenkin... Jos joku ei tiedä, niin työharjoittelu on sitten sitä että teet töitä ja saat siitä työmarkkinatuen ei sitten penniäkään enempää. Tavallaan sama istuisitko kotona vai töissä, sama summa. No tuleehan sitä arvokasta työkokemusta...
Jos työharjoittelun vie läpi oikealla asenteella eli reippaasti ja liikoja valittamatta (se sapetus on parasta pitää sisällään, että toiset saavat samasta työstä kunnon palkan), voi työharjoittelu poikia oikean työpaikan. Silloin työharjoittelusta ei tietenkään ole mitään hyötyä, jos asenne on se, että kun ei makseta, minun ei ole pakko edes yrittää. Kuka semmoisen palkkaisi kesäsijaiseksi tai muihin pidempiin hommiin...
miksi ne palkkaisi ketään vakkaria kun seuraava harjoittelija kolkuttelee ovella jo ennenkun toinen ulos ehtii? Naurettavaa väittää että jollekin "harjoittelijalle" annettaisiin nykyisin vakipaikka. Pelkkää hyväksikäyttöä nykyisin tämä työn tarjonta. Muuta anneta kun lupauksia, että ressukat tekisi kiltisti duuninsa, ettei tekisi mitään vahinkoa työnantajille.
Siihenhän tämä "työllistämispolitiikka" menee, että yksityiset yrittäjät saavat ilmaista työvoimaa kaiken maailman työharjoittelujen ja työvoimakurssien kautta. Sen sijaan, että näin poistettaisiin tai ehkäistäisiin työttömyyttä, sillä itseasiasa tuetaan työttömyyttä. Toki työttömyystilastot näyttävät kivoilta, kun työttömiä on vajaa 200tuhatta. Piilotyöttömiä (kursseilla, työharjoittelussa, pelkästään sosiaalihuollon asiakkaina) taas on 370 000 ihmistä.
Jossain mättää?