Seurustelen varatun miehen kanssa. Suhdetta on kestänyt kolmisen vuotta. Kyseessä ei oikeastaan seksisuhde, seksiä meillä on silloin tällöin, mutta se ei ollenkaan ole välttämättömyys kun tapaamme. Rakastan tuota miestä, hän rakastaa minua. Kuitenkaan en halua tuota miestä omakseni, tämä sopii minulle. Hän on rakastajani, mutta myös hyvä ystäväni. Tiedän monet asiat usein ennen hänen vaimoaan. Ja hän kysyy minulta, mitä ostaisi vaimolleen syntymäpäivälahjaksi. Kas kummaa, vaimo on aina ihastuksissaan! Tälle miehelle minä en ole kakkonen, enkä ole koskaan tuntenut itseäni kakkoseksi. Tosin me emme käytä näitä termejä keskusteluissamme, ne ovat mielestäni alentavia molempia naisia kohtaan.
Tärkeintä minulle tässä suhteessa on ymmärrys siitä, etten koskaan voi omistaa tuota miestä fyysisesti, mutta tiedän omistavani hänen sielunsa.
Tärkeintä minulle tässä suhteessa on ymmärrys siitä, etten koskaan voi omistaa tuota miestä fyysisesti, mutta tiedän omistavani hänen sielunsa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
no juu, ja aina on sitten pakko "omistaa" jotain vai? sehän on sitten hyvä jos olet tyytyväinen oloosi. miksi haet vahvistusta täältä nettipalstoilta tilanteellesi? hyväksyntää?
kannustusta?
mukavaa, että olet onnellinen. onko sitä myös "miehesi" ja tämän vaimo. hyvä jos niin on. sittenhän "kaikki elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka..."
ihminen olet...Ihan oikeesti haet tolle käytöksellesi hyväksyntää. Minä sinuna olisin todella hiljaa ja häpeäisin. Vai valitset ukon puolesta vaimon lahjatkin..Se ukko mua vituttaa todella..aaargh.
Nyt en tajunnut? Ykkönenkö luulet olevasi? Miksi mies ei sinua vihille ole taluttanut? NO, MITÄPÄ LUULET?
teidän kaikkien miehet ei lue näitä, ne jättää ykköset sekä kakkoset samantien..
tää on hauskin palsta mikä löytyy kun akat vääntää kuka on toista tärkeempi...
eikö teillä ole muuta tekemistä?
rupee ihan oikeesti suututtamaan nää jutut.
Onks oikeesti tollasia tyyppejä...hohhoijaa.
tarkotettu tolle tollolle ap:lle..
Eiköhän olisi kuitenkin reiluinta tehdä asia selväksi myös vaimolle?!
Laittaisit vaikka nimettömän viestin tms...
Missä te yleensä tapailette?...Koska se on ilmeisesti mahdollista...(?)
valitettavasti. Pitävät kulissiavioliittoa yllä ja samalla käyvät vieraissa. YÖK!
Ihan totta, miten voit olla miehen kanssa, kun tiedät hänen olevan varattu? Jossain vaiheessa suhde tulee kuitenkin ilmi, tavalla tai toisella.
...he pitävät yllä kulissiliittoa, he voivat pitää yllä myös kulissisivusuhteita.
Jos mies voi valehdella jollekulle, hän voi valehdella muillekin. Mikä ihme saa jotkut naiset luulemaan, että "kyllä minä olen se ykkönen ja minulle hän ei ikinä valehtelisi" Hei haloo, koko hänen elämäntapansa perustuu valehtelulle - miksi kukaan luulee, että hän siitä yrittäisi pois kenenkään kakkosen tykönä, kun valehtelusta on niin paljon hyötyä. Saa mm. kakkosen tekemään vaikka mitä vaimolle-lahjan-hankkimis-temppuja, joissa, ylläri ylläri, se mies pääsee taas kaikkein helpoimmalla.
Sepä onkin visainen kysymys. Itse tapailen miestä, jolla on iso perhe ja vauva tulossa, vaimo rupesi odottamaan kun aloimme tapailla - kohtalonivaa? Hän on ollut hyvä ystäväni jo monia vuosia, mutta monien kriisien keskellä törmäsimme tunnetasollakin. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja haluaisin olla vain hänen kanssaan. Itse olen aviossa ja minulla on lapsia. Tapailemme harvakseltaan ja seksiä on vieläkin harvemmin, kun se ei ole se tärkein seikka. Olemme sielunkumppaneita ja samanlaisia muutenkin. Hän on kuin oikea käteni. Teeskentelen omassa liitossani, kun en voi tätä suhdetta julkistaa hänen takiaan. Vaimonsa on sairaalloinen ja mustasukkainen. Onneksi hänellä ja minulla on yhteisiä harrastuksia. Se vähän helpottaa. Muuten en voi asiasta ikinä kellekään kertoa.
sielunkumppaneita, meidät on tarkoitettu toisillemme. Petetään ja ajatellaan vain itseään, paskat vaikka puoliso ripustaisi itsensä narun jatkeeksi onnettomassa liitossa tai salasuhteen paljastuttua. Ei tunneta syyllisyyttä, ei katumusta.
Kun on kärähdetty ruikutetaan takaisin tai aletaan elämää sen taivastakin suuremman rakkauden kanssa ja vähitellen se kiihko ja kiima sekä rakastumisen huuma haihtuu (ei taida olla tällä pallolla ihmistä, joka olisi ollut vuosikymmeniä rakastumisen huumassa) ja arki tulee. Huomaa ne toisen nurjatkin puolet, lopulta ei mitään kummempaa elämässä olekkaan. Huomaa ehkä kuinka on haavoittanut molempien lapsia ja puolisoita ja jos on kanttia uskaltaa katsoa peiliin ja myöntää oma alhaisuutensa. Itsekunnioitus ei silloin todellakaan ole korkealla ja sitä on niin pirun vaikea saada takaisin päinvastoin kuin itsetuntoa.
Joo justiinsa tuollainen "sielunkaveri" se minunkin mieheni ihastus oli, mutta sattui kauheasti kun sain kuulla, että en olekkaan ykkönen hänen sydämessään vaan sen jakaa toinen ja siltä istumalta päätettiin mieheni kanssa heittää moinen sielun ystävä pöheikköön.
Mieheltä meni aikaa, mutta nyt on onneksi ohi.
Se toinen oli 20 vuotta nuorempi ja timmi uranainen. Heillä oli/on yhteistä työ, mutta sitten se lipsahti yksityiselämän puolellekin.
Kun sain kuulla tästä sielunkaverien välisestä ystävyydestä vaadin vaimona, että moista en suvaitse tai sitten otat koko pikkuluntukan.No minut mies sitten valitsi, sanoi, että olenhan aikuinen nainen ja hänen lastensa äiti.