Mielialat vaihtelee kuin myrskyinen yö.Onko mitään järkee yrittää vielä 3avioliittoa?Olen ollut 2pitkässä liitos,toinen oli 20v ja viimeinentoistakymmentä v.Itse hai erot ,miesten kovasta vastustuksesta huolimatta.Elin6v miettien elämäni tarkoituksia,ja nyt olen seurustellut kohta 2v ihan kuvan ja komean miehen kans,olleet kihlois toistavuotta,,mut nyt iskee PANIIKKI kunkuuluutukset on haettu,ja pitäis suunnitella sinne papin tykö menoa,mä suorastaan panikoin,eetä teenkö oikein miestäkään kohtaan,välillä rakastan ja välillä tuntuu etten voi sietää häntä!!Mutta tähän väliin tuli paljon surullisia tapahtumia,minun ainoa tytär kuoli 2kk sitten ja hänen"vanhat"ystävänsä on kyllä antaneet myös lisää mietittävää,onko se tahallista,melko varmaa,eihä mies ole ollut ennen aviksessa,ottajia kyllä varmaan olis ollut.ANTAA MULLE HYVIÄ NEUVOJA YSTÄVÄT JA MUUT ASIAA POHTIVAT.TÄMÄ ONTOSI JA KIPEE TOSI ONKIN.
SANOOKO3KERTA??
toden totta
141368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pysähdy ja kuuntele itseäsi, vain sinä voit tietää vastauksen. Jos ryntäämme läpi elämän laput silmillämme, lusikka pohjassa, ehtiäksemme nähä mahdollisimman paljon, me unohdamme katsoa ympärillemme ja kuunnella itseämme.
Älä etsi omia ratkaisujasi täältä, sillä ne vastaukset joita me muut sinulle annamme, ovat meidn ratkaisujamme ja sinun on itse löydettävä omasi.
Mitäs jos odottaa vielä ja käy läpi ajatuksia.. Ja kävelee papin eteen kun ajatukset selvempiä ja on itse varma. Vai suostuisiko mies tällaiseen?
Voimia.
Sinuna ottaisin aikalisän ja menisin käymään terveyskeskuspsykologin tai mielenterveystoimiston psykologin luo juttelemaan asioista. Selkeyttämään tilannetta ja omaa päätä. Muutama käyntikerta (5-10) saattaa auttaa kummasti! Maksutonta palvelua on.
Aika sekavalta vaikuttaa sun elämä. Viestikin on aika panikoiva, ja näin vain palstan maallikkolukijana kehottasin sinua hakemaan todellakin apua ensin itsellesi mielenterveystoimistosta, ennekuin ryntäät tuossa tilassa naimisiin.
Henkistä tukea ja kuunteliaa haluaisinkin.Täällä netin keskustelu palstoil mun on helpompi purkaa itseäni,vai pitäis minun mennä työkaverin(psykölogin(huoneeseen kertomaan että mättää ja pahasti.Surulomaakaan en voinut pitää yhtään päivää,tyttären kuolemankaan takia,kun koko ajan yritän auttaa toisia jaksamaan,vaikka itse olen varmaan kohta täysin TÖÖT.
...kovin heikkoa kirjoitustaitoasi.Ja kummastelen ongelmaasikin...
Kirjoitit olleesi 20 vuotta ensimmäisessä, toistakymmentä vuotta toisessa avioliitossa ja sitten 6 vuotta yksiksesi. Nyt olet ollut 2 vuotta kihloissa.
Kun laskee vuodet yhteen saa n 38 - 40 vuotta. Jos olet mennyt naimisiin 18 vuotiaana olet nyt siis noin yli 55 vuotias.
Oletkohan ihan tällä planeetalla?
EI millään pahalla sinulle joka otit kantaa,mutta sulla itselläsi taitaa olla hiukan vaikeaa ymmärtää lukemaasi ja laskutaitokin hiukan kyseen alainen.Ei kai elämässä ikä ole se joka ratkaisee rakkaudessa ja tunteiden tulkinnassa.Elämä vaan ei aina kulje meidän toiveiden mukaan,joku tarkoitushan näilläkin on,toivon että sinäkin löydät sitten sympatiaa muilta kohtalotovereilta,kun olet kulkenut samat tuskaiset polut mitä minä olen joutunut näiden 6vuoden aikana tarpomaan.2001 kuoli nuorempi ja nyt2kk vanhempi tytär.Revi siitä sitten ilkeilyjäs,toivon että Luoja on sulle armollisempi.Avioliittoa varmaan siirretään tuonnemmaks,kyl mun tuleva mies ymmärtää,että stressi on kova,eikä siihen auta muu kun aika.
Tosiaankin. Siis se, ettei yli viiskymppinen enää voisi mennä avioliittoon. Hei haloo, suosittelen elämänkoulua aikaisemmalle kirjoittajalle. Olin vähän aika sitten kotimatkalla ja lentokoneessa vieressäni istui ihastuttava iäkäs pariskunta. He kertoivat menneensä hiljattain avioon. Kaksi leskeksi jäänyttä. Vaikuttivat onnellisilta ja elämäänsä tyytyväisiltä yli seitsemänkymppinen pariskunta. Voiko sitä ihmiselle hienommin käydä :)
Ja sinulle ap toivon voimia selviytyä ja luottamusta uuteen liittoon. Oletko ajatellut, että tuo lapsen kuoleman surutyö olisi tehtävä ensin loppuun. Oletko myös miettinyt tarkemmin suhdettasi tähän mieheen. Miksi juuri tämä mies on se oikea. Mitä hänessä on sellaista, jonka takia haluat vielä yrittää. Mitä annettavaa sinulla on hänelle. Mihin aikaisemmat liittosi ovat kaatuneet. Mikä nyt on tämän miehen kohdalla erilaista. Kunnioitatko häntä ja hänen persoonaansa, hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Entä tekeekö hän samoin sinulle.
En ottanut kantaa mahdolliseen avioitumiseesi enkä ilkeillyt lastesi kuolemasta. Näin ollen lukutaidossani ei liene vikaa. Kaikki kunnia ja osanottoni kumpaakin asiaan.
Ihmettelinpä vain tuon ikäisen ihmisen kirjoitustaitoa ja päättämättömyyttä.
Missä laskutaitoni heittää?
20 v toistakymmentä vuotta ( 11-13 v. ) 6 vuotta 2 vuotta = ???
PILKKUJAHAN SINÄ TÄÄLLÄ VIILAATKIN,KATSO TOSIAAN OMAA KIRJOITUSTASI,MENEEKÖ YKSIKÖT JA MONIKOT SEKAISIN
Mitkä yksiköt ja monikot, kysyy hän?
Ex-vaimo jo n e l j ä n n e s s ä liitossa ja onnellinen kuulemma on.Suree vaan kun on ollut niin saatanan huono säkä että nyt vasta löysi todellisen miehen.Tuli tehtyä muutama lapsikin eri miesten kanssa.
Kannattaa opetella kirjoittamaan, ennenkuin purkaa tuntojaan täällä. Nimittäin aika hankalaa lukea tuota sotkua, ei millään pahalla..
Varmaan usein onkin vaikeeta ymmärtää toisen kirjoituksia,varsinkin jos ihmisel ei tunne-äly pelaa.Eikö se viestintä ole monellekin tärkeämpää,kun oikein kirjoitus?Harvapa tänne nettiin tulee opettelemaan täydellistä oikein kirjoitusta ja kieliopillista täydellisyyttä.Jokaiselle jotakin,tyhjän mäkättäjille ei viitsi edes vastata,menkää jokainen joskus itseenne ja katsokaa peiliin,sieltä näette vastauksen,oletko nyt tyytyväinen.