Tämä nyt ei ihan varsinaisesti ole mitään naistenlogiikka osastoa mut mitä mieltä naiset tästä ovat.
Musiikkimaku, kuinka paljon se kertoo ihmisestä itsestään?
Sattui vaan tulemaan mieleen kun olen kohta keikalle suunnistamassa ja omaa ystäväpiiriä aloin sen suhteen miettimään.
Mielestäni jokaisessa löysin yhtäläisyyksiä luonteen ja musiikkimaun suhteen. Yllättävän paljonkin löytyi tuota samaistumista musatyylin mukaan.
Blues henkinen kaveri, rauhallinen, hyvä käytöksinen ja olemukseltaan ehkä hivenen synkkäkin.
Country/Cajun kaveri, suulas, iloinen, vaatetuksessa pientä western henkisyyttä.
Heavy tyyppi, jäykkä, hivenen agressiivinen, vaatetus yleensä tumma ja muukin olemus aikas tumman puhuva.
Sit yks kaveri joka kuuntelee musaa laidasta laitaan ni hän on taas avoin, helposti lähestyttävä, avarakatseinen, kuitenkin harkitseva sekä erittäin joviaali sälli.
Muitakin vastaavia rinnastuksia on kaveripiirissäni paljon mut siinä mitä ensimmäisenä tuli mieleen joten kuinka paljon musiikkimaku itseasiassa kertoo ihmisestä?
Musiikkimaku, kuinka paljon se kertoo ihmisestä itsestään?
Sattui vaan tulemaan mieleen kun olen kohta keikalle suunnistamassa ja omaa ystäväpiiriä aloin sen suhteen miettimään.
Mielestäni jokaisessa löysin yhtäläisyyksiä luonteen ja musiikkimaun suhteen. Yllättävän paljonkin löytyi tuota samaistumista musatyylin mukaan.
Blues henkinen kaveri, rauhallinen, hyvä käytöksinen ja olemukseltaan ehkä hivenen synkkäkin.
Country/Cajun kaveri, suulas, iloinen, vaatetuksessa pientä western henkisyyttä.
Heavy tyyppi, jäykkä, hivenen agressiivinen, vaatetus yleensä tumma ja muukin olemus aikas tumman puhuva.
Sit yks kaveri joka kuuntelee musaa laidasta laitaan ni hän on taas avoin, helposti lähestyttävä, avarakatseinen, kuitenkin harkitseva sekä erittäin joviaali sälli.
Muitakin vastaavia rinnastuksia on kaveripiirissäni paljon mut siinä mitä ensimmäisenä tuli mieleen joten kuinka paljon musiikkimaku itseasiassa kertoo ihmisestä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
se mielestäni kertoo.
Siksipä juuri naiset ihastuu enemmän muusikkoihin kuin tavallisiin, koska muusikoissa on sitä jotain. He ovat oikeasti kiinnostuneita musiikista ; Loistava asia.
Noo ehkä puhun näin koska itselleni musiikki merkitsee oikeasti erittäin paljon. Musiikki tuo minulle uusia ajatuksia, joskus jopa uusia mielipiteitä ja avarakatseisuutta enemmän.
Joskus musiikki rauhoittaa minua, kun on ollut ikävä päivä takana. aah mitä tekisimmekään ilman musiikkia?
Taisin eksyä aiheesta. Musiikki kertoo paljon ihmisestä, mainittakoon esimerkiksi ystäväsi.
Minunkin eräs kaveri kuuntelee tiettyä musiikkia, niin olen päätellyt hänestä ties vaikka mitä asioita mitä en olisi voinut päätellä ilman sitä tietoa mistä musiikista hän pitää. Tiedän esimerkiksi jonkin verran hänen ajatusmaailmastaan , tiedän mistä hän pitää; soittamisesta. Ja se , että tiedän jonkin verran hänen ajatusmaailmastaan on jo aika suuri juttu.
Omasta mielestäni ainakin;>
Riippuu tietenkin mitä musiikkia ihminen kuuntelee, jos vain sitä mitä syötetään radiosta (NRJ nyt esimerkiksi) , niin sellaiseen en uskoisi ihastuvani paitsi ellei siinä ihmisessä ole jotain muutakin , jotain hyvää.
Merkitsee minullekkin aikas paljon. Lähinnä juuri eri mielentilojen hoitoon taikka ylläpitoon. Oikeassa fiiliksessä määrätty musa soimaan kämppään ja pirtti muuten hiljaiseksi ni siinä on helppo rentoutua ja rauhoittua.
Mulla on samat metodit!;)
Olen musiikin kanssa aika kaikkiruokainen, mutta just mielialan mukaan eletään. Eniten kyllä tykkään suomalaisesta musiikista laidasta laitaan esim. kun ketuttaa, niin kajarit kaakkoon ja "kymmenen kirosanaa" tai "taivas lyö tulta" ;)
Tykkään myös Leppilammesta, Metsäkedosta, PmmP:stä jne...
Ja ei mikään ole makeempaa, kun baarissa ollessa revittää jonkun biisin tahdissa.
Jos siihen luonne kysymykseen palataan, niin olen kyllä muutenkin suomirock-tyyppiä. Pidän maihareita, pitkiä takkeja yms. Ja vaatteissa, hiuksissa ja meikissä pitää olla Asennetta!
Lisäksi musta on mahtavan kivaa järkyttää ihmisiä, kun ne pistää mut johonkin kategoriaan, ja pitävät jonain nuorisokriminaarina... sanon sitten jossain sopivassa välissä, että "mulla on" aviomies, kolme lasta ja omakotitalo... Hihhii, siitäs saivat!
Mulle menee kaikenlainen musa laidasta laitaan.
silloin kun olotila on hyvä ja tasapainossa niin ämyreistä pukkaa tuleen Bluesia.
Sit kun kone käy hivenen kierroksilla niin vähän tanakampaa tavaraa, Niskalaukaus, Peer Gunt, Audioslave ja kaikki vanhat hyvät heavy bandit.
Silloin kun suru on puserossa ja vähän rakkaus huoliakin niin ehdoton ykkönen on Pauli Hanhiniemi. Siinä on jo vähän itsekiduttamisen piirteitä mut mikäs sen parempaa noihin murheisiin kun hempeät laulut jotka kertovat juuri tuosta rakkaudesta.
Sit kun ei mikään paina ja muuten vaan haluaa jotain kuunnella ni sit tällään koneeseen melkein mitä vaan. Uutena tuttavuutena tällä hetkellä pyrii kotimainen Viikate.
Itseasiassa kertoo todella paljon. Ei vain paljon.;)
Oman kokemukseni perusteella sanoisin (koskaan vielä ei ole tullut poikkeusta säännöstä tässä!;D),että ihmiset, joilla on suhteellisen monipuolinen (ts. suvaitseva) musiikkimaku, ovat usein myös niitä fiksuimpia.
Toki tietty jotain spesifiä musagenreä voi sitte digata vahvemmin kuin muita ja hakea ryhmäkuuluvuutta samanmielisten kanssa, mut sellanen "mä en IKINÄ ole kuunnellu enkä kuuntelis minuuttiakaan edes toisten mieliks tätä tai tuota musiikinlajia"- puhe on lähinnä hyytävää jonkun esim. jo kolmeakymppiä käyvän kaverin suusta kuultuna.;D * tulee se Speedy ja Saku- meininki jostaki Kummeleista lähinnä mieleen.;D*
Jämähtäminen johonkin tiettyyn musiikinlajiin siten, ettei enää edes kykene sisäistämään mitään muusta olemassaolevasta musiikista on aika lobotominen elämänasenne musta. Samatenkin sellanen asenne (= ominaista joillekin musa- alalla työskenteleville tai muuten musiikista erityisen paljon tietäville) on joskus ärsyttävä, jossa Suuri Musiikintietäjä teilaa toisen ihmisen *kaiken mahdollisen alkeellisenkin sisäistyskyvyn* yhtään minkäänlaisesta musiikinlajista sillä perusteella, että toinen ei ole sattunut tietämään juuri jotain tiettyä artistia, joka pitäis tietää, kun se on just nyt kuuminta hottia jossakin ( todellisuudessa n. 150 henkeä käsittävässä;D) vahvassa kannattajajoukossa. Jotkut musaihmiset ovat olleet just tollasia, mut eivät onneks suinkaan kaikki.
On kaiketi niin, että musiikin ammattilaiset suhtautuu usein sikäli intohimoisesti mielimusiikkiinsa, että kiihkoton keskustelu aiheesta ylipäätäänkään on heille siksi vaikeaa.;)
Kyllä se musiikkimaku kertoo ihmisesstä.
Päivän hitit/teinipoppiosaston kuuntelijat ovat taasen pinnallista porukkaa, hevimusiikin mielestäni miellyttävämmästäpäästä. Mä en pidä näistä country tyyppisistä rallattelijoista..
Kaveri kuuntelee hiphoppia- se on epävarma amis.
Kaveri kuuntelee teknoa- se on homo.
Kaveri kuuntelee reggaeta - se on pössyttelijä.
Aikas hyvä lista!
Itse olen suomi-iskelmän kannattaja. Äitini kuuntelee Shakiraa ja minä Souvareita :) Sekä raskaampaa rokkia (Teräsbetoni, Stam1na jne).
Toisaalta, musiikkimakuni on sillä lailla selektiivinen, mutta avoin, että tykkään hyvistä biiseistä huolimatta siitä, mihin kategoriaan biisi asettuu.
Sitäpaitsi musa tunnelman mukaan. Joskus on pakko saada Pekka Strengiä, joskus Kate Bushia, joskus (usein) Kolmatta Naista, toisinaan Lea Lavenia tai Mattia ja Teppoa (ihan totta, se cd on autossa :)... joskus lattarimusa on ehdotonta. Ja mikään ei voita Jose Carrerasia, siis tietyissä tilanteissa...
Sen verran musiikkimaku minulle kertoo, että jos tyyppi on ehdoton eikä suostu kokeilemaan mitään muuta kuin omaansa (tämä pätee myös ruokaan), niin ei välttämättä kauheasti nappaa.
Minulla on kuva profiilissa, joten teepäs Hossikka nyt joku analyysi minusta ja musiikkimaustani, kun olet vauhtiin päässyt! ;)
Sitä ollaan niin ku joka lajisuunnan kuuntelija :)
Siinä mielessä mitä nyt omaan kaveri sakkiin vertaan niin vastaavanlaiset kaverit ovat niitä avoimia ja sosiaalisia tyyppejä. Toi Matti, Teppo ja Seppo ;) kalahti kyllä vähän ja viittaa jossain määrin sellaiseen kotonakin viihtyvään ihmiseen joka välillä tykkää rauhoittua kunnolla.
Kuitenkin taidat olla myös aikasmoinen romantikkokin mitä nyt tulis mieleen tuosta suomipoppi osastosta, kuitenkin sit kun mennään ni eiku tossua toisen eteen ja vauhti päälle.
Tuosta kuvasta ei oikein osannu mitään sanoa ku ei siitä katsetta irti saanut ei sit millään. Jäi silmät tapillaan tuijottaan tuota mystistä hymyä ;)
Voi hitto sun kanssas... olin kyllä ihan sitä mieltä, ettei mitään voi päätellä, mutta oikeampaan tuskin olisi voinut osua. Onnittelut!
Ja puspus *smak*
On piileviä kykyjä ;) Jopa niin piilossa etten löydä niitä itsekkään :)
Terkkuja yön pikku tunneilta hyvän keikan jäljiltä. Nyt onkin hyvä mennä pötkölleen kun sai "hyvän yön" suukon ;)
raskaampaa rokkia ja metallia tulee kuunneltua pääasiassa. Viimeaikoina olen löytänyt myös konemusiikin ilot.
Siinä mielessä olen stereotyyppinen metallin kuuntelija, että pukeudun mustaan, mutta kovin synkäksi luonteeksi ei varmaan voi sanoa.
Se näköjään ilmenee sit tuolla yleisenä olemuksena mikä viittaa tuohon musiikki makuun.
Kuitenkin ei raskasta rokkia ja metallia aina pidäkkään rinnastaa synkäksi eikä se automaattisesti tee ihmisestä mitenkään synkkää.
Itsekkin pidän raskaasta rokista ja metallista erittäin paljon ja en myöskään ole mikään synkkä tyyppi vaan ihan päinvastoin, vaikka rentoutus musana Hevi raikaakin :)