Niin, semmonen 17v, mutta muutaman kuukauden päästä 18, jes!
No niin, se mikä tässä pelottaa on miten lopulta käy...
Olen tavannut aivan ihanan kundin, se tapahtui netissä, livenä tavattiin melkein vuosi sitten. Kävi niin että tunteet olivat enemmän kun vain ystävyyttä, molemmin puolin.
Nyt on vannottu että mitä tapahtuukin ei luovuteta, että pysytään yhdessä.
Olen lukiossa, poikaystäväni amiskassa ja ensi syksynä alottaa siellä viimestä vuotta, minä vielä olen sitten pari vuotta lukiossa.
Mulla on ajatuksena, että kun mulla lukio loppuu ja kirjotan, niin mitä sitten lähdenkin opiskelemaan ni yritän muuttaa lähelle poikaystävääni, missä päin hän silloin onkin.
Mutta se tässä just pelottaa että jos se ei onnistukkaan. Kun siis lukion lopetan oltaisiin oltu 4v kaukosuhteessa, ei sen tarvitsisi olla pitempi, vaan että saisi muuttua lähisuhteeksi.
Mutta se just pelottaa et jos se kaukosuhde venyy :(
Neuvoja! Mitä täs pitäs miettii vaikka aikaa siihen vielä onkin, tai sitten tehdä kun aika koittaa.
Ja tätä kundia en jätä, ikinä! Joten mitään sellaista ei tartte sanoa
No niin, se mikä tässä pelottaa on miten lopulta käy...
Olen tavannut aivan ihanan kundin, se tapahtui netissä, livenä tavattiin melkein vuosi sitten. Kävi niin että tunteet olivat enemmän kun vain ystävyyttä, molemmin puolin.
Nyt on vannottu että mitä tapahtuukin ei luovuteta, että pysytään yhdessä.
Olen lukiossa, poikaystäväni amiskassa ja ensi syksynä alottaa siellä viimestä vuotta, minä vielä olen sitten pari vuotta lukiossa.
Mulla on ajatuksena, että kun mulla lukio loppuu ja kirjotan, niin mitä sitten lähdenkin opiskelemaan ni yritän muuttaa lähelle poikaystävääni, missä päin hän silloin onkin.
Mutta se tässä just pelottaa että jos se ei onnistukkaan. Kun siis lukion lopetan oltaisiin oltu 4v kaukosuhteessa, ei sen tarvitsisi olla pitempi, vaan että saisi muuttua lähisuhteeksi.
Mutta se just pelottaa et jos se kaukosuhde venyy :(
Neuvoja! Mitä täs pitäs miettii vaikka aikaa siihen vielä onkin, tai sitten tehdä kun aika koittaa.
Ja tätä kundia en jätä, ikinä! Joten mitään sellaista ei tartte sanoa
Vastaukset 10
Vanhimmat
No mutta teillä on aikaa suunnitella tuota tilannetta vielä monia kertoja! Itsellänikin on aika sama tilanne,mutta minä olen nyt neljättä luokkaa lopetteleva:)Seurustelumme alkuaikoina mietin täysin samoja juttuja,halusimme muuttaa yhteen heti kun se vain olisi mahd.Yhdessä vaiheessa suhteemme meinasi katketa välimatkojen takia,mutta vielä olemme yhdessä tätä kaukoa kestetty.Mutta ihminen muuttuu ja kasvaa vuosien varrella ja nyt molempien mielestä yhteenmuutto tuntuu liian suurelta askeleelta.
Tällä hetkellä asumme samalla paikkakunnalla,kultani sai töitä minun läheltä ja päädyimme siis asumaan samalle paikkakunnalle eri kattojen alle,hyvin on toiminut:)Nyt kun lähden opiskelemaan, muutamme yhteen, mutta opiskelupaikkani löytyi niin kaukaa että asun viikot omalla opiskelija-asunnossani.Viikonloput olemme yhdessä!
Eihän sitä tiedä jos poikaystäväsi saisi töitä sinun paikkakunnaltasi sinun opiskellessa vielä lukiossa.Jos sinulla ei ole vielä selvää ammattia niin kannattaa ajoissa ruveta miettimään ja kysyä opolta kultaasi lähinnä olevat opiskelupaikat!
"Jos sinulla ei ole vielä selvää ammattia niin kannattaa ajoissa ruveta miettimään ja kysyä opolta kultaasi lähinnä olevat opiskelupaikat!"
Lukion jälkeen haettavat opiskelupaikat ovat käytännössä tietyillä suuremmilla paikkakunnilla, kaikkia ei kaikkialla niissäkään, eikä todellakaan kannata valita alaa ja koko tulevaisuuttaan sen perusteella, missä 17-vuotiaan poikakaveri sattuu opiskelujen alkaessa olemaan töissä. Useimpiin paikkoihin ei ilmoittauduta, vaan haetaan ja ollaan iloisia jos edes päästään.
Malli kommentti, asiaa.
Kiitos Saara! Tuota oli kiva lukea :)
Se vaan voi olla niin että minä lähen tältä paikkakunnalta muualle ja kultani yrittää muuttaa lähelleni tai samalle paikkakunnalle.
Mutta tässä sitä mietitään vielä muutama vuosi mites se asia hoidetaan kuntoon :)
Sanoo 17-wee:
"Ja tätä kundia en jätä, ikinä! Joten mitään sellaista ei tartte sanoa"
Tuskin kunnolla edes muistat sitä 4 v. kuluttua.
Oon niin tosissani sen jätkän suhteen että en varmasti luovuta, tuli mitä tuli!!!
Ja ollaan vannottu kumpikin ettei toisiamme jätetä!!!
Nii ja joo, mitäpä väliä mitä sä sanot, se on mun elämä, sä voit vaa kommentoida tätä juttuu nii ku haluut ja sun typeristä
"Tuskin kunnolla edes muistat sitä 4v. kuluttua" -jutuista tartte ees välittää :)
Se on sun ongelma jos tollasia täytyy kommenttiin laittaa.
Kiitti hyvistä kommenteista, sitä on jo mietitty et mites se lähisuhde vois onnistua ja miten pian. Kulta on sitä mieltä et se tuskin venyy yli 4v. vaan aika näyttää, toivottavasti käy hyvin :)
Samoin teillekin joilla on sama tilanne ja ny tätä luette, toivottavasti teille toisillekin onnellisille käy hyvin sen kaukosuhteen kanssa ja käy niin kuin toivoisitte siinä suhteessa lopulta käyvän :)
Siis se, mitä kysyit ja miten siihen vastasin, nimittäin 6v. kuluttua sinuakin naurattaa kun kukaan ei sinua uskonut... Pahemmaksi se menee, kun itse olet äiti ja tyttäresi 16-vuotiaana on jo löytänyt elämänsä rakkauden. Noh.... kuten sanoin, kirjoita nämä vaikka päiväkirjaan.
..Näistä jutuista, ketkä tälle "kaukosuhteet" palstalle ovat kirjottaneet, että joillakin (niillä joilla kaukosuhde alkanut jo nuorena)heillä suhde on mennyt jopa avioliittoon asti.
Joillakin se ei onnistu, valitettavasti.
Mutta mä ja mun kulta ollaan niin kauan yhdessä kun mahdollista, me ei luovuteta!
Mun rakas on terästä, ja me kyllä kestetään tää välimatka nii kauan ku tää jatkuu kaukosuhteena, mutta toivon mukaan se vielä sen 4.v jälkeen muuttuu lähisuhteeks, tai et oltas edes lähempänä toisiamme ku että mitä se välimatka nyt on. Se ei kyllä ole kovinkaan iso, mutta pienempikin se saisi olla.
Ja voisi kyllä ajatella, hyvä gördrd vai mikä oletkin.. että sinulla on ollut kaukosuhde mikä ei ole toiminut ja on tullut ero, ja siksipä sitten kirjoitat noin mitä nyt olet kirjoitellu.
Vaan kuten jo sanoin; ne joilla kaukosuhde alkanut jo nuorena on voinut mennä myös avioliittoon asti.
"Kaikki on mahdollista, niin rakkaudessa kuin sodassa"
Ei se ehkä ihan noin menny mutta taisin juuri keksiä oman sanonnan.
Ja jos sul gördrd ole kummempaa sanottavaa ku vaa koko aja tota samaa "6v. kuluttua et enää muistakkaan koko poikaa" tai jotain vastaavaa, ei sun tartte enää kommentteja laittaa!!!
Saa muutki kirjottaa, mä en jaksa enää "tapella" ton ihme tyypin kans
(tätä nuorison tekstiä)
Pelko on rakkauden vastakohta. Ei kannata pelätä sellaista mitä ei ole tapahtunut, vaan keskittyä elämään ja nauttimaan elämästä. Eikö ole parempi että on elänyt kuin pelännyt koko elämänsä?
Tsemppiä ja rohkeutta! =)