Olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen. Olen hänen lähes 30-vuotisen avioliittonsa ensimmäinen "syrjähyppy".
Koen aikalailla syyllisyyttä rakastumisestani. Miehen vaimo on erittäin herkkä, reagoi tavallisiinkin vastoinkäymisiin syömällä rauhoittavia. Mies olisi jo ennen minua halunnut lähteä, mutta ei uskalla siinä pelossa, että vaimo tekisi itselleen pahaa (vaimo yritti itsemurhaa kolme vuotta sitten, ennen kuin tapasimme. Hän ei koskaan kertonut miehelleen ahdistuksensa syytä eikä hakenut mitään ulkopuolista apua).
Olemme jutelleet asiasta paljon ja molemmat ajattelemme, että olisi hyvä lopettaa, satutamme liikaa läheisiä ihmisiä. Toistaiseksi emme ole pystyneet. Mies sanoo, että hän tarvitsee rinnalleen aikuisen naisen, suhde vaimoon on ollut jo vuosia isällinen: lohduttelua ja huolenpitoa.
Onko muita miehiä samassa tilanteessa? Pitäisikö minun yrittää lopettaa tämä suhde?
Koen aikalailla syyllisyyttä rakastumisestani. Miehen vaimo on erittäin herkkä, reagoi tavallisiinkin vastoinkäymisiin syömällä rauhoittavia. Mies olisi jo ennen minua halunnut lähteä, mutta ei uskalla siinä pelossa, että vaimo tekisi itselleen pahaa (vaimo yritti itsemurhaa kolme vuotta sitten, ennen kuin tapasimme. Hän ei koskaan kertonut miehelleen ahdistuksensa syytä eikä hakenut mitään ulkopuolista apua).
Olemme jutelleet asiasta paljon ja molemmat ajattelemme, että olisi hyvä lopettaa, satutamme liikaa läheisiä ihmisiä. Toistaiseksi emme ole pystyneet. Mies sanoo, että hän tarvitsee rinnalleen aikuisen naisen, suhde vaimoon on ollut jo vuosia isällinen: lohduttelua ja huolenpitoa.
Onko muita miehiä samassa tilanteessa? Pitäisikö minun yrittää lopettaa tämä suhde?
Vastaukset 19
Vanhimmat
oisit pysyny varatusta erossa ni eipä ois ny totakaan ongelmaa.
Eli sanoisin homman irti, ainakin intiimin puolen, siihen saakka että miehen asiat ovat kunnossa ja hän on taas vapaa.
Rakastuminen on eri asia kuin himojensa toteuttaminen. Ystävä voi olla, mutta jos asioiden antaa mennä sille tasolle, että se todella on pettämistä, se on mielestäni heikkoutta.
"Tosi rakkaus odottaa"
nää oot kyllä kunnon vanhanliiton mammutti noine ajatuksines. Mitäs jos erehtyy pikkasen luistaan sopimuksesta ja koittaa pelkällä sormella,lasketaanks se :-)
Kaikkien ei ole pakko panna kaikkea eteentulevaa.
Minulla ei ole montaa periaatetta, mutta tämä on yksi. Toisaalta, minä en olekaan epätoivoinen...
nyt kyl oikein tajunnu pointtia, ja koska ei jaksa alkaa vääntään rautalangasta niin ant olla.
Ei kun sinä et tajunnut tuota viimeistä, joten voit vaikka leikkiä sillä rautalangalla. Siitä saa kivoja kippuroita..
Siis et voi oikeasti ajatella, että vain seksi on pettämistä ja kun lopettaa seksin niin ei ole mitään ongelmaa ja kaikki on hyvin!?!
Todellinen petos tapahtuu henkisellä tasolla, silloin kun rakastutaan toiseen. Silloin koetaan sielujen sympatiaa. Se tarkoittaa että kahta ihmistä ei voi rakastaa romanttisessa mielessä samaan aikaan ja kun näin on, on toinen joutunut syrjään.
Ymmärrän aloittajan miesystävää, mutta mielestäni hänen olisi kuitenkin pitänyt lopettaa vanha suhteensa rohkeasti ennen uusia tuulia.
Mutta ei se rakastaminen lopu siihen, että tapaaminen loppuu.
Olen samaa mieltä, että vanha suhde pitää lopettaa ennen kuin aloittaa uutta. Aina asiat vain eivät ole niin yksinkertaisia, kuten esim. silloin kun yksi haluaa pitää kiinni kynsin hampain, esim. itsemurhauhkailuilla.
Joillekin suhteet ovat omistamista, ja toinen halutaan omistaa, tunteista viis. Se on surullista ja itse koetankin pysyä mahdollisimman kaukana tuollaisista tilanteista.
Kantaa mikä on oikein tai väärin, kiinnitin vain huomiota kirjoittamaasi että, mies haluaa rinnalleen aikuisen naisen, sinustako? Joka kyselet tällaista asiaa Suomi24:n palstalta! Anteeksi jos olen "karkea" kirjoituksessani, tämä vain sai minut miettimään...Aikuinen nainen, huhhuh! :(
*KÄPÄLÄT IRTI VARATUISTA!*
puhu palturia vaimostaan? Ei muka voi erota, koska nainen uhkaa itsarilla.. tuollaisia juttuja aina välillä kuulee.
Oli tilanne niin tai näin, et voi saada tuota miestä itsellesi. Hän on päättänyt pysyä vaimonsa luona, joten se siitä.
paska haisee niin provolta et ei jaksa edes kommentoida ite asiaa. Vähän liian monta samantyylistä jutskaa viimepäivinä...
etköhän sie ole ihan ite vastuussa itestäs.. mitenkään moralisoimatta... mut muista yks pieni neuvo ... kaikkee ei piä uskoa .......... ja miekään en tätä uskonut, huono provo ;))
kyssärisi "onkos muita miehiä samass tilantees", paljasti siut.... kuka ukko tääll nyt tuollaista alakas palijastamaan... ja onkos tääl montaakaan yli 50 vuotiasta ukkoo....mie tiiän kaksi.. mutt molemmat on ihan kunnollisii kansalaisii :)))
Kuinka kauan vaatii palstalla "notkuilua" että erottaa provot? Yks sinisilmäinen, joka kyllä omaakin siniset silmät! :)
mie otan ihan sormet käyttöön ..................juu..u, perskele... oonkos mie täällä jo seittemän kuukautta notkunu... taitaa olla parei poistua .. .. tai ainaski nikkii vaihtaa ;))(ku kaikki muukki) ku alakaa jo nui ns. provotki miulle palijastumaan :DD
ps. ei tarvihenna olla ees sinisilimänen;))
Tuota oli oikein profiilissani käydä katsomassa kauanko minä olen palstaillut ja jepsjeps....Tasan seitsemän kuukautta tuli tänään täyteen! Siis TÄH,....Uskoiskohan tuota kirjautumispäivämäärää! :)
Minun kohdallani taitaa päteä tuo "sinisilmäisyys", -näemmä! ;)
Ja tyhmäkin vielä, nyt mikään 10:s päivä ole! :)
Mielestäni kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen itsemurhaaikeista. On henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan ja todella itsekästä (mikäli ei hae apua) yrittää itsemurhaa. Avun hakematta jättäminen viestii siitä, että haluaa muiden (läheisten) kantavan sen vastuun, mikä yksilöllä itsellään on omasta elämästään, ja vähät välittää siitä, käykö taakka läheisille liian raskaaksi. Miehelläkin on oikeus elää, eikä olla omaishoitosuhteessa vaimoonsa lopun elämäänsä. Usein henkisesti sairaat ihmiset ovat hyvin itsekkäitä siinä, että eivät näe lainkaan ympäristön kärsimystä, vaan tuijottelevat vaan omaan napaansa ja syyllistävät muita. Jos jaksat olla rakastamallesi miehelle tukena, en näe siinä mitään väärää, varsinkin jos hänen avioliittonsa on jo kääntynyt ns. velvollisuus- ja hoivasuhteeksi. Sen sijaan jos heillä vielä on esim. seksielämää keskenään ja muuta avioliittomaisuutta, en itse alkaisi toiseksi naiseksi vaan ennemmin ystävänä pitäisin yhteyttä ainakin siihen asti kun tilanne muuttuu. Etpä ole sinäkään helppoa tietä valinnut, mutta onnea matkaan ja jaksamista molemmille :)!
Tuossa oli asiaa.
Mut se mitä pitäis oikein tehdä, jättää tekemättä, sanoa tai jättää sanomatta, on varmaan vaikein kysymys tuossa. Toki, on väärin mennä rikkomaan toisen parisuhde, huonompikin sellainen, mut elämä ei ole aina ihan niin mustavalkoista.
Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, mut tuossa tilanteessa avaimet on myös miehellä... En suosittele minäkään sitä että alat pyörittää asioita aktiivisesti eteenpäin...