Kuinka paljon naiset miettii ikäeroa. Mikä on naisille suuri ikäero. Ihan kaikkien mielipiteitä olisin halunnut kuulla.
ikäero
Miezi
357024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
suuntaan on ikäeroo. Jos mies on naista nuorempi, se voi olla jollekin ongelma, ja toisille ei. Mun mielestä se on oikeestaan ihan sama, kunhan mies nyt ei ole kahta vuotta enempää nuorempi. Ite oon 22. Mutta toisaalta en usko että suhde 30- vuotiaaseen toimis mun kohdalla. Olen liian pentu kai.. :) Niih, no mut tää on vaan mun mielipide..
Itse olen jo 31v ja tyttöystäväni on 23v. eikä meillä ole mitään paineita iän suhteen. Tyttöystäväni on nähnyt elämää nuoresta iästään huolimatta ja tehnyt kaksi lastakin edellisessä liitossa. Vaikka alussa tuntuikin, et voisiko suhteemme onnistua ikäerosta huolimatta, mutta hyvin on kuitenkin mennyt, ei ole ollut mitään ristiriitoja saatikka ihmetyksiä ikäerosta, ollaan molemmat aikuisia ihmisiä ja tulemme aivan mainiosti toimeen keskenämme ja tietty lasten kanssa
Itse seurustelin itseäni kaksitoista vuotta vanhemman naisen kanssa vuoden. Olin itse 25 ja nainen oli 37. Eikä kyse ollut mistään epätoivoisesta suhteesta. Oltiin molemmat vaan niin täynnä sähköä ettei voitu pitää näppejämme erossa...
vaan mun mielipide. En usko, että joku 30- vuotias mies olis mun kanssa samalla aaltopituudella, koska perheen suunnittelu ei kuulu mun ykkösasioihin täl hetkel. Ei siis sillä et kaikki 30- vuotiaat perheen haluis, mutta monet kyllä. Ja tosiaan, pitäisi varmaan mua liian epäkypsänä. Kaveri seurustelee (siis mun ikänen) 30- vuotiaan kanssa, ja heillä juttu toimii mainiosti, että en voi sanoa ehdotonta eitä. Mutta epätodennäköistä 10 vuotta vanhempi mies ehdottomasti on.
Sitten kun sattuu sopiva kohdalle.
Tuo riippuu kyllä kummankin iästäkin. 16-vuotiaalle 22-vuotias kuulostaa jo ikälopulta, mutta kolmen kympin hujakoista aina ylöspäin muutama vuosi (ehkä itselläni max. 10 vuotta) suuntaan tai toiseen ei välttämättä vaikuta mitään.
Kyllä se henkinen ikä ja se, onko sen toisen kanssa samalla aallonpituudella sitten loppupeleistä on tärkeämpi asia.
Mielenkiinnon kohde kun on niin paljon itseäni nuorempi.Minulle ei olisi ongelma mutta ympäristölle aivan varmasti.
sitä ei tietysti saisi antaa ympäristön paineiden vaikuttaa jos todella pitää jostain ihmisestä, mutta vaikeaa se on.. muutenkin on huono itsetunto.
tai mulla on se, että mielessäni on huomattavasti vanhempi mies.. mutta sama "ongelma" kun teilläkin.. Itseäni se ikäero ei haittaa ollenkaan, mutta sitten arvelluttaisi se, mitä toiset ajattelisi.. Noin ei saisi ajatella, mutta väkisinkin sitä ajattelee.. Mutta en antaisi sen estää suhdetta :)
murehdit? Häpeätkö? Mietit mitä muut sanoo? Minulla on sinulle uutisia:
Kaikki valittaa aina jostain milloin ikäerosta, milloin toisen laihuudesta / lihavuudesta, milloin elämänkatsomuksesta etc etc. Jos kohde tuntuu oikealta; älä tuhlaa aikasi moiseen ajatteluun vaan käy kiinni!
joutuisi sitten kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen.
Tähän ikäeroasiaan vois todeta, että harvoin ikäero vaivaa meitä itseämme jotka olemme suhteessa jossa on ikäeroa yli 10v. Mutta muuta lähipiiriä se tuntuu vaivaavan senkin edestä.
olen itse 34 ja miesystäväni 46. Meitä ei ikäero haittaa, mutta minä saan kuulla jatkuvasti vihjailuja aiheesta. En kuulemma tarvitse isähahmoa jne. Aika tympäsevää kuunnella moista.
Eiköhän jätetä tää asia jokaisen omaksi asiaksi. Varmasti aikuiset ihmiset osaavat tehdä itse omat ratkaisunsa. Ja tuskin kukaan hakemalla hakee itseään reilusti nuorempaa/vanhempaa seuraa vaan elämä heittää heidät eteemme.
Tosin jos tyttö on 15 ja mies 45 niin silloin on mielestäni jotain pielessä!!
...ainakin mun tapauksessa :)
En näe siinä pitää pahaa, vaikka muut sitä jaksavat kyllä arvostella.
Jos on kuitenkin suht samalla tasolla, tulee toimeen ja näin, niin ei sillä mun mielestä pitäis olla mitään väliä.
Toki joku 20 vuotta ikäeroa alkaa olla jo liikaa, kun toinen vois olla toisen isä/äiti ;D
Kun hän voisi olla ikänsä puolesta poikani.Minkä sille voi jos toiseen ihastuu,ei siinä mieti ikäeroa ei järki sano mitään.Tunne vaan on se mikä sydämessä jyllää.Masentaa ja itkettää :O(
että MIKSI? vai, mitä.
kahden suurellakin ikäeron omaavan henkilön välillä.En olisi itsekään uskonut, jos en olis itse kokenut sitä. Mutta ympäristö ei ikinä hyväksyisi ja se on pakko hyväksyä. Unohdettava sellaiset tunteet ja hyväksyttävä, ettei se olisi mahdollista, kun on satuttu syntymään väärillä vuosikymmenillä.
Itse olen tällähetkellä sellaisessa parisuhteessa, jossa mies on minua 19 vuotta nuorempi. Itse olen 41-vuotias ja mieheni on 22-vuotias
Olemme olleet yhdessä tämän vuoden pääsiäisestä asti ja monien vaiheiden jälkeen olemme jo kihloissa.
Itselleni oli todella vaikea myöntää pitäväni tästä nuoresta miehestä niin paljon, että uskalsin mitää vakavempaa ajatella. Yritin jopa pari kertaa lopettaa suhteen kesän mittaan, mutta en vain pystynyt millään unohtamaan häntä ja palasimme yhteen, kun uskalsin myöntää itselleni rakastavani häntä. Hänellä taas ei ole ollut vastaavanlaisia ongelmia lainkaan.
Hänen ystävänsä ovat hyväksyneet minut hyvin porukkaan ja päinvastoin. Lapseni ovat myös hyväksyneet äidin uuden miehen.
Ihmeeksemme emme ole saaneet mitään negatiivisia kommentteja ikäerostamme. Olen itse kyllä niin nuoren näköinen, että menen helposti vähän alle 30-vuotiaasta, että osasyy taitaa olla siinä.
Emme edes huomaa ikäeroa kuin puhuessani ajasta, jolloin mieheni ei ollut vielä syntynytkään.
Hän on ikäisekseen henkisesti hyvin kehittynyt eikä omaa enää pikkupoikamaisia temppuja eli hän on nuoresta iästään huolimatta jo kasvanut henkisesti mieheksi.
Olen iloinen puolestasi,todella.
Voi kun itsellänikin olisi niin.
onnestanne täysin siemauksin. Onnea vaan teille.
Ite en pysty noin vaan unohtaan suuria tunteita, enkä kyllä haluakkaan.. ehkä se ongelma on siinä ;) Ympäristöllä on suuri vaikutus, mutta jos joku tuntuu niin oikealle, niin sitten saa ympäristö luvan hyväksyä! :)
Kun sä olet kuuskymppinen ja sen on neljäkymppinen? Vieläks otte samanikäisen näkösiä?
Minä tykkään nuoremmista ja mies tykkää vanhemmista eli hänestä saisin näyttää vanhemmalta ja olla lihavakin niin silti häntä miellyttäisi!
Mulla oli ainakin suhteen alussa pää aivan sekaisin eli en tiennyt mitä ajatella asiasta, kun huomasin olevani ihastunut tähän nuoreen mieheen. Kaikki hänessä viehätti minua eli ulkonäkö, luonne ja koko persoonallisuus.
Ajattelin suhdettamme hänen kannaltaan ja minusta tuntui kuin olisin vienyt häneltä mahdollisuuden ns normaaliin parisuhteeseen, koska iästäni johtuen meiltä jää ehkä esim yhteisen lapset tekemettä.
Muutenkin hakemalla hain kaikkia tekosyitä minkä perusteella olisin lopettanut suhteen, mutta en silti saanut häntä mielestä ja lopulta annoin tunteilleni vallan ja en ole katunut sitä päätöstä.
Keskustelimme todella paljon kaikesta ja selvitimme nämä asiat. (Ollaan varmasti puhuttu enemmän kaikesta ja avoimemmin kuin 10vuotta kestäneen avioliittoni aikana). Näiden keskustelujen aikana ihastuminen sitten kasvoi todelliseksi rakkaudeksi, kun huomasin miten järkevästi ja kypsästi mieheni suhtautui asioihin.
Molemmat ollaan ulospäinsuuntautuneita ja meneviä ihmisiä, jotka ei viihdy paikallaan. Sen vastapainoksi meillä on ihanat pitkät yhteiset hellyyden hetket, kun molemmat tykätään pitää toista hyvänä suudella, halata ja nauttia toisistamme. Ja tietysti yhä päivittäin puhutaan henkevästi asioista.
Olen 30-vuotias nainen ja olen ihastunut mieheen, jonka ikää en tarkalleen tiedä, arvelisin, että noin 45. On aika ylärajoilla tuo ikäero, ja siksi olenkin epäröinyt aloitteen tekemistä, vaikka mieheen haluaisin tutustua. Mies on aivan valloittava ja ihana, mutta kyllähän se ikäero alkaa tuntua viimeistään sitten, kun toinen jo eläkkeellä ja toinen keski-iässä. Ja itselläni tietysti lapsetkin suunnitelmissa, mutta en ole yhtään varma, että tuon ikäinen mies enää lapsia haluaa (varsinkaan, jos niitä on jo edellisiltä kierroksilta).
Toiseen suuntaan taas tuo ikäero... hmmm, itseäni yli kolme vuotta nuorempaa tuskin huolisin näin kolmekymppisenä. Joskus viidenkympin hujakoilla ero ei varmaan olisi niin merkittävä, mutta en usko että paljolti alle 30-vee mihellä olisi riittävästi elämänkokemusta että pärjäisi minun kanssani ;-)
itseäni 25 vuotta vanhempaan mieheen. Voi kuulostaa hullulta, niin me itsekin päivittelemme asiaa. Mutta minkäs tekee, kun kumpikin on rakastunut, järki siinä katoaa.
Minun mielestäni asia on niin, että rakkaus ei katso ikää. Siis minua ei haittaa ikäero laisinkaan.. :) päinvastoin, tykkään vanhemmista miehistä..
Niin, rakkaus ei katso ikää. Meillä ikäero melkein 30v. Ollan yhdessä 14 vuotta.
Mielestäni ikäero suhteessa ei ole millään muotoa paheksuttavaa. Kuten kaikki tietävät, tätä paheksuntaa kuitenkin esiinty. Minkähän vuoksi tuntuu siltä että vanhempi nainen- nuorempi mies- suhdetta tunnutaan yleensä pidettävän paheksuttavampana kuin jos tilanne olisi toisin päin?
Kyllähän ikäero on iso este. Onneksi voi haaveilla, kiikarissa sellainen söpö nuorukainen, johon en voi ammattini vuoksi ottaa yhteyttä. Å.
nyt Å. Jos tarkkaan mietit huomaat kyllä että ikä on este joko sen takia ettet rakasta tarpeeksi tai itseluottamuksesi on huono. Jos nuo ovat kohdillaan ei ole ongelmia tiedossa. Toivottavasti et ole se keneksi luulen...
on että viidestä miljoonasta suomalaisesta joista suurimmalla osalla on nettiyhteys, sinä keskustelet täällä tuttusi kanssa?
Vastasit itse kysymykseesi; joko et rakasta tarpeeksi tai itseluottamuksesi on huono. Eli sinun kannattaa pysyä oman ikäluokkasi typyissä.
Todennäköisesti et ole tarkoittamani henkilö, koska _hänellä_ on itsetuntoa. Lisäksi elämänkokemukseni erottaa rakkauden teinipoikien säälittävistä huohotuksista...
..ja hänellä 15 vuotta..eikä tuntuisi issään,ainakaan minun puolelta..
Olen 29-vuotias.Alaikäraja miehellä jonka kanssa voisin ajatella olevani on 22-vuotias jos rakastuisin uudelleen...siis olisin vapaa.Mieheni on tällä hetkellä 33-vuotias ja se ikä on ehdoton yläraja.Tapauskohtaisesti lähtisin kyllä asiaa miettimään.Vanhemmat miehet juovat niin paljon eli raittiit vanhemmat ja tupakoimattomat olisi myös ok.Nuorissa painotan tupakoimattomuutta ja raittiutta.No kokonaisuus kuitenkin ratkaisisi.
Oon 17-vuotias naisenalku.
Nuoremmat jätkät: ehdoton nounou. Pari kuukautta viel vois mennä mut ei missään tapauksessa enempää.
Esim. pari-kolme vuotta vanhempi hyvä. Mulle henkilökohtaisesti kelpaa vaikka viiskin vuotta vanhempi, jopa vähän enemmän, vaikka se ehkä tässä iässä tuntuu vielä vähän isolta erolta. Vanhemmat ei kuitenkaan ehkä suhtautuis asiaan aivan niin rennosti ;D
Siis tässä iässä asia on vähän tarkempi, esim. 20-vuotiaana voisin kyllä seurustella vaikka 7 vuotta itseäni vanhemman kanssa. Mitä vanhempi, sitä vähemmän ikäerolla on väliä. Kaksvitosena mulle saattais kelvata jo nuorempikin kundi ;)