onnistuneita iskuyrityksiä

Ei siinä muu auta kun voittaa itsensä ja mennä vaan. Joka paikassa voi sanoa jotain. Jos tietää mitä sanoo, saattaa syntyä keskustelu jne...

Mutta en tiedä olisinko kovin mielissäni jos minua tultaisiin suoranaisesti iskemään vaikkapa liikennevaloissa. Voisin olla vaivautunut...

Luulisin että melkein joka paikassa voi tulla "iskemään." Sellaista miestä kannattaa välttää joka näyttää kiireiseltä.

Kyllä paikkoja löytyy muitakin kuin just ne baarit. Koulussa, töissä, kaupassa, kirjastossa, bussipysäkillä, bussinpenkillä, puistonpenkillä, bändien keikoilla...jne. Ei sun tarvitse kuin kysyä vaikka ensin kelloa, höpöttää jotain ilmoista, kenties jos näet jonkun hepun koluamassa yksikseen vaikka kaupan DVD hyllyjä, niin heität vaikka että se ja se leffa on tosi hyvä. Jostainhan sen jutun on alettava vai mitä :)

Hei, mitä kuuluu?

Ei se sen vaikeampaa ole... En kuitenkaan suosittelisi kysymään mitään kysymystä, mihin on suuora vastaus, kuten mitä kello on, onko tulta tms. Näistä kysymyksistä olettaisin, että kaipaat vain tuota tietoa.

"Hei komistus" tms. tuskin myöskään toimisi, koska nousisin takajaloilleni ja olisin varma, että tämä on jokin pila ja jossakin lähistöllä on kikatteleva tyttöporukka. Mutta minulla onkin huono itsetunto.

jos joku nainen tulisi sanomaan ihan missä vaan "mä haluun munaa, voitsä antaa?". Tuskin tulee, mutta ainahan sitä voi toivoa. =D

Tuhkakulleihin ei tuollaiset iskuyritykset tehoa...

ja tulihan sitä takkiinkin joskus ja pokattua vääriä eli ns. varattuja miehiä. mutta tapa jolla lähestyin oli

a) joko etsin kyseisen päivän tai viikon uutisista jotain miehiä kiinnostavia aiheita ja heitin niistä jotain, jolla takuu varmasti sai miehen hämmästymään. esim. kiekkopelien tai rallikisojen tapahtumat olivat hyvin suosittuja. Miehet tiesivät mistä puhuin ja tarttuivat usein kysymään että mitä ihmettä se minä aiheesta tiesin ja miksi minä nyt sellaisista aloin puhumaan ventovieraalle miehelle.. siihen oli sitten hyvä sanoa että piti keksiä jotain puhuttavaa :D no, osaan se toimi. osaan ei. toisten kanssa juttu lähti siitä liikkeelle toisten kanssa ei ollut muuta puhuttavaa, ja juttu ei alkanut luistamaan, mutta saatoinpa lähteä siitä lätkimään todeten, että ainiin joo olinkin menossa jonnekin enkä "muka" ollut iskemässäkään ihan seku tulin pari sanaa vaihtamaan ohimennen.. :)

b) jos tiesin kenestä oli kyse jos esim. katsellut jo useamman kerran kyseistä ihmistä niin sitten saattoi mennä sanomaan jotain jostain esim. paikasta tai tapahtumasta jotain jossa olin hänet nähnyt, kerran tai useammin.

Kai se on ihan paras kun ei ota turhia paineita. joskus sitä sanottavaa vaan on vaikea keksiä. ja maailman kliseisintä on alkaa kaunistelemaan että "oho oletpa helmi äitis on varmaan simpukka" tai alkaa puhua säästä joka nyt ei oikeastaan kiinnosta ketään.. jos joku minulle tulee sanomaan että onpa siinä nätti tyttö niin ainakin mielessäni ajattelen että pitääkö se nyt oikeastaan mulle itselleni kertoa. sisimmästänihän et mitään tiedäkään ja ulkonäkö ei ole ainakaan minulle syy alkaa tutustumaan ja seukkaamaan. sanat on ne joilla minut isketään ja ihmisen olemus ja elämänkokemus ja elämäntavat on ne joilla minulta saa jalat alta. pitää ihmisen tietää omat tahtonsa ja tekemisensä että sitä voi oppia arvostamaan ja pitämään kiinnostavana ihmisenä. ulkoinen olemus ja "itsensä kantaminen" on tärkeämpi kun ensivaikutelma.