Miten toimisin.... Minulla on takana reilu pari viikkoa sitten ero miehestä, jota rakastan hyvin paljon. Erosimme ns. järkisyistä, minun aloitteestani. Toivoin myös, ettemme pitäisi yhteyttä, koska koen itselleni helpommaksi pysyä tässä päätöksessä näin. Mies oli samaa mieltä, ja myöskin eron kannalla.
Mies kuitenkin soitti minulle muutama päivä erosta, esitin iloista ja lopetin puhelun nopeasti. Kuitenkin itse sorruin laittamaan hänelle s-postia jokin aika sitten. Ei mitään vuodatusta, lähinnä vakuuttelua, että näin on oikein ja ettei mennyttä saa takaisin. Ja táas pyysin, ettei mies vastaisi (siksi, ettei tule tilannetta, että hän jättäisi vastaamatta muuten vaan).
Hän vastasi kuitenkin muutaman päivän päästä. Lauseella, että eikö ennen sittenkin kaikki ollut paremmin?
En vastannut, koska en tiennyt mitä vastata. Nyt pyörittelen mielessäni, että olisiko minun sittenkin pitänyt vielä katsoa tämän kolikon kääntöpuoli? Voiko tuo mies kuitenkin haikailla perääni? Onko hän ehkä sittenkin sitä mieltä, että lappu laitettiin luukulle liian helposti?
Mitä mieltä olette tämän lyhyen selostuksen perusteella. (Suhteemme kesti reilun pari vuotta)
Mies kuitenkin soitti minulle muutama päivä erosta, esitin iloista ja lopetin puhelun nopeasti. Kuitenkin itse sorruin laittamaan hänelle s-postia jokin aika sitten. Ei mitään vuodatusta, lähinnä vakuuttelua, että näin on oikein ja ettei mennyttä saa takaisin. Ja táas pyysin, ettei mies vastaisi (siksi, ettei tule tilannetta, että hän jättäisi vastaamatta muuten vaan).
Hän vastasi kuitenkin muutaman päivän päästä. Lauseella, että eikö ennen sittenkin kaikki ollut paremmin?
En vastannut, koska en tiennyt mitä vastata. Nyt pyörittelen mielessäni, että olisiko minun sittenkin pitänyt vielä katsoa tämän kolikon kääntöpuoli? Voiko tuo mies kuitenkin haikailla perääni? Onko hän ehkä sittenkin sitä mieltä, että lappu laitettiin luukulle liian helposti?
Mitä mieltä olette tämän lyhyen selostuksen perusteella. (Suhteemme kesti reilun pari vuotta)
Vastaukset 10
Vanhimmat
edes muistaa sukupuolesi oikein, kun keksit tylsiä tarinoitasi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000021258817
tuon stoorin kanssa mitään tekemistä. Mutta kiitos avusta, luenkin tuolta vastauksia.
voi herra jestas, hiiteen kuule ne järkisyyt, niitä mahtuu jokaiseen suhteeseen ja kun kerran täällä vain eletään, eikö ole parempi elää täysillä ja nauttia elämästä. kyllä sinä kuule vanhana mummona ehdit järkeillä siellä kiikkustuolissa kutimes kans, sitten vaan harmittaa kun ei oo ketään pappaa kenen kans kiikkua :) nauti elämästä, tunteesta, uskalla olla aikuinen nainen
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä yli 31 vuotta joista naimisissa 26 v.
Matkan varrelle on kyllä sattunut niin "sotaa kuin rauhaakin". Tällä hetkellä on meillä taas menossa "sotatila", koska hän luulee minulla olevan suhteen kahteenkin eri naiseen. No; suhde meillä onkin, mutta vain ystävyyssuhde ja sellaisena se pysyykin. Minä en aio jollain irsosuhteilla pilata kaikkea sitä jonka vuoksi olen aikanaa kaiken tehnyt.
Tuohon kysymykseesi. Kaksi vuotta on niin lyhyt aika, ettei sen perusteella voi vielä tehdä oikeastaan minkäänlaisia päätelmiä siitä toimiiko liitto vai ei. Eihän sen toimivuudesta voi mennä takeisiin 30 vuodenkaan jälkeen.
En tiedä mitä ne "järkisyyt" sitten teillä ovat , mutta kyllä mä aika vahvasti olen sitä mieltä, että liian helposti nykyään heitetään kirves kaivoon.
Jos liitossa on ongelmia esim.alkoholin, huumeiden, ns.irtosuhteiden/pettämisen, väkivaltaisuuden, jne takia, niin silloin mä kyllä sanoisin että lähde hiivatin äkkiä äläkä taaksesi katso, mutta muuten kannattaisi aina muutamaan kertaan miettiä.
Mietitäämpä kummat ovat onnellisempia liitoissaan, sellaiset jotka ovat viettäneet elämänsä yhdessä vaikka välillä pikkuisen nahistenkin vai sellaiset jotka erovat löytävät uuden ja kohta taas erovat jne jne.
Monasti olen nähnyt että parit jotka kerran eroavat voivat myös joutua eräänlaiseen erokierteeseen...mikään ei enää natsaa. Ei varmasti paras mahdollinen vaihtoehto sekään.
Vaikka meillä nyt vaimoni kanssa onkin pieni välienselvittely päällä(siis ihan perheneuvolassa)niin kyllä minä sieluni silmin haluan nähdä niin,että me mummoina ja pappoina voimme ja saamme yhdessä katsoa lastenlastemme taapertamista takapihallemme jonka minä olen heitä varten tasoittanut.
Sinulle toivon kaikkea hyvää ja viisautta sekä taitoa nähdä myös huomisen yli, tulevaisuuteen.
Järkisyyt meillä eivät ole onneksi noita mainitsemiasi asioita.
Luulenpa, että tämä on hyvä tilanne meille molemmille puntaroida elämän arvoja, ja myös sitä mitä itse haluaa ja mitä toiselta odottaa.
Jollain tavalla nyt on sisäinen rauha, sain jotenkin uskoteltua itselleni, että jos meidät on yhteen tarkoitettu, se varmasti meille molemmille selviää ennemmin tai myöhemmin.
Ihana viesti! Olen varma että kaikki naiset ihastuvat sinuun. Toivottavasti saatte asiat kuntoon jotta voitte viettää toiset 26 vuottakin yhdessä.
"Olen varma että kaikki naiset......"
Kyllä mä olen ihan oikeesti yhden naisen mies , enkä sano että yhden naisen...kerrallaan.
Parisuhde ja rakkaus yleensä on kuin kukka, sitä pitää hoitaa....molempien yhdessä ja erikseen, muuten se lakastuu ja kuolee pois. Koetakaapas herättää henkiin jo "veivinsä" heittänyttä kukkasta...hankalampi homma. (...menipä runolliseksi....)
Toivon todellakin,enemmän kuin mitään muuta, että saamme asiamme kuntoon.
Kiitos Sinulle kauniista sanoistasi.
Tuo nalle puhuu asiaa, jus noin määkin ajattelen miehenä. nykyään annetaan helposti periks. yleensäkin toi kaks vuotta on lyhyt aika ja silloin ne ensinmäiset ongelmat ilmaantuu.Kannattaa opetella heti aluks puhuun asioista oikeesti siis aikuisten oikeesti ja katsoa missä ne ongelmat suhteessa on. vaikee vastata, kun ei tiiä tarkempaan taustoja.
on pakko kuunnella alitajuntaakin. Et oliis moiseen projektiin lähtenyt,jos hän oliis sulle oikea mies. Pidä etäisyyttä,pysy päätöksessäsi ja katsele eteenpäin..Voimia.
sukupolvi uskaltaa elää itselleen,eikä väkisin sietää toista kun ei ole pakko. Jos mitta tulee täyteen,miksi jäädä kylmään ja naljailevaan liittoon,millaiseksi se väistämättä kehkeytyy..?
Jos jättää taakseen ei omalta tuntuvan ihmisen,niin miksi se tarkoittaiis jotain ero-kierrettä? Moni takertuu toiseen koska on nuorena jäänyt kiinni,kun ei ole vertauspohjaa. Kumppani on elämän tärkeimpiä asioita, kyllä siltä pitää jotain pystyä vaatiakin,muuta kun rauhaisaa yhteiseloa. Ihmiset muuttuvat ja voivat kasvaa erilleen.
Parempi yksin,kuin ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin historia:(.Elämäntuhlausta!