Mitä mieltä olette niistä?
Toinen haluaisi tälläisen, että saisi päätään selvennettyä. Minäkin haluan, että hänen päänsä selviää. Vahvasti viestii, ettei pitkää taukoa halua ja sen jälkeen olisi jotain. Mutta mistäköhän sellaisenkin osaa sanoa, jos se pää ei ole selvä? :)
Itse taas inhoan koko tauko-systeemiä. Tuntuu, että se on on kuin ero, jossa ei koskaan pääse siitä pahimmasta kipuvaiheesta ohi vaan siinä sitten jumitetaan. Tähän vaikuttaa tietenkin stressi muissa asioissa, mutta jotenkin tämä tauko ja varalla oleminen ahdistaa ja pahasti. Ja mitä jos paljastuu, ettei juttu tule toimimaan, jotenkin tämän piinan jälkeen uusi piina päälle tuntuisi aika musertavalta. Silti haluan, että hän saisi ajateltua asioitaan.
Olenko aivan ymmärtämätön ja julma ihminen, jos haluan mielummin että suhde lopetetaan ja ottaa yhteyttä sitten joskus jos haluaa jotain ja katsotaan sitten. Viimeinen asia mitä haluaisin, olisi menettää hänet, mutta viimeinen asia on myös se, että koko tauon,joka kestää ajan x, tuntuisi tältä ja olisi epätietoisuudessa. Tuossa em. voisi sentään tietää miten asiat oletetusti nyt on ja siitä sitten koittaa eteenpäin. Toimia sitten taas, jos ylipäätänsä pystyy jatkamaan. Tuntuu vain, että osottaisin tuolla etten muka välittäisi hänestä tarpeeksi...
Toinen haluaisi tälläisen, että saisi päätään selvennettyä. Minäkin haluan, että hänen päänsä selviää. Vahvasti viestii, ettei pitkää taukoa halua ja sen jälkeen olisi jotain. Mutta mistäköhän sellaisenkin osaa sanoa, jos se pää ei ole selvä? :)
Itse taas inhoan koko tauko-systeemiä. Tuntuu, että se on on kuin ero, jossa ei koskaan pääse siitä pahimmasta kipuvaiheesta ohi vaan siinä sitten jumitetaan. Tähän vaikuttaa tietenkin stressi muissa asioissa, mutta jotenkin tämä tauko ja varalla oleminen ahdistaa ja pahasti. Ja mitä jos paljastuu, ettei juttu tule toimimaan, jotenkin tämän piinan jälkeen uusi piina päälle tuntuisi aika musertavalta. Silti haluan, että hän saisi ajateltua asioitaan.
Olenko aivan ymmärtämätön ja julma ihminen, jos haluan mielummin että suhde lopetetaan ja ottaa yhteyttä sitten joskus jos haluaa jotain ja katsotaan sitten. Viimeinen asia mitä haluaisin, olisi menettää hänet, mutta viimeinen asia on myös se, että koko tauon,joka kestää ajan x, tuntuisi tältä ja olisi epätietoisuudessa. Tuossa em. voisi sentään tietää miten asiat oletetusti nyt on ja siitä sitten koittaa eteenpäin. Toimia sitten taas, jos ylipäätänsä pystyy jatkamaan. Tuntuu vain, että osottaisin tuolla etten muka välittäisi hänestä tarpeeksi...
Vastaukset 17
Vanhimmat
En pidä tauoista,koska siinä tuntee itsensä lähinnä pelinappulaksi,jos toinen sellaista ehdottaa.On ikään kuin varalla,että josko löytyisi sopivampi.
Mutta mikä aiheuttaa sen,että jompi kumpi moista ehdottaa,ehkä suhteessa ei ole tullut selväksi se, mitä toiselle merkitsee.
Onko tullut sanottua,rakastaako,vai haluaako pelkkää ystävyyttä.
Onko kynnys sanoa, rakas, liian korkea,ikään kuin peruuttamaton asia,jonka jälkeen pelko menetyksestä on liian suuri kestää.
Mikä sen aiheuttaa,ettei voi pelata avoimin kortein,onko menneísyydessä liikaa pettymyksiä,eikö uskalla luottaa,vai eikö välitä tarpeeksi toisesta.
Syy tässä tapauksessa juuri nuo menneisyydessä tapahtuneet pettymykset ja pelko "luottaa" toiseen. Ja myös se, että se yhdessäolessa kuitenkin näkyi sen verran, että itselläkin paha olla sen asian suhteen. En usko siis, että kyse siitä, että haluaa katsoa löytääkö parempaa vaan juuri tuo pään selvittely. Juuri niin, vaikei siinä tunne varsinaisesti varalla olevansa, niin siinä kuitenkin tavallaan ala-arvostetaan toista kokemalla, että hänet voidaan laittaa sivuun ajaksi x ja ottaa takaisin sitten kun kaikki okei. Järjellä ajateltunahan se ei pakolla niin ole, mutta kaikki ei aina mene kuitenkaan sen järjen mukaan. Kuitenkin tuntuu, että pettäisin luottamuksen enkä arvostaisi itse toista, jos mielummin haluan kunnon ja selvän eron. Kun kuitenkin haluaisin osoittaa, että toiseen voi vielä luottaa. Pelottaa ajatus, että hän ei pystykään koskaan luottamaan. Pelottaa myös se, että kun itse toiseen luottaa ja antanut tietynlaisen vallan, niin särkyykö tässä kohta oma sydän ja huomaa, että koko tämä tauolla sähläily on ollut turhaa.
Kun itselläkin juuri se periaate, että jos todella tarvitsee aikaa yksin niin sitten pitäisi olla valmis myös menettämään sen toisen. Ettei uhkapelata toisella ja yritetä mennä sieltä aidan matalimmasta kohdasta. Halutaan taukoa, mutta silti on niin tärkeää, ettei oikeata eroa tehdä ja minun odotettava jos hän mahdollisesti joskus saa asiansa selvitettyä päänsä sisällä kun ei halua menettää. Noh, kai tässä täytyy mennä tunti ja päivä kerrallaan ja katsoa mihin rahkeet riittää ja milloin silmukka rinnan ympärillä alkaa liikaa ahdistamaan.:(
Se tunnepuoli kuitenkin vahvasti viestii, että tuollaisessa tilanteesta ei voi välittää toisesta kovin paljon. Järkipuoli kertoo, että se syy (menneiden pettymysten yli pääseminen) voisi olla pelastus koko jutulle. Onneksi muuten olemme avoimin kortein pystyneet pelaamaan, tässä vain en pysty olemaan avoin, sillä mitä yrittänyt puhua, niin seurauksena on se, että hän alkaa puhumaan ettei koko taukoa pidettäisikään. Mutta hänen tosiaan täytyy päästä asioiden yli, joten se ei tule kysymykseen.
Oikeesti, tuntuu kuin puhuisit tyypistä, jonka kanssa yritin kaks vuotta... Rakastaa, mutta haluaa taukoa, että pää selviää... on niin paljon kaikkea sattunut. Mutta sit tulevaisuudessa kun on enemmän aikaa niin kaikki on toisin... Ja sitä kuin uskoi liian pitkään siihen, että vielä joku päivä asiat olis hyvin. Toinen ei koskaan jättänyt täysin, mutta ei ottanut elämäänsäkään.
Lopulta en enää kestänyt kun aina tuli jotain, vaan läksin, vaikka kuinka sattui. Sattuu yhä, mutta ei voi elää vain ehkän varassa.
Itselläni oli just sama juttu, ex vaimoke haluaa etsiä itseään / kasvaa ??? tai jotain, ei tiedä itsekkään.Itse olen sitä mieltä,et jos muutetaan erilleen,niin silloin erotaan riippumatta siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.Yleensä noi jutut osoittaa kypsymättömyyttä elämään.jos suhteessa on ongelmia ne hoidetaan puhumalla,puhumalla ja puhumalla sekä asioita muutamalla.joka suhteessa tulee ne ongelma vaiheet. ei niitä kannata lähtä pakoon. Itse olen muuten mies ja jäin kahden sairaan lapsen kanssa.
ymmärrän kyllä että toinen haluaa taukoa selventääkseen itselleen tilannetta, mutta jos minä olisin sinä niin ajattelisin varmaan samoin. Sehän on koko ajan itsensä kiusaamista ja piinaamista kun ei tiedä voiko aloittaa erkaannuttamisen toisesta vai pitääkö vielä tunteita jäljellä, jos jatketaan. kysy eikö voida lopettaa suhde toistaiseksi, saat aloittaa surutyön ja vaikka kaveri nyt tuntuu kuin rakkaalta, saattaa olla että itse olet viikon päästä siinä tilanteessa, että oletkin tullut tulokseen, että teidän ei kannata enää edes jatkaa. et ole ollenkaan julma tai ymmärtämätön, totta kai sinulla on oikeus myös kertoa, mitä sinä haluat. kerro että hänestä välität mutta tauko systeemi on se pahin mitä tiedät, sehän rajoittaa joka päiväistä keskittymistä muihin asioihin, kun koko ajan joutuu miettiin, mitähän toinen seuraavaksi sanoo..
Tauot on aivan naurettavia... Kuten jo itse sanoit parempi lopettaa sitten kokonaan... Tuleepahan punnittua puolin ja toisin menneen suhteen plussat ja miinukset. "tauosta" on vaikeampi erkaantua fiksulla tavalla ja aina joku kärsii. Yleensä se on se jolle taukoa on ehdotettu.
Must julmaa on se, että pitää toista ikäänku varalla jollain taukoselityksillä, eikä annan mennä ja irtaantua...
Miksi muka edes haluaa pitää jotain ihme taukoja, eihän sellasia mieti eikä päätä tarvi selvitellä jos toisesta oikeesti tykkää ja on kiinnostunu!!
Älä nyt enempää anna sen nöyryyttää ittees, säilytä ylpeytes ja sano että joko ollaan tai sit ei!
Jos rakastat, sano se hänelle, osoita se hänelle, ota hänet lähelle elämääsi mukaan, siis jos rakastat niin toimi nyt ei rakkaus taukoja kaipaa.
eroon. yleensä.
Voin sanoa, että olet menossa suoraan on-off suhteeseen. Siinä sitten tallaat samassa pisteessä ja aina kun tulee vaikeaa mies haluaa lähteä miettimään asioita, pitää "taukoa". Jos ihmisellä on sellainen "pitää selvittää pää yksin"-tyyli niin ei se siitä muutu, huomaat jossain vaiheessa tuhlanneesi aikaasi ihmiseen, joka ei ollut niin tosissaan kuin sinä.
Jos hän sinusta oikeasti välittäisi, haluaisi mies selvittää asiansa niin, että sinä voit olla mukana elämässä. Jotkin vain pitävät siitä, että voivat mennä miten vain ja aina on joku jonka luo mennä kun siltä tuntuu. Säästyt monelta surulta, jos lähdet ajoissa.
jätä se, jätä se, jätä se, jätä se, jätä se,
Moni ilmaisi asian paremmin kuin itse pystyin ja tuli lisää ajattelemisen aihetta. Nyt tilanne on vieläkin sekavampi, epäselvää kummallekin ollaanko tauolla, yhdessä vai erossa. Siihenkin tulee tänään ratkaisu. Sillä pakko sellainen on tähän tultava, ei sellainen on-off-suhde, jossa kumpikin harhailee, ole mukavin tulevaisuudennäkymä.
ja molemmilla kerroilla sillä oli toinen nainen.
Mites sulle kävi?
Minun VASTAAVA tilanne päätyi kun sain tietää että "tauolla" ollessa, mukana kuvioissa oli toinen nainen.(vaikka kuinka vakuutti ettei ole)
Joten se siitä!
Ukko sai lähtee ja tyylillä lähtikin ;)
Tauon voi ottaa myös mukavan loman kannalta. Sulla on siis aikaa tehä kaikkea kivaa, mitä kenties ajanpuutteessa on ollut vaikea toteuttaa. J
Ahaa J siellä.Aivan,kuin eräs tuntemani mies.Siis lomana?Ehkäpä silloin,ei toisesta oikeasti välitä,tai ei ole samat päämäärät.Itse en kannata oikeassa suhteessa taukoja,jos rakastaa,niin haluaisi olla koko ajan läsnä,jakamassa kaikki asiat,tukea huonoina päivinä,iloita hyvinä.
Juu, liian tuttua minellekin.
Taukoa ehdotettiin ja tauolla oltiin. Otti ehdottaja itse yhteyttä ennen määräajan umpeutumista. Miksi? Miksi ystävyydessä tarvitsee taukoa? kun ei seurustella...