Noniin, todettakoon heti alkuunsa että en ole valittamassa siitä että mulla ei ole naisseuraa. Osaan ja olenkin seurallinen ja osaan alkaa juttelemaan naisten kanssa ilman että naisten tarvitsisi aloittaa. Tässä ei ole kyse siitä. Aihe on lähinnä arki-sosiaalipsykologinen :)
Olen huomannu että kun olen muutaman kerran johonkin uuteen porukkaan mennyt, lähinnä opiskelijaporukkaan, jossa on ollut naisia ja miehiä niin naiset ovat usein aika varovaisia ja hieman epäsosiaalisiakin "ottamaan vastaan" tämmöisen perussuomalaismiehen. Sen sijaan miesten kanssa tulee helposti heti juttelua jostain ja juttelun aiheita varmaan itselläni on melkein yhtä paljon naisten kuin miestenkin kanssa. Toimiiko tää samanlailla kun uus nainen tulee johonkin porukkaan, "ottavatko hänet vastaan" ( eli vielä selvennykseksi kyselevät juttelumielessä kaikenlaista, ovat vastaanottavia ja aktiivisia kommunikoimaan tai jotai :D ) naiset pääasiassa ja miehet ovat hiljaa ensalkuun ja sitten voi joku innostua myöhemmin juttelemaan vähemmän estoisesti. Tulee siis mieleen lähinnä tällainen peruskoulumainen "tytöt omassa porukassaan ja pojjaat omassaan "-meininki, se kun toisinaan näyttää menevän niin aikuisiälläkin joidenkin asioitten kanssa, että on luonnollista mennä miesten joukkoon jos on mies ja naisten jos on nainen, enkä tarkoita mitään saunavuoroasiaa.
Naiset vaan tuntuvat olevan kumman varovaisia tällaisissa joissain arkisissa asioissa, varovaisia siis miehiin verrattuna. Ja korjatkaa ihmeessä jos oon väärässä, sehän tän jutun kirjoittamisen idea onkin - yllätys, yllätys - ett tulee mielipiteitä. Nyt esim. oon huomannu että muutama nainen oli aluksi jotenkin aika varovaisia, eivät noteeranneet mua juuri ollenkaan, eivät niin välittäneet kuunnella ees mitä sanon kun tuliin uuteen porukkaan mutta sitten myöhemmin alkoivat olemaan sosiaalisempia. Naisille näyttää olevan enemmän tyypillistä tällainen etäämpänä oleva tarkkailu, joka joskus vaikuttaa tylyltä jos vaikka joku nainen ei ole kuuntelevinaan kun mies heittää jotain arkijuttua. Mutta miksi ? Onko tää sit van yksi niitä nykymaailmassa olevia vähenemässä olevia eroavaisuuksia sukupuolten tavoissa käyttäytyä ? Kuten esim. että naiset ei taaksepäin juuri katsele miesten takamuksia ( tai vaikka hartioita ), eivät kääntele päitään. En oikeastaan ole nähny naisten kääntelevän päitään sen jälkeen kuin mies on kulkenut ohi, ainakaan yhtä näyttävästi kuin miehet sen tekevät. Tämä tuntuu olevan joku opittu sääntö tai käyttäytymistaipumus joka erottaa miehet ja naiset.
Onko sit kyse siitä että tämmösestä heti sosiaalisella tavalla miehen "vastaanottavasta" naisesta saadaan jotenkin huono kuva, että tuomitaan yli-innokkaaksi tai jotain.
Olen huomannu että kun olen muutaman kerran johonkin uuteen porukkaan mennyt, lähinnä opiskelijaporukkaan, jossa on ollut naisia ja miehiä niin naiset ovat usein aika varovaisia ja hieman epäsosiaalisiakin "ottamaan vastaan" tämmöisen perussuomalaismiehen. Sen sijaan miesten kanssa tulee helposti heti juttelua jostain ja juttelun aiheita varmaan itselläni on melkein yhtä paljon naisten kuin miestenkin kanssa. Toimiiko tää samanlailla kun uus nainen tulee johonkin porukkaan, "ottavatko hänet vastaan" ( eli vielä selvennykseksi kyselevät juttelumielessä kaikenlaista, ovat vastaanottavia ja aktiivisia kommunikoimaan tai jotai :D ) naiset pääasiassa ja miehet ovat hiljaa ensalkuun ja sitten voi joku innostua myöhemmin juttelemaan vähemmän estoisesti. Tulee siis mieleen lähinnä tällainen peruskoulumainen "tytöt omassa porukassaan ja pojjaat omassaan "-meininki, se kun toisinaan näyttää menevän niin aikuisiälläkin joidenkin asioitten kanssa, että on luonnollista mennä miesten joukkoon jos on mies ja naisten jos on nainen, enkä tarkoita mitään saunavuoroasiaa.
Naiset vaan tuntuvat olevan kumman varovaisia tällaisissa joissain arkisissa asioissa, varovaisia siis miehiin verrattuna. Ja korjatkaa ihmeessä jos oon väärässä, sehän tän jutun kirjoittamisen idea onkin - yllätys, yllätys - ett tulee mielipiteitä. Nyt esim. oon huomannu että muutama nainen oli aluksi jotenkin aika varovaisia, eivät noteeranneet mua juuri ollenkaan, eivät niin välittäneet kuunnella ees mitä sanon kun tuliin uuteen porukkaan mutta sitten myöhemmin alkoivat olemaan sosiaalisempia. Naisille näyttää olevan enemmän tyypillistä tällainen etäämpänä oleva tarkkailu, joka joskus vaikuttaa tylyltä jos vaikka joku nainen ei ole kuuntelevinaan kun mies heittää jotain arkijuttua. Mutta miksi ? Onko tää sit van yksi niitä nykymaailmassa olevia vähenemässä olevia eroavaisuuksia sukupuolten tavoissa käyttäytyä ? Kuten esim. että naiset ei taaksepäin juuri katsele miesten takamuksia ( tai vaikka hartioita ), eivät kääntele päitään. En oikeastaan ole nähny naisten kääntelevän päitään sen jälkeen kuin mies on kulkenut ohi, ainakaan yhtä näyttävästi kuin miehet sen tekevät. Tämä tuntuu olevan joku opittu sääntö tai käyttäytymistaipumus joka erottaa miehet ja naiset.
Onko sit kyse siitä että tämmösestä heti sosiaalisella tavalla miehen "vastaanottavasta" naisesta saadaan jotenkin huono kuva, että tuomitaan yli-innokkaaksi tai jotain.
Vastaukset 7
Vanhimmat
viitsi nainen alkaa lämimään tuntematonta miestä selkään ja kysellä kuulumisia.
Kai se on joku evoluutiojuttu, että fyysisesti heikommat naiset katselevat aluksi ja totuttelevat tilanteeseen kun paikalle saapuu uusi fyysisesti voimakkaampi mies eli uros. Hm, tällästä keittiöpsykologiaa vaan mulla on tarjota tähän sun kyssääsi.
Jos se mies olis tosi herkku niin naiset suorastaan kilpailisivat miehen huomiosta ja mies saisi erittäin lämpimän vastaanoton. Mut sama toimii toisteki päin: Jos mustan laguunin hirviötä muistuttava nainen tulee miesporukkaan, niin seuraa vaivaantunut arpominen pitäiskö jonkun jutella sen kaa vai pitäiskö se vaan dissata - kai se tajuu sit häipyy. Tosin naisilla rima on korkeammalla kuin miehillä. Naiset muuttuvat avoimiksi ja lämminsydämisiksi vasta kun mies on tasoa Scandinavian Hunks. Mut joku BB-Mian tasonen riittää jo herättämään miesten kiinnostuksen.
naiset ovat varovaisempia ja pitävät oman porukan puolta kauemmin ihan luonnostaan. Jo pienestä pitäen pojat toimivat enemmän ryhmässä, tytöillä taas usein jo enemmän kuin kaksi ihmistä alkaa aiheuttaa hankaluuksia.... ;-) Nainen on kautta aikain huolehtinut perheestä ja kodista ja on vielä nykyäänkin usein se perhekeskeisempi osapuoli.
Ei myöskään tunnu kuuluvan tapoihin että sekalaisessa seurakunnassa nainen olisi ensimmäisenä ottamassa uusia jäseniä vastaan, vaan kyllä se on miespuolinen henkilö ainakin jos uusi ihminen itse on mies. Jos joukon johtaja on nainen niin tätä naista todennäköisesti pidettäisiin hieman pelottavana tai ainakin persoonallisena eikä siitäkään naiselle kyllä pisteitä heru. Koska miehet tykkäävät olla kingejä niin useimmat viihtyvät naisten kanssa jotka eivät ole liian räväköitä, vaan mielummin vaikka kokonaan hiljaa kunhan muistaa kikatella miesten jutuille.
Lisäksi todettakoon että en ainakaan itse enää luota naisena naistenkaan ystävällisyyteen jos johonkin uuteen sakkiin olen menossa, koska se saattaa olla aivan silmänlumetta ja opittua käytöstä, tai siinä saattaa olla takana jotain hyötynäkökulmia tälle lähestyjälle joita en uutena tietenkään vielä tajua. Kannatan mielummin sitä että ollaan vaikka puusta pudonneita suomalaisia jotka ei puhu eikä pukahda, kunhan ollaan rehellisesti sellaisia kuin ollaan. Valitettavasti tapakoulutukset alkavat purra ja tällainen alkaa olla jo harvinaista.
aika tiiviitä kaveriporukoita, ei siihen pääse helposti mukaan kukaan nainenkaan. Koulussa olen sen huomannut, kun tulin uutena erääseen ryhmään...muut olivat jo tuttuja toisillee ja opiskelleet yhdessä, kun minä tulin ja eipä siihen porukaan oo päässy mukaan vieläkänn vaikka kohta puolvuotta ollu siinä...kukaan ei koskaan kysele tai ole kiinnostunut, vaan niillä on sellasia omia pikkuryhmiä...koko ryhmässä on n.15 ihmistä ja sit on sellasia pikkuporukoita siin ryhmässä, naisia enimmäkseen...n2-3 naista porukassaan ja ei niihin pääse mukaan...niillä on ihan omia sisäpiirijuttuja.
No mitä sinä sinne porukoihin olet jatkuvasti änkemässä? Eikö yksi nainen riitä, vai pitääkö aina olla joku "haaremi" ympärillä?
Itse ihailen muuten oikein mielelläni miehen "alalantion osaa", eli suomeksi sanottuna ...lkkua. Se niistä "kainostelevista" naisista.
Todennäköisesti mies nähdään eräänlaisena reviirin valloittajana. Pelätäään olevansa heikompia ja pelätään, että mies syrjäyttää oman vanhoihin äidiltä ja isiltä periytyvän valta-asemiin pohjautuvan reviirin. Mies nähdään jostain syystä oman joukon ulkopuolisena toimijana, eikä ryhmään kuuluvana.
Työhaastattelussakin kysytään aina tuota. Minäkin kysyn.
Sehän on tosi epäilyttävää, että mies tai nainenkin tulee johonkin joukkoon ja heti on niin kaveria kaikkien kanssa. Ja yleensä mun arvaukset ainakin on osunut oikeaan, aina ne ei ole aivan ystävällisyyttään mukana, vaan on joku taka-ajatus, mut mitään henkilökohtaista kiinnostusta tutustua ei sitten olekkaan. Mulla ainakin tulee mieleen, et mistä voi edes olla niin innostunut tutustumaan kaikkiin ja leikkimään tuttua, jos ei tiedä niistä mitään, ja se voi tuntua tosi teeskennellyltä, kuten monesti sitten onkin.
Tulee mieleen monesti yli-innokkaalta kaverilta kysyä, et mitä sä mustakaan luulet tietäväsi? Nehän voi olla mitä hyvänsä. Siks mä ainakin aikani katselen, ennenkuin ryntään kenenkään kimppuun. Ja hyväks tavaks ainakin olen havainnut. Ainakin säästyy isommilta sotkuilta myöhemmin, jos ihminen ei olekaan kovin sydämellinen. Ja lopulta lähes kaikkien kanssa on kuitenkin ajan kanssa tutustunut. Mikä kiire on rynnätä heti jokaisen ystäväksi? Sellainen ei vaikuta luotettavalta, jos hyväksyy kaiken ilman mitään suodattamista. Jälkeenpäin sitten ne jutut ei kestä yleensä.
Riippu täysin naisesta, jos se on änkeemässä mukaan ja hei ollaan bestiksiä ja kaikki tehdään yhdessä ja jokainen asia jaetaan, iiiihhhaaanaaa kun te ootte niin sitä ja tätä ja iiihaaanaa nähdä tai muuten heti kättelyssä niin hyvää pataa, että tulee tunne että olis aivan täysin pakko olla tuon kaveri, niin en ota kaveriksi. Jos taas käytös pysyy normaalin hyvän käytöksen rajoissa, eikä änkee päälle, ja tunge väkisin elämään, niin voin ottaakin kaveriksi. Itse en myöskään tunge kaveriksi koskaan, kaverius syntyy yleensä ajan kanssa jonkun tutun kanssa, tekemällä sitä mun kanssa ei saa aikaan ikinä. Mua ei vois vähempää kiinnostaa joku "ei tunneta- mut teeskennellään tuntevamme ja olevamme sydänystäviä" -pelleily. Mieluummin on reilusti outo ja tutustuu kunnolla eikä esitä muuta.
Mun mielestä on niin, että se on yli-innokasta tai lähinnä pöhköä tunkea heti kaveriks, jos ei mitään tiedä. Ja ne jotka meinaa innostua helposti miehestä, on usein just sellaisia, et innostuukin sit lähes kaikista miehistä, mut kiinnostus lopahtaa aika helposti kun näkee seuraavan. Ainakin mä olen huomannut, että niin käy. Mut niiden kanssa keiden kanssa on tuttu, onkin sitten kunnolla, eikä siinä ole mitään epäselvää.