Ollaan tyttöystäväni kanssa tunnettu jo 2v, joista n. 1,5v ollaan seurusteltu. Hän asuu Tampereella, minä Jyväskylässä. Aiemmin oli suunnitelmissa että muuttaisin Tampereelle opiskelemaan, mutta koska en saanut opiskelupaikkaa, hän on sanonut tulevansa jyväskylään opiskelemaan, tarkoituksena muuttaa ennemmin tai myöhemmin yhteen. Mutta...
Tyttöystäväni oli kesän töissä jyväskylässä, joten olimme lähes kokoajan yhdessä. Kesän lopulla oli pari tapahtumaa, joissa hän halusi juosta ympäriinsä ja minä taas liikkua hänen kanssaan, ja tästä kehkeytyi riita, jonka seurauksena oli 2,5kk hiljaisuus. Tänä aikana tyttöni oli ehtiny tutustua erääseen tuttavaani, sanoen tätä kuitenkin vain ystäväksi. Juttelin tämän ystävän kanssa kerran, jolloin hän vakuutti että haluaa olla vain ystävä.
Välimme lämpenivät kuitenkin, ja olemme nyt olleet taas suht normaalilla pohjalla kuukauden verran, aina vain tuntui menevän paremmin. Sitten, kun tyttöni lähti eräästä tapahtumasta kohti helsinkiä, tapaamaan mm. tätä ystäväänsä. Helsingin jälkeen hän tuli käymään jyväskylässä, ja viimeisenä iltana sanoi että oli vahingossa pussannut tätä ystäväänsä ja että on todella pahoillaan. No, annoin anteeksi, kuten niin monesti. Juttelin taas tämän ystävän kanssa ja vastauksena oli "itsehillinnän pettäminen", tosin hän oli ainoastaan pahoillaan sen takia että tytölleni tuli tästä kaikesta paha mieli.
Nyt asiat ovat taas palanneet raiteilleen, mutta eilen kun puhuimme tästä hänen kaverista ja heidän suhteestaan, sanottuani hänelle että tekisi selväksi että hän on tälle vain ystävä, tyttöni sanoi ettei halua vielä sanoa näin koska hän on hieman "epävarma" suhteestamme ja monesta muustakin asiasta. Kysyttyäni hän kuitenkin myönsi että tämän ystävän olisi vaikea erottaa meitä ja että hän välittää minusta enemmän. Jotenkin tuntuu että tässä on jotain vikaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä. En halua olla ilman häntä, mutta en halua että tunteillani myöskään leikitään. Asiaa ei myöskään auta se fakta että olen lähdössä armeijaan vuodenvaihteessa.
Suoraan sanottuna tuntuu että joku kusettaa silmään, ja että en voi tehdä yhtään mitään. Yritän olla ottamatta näitä kurjia asioita esille, sillä tyttöni ei jaksa niistä jutella hirveästi. Enkä tiedä vieläkään mitä tekisin tämän ystävän suhteen, hän on liian älykäs että voisin ajaa hänet pois tästä noin vain. Tekisi mieli lähteä vaan lyömään sitä ja sanoa että jättäisi meidät rauhaan.
Olen aika väsynyt tähän epävarmaan suhteeseen jota on jatkunut kohta 4kk, en tiedä onko tässä enää mitään järkeä. Jos joku teistä osaisi mua auttaa tai antaa jotain valoa tähän pimeyteen niin olisin kovin kiitollinen...
Tyttöystäväni oli kesän töissä jyväskylässä, joten olimme lähes kokoajan yhdessä. Kesän lopulla oli pari tapahtumaa, joissa hän halusi juosta ympäriinsä ja minä taas liikkua hänen kanssaan, ja tästä kehkeytyi riita, jonka seurauksena oli 2,5kk hiljaisuus. Tänä aikana tyttöni oli ehtiny tutustua erääseen tuttavaani, sanoen tätä kuitenkin vain ystäväksi. Juttelin tämän ystävän kanssa kerran, jolloin hän vakuutti että haluaa olla vain ystävä.
Välimme lämpenivät kuitenkin, ja olemme nyt olleet taas suht normaalilla pohjalla kuukauden verran, aina vain tuntui menevän paremmin. Sitten, kun tyttöni lähti eräästä tapahtumasta kohti helsinkiä, tapaamaan mm. tätä ystäväänsä. Helsingin jälkeen hän tuli käymään jyväskylässä, ja viimeisenä iltana sanoi että oli vahingossa pussannut tätä ystäväänsä ja että on todella pahoillaan. No, annoin anteeksi, kuten niin monesti. Juttelin taas tämän ystävän kanssa ja vastauksena oli "itsehillinnän pettäminen", tosin hän oli ainoastaan pahoillaan sen takia että tytölleni tuli tästä kaikesta paha mieli.
Nyt asiat ovat taas palanneet raiteilleen, mutta eilen kun puhuimme tästä hänen kaverista ja heidän suhteestaan, sanottuani hänelle että tekisi selväksi että hän on tälle vain ystävä, tyttöni sanoi ettei halua vielä sanoa näin koska hän on hieman "epävarma" suhteestamme ja monesta muustakin asiasta. Kysyttyäni hän kuitenkin myönsi että tämän ystävän olisi vaikea erottaa meitä ja että hän välittää minusta enemmän. Jotenkin tuntuu että tässä on jotain vikaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä. En halua olla ilman häntä, mutta en halua että tunteillani myöskään leikitään. Asiaa ei myöskään auta se fakta että olen lähdössä armeijaan vuodenvaihteessa.
Suoraan sanottuna tuntuu että joku kusettaa silmään, ja että en voi tehdä yhtään mitään. Yritän olla ottamatta näitä kurjia asioita esille, sillä tyttöni ei jaksa niistä jutella hirveästi. Enkä tiedä vieläkään mitä tekisin tämän ystävän suhteen, hän on liian älykäs että voisin ajaa hänet pois tästä noin vain. Tekisi mieli lähteä vaan lyömään sitä ja sanoa että jättäisi meidät rauhaan.
Olen aika väsynyt tähän epävarmaan suhteeseen jota on jatkunut kohta 4kk, en tiedä onko tässä enää mitään järkeä. Jos joku teistä osaisi mua auttaa tai antaa jotain valoa tähän pimeyteen niin olisin kovin kiitollinen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Yritän olla ottamatta näitä kurjia asioita esille, sillä tyttöni ei jaksa niistä jutella hirveästi."
Hyvässä suhteessa mieltä vaivaavista asioista puhutaan niin kauan kuin on tarpeen, vaikka kuin kipeää tekis. Tyttösi ei jaksa?? Kuulostaa siltä ettei hän myöskään jaksa oikein välittää teidän suhteesta (tai sun tunteista) tai tehdä työtä sen eteen. Jos kerran ei jaksa jutella että asiat selviäis.
Sun armeija-aikana tyttösi saaki sitte miettiä asioita jos vaikka tietäs sitte mitä tahtoo.