Mies /vaimo, joka ei petä on ihana puoliso, mutta entä jos sattuu pieni "kömmähdys" jommankumman puolelta ehkä ei niin fyysinen vaan psyykkinen, mitä silloin pitäisi tehdä??
Omalla kohdallanni esittäisin, että kannattaa lopettaa suhde heti miten ja jättää puoliso rauhaan omilta tunteiltaan ja "kärsiä" se mitä on aiheuttanut olemalla uskoton, ehkä henkisesti tai fyysisesti. Eli olla kertomatta ja tuntea omantunnonnon tuskat itsessään, sillä ei tuo petetty puoliso ole missään tapauksessa ansainnut syytettä, että hän ei muka olisi ollut tarpeeksi hyvä.
Jättäkäöä hyvät pettäjät ne puoliskot rauhaan ja antakaa heidän edelleen ajatella, että olette heidän elämänne mies /nainen.
että sellaista...
Omalla kohdallanni esittäisin, että kannattaa lopettaa suhde heti miten ja jättää puoliso rauhaan omilta tunteiltaan ja "kärsiä" se mitä on aiheuttanut olemalla uskoton, ehkä henkisesti tai fyysisesti. Eli olla kertomatta ja tuntea omantunnonnon tuskat itsessään, sillä ei tuo petetty puoliso ole missään tapauksessa ansainnut syytettä, että hän ei muka olisi ollut tarpeeksi hyvä.
Jättäkäöä hyvät pettäjät ne puoliskot rauhaan ja antakaa heidän edelleen ajatella, että olette heidän elämänne mies /nainen.
että sellaista...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis mistä ihmeestä on peräisin käsityksesi, että pettäjä syyttäisi pettämisellään tai siitä kertomalla kumppaninsa olevan riittämätön? Eiköhän se pettäminen kerro vain ja ainoastaan pettäjästä.
Ja miksi se kertominen olisi se, mikä kumppania loukkaa? Se on se tehty teko eli pettäminen, vähätellymmin ilmaistuna "kömmähdys", joka siinä loukkaa. Ei totuus satuta, vaan teot.
On myös hyvin mahdollista, että "kömmähtelijä" vie viimeisetkin mahdollisuudet jatkaa liittoa/suhdetta, jos jää kiinni valehtelusta siten, että kumppani saa muualta kuulla totuuden.
Luuletko tosiaan, että pettäjät haluavat nöyrästi ja vapaaehtoisesti kärsiä omantunnontuskiaan rauhassa ja säästää vaimoa loukkaamiselta? Eijei. Itseään he suojelevat. He menettäisivät kasvonsa, mikäli myöntäisivät pettäneensä, salailleensa, valehdelleensa. Jos he tosissaan välittäisivät kumppaneidensa hyvästä mielestä, he eivät alun alkaenkaan lähtisi pettämään.
Ainoa oikea syy olla kertomatta totuutta on se, että kertominen voisi vaarantaa jonkun hengen tai tuoda väkivallan uhkaa.
Kun kerrot kumppanillesi pettäneesi häntä, loukkaat häntä todella pahasti. Toiset ihmiset eivät toivu asiasta ikinä.
Millä tavalla suhde paranee kertomisesta? Mielestäni ei mitenkään. Millä tavalla kumppanin elämä paranee kertomisesta? Ei mitenkään.
Kertoja purkaa oman pahanolonsa ja lääkitsee huonoa omaatuntoaan. Joskus auttaa joskus ei. Kumppania aina ihan varmasti loukkaa.
Luonnollisesti ihminen haluaisi olla varma, onko hänellä uskollinen kumppani. Siksi ihmiset vaativat toista heti kertomaan jos lipsahduksia on sattunut.
mieltä ettei pidä kertoa, siinä siirtää taakan omilta harteilta toisen harteille, joka on mielestäni itsekästä.
ja nimenomaan, siitä ei toinen toivu koskaan..Jos toista rakastaa niin mokailusta tulee paska olo ja saa kärsiä mielestäni itsekseen eikä satuttaa toista..
Millä tavalla suhdetta edistää se, että toisella on siitä erillinen oma, salainen elämä? Millä tavalla suhde voi paremmin, jos toinen jättää kertomatta noinkin merkittävän asian kuin toisen suhteen? Kertomisella ei haluta vaikuttaa, niinkö? Miten moiset salaisuudet voisivat olla vaikuttamatta suhteeseen/perheeseen, vaikka niistä vain yksi tietää?
Edelleenkin olen sitä mieltä, että kertominen ei ole se mikä loukkaa, vaan se pettäminen.
Kertojako siinä purkaa pahaaoloaan toiseen? Ettei vain kertominen voisi myös olla rehellistä? Jotain, mitä pitää tehdä? Oikein? Voisiko kertominen ilmentää esimerkiksi halua olla rehellinen rakkaimmalleen? Miten suhde voi muuttua sellaiseksi, ettei toinen enää petä, jos ei pettämiskriisiä ja aiheesta keskustelua tule ollenkaan?
Kertomatta jättämisellä, jos millä, pettäjä yrittää päästä helpoimmalla. Tai jos kertomatta jättämisen idea on kärsiä teoistaan yksin, niin salailu tulee tosiaan sotimaan itseään vastaan. Ei se voi olla vaikuttamatta suhteeseen.
Suhde voi tosiaan parantua kertomisesta. Ei ehkä alkuun, mutta jos kriisistä selvitään, suhde on varmasti vahvempi. Sitä paitsi, toisella on usein aavistus siitä, ettei kaikki ole hyvin. Kertominen saattaisi poistaa stressiä ja epäilyksiä. Kumppanista toki saattaa tuntua pahalta, mutta ei se ole edelleenkään sen kertomisen takia, vaan sen tapahtuneen takia. Ja aina on mahdollisuus, että joku muu hoitaa pettäjän puolesta sen totuuden kertomisen. Millaisessa valossa kumppani sitten näkee pettävän puolisonsa? Ymmärtääköhän hän, että pettäjä on halunnut suojella tätä loukkaantumiselta? En usko.
Sitä paitsi, missä vaiheessa loukkaamattomuus on muuttunut tärkeämmäksi arvoksi kuin rehellisyys? Onko elämän tarkoitus olla loukkaamatta toisia?
Samaa mieltä olen. Jos parisuhde on hyvä ja toimiva, rakkautta on ja aiotaan yhdessä jatkaa, niin on todella turhaa ja itsekästä kaataa oma pettäjä-taakkansa puolison päälle! Se vain loukkaa.
Tämä ei tietysti koske kroonisia häntäheikkejä, jotka jatkuvasti pyörittävät haaremia. Mutta jos joku pitkässä suhteessa nyt kerran, pari lipsahtaa väärään petiin, niin mitäs siitä... Kunhan pitää suunsa kiinni eikä tauteja kotiin tuo!
aikojen päästä nuo "lipahdukset" paljastuvatkin jotakin toista tietä? Onko silloin vaikeampi selittää tai saada anteeksi? Toisaalta olen samaa mieltä kuin sinä, mutta... Mietin vain omalta kohdaltani, kun sain tietää mieheni yhden yön jutusta, josta oli kulunut jo 8 vuotta. Melkoisen myrskyn sekin sai aikaan ja paljon pahaa mieltä.
jätetty puoliso jää seisomaan kuin nalli kalliolle ihmettelemään, että mikä kaatois tämän suhteen ja miettii loppuelämänsä siihen syytä, eikä ehkä koskaan saa sitä selville. Pahimmassa tapauksessa ei ole koskaan valmis uuteen suhteeseen selittämättömän jättämiseksi tulemisen takia.
Tämäkö on sitä oikeaa välittämistä? Paskat, itsekyyttä se on.
Tarkoitinkin liittoja , jotka ovat tarkoitettu jatkumaan. Paras tapa päästä avioliitosta on tehdä syrjähyppy ja kertoa se puolisolle, mutta jos haluaa, että liitto säilyy ei mielestäni ole mitään järkeä pahoittaa petetyn puolison mieltä kertomalla tälle jos on sattunut lipsahdus.