Ehkä tämmöiseen asiaan ei ainakaan absoluuttista totuutta löydä täältä keskustelupalstalta, mutta mikä kumma siinä on, että ei vaan löydy omaa kultaa, joka pitäisi kainalossa ja hellisi ja antaisi huomiota ja myös omaa aikaa? Olen nätti, 22-vuotias pienikokoinen brunette, paljon saan kyllä huomiota miehiltä, helposti tutustunkin ihmisiin. En kuitenkaan tyrkytä itseäni, olen vain, esim baarissa ja hymyilen, joskus takaisinkin jos saan hymyn kivalta ihmiseltä. Seurustelusuhteet vain jäävät usein niin kovin lyhyiksi, lopputulos on aina sama, vaikka ihmiset ja suhteet ovatkin erilaisia.. Tosin olen kyllästynyt itsekin muutamaan, mutta jos itse oikeasti rakastun, on kivaa sen muutaman kuukautta, sitten jään :(
Olen herkkä ja tunteikas, flirttaileva, huomionkipeä, mutta tarvitsen myös omaa aikaa ja rauhaa ja haluan ja yritän ja mielestäni olen onnistunutkin antamaan sitä myös. Kauniiksi on kehuttu ja hoikka olen, samoin olen kuullut olevani ihana ihminen ja riittäväni ihan tällaisena. En ole kovin mustasukkainen, ja vaikka olisinkin hieman, en anna sen häiritä ja unohdan sen asian :) Tarkkailen, annan anteeksi ja lepyn helposti. Tempperamenttiakin löytyy, suutahdankin helposti, mutta ei se ole maata mullistavaa ja ehdotonta. En nalkuta, kyttää ja kysele perään. Uskon siihen, että ihmiset ova kaikki vapaita, kukaan ei saa kanssani tuntea olevansa liian sidottu, ystävissäni on paljon miehiä ja heidän ahdistuksensa kyttäävien naisten takia saa minutin ahdistumaan heidän puolestaan. Minulla on omiakin menoja, työ ja tavoitteita elämässäni, mutta tykkään mennä ja tehdä yhdessä. Menoni ovat yleensä hetken mielijohteita ;) Ulkonäkö ei ole minulle miehessä tärkeintä, vaan keskustelu ja sisäinen palo.. Ja tasavertaisuus on tärkeintä! Mitään muuta en vaadi kuin sitä, että olisimme tasavertaiset, ei kumpikaan kummankaan sätkynukkena tai heittopussukkana!
Tässä nyt hieman faktoja, voi kiltit miehet! Mikä tässä mättää, kun ei löydy kunnon miestä, ei sitä etsimällä löydä joten en etsikään, mutta kyllä tämä nyt alkaa painaa :(
Olen herkkä ja tunteikas, flirttaileva, huomionkipeä, mutta tarvitsen myös omaa aikaa ja rauhaa ja haluan ja yritän ja mielestäni olen onnistunutkin antamaan sitä myös. Kauniiksi on kehuttu ja hoikka olen, samoin olen kuullut olevani ihana ihminen ja riittäväni ihan tällaisena. En ole kovin mustasukkainen, ja vaikka olisinkin hieman, en anna sen häiritä ja unohdan sen asian :) Tarkkailen, annan anteeksi ja lepyn helposti. Tempperamenttiakin löytyy, suutahdankin helposti, mutta ei se ole maata mullistavaa ja ehdotonta. En nalkuta, kyttää ja kysele perään. Uskon siihen, että ihmiset ova kaikki vapaita, kukaan ei saa kanssani tuntea olevansa liian sidottu, ystävissäni on paljon miehiä ja heidän ahdistuksensa kyttäävien naisten takia saa minutin ahdistumaan heidän puolestaan. Minulla on omiakin menoja, työ ja tavoitteita elämässäni, mutta tykkään mennä ja tehdä yhdessä. Menoni ovat yleensä hetken mielijohteita ;) Ulkonäkö ei ole minulle miehessä tärkeintä, vaan keskustelu ja sisäinen palo.. Ja tasavertaisuus on tärkeintä! Mitään muuta en vaadi kuin sitä, että olisimme tasavertaiset, ei kumpikaan kummankaan sätkynukkena tai heittopussukkana!
Tässä nyt hieman faktoja, voi kiltit miehet! Mikä tässä mättää, kun ei löydy kunnon miestä, ei sitä etsimällä löydä joten en etsikään, mutta kyllä tämä nyt alkaa painaa :(
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ystävällisyys on ihan ilmaista ja hymykään ei mitään maksa. Jatka samaan malliin, ehkä se OIkea jostain ilmestyy elämääsi.
Mutta siihenkin on vaan uskottu jo niin monesti, että niin vahvasti surettaa... ihan joka kerta kun olen rakastanut :( Ja sehän ei käy käden käänteessä kun on niin sydäntään suojeleva.. Ihastua voi helposti, mutta se on eri ;) Ja olenhan minä ystävällinen ja hymyilevä ja kuuntelen ystävien murheet.. vaan saanko itse sitä vastaavasti?
Kyllähän se hymy muuten saattaa maksaa, sillä: Hymyilen, tutustun, valloitan, rakastun, jään yksin (tässä järjestyksessä)
Joku vikahan tässä ihmisessä täytyy olla? Siis pakko jo oppia, en jaksa enää näitä virheitä ja särkyjä :(
-aloittaja-
Kirjoitat että: "Ja sehän (rakastuminen) ei käy käden käänteessä kun on niin sydäntään suojeleva.."
Voisiko olla niin, että olet liiankin varovainen alussa? Sehän helposti tulkitaan, ettei olekaan kiinnostunut (vaikka muuten käytöksesi antaisikin ymmärtää, että kiinnostusta kyllä löytyy). Jos se vastapuolikin on etsimässä "sitä oikeaa", niin helposti jatkaa etsimistään jo siinä vaiheessa, kun sinua vielä tapailee, kun ajattelee, että sinulta ei vastakaikua olekaan tulossa. Ja sitten kun sinä vihdoin avaudut, voi miehellä ollakin jo joku toinen (vaikkei myöntäisikään) ja siksi tapailunne päättyy.
Huom, tämä vastaus on naiselta, miehen näkökulma voi olla täysin eri ja miesten logiikka on mulle kuin vieraalta planeetalta...
Mutta tämä ongelma koskee ehkä tapailuvaihetta ennemminkin.. Itse näkisin että ongelma on siinä kun jo seurustellaan. Mies alkaa pitää itsestäänselvyytenä, eikä enää huomioi ja minä taas voisin rakkaudessani hiomioida ja antaa lahjoja vaikka, niin ääriään myöten. Enkä pidä itsestäänselvyytenäpitämisestä. Tässä vaiheessa aina jompi kumpi kyllästyy.. Jos minä en huumassani tajua lähteä, niin mies sitten yksipuolisella päätöksellä toteaa, että tää oli nyt tässä. Että miksikä on mahdotonta löytää ihmistä, joka vaalisi ja humioisi myös suhteen edetessä, tai vaihtoehtoisesti mitä minä teen väärin..? huoh..
-aloittaja-
Niin olen aivan samanlainen. Ainoa poikkeus on, että en ole koskaan ehtinyt edes rakastua. No ehkä miehet eivät pidä tunteellisista ja kilteistä naisista. Ei voi mitään, jos ne nalkuttaja ämmät kiinnostaa enemmän. Pää pystyyn, luulen että sulla taitaa olla aika monta kohtalotoveria ;). Se on oikeasti niitten menetys, jos ei kelpaa kiva, mukava, nätti ja fiksu nainen.
Oon tollanen, jonka kuvailit tossa alkuviestissäsi. Eroa vain siinä, että olen se viilipytympi versio sinusta: temperamentiton ja ilman spontaaneja päähänpistoja. Ja sekin pitää paikkaansa, että vielä odotan sitä Oikeaa saapuvaksi. Aika helposti mulla ainaki käy niin, että suhde ei sit ookkaan toivomani tasaveroinen, vaan toinen alkaa rajoittaa olemalla kriittinen/hallitseva tai sitten se toinen ei välitä mun mielestä tarpeeksi minusta, välinpitämätön. Mutta näillä mennään, ja unelmistani en luovu :)
Vaihda strategiaa. Maailma jo on ja jos se ei sinua tyydytä, niin lähesty sitä toisin. Hymy baaritiskillä ei näköjään toimi.
Joskus on kyse sattumasta, joka taas syntyy yllättäen, ikäänkuin odottamatta.
Jos kuvauksesi pitävät kutinsa, niin voit olla huoletta, ennemmin tai myöhemmin asiasi ovat toivomallasi tavalla ja pian, oletan, saat kirjoitella: "mix kaikki miehet yrittää iskee mua ja mix kaikki miehet tahtoo seukata mun gaa?"
se ei ollutkaan ongelma tässä ;D Iskemisenyrittämisestä ei ole pulaa, jos lukisit tekstin kokonaan uudestaan, hokaisit tämän. Ongelma oli parisuhteen säilyttäminen ja sen vaaliminen...?!
-aloittaja-
nämä X:t????? (mix ja mix)...
en mielestäni kuitenkaan kirjoittanut näin.
-aloittaja-
Itse kunkin teiniys riippuu henkisestä kehityksestä, ei numeroista.
samaa rataa. Noin söötti tyttö, joka on elänyt vasta kymmenen prosenttia elämästään, löytää taatusti sen jalat alta vievän tyypin ;-)
Sie oot liian kaverimainen. Jos siuta ei yhtää kiinnosta missä siu mies menee..ni se kertoo jo aika paljon. Et välitä. Kaikki naise valittaa..aina jostain.
Mut liika kyttääminen ja nalkuttaminen onki sitte iha liikaa. Siitä miekä en tykkää. Joo...ihmiset on vapaita..mut silti omasta miehestä ja sen menoista kannattaa olla ees vähä kiinnostunu. Koita tota ni ehkä ne suhteetki pitenee.
Toipa kyllä käykin järkeen, en yleensä ottaen hirveästi joistain asioista kysele, koska en halua aiheuttaa mitään vaivaannusta, enkä kyllä itsekään pidä liiasta utelemisesta... Mutta hyvä pointti varmasti.. Täytyy varmaan vähän harjoitella, sillai että ois sopivasti tätä.. :)
-aloittaja-
Ihastutko sä tiettyyn miestyyppiin? Onko tasantarkkaan kaikki aina todella komeita ja meneviä? Seurailetko sä miehiä laajemmallakin skaalalla, vai onko ne just ne tietyt ja tietyntyyliset. Meinaan jos esim. minä sattuisin sinuun törmäämään, niin olisin onnessani kun olen löytänyt noin kivan naisen itselleni :). Mutta ongelma taitaa olla siinä, että sä et varmaankaan edes katsoisi mua päin.
ole tietyn tyylisiä tai näköisiä :D Kuten sanoin, ulkokuori ei ole tärkein asia.. toki kyllähän se hieman merkkaa, mutta monet, jotka ei pidä itseään komeina, on hyvin persoonallisia ja siksi ihania (komeita). Että näin. Eli hyvin erilaisia on olleet kaikki.. ;)
-aloittaja-
ja jokaisessa sinkkuuttaan koskevassa viestissä luetella kaikki hyvät puolensa ja vielä rivien välistä kerjätä kehuja tyyliin "oot sää kyl tosi kaunis" tai "älä huoli, kyllä noin kaunis nainen jonkun löytää".
Vaikutat itseäsi täynnä olevalta prinsessalta, täysin tyypilliseltä naiselta siis.
Mielestäni kerroin myös huonoja puolia. Taidat olla todella melkoisen pettynyt, että voit yleistää jonkin kohtaamasi mulkeron kaikkiin naisiin. Jokainen meistä on oikeastaan itseään täynnä.... mutta kyllä minusta ihmiset nyt noin yleensä ottaen ovat yksilöitä, vaikka yhteneväisyyksiä löytyykin.
Ehkä minun ongelmani on se, että yritän aina miellyttää kaikkia, kuuntelen murheet, kuitenkaan itse apua saamatta. Enkä tee sitä väkisin, vaan luonnostaan ja sitä tiedostamatta. Siksi ajattelinkin sitä täällä anonyyminä kysyä, ettei tarvitse tuttuja vaivata, mutta eiköhän täälläkin ole aina joku parjaamassa. :(
.. pikemminkin vaikutat nyhveröltä, joka ei kykene hurmaamaan miestä kokonaisvaltaisesti. Toisin sanoen siis leikit vain prinsenssaa ja seurailet miestä etäisesti, vaikka tämä seisois sun vieressä ja yrittäis jutella. Suurin ongelma tässä on, ettet naisena kykene näkemään vikaa itsessäsi, vaan ainoastaan miehissä.
mitä minä teen väärin?
Kyllä mielestäni... :( Kiva kun kerroit
-aloittaja-
Ei pidä paikkaansa muuten, etten kykene hurmaamaan >:( No ethän sinä minua tunne. Mutta hurmattu on juu, voi kun tietäsit, kyllästyminen vain tapahtuu aina jomman kumman toimesta...
saatana niin
-aloittaja-
Keskitytköhän liikaa miehen miellyttämiseen ja miettimiseen että mitä ne susta ajattelevat?
Tuntuu et miehet tykkää sellasista oman tien kulkijoista.