hei,
olen seurustellut poikaystäväni kanssa pari vuotta ja nyt olemme olleet etäsuhteessa melkein vuoden työn vuoksi. Rakastamme tosiamme todella paljon ja suunnittelemme tulevaisuuttamme yhdessä heti vain kun pääsemme asumaan taas yhdessä.
Välillä vaan tuntuu, että en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin häntä, ja mitä tahansa teen, hän on aina mielessäni? Onko tämä ihan normaalia??Välitän hänestä vain niin paljon, ja välillä tuntuu pahalta kuinka paljon ikävöin häntä koko ajan. Jopa silloin kun olemme yhdessä ja hän on töissä, en millään jaksaisi odottaa että näemme toisemme taas päivän päätteeksi. Vaikka hän menisi ruokakauppaan, menen mukaan, koska en vaan halua olla eri paikassa kun hän. Kuulostaako enemmän pakkomielteeltä?
olen seurustellut poikaystäväni kanssa pari vuotta ja nyt olemme olleet etäsuhteessa melkein vuoden työn vuoksi. Rakastamme tosiamme todella paljon ja suunnittelemme tulevaisuuttamme yhdessä heti vain kun pääsemme asumaan taas yhdessä.
Välillä vaan tuntuu, että en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin häntä, ja mitä tahansa teen, hän on aina mielessäni? Onko tämä ihan normaalia??Välitän hänestä vain niin paljon, ja välillä tuntuu pahalta kuinka paljon ikävöin häntä koko ajan. Jopa silloin kun olemme yhdessä ja hän on töissä, en millään jaksaisi odottaa että näemme toisemme taas päivän päätteeksi. Vaikka hän menisi ruokakauppaan, menen mukaan, koska en vaan halua olla eri paikassa kun hän. Kuulostaako enemmän pakkomielteeltä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuo ole.
Vuosien aikana se sitten laantuu, elä nyt vaan
tätä hetkeä ja nauti. Onnea teille.
kunhan muutatte yhteen ja näätte toisianne joka päivä,niin eiköhän asenne muutu sit sitä jo välillä toivoo että toinen häipyis vähäks aikaa muualle.toi on sitä alku huumaa,niin ku monella muullakin.
Kuulostaa sitä, että olet todella rakastunut. Onnea!